Lue keskustelun säännöt.
Ei voi ymmärtää. Kaveri sai kk sitten vauvan ja nyt sit isompi vauva (1,5v) aloittaa päiväkodissa.
19.08.2018 |
Jotenkin sulatan sen, että isompi lapsi tarhassa jos isompi todella on isompi, mutta tuollainen 1,5-vuotias on ihan vauva vielä. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos niitä ei jaksa sitten itse hoitaa. Oikeesti.
Kommentit (401)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapsen on parempi olla päiväkodissa, ja varsinkin, jos äiti on laiska/masentunut/väsynyt. Päiväkodissa saa (aamupalan), lämpimän aterian ja päikkärit sekä ulkoilua. En itse tykkää, että alle 3v lapset ovat hoidossa, mutta joskus näinpäin on parempi...
jos hoidossa on parempi kuin kotona niin HUOSTAANOTTO ja kiireesti. Kaikilla ei pitäisi olla oikeutta kasvattaa lapsia vaikka niitä vahingossa pullauttelisikin.
Huostaanotto tilapäisen synnytyksen jälkeisen masennuksen takia, vaikka lapsella olisi toinen terve vanhempi, joka vaan käy päivisin töissä ja tarvitsee päivähoitoa? Oletko tosissasi? Huostaanottaisitko myös kaikki yksinhuoltajien lapset? Vai mikä ihmeen pointti tässä oli? Pelkästään tarve olla ilkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelusta. On ollut mielenkiintoista huomata, että joukossa on oikeasti sellaisia, joiden mielestä on ihan ok heivata pieni esikoinen hoitoon ja oleilla kotona vauvan kanssa, koska ei huvita hoitaa sitä taaperoa. Mutta huojentavaa, että se on silti enemmistön mielestä ihan älytöntä ja surullista. Ap poistuu nyt linjoilta, mutta jatkakaa.
Ap
Sinulla on hyvin vastenmielinen tapa kirjoittaa toisista ihmisistä. Masennus on vakava sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä huvittamisen kanssa. Minusta ainakin ilkeys on ihmisessä huonompi ominaisuus kuin omien rajojensa tunnustaminen ja avun vastaanottaminen.
Ennen synnytysmasennuksessa saatettiin tappaa niitä lapsia, joten eikö ole todella hieno asia, että nykyään voidaan pyytää apua sitä tarvittaessa ja erityisesti uskalletaan ottaa apua vastaan.
Aloittajalla on ällöttävän tuomitseva asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus lapsen on parempi olla päiväkodissa, ja varsinkin, jos äiti on laiska/masentunut/väsynyt. Päiväkodissa saa (aamupalan), lämpimän aterian ja päikkärit sekä ulkoilua. En itse tykkää, että alle 3v lapset ovat hoidossa, mutta joskus näinpäin on parempi...
jos hoidossa on parempi kuin kotona niin HUOSTAANOTTO ja kiireesti. Kaikilla ei pitäisi olla oikeutta kasvattaa lapsia vaikka niitä vahingossa pullauttelisikin.
Huostaanotto tilapäisen synnytyksen jälkeisen masennuksen takia, vaikka lapsella olisi toinen terve vanhempi, joka vaan käy päivisin töissä ja tarvitsee päivähoitoa? Oletko tosissasi? Huostaanottaisitko myös kaikki yksinhuoltajien lapset? Vai mikä ihmeen pointti tässä oli? Pelkästään tarve olla ilkeä?
Hyvä pointti, hyviä kysymyksiä.
Huostaan vaan kaikki kakarat, erityisesti yksinhuoltajien penikat???
.
Kannatan lapsen kotihoitoa n. 3-vuotiaaksi saakka, mutta ymmärrän todella hyvin, jos haluaa jo ennen tätä maagista kolmen vuoden etappia mennä vaikkapa töihin lepäämään, olipa yh tai ei.
.
Omat kokemukseni päivähoidosta ovat erittäin positiiviset, samoin lapseni.
Minun on "helppo yh:na tietenkin huudella", koska on vain yksi tytär (ja hieno tytär onkin).
.
