Ei voi ymmärtää. Kaveri sai kk sitten vauvan ja nyt sit isompi vauva (1,5v) aloittaa päiväkodissa.

Päiväkotilapset on poikkeuksetta taitavampia sosiaalisesti ja motorisesti kuin äidin kanssa kotona kaiket päivät nyhjäävät lapset. Kannatan. T. Neuvolalääkäri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin 2,9v jatkaa hoidossa kun vauva syntyy. Voooiii eeiii... :)

2,9? Kuka jaksaa laskea lapsensa ikänsä noin? Ja jos tarkoitit 2v 9kk, niin sitä ei merkata desimaalilla noin, koska kuukausia on 12, ei 10, joten ne ei suoraan sulahda kymmenjärjestelmään tuolla mallilla. Esimerkkinä 1v 6kk ikäinen on 1,5v. 😉 2v 9kk olisi 2,75v.

Vai tarkoititko tuolla, että lapsesi on 2 vuotta ja 10,8 kuukautta?

Katso, sinäkin ymmärsit kuitenkin ihan hyvin mitä tarkoitin vaikka oletkin vähän yksinkertainen! Onnittelut siitä!

Kiitos tuesta kirjoitti:

Kiitos tästä keskustelusta, on ollut opettavaista luettavaa.

Jos teen kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla esimerkiksi kolmekymppisenä, se tarkoittaa, että minun tulee naisena jäädä kotiin vähintään viideksi vuodeksi, toki mielellään pidemmäksi aikaa, esimerkiksi, kunnes lapset menevät kouluun (9 vuotta kotiäitinä). Se tarkoittaa luopumista töistä, opiskelusta, harrastuksista ja kaikesta sellaisesta tekemisestä, johon lapsia ei voi ottaa mukaan.

Samaan aikaan mies luo uraa, työmatkustelee, kerryttää eläkettä ja säästää. Jos itse olen ehtinyt säästöjä kerryttää ennen äitiyslomia ja vuosien hoitovapaita, käytän ne tietenkin kotona olevien vuosien ansiovajeen paikkaamiseen (riittävät ehkä pariksi vuodeksi).

Kun kotihoidossa oleva esikoinen on yli kolmevuotias, voin viedä hänet kerhoon, jos on ihan pakko. Tosin silloinkin naapuriäidit voivat epäillä, olenko masentunut, narkomaani, väkivaltainen tai vain yksinkertaisesti laiska, koska ”henkilökohtaisesti en arvosta yhtään äitejä, jotka eivät hoida omia lapsiaan”.

Synnytystalkoot, anyone? Kyllä ihmettelen, miksi nuoria naisia ei kiinnosta lastenhankinta.

Kiteytit täydellisesti.

Itse lisään vielä että joillain meistä on ammatit joissa pitäis yrittää päästä siihen uraputkeen mikä ei todellakaan onnistu jos kolmekymppisenä on viis vuotta kotona. Eri asia kuin liukuhihnatyöt joissa ei tarvi kehittyä tai edetä.

Muistuttaisin että sen ammatin vuoksi on saatettu tehdä paljon työtä esim. opiskeltu lähemmäs 10 vuotta. Sitten kun vihdoin päästään toimimaan ammatissa niin pitäiskin jäädä puoleksi vuosikymmeneksi kotiäidiksi!

Kyllä meidän lapset menee hoitoon ja kiitos yhteiskunnalle että se mahdollisuus on.

Se on kai aika yleinen ilmiö päiväkodeissa että siellä ne pisimpiä päiviä viettävät ovat lääkäreiden yms. lapsia. Epäilisin että vastaavaa myös niissä nuorimmissa lapsissa.

Ei 1,5-vuotias ole vauva, vaan taapero.

Vierailija kirjoitti:

Millä rahalla te olette kotona hoitamassa lapsia?????? Ja eihän sitä töihin mennä lepäämään, vaan ansaitsemaan elanto. En vaan pysty käsittämään, jos katotaan kieroon vanhempaa, joka laittaa lapsen hoitoon alle 2V? Kenellä on oikeasti varaa olla kotona ellei ole itse laiska ja nosta tukia? Pyhällä hengelläkö sitä pitäisi elää vai onko teillä kaikilla järjestäen rikas mies elättämässä koko perhettä? Kertokaa nyt ihmeessä, kun en tajua

Minä olen opiskelija, olen lapsen kotihoidon ohella suorittanut opintoja eteenpäin + teen keikkatyötä kun vaan pystyy. Mies vuorotyössä.