Mitä tulee ap kirjoitukseen, on naurettavaa tuomita ihmistä heti suoralta kädeltä.
On naurettavaa tuomita, vaikkei olisi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kyse, koska kyllä jokainen perhe, iso tai pieni, varmasti tekee ratkaisut lasten etua ajatellen.
Jos ei tee, se on outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monissa maissa on 1-3 kk äitiyslomat ja sielläkin ihan ihmisiä saadaan kasvatettua. Silti Suomessa on joku tällainen ihme asenne, että alle 3-vuotiaan päivähoito on melkein henkiseen pahoinpitelyyn verrattavissa oleva kaamea hylkäys ja laiminlyönti.
"Ihan ihmisiä", niin no, suomalaisethan voivat kyllä vähän paremmin moniin muun maalaisiin verrattuna.
Päivähoidon laatu on myös muualla monesti parempi ha hoitopäivät ovat lyhyempiä. Unohdit nämä aika tärkeät faktat.
No ei se valtaisa hyvinvointi kyllä aikanakaan tämän palstan tuomitsevissa ja pahansuovissa kommenteissa paljon näy.
Jep, ei suomalaiset kyllä voi yhtään hyvin. Ja mitä tulee kommenttiin, että hoitopäivät muualla olisi lyhyempiä, ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä muiden ihmisten ratkaisuja pitäisikään ymmärtää? Meilläkin 1,5 v jatkaa ainakin osapäivähoidossa uuden synnyttyä. Tällainen mahdollisuus on meillä yhteiskunnassa haluttu tarjota ja jotkut perheet katsovat parhaaksi sitä käyttää. Saa sitä paheksua, mutta en tiedä mitä nämä paheksujat luulevat saavuttavansa?
Minä ainakin toivon saavuttavani sen, että ihmiset käyttäisivät jatkossa enemmän harkintaa lasten ikäeron suhteen, jotta jaksaisivat OMIEN lastensa kanssa paremmin.
Ap
Useimmat ihmiset kai miettivät ikäeron sen perusteella mihin perheen rahkeet riittävät - yhteiskunnan tarjoamat apukeinot huomioiden. Lapsiperheiden rahalliset tuet, neuvolapalvelut ja julkinen päivähoito mukaanlukien. Tarjottuja palveluita käytetään oman pärjäämisen ja jaksamisen varmistamiseksi, sitä vartenhan ne on kehitettykin.
Julkinen päivähoito on olemassa työssäkäyviä vanhempia varten. Ei itseaiheutettua väsymystä varten.
Ainakin omalla kohdallani juuri työssäkäynnillä oli iso osuus siihen, etten uskaltanut polttaa itseäni yhtään enempää loppuun toisella äitiyslomallani kuin mitä olin jo. Oli pakko helpottaa arkea kaikesta, mistä järkevästi voi, mm. jotta työssäkäyvä vanhemmuus onnistui sitten jatkossakin. Tämä ei ole mikään mustavalkoinen asia.
Kun tarkoitus oli mennä takaisin sinne työelämään taas aikanaan, ei esikoislapsen hoitopaikastakaan ollut oikein varaa luopua. Järkevän matkan päässä sijaitsevat hoitopaikat ovat kiven alla, ja nuorempi sisarus pääsee helpommin samaan paikkaan, missä esikinen on jo.
Hoidossa pitäminenkään ei ole mustavalkoinen asia. Oma esikoislapsi oli hoidossa lyhennettyä viikkoa ja lyhyttä päivää. Ratkaisu oli onnistunut. Tosin tuo hoitopaikan säilyttämisen tarve aiheutti sen, että virallisesti pidin häntä täydellä paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelusta. On ollut mielenkiintoista huomata, että joukossa on oikeasti sellaisia, joiden mielestä on ihan ok heivata pieni esikoinen hoitoon ja oleilla kotona vauvan kanssa, koska ei huvita hoitaa sitä taaperoa. Mutta huojentavaa, että se on silti enemmistön mielestä ihan älytöntä ja surullista. Ap poistuu nyt linjoilta, mutta jatkakaa.
Ap
Sinulla on hyvin vastenmielinen tapa kirjoittaa toisista ihmisistä. Masennus on vakava sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä huvittamisen kanssa. Minusta ainakin ilkeys on ihmisessä huonompi ominaisuus kuin omien rajojensa tunnustaminen ja avun vastaanottaminen.
En tiedä onko kaverilla masennusta. Mutta tästä tuli mieleeni toinen tuttava, jolla epäilin olevan masennusta sillä laittoi 2-vuotiaansa hoitoon, vaikka itse lomaili kotona kolmisen viikkoa. On toiminut näin kahtena kesänä. Ei muita lapsia. Ja olin toki myötämielinen ja sanoin kuinka on parempi levätä. No kävi ilmi, ettei mitään masennusta ole. Häntä ei vaan huvita hoitaa omaa lastaan ja käy mielellään touhuamassa omiaan lapsen ollessa hoidossa. Mutta kyllä minä ainakin automaattisesti luen näin toimivat henkilöt vähintäänkin masennuspotilaiksi.
Ja minusta on ilkeää laittaa isompi hyvin pieni lapsi hoitoon vain koska ei ole osannut ajatella omaa nenäänsä pidemmälle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelusta. On ollut mielenkiintoista huomata, että joukossa on oikeasti sellaisia, joiden mielestä on ihan ok heivata pieni esikoinen hoitoon ja oleilla kotona vauvan kanssa, koska ei huvita hoitaa sitä taaperoa. Mutta huojentavaa, että se on silti enemmistön mielestä ihan älytöntä ja surullista. Ap poistuu nyt linjoilta, mutta jatkakaa.
Ap
Sinulla on hyvin vastenmielinen tapa kirjoittaa toisista ihmisistä. Masennus on vakava sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä huvittamisen kanssa. Minusta ainakin ilkeys on ihmisessä huonompi ominaisuus kuin omien rajojensa tunnustaminen ja avun vastaanottaminen.
En tiedä onko kaverilla masennusta. Mutta tästä tuli mieleeni toinen tuttava, jolla epäilin olevan masennusta sillä laittoi 2-vuotiaansa hoitoon, vaikka itse lomaili kotona kolmisen viikkoa. On toiminut näin kahtena kesänä. Ei muita lapsia. Ja olin toki myötämielinen ja sanoin kuinka on parempi levätä. No kävi ilmi, ettei mitään masennusta ole. Häntä ei vaan huvita hoitaa omaa lastaan ja käy mielellään touhuamassa omiaan lapsen ollessa hoidossa. Mutta kyllä minä ainakin automaattisesti luen näin toimivat henkilöt vähintäänkin masennuspotilaiksi.
Ja minusta on ilkeää laittaa isompi hyvin pieni lapsi hoitoon vain koska ei ole osannut ajatella omaa nenäänsä pidemmälle.
Ap
Olenko minäkin masennuspotilas kun lapsi aloittaa syyskuussa hoidossa, mutta itse töissä vasta 2 viikkoa myöhemmin? :,D voi ei, ajattelin että pehmeä laskeutuminen ja ensin lyhyemmät hoitopäivät olisivat lapselle hyväksi, mutta olenkin mielenterveysongelmainen..
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa on kivaa. Miksi lapselle ei saisi tarjota mukavaa leikkiympäristöä? Ei se äiti pienen vauvan kanssa ehdi samalla tavalla isommalle virikkeitä tarjota kuin ennen pikkusisaruksen syntymää. Vauvasta on taaperolle seuraa sitten isompana kyllä, mutta sylivauvana taaperolle on enemmän mukavaa leikkiseuraa siellä päivähoidossa ja lisäksi enemmän valvovia silmiä ja hoitavia käsiä kuin kotona, jossa äiti on koko ajan kiinni vauvassa. Aika harvan kotona on nykypäivänä hoitoapuna kotiapulaista tai mummoa tai sisaruksia.