Vuokra-asunto, ei autoa. Siinäpä meidän suurimmat säästöt,

Lapsi täyttää pian kolme ja silloin menee ekaa kertaa elämässään päiväkotiin. Itse suoritan silloin vikan kurssin ja valmistun.

Kiitos tuesta kirjoitti:

Kiitos tästä keskustelusta, on ollut opettavaista luettavaa.

Jos teen kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla esimerkiksi kolmekymppisenä, se tarkoittaa, että minun tulee naisena jäädä kotiin vähintään viideksi vuodeksi, toki mielellään pidemmäksi aikaa, esimerkiksi, kunnes lapset menevät kouluun (9 vuotta kotiäitinä). Se tarkoittaa luopumista töistä, opiskelusta, harrastuksista ja kaikesta sellaisesta tekemisestä, johon lapsia ei voi ottaa mukaan.

Samaan aikaan mies luo uraa, työmatkustelee, kerryttää eläkettä ja säästää. Jos itse olen ehtinyt säästöjä kerryttää ennen äitiyslomia ja vuosien hoitovapaita, käytän ne tietenkin kotona olevien vuosien ansiovajeen paikkaamiseen (riittävät ehkä pariksi vuodeksi).

Kun kotihoidossa oleva esikoinen on yli kolmevuotias, voin viedä hänet kerhoon, jos on ihan pakko. Tosin silloinkin naapuriäidit voivat epäillä, olenko masentunut, narkomaani, väkivaltainen tai vain yksinkertaisesti laiska, koska ”henkilökohtaisesti en arvosta yhtään äitejä, jotka eivät hoida omia lapsiaan”.

Synnytystalkoot, anyone? Kyllä ihmettelen, miksi nuoria naisia ei kiinnosta lastenhankinta.

Jos muiden mielipiteiden mukaan menee eikä uskalla omaa päätä käyttää onkin parempi että jättää ne lapset hankkimatta.

Miksi äidit ovat aina hirviöitä toisilleen? Et voi tietää mitä päivähoidon takana on, ja vaikkei siinä mitään sen suurempaa olekaan niin väärin se ei silti ole. Äiti on voinut vaikka sairastua, vauvalla on koliikki etc.. todella ikävää puhua ystävistään tähän sävyyn edes anonyymisti.

Tiedän tapauksen jossa äiti sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja toipumisen kannalta isomman oli parempi aloittaa hoito. Tiedän myös äidin joka on todella paljon yksin kolmen pienen lapsen kanssa koska isä aloitti reissutyöt. Jaksaakseen hän laittoi 1,5v lapsen päiväkotiin jaksaakseen 3kk ikäisten kaksosten kanssa kotona. Tiedän myös äidin joka halusi vanhemmalle lapselle hoitopaikan vaikkei siihen ollutkaan mitään "syytä". Äiti vain totesi ettei hän yksinkertaisesti ole kotiäiti ja hänellä ei riitä mielikuvitus ja voimavarat tekemisen keksimiseen 5 päivänä viikossa yksin. Niinpä hän on vauvan kanssa kotona kun vajaa 2v on 10pv/kk hoidossa. Enkä koe, että kukaan näistä on huono äiti, he vain tiedostavat omat rajansa ja ajattelevat lapsiensa parasta.

Tälläinen arvostelu kertoo enemmän arvostelijoista kuin arvostelun kohteesta.

Pitäkää huolta omista asioistanne. Kun kasvatte aikuisiksi, niin ymmärrätte tämän lauseen merkityksen.

Maailmassa on monta asiaa, mikä on ”epistä” ja ”mitä en ymmärrä”, mutta suuntaan ajatukseni muualle, koska en voi niihin vaikuttaa tai, koska se vaan ei ole minun asiani.

Kun aloin käyttämään tätä taktiikkaa huomasin, miten oma elämäni alkoi tulla sellaiseksi kuin itse halusin, koska ei ollut enää aikaa ajatella muiden asioita, koska ajattelin vain Omiani ;)

Esim. Repäisin ja vaihdoin alaa, valmistun pian AMK:sta, aloitin säästämisen ja sain säästettyä alle vuodessa 12 000 e, ostin ensimmäiset sijoitukseni jne.

Joskus pohdin hetken muiden asioita, mutta en edes sen vertaa että se veisi Minun arvokasta aikaani.