Päiväkodissa yhdellä hoitajalla taitaa olla neljä lasta, vähintään. Ei siellä todellakaan aina saa syliä kun haluaa. Ja 1,5v ei vielä kauheasti mitään ihmeellisiä virikkeitä tarvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelusta. On ollut mielenkiintoista huomata, että joukossa on oikeasti sellaisia, joiden mielestä on ihan ok heivata pieni esikoinen hoitoon ja oleilla kotona vauvan kanssa, koska ei huvita hoitaa sitä taaperoa. Mutta huojentavaa, että se on silti enemmistön mielestä ihan älytöntä ja surullista. Ap poistuu nyt linjoilta, mutta jatkakaa.
Ap
Sinulla on hyvin vastenmielinen tapa kirjoittaa toisista ihmisistä. Masennus on vakava sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä huvittamisen kanssa. Minusta ainakin ilkeys on ihmisessä huonompi ominaisuus kuin omien rajojensa tunnustaminen ja avun vastaanottaminen.
En tiedä onko kaverilla masennusta. Mutta tästä tuli mieleeni toinen tuttava, jolla epäilin olevan masennusta sillä laittoi 2-vuotiaansa hoitoon, vaikka itse lomaili kotona kolmisen viikkoa. On toiminut näin kahtena kesänä. Ei muita lapsia. Ja olin toki myötämielinen ja sanoin kuinka on parempi levätä. No kävi ilmi, ettei mitään masennusta ole. Häntä ei vaan huvita hoitaa omaa lastaan ja käy mielellään touhuamassa omiaan lapsen ollessa hoidossa. Mutta kyllä minä ainakin automaattisesti luen näin toimivat henkilöt vähintäänkin masennuspotilaiksi.
Ja minusta on ilkeää laittaa isompi hyvin pieni lapsi hoitoon vain koska ei ole osannut ajatella omaa nenäänsä pidemmälle.
Ap
Olenko minäkin masennuspotilas kun lapsi aloittaa syyskuussa hoidossa, mutta itse töissä vasta 2 viikkoa myöhemmin? :,D voi ei, ajattelin että pehmeä laskeutuminen ja ensin lyhyemmät hoitopäivät olisivat lapselle hyväksi, mutta olenkin mielenterveysongelmainen..
No tuohan nyt on ihan eri asia. Osaat sen varmaan itsekin päätellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelusta. On ollut mielenkiintoista huomata, että joukossa on oikeasti sellaisia, joiden mielestä on ihan ok heivata pieni esikoinen hoitoon ja oleilla kotona vauvan kanssa, koska ei huvita hoitaa sitä taaperoa. Mutta huojentavaa, että se on silti enemmistön mielestä ihan älytöntä ja surullista. Ap poistuu nyt linjoilta, mutta jatkakaa.
Ap
Sinulla on hyvin vastenmielinen tapa kirjoittaa toisista ihmisistä. Masennus on vakava sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä huvittamisen kanssa. Minusta ainakin ilkeys on ihmisessä huonompi ominaisuus kuin omien rajojensa tunnustaminen ja avun vastaanottaminen.
En tiedä onko kaverilla masennusta. Mutta tästä tuli mieleeni toinen tuttava, jolla epäilin olevan masennusta sillä laittoi 2-vuotiaansa hoitoon, vaikka itse lomaili kotona kolmisen viikkoa. On toiminut näin kahtena kesänä. Ei muita lapsia. Ja olin toki myötämielinen ja sanoin kuinka on parempi levätä. No kävi ilmi, ettei mitään masennusta ole. Häntä ei vaan huvita hoitaa omaa lastaan ja käy mielellään touhuamassa omiaan lapsen ollessa hoidossa. Mutta kyllä minä ainakin automaattisesti luen näin toimivat henkilöt vähintäänkin masennuspotilaiksi.
Ja minusta on ilkeää laittaa isompi hyvin pieni lapsi hoitoon vain koska ei ole osannut ajatella omaa nenäänsä pidemmälle.
Ap
Olenko minäkin masennuspotilas kun lapsi aloittaa syyskuussa hoidossa, mutta itse töissä vasta 2 viikkoa myöhemmin? :,D voi ei, ajattelin että pehmeä laskeutuminen ja ensin lyhyemmät hoitopäivät olisivat lapselle hyväksi, mutta olenkin mielenterveysongelmainen..
No tuohan nyt on ihan eri asia. Osaat sen varmaan itsekin päätellä.
Ei 2 ja 3 viikkoa nyt niin eriasia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei todellakaan ole aina lapselleen se paras. Se, että osaa haaransa Levittää, ei tee kenestäkään automaattisesti hyvää vanhempaa. Mitä nuorempana lapsi pääsee harjoittelemaan yhteisöön kuulumista - sen parempi. Tietysti alle vuoden ikäistä en tarhaan veisi, mutta tuon ikäiselle on todella hyvä päästä muiden lasten pariin leikkimään ja välillä kokemaan muutakin kuin sen kodin. Eikä myöskään ole mitään syytä, miksi äidin pitäisi venyttää jaksamistaan liikaa, näin hän voi keskittyä vauvaan eikä tarvitse vetää jaksamisen rahoilla.
Olen itse lapsuuteni viettänyt kotona ja se on tuonut elämääni vain harmia jo kouluikäisenä, kun muut osasivat toimia ja olla ryhmässä. Siinä vaiheessa on oikeasti jo liian myöhäistä ”yrittää päästä mukaan” ja vaikka sain kavereita, olin kuitenkin aina ulkopuolinen. Lisäksi äitini ei todella ollut mikään paras mahdollinen äiti, vaikka ulospäin varmasti kaikki vaikutti todella hyvältä. Olisin varmasti säästynyt paljolta, jos olisin saanut olla myös tarhassa.
Riippumatta kuitenkaan lapsen äidin kyvyistä, kannatan aina ehdottomasti päivähoitoa. En toivo omaa kohtaloani yhdellekään lapselle ja sitä tunnetta, mitä kouluunmeno tuo tullessaan.
Minun molemmat lapset ovat olleet 3v ikään asti kotona ja hyvin ovat pärjänneet. Ei tarvi 1-vuotiaana mennä päiväkotiin pärjätäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelusta. On ollut mielenkiintoista huomata, että joukossa on oikeasti sellaisia, joiden mielestä on ihan ok heivata pieni esikoinen hoitoon ja oleilla kotona vauvan kanssa, koska ei huvita hoitaa sitä taaperoa. Mutta huojentavaa, että se on silti enemmistön mielestä ihan älytöntä ja surullista. Ap poistuu nyt linjoilta, mutta jatkakaa.
Ap
Sinulla on hyvin vastenmielinen tapa kirjoittaa toisista ihmisistä. Masennus on vakava sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä huvittamisen kanssa. Minusta ainakin ilkeys on ihmisessä huonompi ominaisuus kuin omien rajojensa tunnustaminen ja avun vastaanottaminen.
En tiedä onko kaverilla masennusta. Mutta tästä tuli mieleeni toinen tuttava, jolla epäilin olevan masennusta sillä laittoi 2-vuotiaansa hoitoon, vaikka itse lomaili kotona kolmisen viikkoa. On toiminut näin kahtena kesänä. Ei muita lapsia. Ja olin toki myötämielinen ja sanoin kuinka on parempi levätä. No kävi ilmi, ettei mitään masennusta ole. Häntä ei vaan huvita hoitaa omaa lastaan ja käy mielellään touhuamassa omiaan lapsen ollessa hoidossa. Mutta kyllä minä ainakin automaattisesti luen näin toimivat henkilöt vähintäänkin masennuspotilaiksi.
Ja minusta on ilkeää laittaa isompi hyvin pieni lapsi hoitoon vain koska ei ole osannut ajatella omaa nenäänsä pidemmälle.
Ap
Olenko minäkin masennuspotilas kun lapsi aloittaa syyskuussa hoidossa, mutta itse töissä vasta 2 viikkoa myöhemmin? :,D voi ei, ajattelin että pehmeä laskeutuminen ja ensin lyhyemmät hoitopäivät olisivat lapselle hyväksi, mutta olenkin mielenterveysongelmainen..
No tuohan nyt on ihan eri asia. Osaat sen varmaan itsekin päätellä.
Ei 2 ja 3 viikkoa nyt niin eriasia ole.