T. Elä omaa unelmaasi.

Ei tarvitse ymmärtää. Mitä ihmettä se muiden elämä sinulle kuuluu.

Ööh, Suomi on ehkä ainoa läntisen Euroopan maa, jossa lapset ovat noin pitkään kotona. Yleensä muualla Euroopassa hoitoon mennään noin puolivuotiaana. Tai sitten isovanhemmat hoitavat. 

Mumminkulta kirjoitti:

Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.

Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.

Tuo kertoo enemmän vanhemmista ja kotioloista.

Jos lapsi on hoidossa 10h/pv niin lapsi viettää enemmän aikaa hoitajan kanssa, kuin omien vanhempiensa, jos yöunet 12h. niin ei siinä montaa tuntia ehdi olla vanhempien seurassa ja kotona. Lapsen kiintymyssuhde syntyy tuttuu, vakaaseen ja turvalliseen, oli se sitten vaikka hoitaja tai sijaisvanhempi ja lapselle biologiset vanhemmat ovat vieraat. Lapsi muodostaa kiintymyssuhteensa ensimmäisinä elinvuosina.

Lapsi kaipaa sitä, mihin hän on tottunut. Jos hoitopaikka on turvallinen ja saa hoitajalta paljon rakkautta, niin totta ihmeessä hän kaipaa sinne, jossa hän viettää suurimman osan valveilla oloajastaan.

Ikävä kyllä, lastenlapsesi ei ole ainut, vaan on yhä lisääntyvä ilmiö.

Ehkä Suomessa palataan Neuvostoliiton ja Romanian ilmiöön joka oli 70-luvulla, siellä vauvat annettiin jo synnytyslaitokselta suoraan laitokseen ja lapset vierailivat vabhempiensa luona vain viikonloppuisin. Jos vanhemmilla oli aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Mumminkulta kirjoitti:

Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.

Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.

Tuo kertoo enemmän vanhemmista ja kotioloista.

Jos lapsi on hoidossa 10h/pv niin lapsi viettää enemmän aikaa hoitajan kanssa, kuin omien vanhempiensa, jos yöunet 12h. niin ei siinä montaa tuntia ehdi olla vanhempien seurassa ja kotona. Lapsen kiintymyssuhde syntyy tuttuu, vakaaseen ja turvalliseen, oli se sitten vaikka hoitaja tai sijaisvanhempi ja lapselle biologiset vanhemmat ovat vieraat. Lapsi muodostaa kiintymyssuhteensa ensimmäisinä elinvuosina.

Lapsi kaipaa sitä, mihin hän on tottunut. Jos hoitopaikka on turvallinen ja saa hoitajalta paljon rakkautta, niin totta ihmeessä hän kaipaa sinne, jossa hän viettää suurimman osan valveilla oloajastaan.

Ikävä kyllä, lastenlapsesi ei ole ainut, vaan on yhä lisääntyvä ilmiö.

Ehkä Suomessa palataan Neuvostoliiton ja Romanian ilmiöön joka oli 70-luvulla, siellä vauvat annettiin jo synnytyslaitokselta suoraan laitokseen ja lapset vierailivat vabhempiensa luona vain viikonloppuisin. Jos vanhemmilla oli aikaa.

Missä tuossa luki että lapsi on hoidossa 10h päivässä..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1,5v ei ole enää vauva.

Ihan normaali lapseni oppi kävelemään 1v3kk ja puhumaan 3v.

Olisi ollut ikävää laittaa tarhaan sellainen lapsi.

Näin oli meilläkin. Ja 1,5v iässä tarvitsivat enemmän omia vanhempiaan kuin ulkopuolisia virikkeitä, harrastuksia jne.

Ihan ihmeessäni olen lukenut kuinka 1,5v osaa jo ilmaista itseään ja tietää kaivata eri asioita ja harrastuksia ja ymmärtää mikä on hänen parhaaksi. Tosi itsenäisiä lapsia joillakin.

Miksiköhån nämä 1,5v niin kovasti haluavat pois vanhempiensa seurasta ja omasta kodistaan? Eikö siellä ole kiva olla?

Meillä lapset ovat aina viihtyneet kotona ja nyt jo koululaisia, mutta aina odottavat innolla viikonloppuja ja lomia, jotta voidaan tehdä jotakin kivaa koko perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mumminkulta kirjoitti:

Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.

Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.

Tuo kertoo enemmän vanhemmista ja kotioloista.