Anteeksi jos olin epäselvä. Lapsi jää siis keväällä vielä kolmeksi viikoksi hoitoon kun äidillä alkaa loma. Tuo syksykuvio on täysin eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodissa on kivaa. Miksi lapselle ei saisi tarjota mukavaa leikkiympäristöä? Ei se äiti pienen vauvan kanssa ehdi samalla tavalla isommalle virikkeitä tarjota kuin ennen pikkusisaruksen syntymää. Vauvasta on taaperolle seuraa sitten isompana kyllä, mutta sylivauvana taaperolle on enemmän mukavaa leikkiseuraa siellä päivähoidossa ja lisäksi enemmän valvovia silmiä ja hoitavia käsiä kuin kotona, jossa äiti on koko ajan kiinni vauvassa. Aika harvan kotona on nykypäivänä hoitoapuna kotiapulaista tai mummoa tai sisaruksia.
Päiväkodissa yhdellä hoitajalla taitaa olla neljä lasta, vähintään. Ei siellä todellakaan aina saa syliä kun haluaa. Ja 1,5v ei vielä kauheasti mitään ihmeellisiä virikkeitä tarvi.
Ei vähintään, vaan pienten ryhmässä korkeintaan.
Eikä kaikkialla todellakaan täytetä ryhmiä maksimimäärän mukaan. Esim. meidän päiväkodissa on pienten puolella tällä hetkellä 13 lasta/4hoitajaa. Ja vain pari lasta on 40 h/viikko -sopimuksella, useampi osan viikosta poissa ja osa lyhyitä päiviä. Kun vien omani 8.30, paikalla on yleensä korkeintaan viisi lasta, ja kun haen klo 15.30, jäljellä on yleensä omani lisäksi vain yksi tai kaksi muuta lasta. Eli lyhyitä hoitopäiviä ja osaviikkoisia on paljon näissä 1-3 -vuotiaiden ryhmässä. Meidän päiväkodissa on lapsilla hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelusta. On ollut mielenkiintoista huomata, että joukossa on oikeasti sellaisia, joiden mielestä on ihan ok heivata pieni esikoinen hoitoon ja oleilla kotona vauvan kanssa, koska ei huvita hoitaa sitä taaperoa. Mutta huojentavaa, että se on silti enemmistön mielestä ihan älytöntä ja surullista. Ap poistuu nyt linjoilta, mutta jatkakaa.
Ap
Sinulla on hyvin vastenmielinen tapa kirjoittaa toisista ihmisistä. Masennus on vakava sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä huvittamisen kanssa. Minusta ainakin ilkeys on ihmisessä huonompi ominaisuus kuin omien rajojensa tunnustaminen ja avun vastaanottaminen.
En tiedä onko kaverilla masennusta. Mutta tästä tuli mieleeni toinen tuttava, jolla epäilin olevan masennusta sillä laittoi 2-vuotiaansa hoitoon, vaikka itse lomaili kotona kolmisen viikkoa. On toiminut näin kahtena kesänä. Ei muita lapsia. Ja olin toki myötämielinen ja sanoin kuinka on parempi levätä. No kävi ilmi, ettei mitään masennusta ole. Häntä ei vaan huvita hoitaa omaa lastaan ja käy mielellään touhuamassa omiaan lapsen ollessa hoidossa. Mutta kyllä minä ainakin automaattisesti luen näin toimivat henkilöt vähintäänkin masennuspotilaiksi.
Ja minusta on ilkeää laittaa isompi hyvin pieni lapsi hoitoon vain koska ei ole osannut ajatella omaa nenäänsä pidemmälle.
Ap
Olenko minäkin masennuspotilas kun lapsi aloittaa syyskuussa hoidossa, mutta itse töissä vasta 2 viikkoa myöhemmin? :,D voi ei, ajattelin että pehmeä laskeutuminen ja ensin lyhyemmät hoitopäivät olisivat lapselle hyväksi, mutta olenkin mielenterveysongelmainen..
No tuohan nyt on ihan eri asia. Osaat sen varmaan itsekin päätellä.
Ei 2 ja 3 viikkoa nyt niin eriasia ole.
Anteeksi jos olin epäselvä. Lapsi jää siis keväällä vielä kolmeksi viikoksi hoitoon kun äidillä alkaa loma. Tuo syksykuvio on täysin eri.
Niin, toisessa on kevät ja toisessa syksy? Molemmissa äiti on kotona ja lapsi hoidossa.
Kaikki syyt laittaa toinen lapsi hoitoon vauvan tieltä ovat tekosyitä laiskuudelle jos a.isompi alle 5-v. b. lapset terveitä c.äiti terve
Vierailija kirjoitti:
Kaikki syyt laittaa toinen lapsi hoitoon vauvan tieltä ovat tekosyitä laiskuudelle jos a.isompi alle 5-v. b. lapset terveitä c.äiti terve
Nimenomaan. Juuri Sinä päätät millä kriteereillä perheet saavat laittaa lapsensa päivähoitoon ja kaikki muut syyt ovat tekosyitä. Hirmu kypsä asenne
Pientä vauvaa hoitaessa pelkkään imetykseen ja vaipanvaihtoon voi mennä aikaa 3 h siitä kahdeksasta tunnista, kun puoliso on töissä. Vauvan pitää saada nukkua ja unet menevät vanhemman lapsen kanssa ristiin. Tuo isompi taas on touhukkaassa iässä eli kaipaa perään katsomista ja ulkoilua. Kaatuilua, kiipeämistä ja vaarallisia tilanteita. Kahdella vaipat.
Olen itse hoitanut kaksi lasta kotona n. kolmen vuoden ikäerolla ja oli rankkaa. Kun yöunet jäävät vähiin ja kaikenlainen lähteminen ja kaupoissa asiointi on vaikeaa. Että ymmärrän ratkaisun, jos esikoisen päiväkotipäivä jää lyhyeksi. Toki samaa mieltä, että lapsen paikka olisi vielä kotona noin pienenä. Mutta jos äiti on äärirajoilla ei sekään hyvä perheelle eikä parisuhteelle. Nykyään suku ei enää kasvata eli harvalla on apukäsiä ja seuraa sukulaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos keskustelusta. On ollut mielenkiintoista huomata, että joukossa on oikeasti sellaisia, joiden mielestä on ihan ok heivata pieni esikoinen hoitoon ja oleilla kotona vauvan kanssa, koska ei huvita hoitaa sitä taaperoa. Mutta huojentavaa, että se on silti enemmistön mielestä ihan älytöntä ja surullista. Ap poistuu nyt linjoilta, mutta jatkakaa.
Ap
Sinulla on hyvin vastenmielinen tapa kirjoittaa toisista ihmisistä. Masennus on vakava sairaus, eikä sillä ole mitään tekemistä huvittamisen kanssa. Minusta ainakin ilkeys on ihmisessä huonompi ominaisuus kuin omien rajojensa tunnustaminen ja avun vastaanottaminen.
En tiedä onko kaverilla masennusta. Mutta tästä tuli mieleeni toinen tuttava, jolla epäilin olevan masennusta sillä laittoi 2-vuotiaansa hoitoon, vaikka itse lomaili kotona kolmisen viikkoa. On toiminut näin kahtena kesänä. Ei muita lapsia. Ja olin toki myötämielinen ja sanoin kuinka on parempi levätä. No kävi ilmi, ettei mitään masennusta ole. Häntä ei vaan huvita hoitaa omaa lastaan ja käy mielellään touhuamassa omiaan lapsen ollessa hoidossa. Mutta kyllä minä ainakin automaattisesti luen näin toimivat henkilöt vähintäänkin masennuspotilaiksi.
Ja minusta on ilkeää laittaa isompi hyvin pieni lapsi hoitoon vain koska ei ole osannut ajatella omaa nenäänsä pidemmälle.
Ap
Saathan sinä toki olla muiden ihmisten ratkaisuista mitä mieltä tahansa, mutta aika turha siitä on netissä jankuttaa. Et sinä ole mikään auktoriteetti joka päättää ja sanelee mitä muut ihmiset saavat tai eivät saa tehdä. Jokainen tekee omat valintansa, yritä nyt vaan aikuinen ihminen hyväksyä se.
Toi ylempi ei kyllä tiedä lapsista mitään.