Jos lapsi on hoidossa 10h/pv niin lapsi viettää enemmän aikaa hoitajan kanssa, kuin omien vanhempiensa, jos yöunet 12h. niin ei siinä montaa tuntia ehdi olla vanhempien seurassa ja kotona. Lapsen kiintymyssuhde syntyy tuttuu, vakaaseen ja turvalliseen, oli se sitten vaikka hoitaja tai sijaisvanhempi ja lapselle biologiset vanhemmat ovat vieraat. Lapsi muodostaa kiintymyssuhteensa ensimmäisinä elinvuosina.

Lapsi kaipaa sitä, mihin hän on tottunut. Jos hoitopaikka on turvallinen ja saa hoitajalta paljon rakkautta, niin totta ihmeessä hän kaipaa sinne, jossa hän viettää suurimman osan valveilla oloajastaan.

Ikävä kyllä, lastenlapsesi ei ole ainut, vaan on yhä lisääntyvä ilmiö.

Ehkä Suomessa palataan Neuvostoliiton ja Romanian ilmiöön joka oli 70-luvulla, siellä vauvat annettiin jo synnytyslaitokselta suoraan laitokseen ja lapset vierailivat vabhempiensa luona vain viikonloppuisin. Jos vanhemmilla oli aikaa.

Missä tuossa luki että lapsi on hoidossa 10h päivässä..?

Jos vanhemmat ovat työelämässä, niin kuin olettaa saattaa, jos yksi lapsi ja hoidossa, niin moni lapsi viettää kodin ulkopuolella 10h/pv, kun huomioidaan 8h työpäivät, 2x työmatkat, lapsen vienti ja tuonti päiväkotiin (matkat).

Vai ajatteletko lapsen isän ja äidin olevan kotona? Ja lapsi virikehoidossa?

Vai mistä ajatus, lapsi olisi vähemmän aikaa hoidossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mumminkulta kirjoitti:

Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.

Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.

Tuo kertoo enemmän vanhemmista ja kotioloista.

Jos lapsi on hoidossa 10h/pv niin lapsi viettää enemmän aikaa hoitajan kanssa, kuin omien vanhempiensa, jos yöunet 12h. niin ei siinä montaa tuntia ehdi olla vanhempien seurassa ja kotona. Lapsen kiintymyssuhde syntyy tuttuu, vakaaseen ja turvalliseen, oli se sitten vaikka hoitaja tai sijaisvanhempi ja lapselle biologiset vanhemmat ovat vieraat. Lapsi muodostaa kiintymyssuhteensa ensimmäisinä elinvuosina.

Lapsi kaipaa sitä, mihin hän on tottunut. Jos hoitopaikka on turvallinen ja saa hoitajalta paljon rakkautta, niin totta ihmeessä hän kaipaa sinne, jossa hän viettää suurimman osan valveilla oloajastaan.

Ikävä kyllä, lastenlapsesi ei ole ainut, vaan on yhä lisääntyvä ilmiö.

Ehkä Suomessa palataan Neuvostoliiton ja Romanian ilmiöön joka oli 70-luvulla, siellä vauvat annettiin jo synnytyslaitokselta suoraan laitokseen ja lapset vierailivat vabhempiensa luona vain viikonloppuisin. Jos vanhemmilla oli aikaa.

Missä tuossa luki että lapsi on hoidossa 10h päivässä..?

Jos vanhemmat ovat työelämässä, niin kuin olettaa saattaa, jos yksi lapsi ja hoidossa, niin moni lapsi viettää kodin ulkopuolella 10h/pv, kun huomioidaan 8h työpäivät, 2x työmatkat, lapsen vienti ja tuonti päiväkotiin (matkat).

Vai ajatteletko lapsen isän ja äidin olevan kotona? Ja lapsi virikehoidossa?

Vai mistä ajatus, lapsi olisi vähemmän aikaa hoidossa?

Eivät kaikki tee 5 päivää viikossa 8-16 töitä. Meidän lapsi on vuorotöistä johtuen 6h 3 päivänä viikossa hoidossa ja ihan töissä käydään molemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mumminkulta kirjoitti:

Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.

Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.

Tuo kertoo enemmän vanhemmista ja kotioloista.

Jos lapsi on hoidossa 10h/pv niin lapsi viettää enemmän aikaa hoitajan kanssa, kuin omien vanhempiensa, jos yöunet 12h. niin ei siinä montaa tuntia ehdi olla vanhempien seurassa ja kotona. Lapsen kiintymyssuhde syntyy tuttuu, vakaaseen ja turvalliseen, oli se sitten vaikka hoitaja tai sijaisvanhempi ja lapselle biologiset vanhemmat ovat vieraat. Lapsi muodostaa kiintymyssuhteensa ensimmäisinä elinvuosina.

Lapsi kaipaa sitä, mihin hän on tottunut. Jos hoitopaikka on turvallinen ja saa hoitajalta paljon rakkautta, niin totta ihmeessä hän kaipaa sinne, jossa hän viettää suurimman osan valveilla oloajastaan.

Ikävä kyllä, lastenlapsesi ei ole ainut, vaan on yhä lisääntyvä ilmiö.

Ehkä Suomessa palataan Neuvostoliiton ja Romanian ilmiöön joka oli 70-luvulla, siellä vauvat annettiin jo synnytyslaitokselta suoraan laitokseen ja lapset vierailivat vabhempiensa luona vain viikonloppuisin. Jos vanhemmilla oli aikaa.

Missä tuossa luki että lapsi on hoidossa 10h päivässä..?

Jos vanhemmat ovat työelämässä, niin kuin olettaa saattaa, jos yksi lapsi ja hoidossa, niin moni lapsi viettää kodin ulkopuolella 10h/pv, kun huomioidaan 8h työpäivät, 2x työmatkat, lapsen vienti ja tuonti päiväkotiin (matkat).

Vai ajatteletko lapsen isän ja äidin olevan kotona? Ja lapsi virikehoidossa?

Vai mistä ajatus, lapsi olisi vähemmän aikaa hoidossa?

En tiedä yhtään lasta jona olisi ollut hoidossa 10 tunnin päiviä.😂

Vanhemmat limittävät päiviään, lyhentävät työaikaa ja esim meillä lasten pöiväkoti oli työpaikan vieressä.

Hoitoaika oli viisi tuntia.

Mitä se sua liikuttaa? Pitäisit vain huolen omista asioistasi. Täytyy olla elämässä aika tylsää, jos ystävän asioita täytyy keskustelupalstoilla pohtia. Onneksi et ole "ystäväni".

Vierailija kirjoitti:

Öö, en minäkään oikein ymmärrä, mitä hirveää siinä on, että 1,5v menee päiväkotiin. Itse olen yksinhuoltaja ja laitoin tenavan 15pvää kuukaudessa -sopimuksella hoitoon 1v4kk:na ja voin kertoa, että siinä ryhmässä (0-2v) oli reippaasti nuorempiakin, yksi samalla kertaa aloittanut oli 9kk, oma oli vanhimmasta päästä jopa.

Minusta se on ymmärrettävää, jos vanhemmat käyvät töissä tai lapsi on hoidossa lääketiett. tai sos.syiden perusteella, jonka päättävät viranomaiset.

Muussa tapauksessa se on etuuksien ja tukien väärinkäyttöä ja lisää lapsiperheiden eriarvoisuutta, kun kunnallista päivähoitoa tuetaan verovaroista ja alle 3v todelliset hoitokustannukset ovat 1200-1600€/kk veronmaksajille.

Moraalisesti on väärin, jos äidille maksetaan äitiyspäivärahaa kotiin verovaroista ja sen lisäksi hän saa päällekkäisyytenä toisen lapsen kunnallisen päivähoito edun jolloin puhutan jo monen tuhannen tukiedusta, toisin kuin perhe, jossa äitiyslomalla oleva äiti hoitaa vanhemman lapsen, samaan rahaa.

Jos äiti on kotona äitiyslomalla ja toinen lapsi hoidossa, ikman erityistä syystä, perheen kuuluisi maksaa todelliset kulut eli päivähoitomaksu 1200-1600€/kk.

Uusi laki on enemmän kuin tervetullut, kun hoito on rajattu 20h ja uskon tulevaisuudessa tulevan siihen lisää rajoitteita, ellei verotusta lisää vielä nosteta

Penttisetä kirjoitti:

Ööh, Suomi on ehkä ainoa läntisen Euroopan maa, jossa lapset ovat noin pitkään kotona. Yleensä muualla Euroopassa hoitoon mennään noin puolivuotiaana. Tai sitten isovanhemmat hoitavat. 

Suomi kuuluu Itä-Eurooppaan.

Onko sinulla pieni vauva kotona?