Lue keskustelun säännöt.
Ei voi ymmärtää. Kaveri sai kk sitten vauvan ja nyt sit isompi vauva (1,5v) aloittaa päiväkodissa.
19.08.2018 |
Jotenkin sulatan sen, että isompi lapsi tarhassa jos isompi todella on isompi, mutta tuollainen 1,5-vuotias on ihan vauva vielä. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos niitä ei jaksa sitten itse hoitaa. Oikeesti.
Kommentit (401)
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Ei se esikoinen siitä pilalle mene, ettei pääse muutamaan kuukauteen puistoon joka päivä. Tuskin se vauva nyt sentään 24/7 söi tissiä 10 min välein, tai jos niin ehkä lisämaito olisi ollut paikallaan tms. Ei kai nyt kukaan tunteja ulkoilekaan vauvan kanssa.
Enemmän niitä vanhempia lapsia ihmettyttää se, kun joutuu hoitoon vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Tuntuu varmaan siltä, että laitetaan pois uuden vauvan tilalta ja että äiti tykkää vauvasta enemmän.
Mikä siinä on kun nykyisin äidit eivät pärjää edes kahden lapsen kanssa? Vaikka olisivat molemmat vielä ns. normaaleja lapsia. Miten sitten jotkut pärjäävät vaikka viiden kanssa? Taitaa olla asenteellakin paljon merkitystä. Tahtooko olla uhriutuva marttyyri vai vaan ajatella, että onneksi tämä vähän rankempi vaihe ei elämässä kuitenkaan kauaa kestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Kyllä se vauva sopeutuu. Aamupäivällä kunnon ulkoilu ja isä käyttää sitten iltapäivällä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Kyllä se vauva sopeutuu. Aamupäivällä kunnon ulkoilu ja isä käyttää sitten iltapäivällä uudestaan.
Minä en sopeudu siihen että vauvaa huutaa nälkää tuntitolkulla. Tosi nautinnollinen reissu meille kaikille ja tuo sama joka päivä? Ei kiitos.
Kuka edes haluaisi viedä lapsiaan hoitoon ja vielä 1,5v - suuriin ryhmiin, meluisaan ympäristöön ja sisäilmaongelmaisiin päiväkoteihin, jos voi itsekin hoitaa lasta kotona, nauttia ja saada mielihyvää lapsista ja heidän seurastaan ja seurata lapsen kehitystä ja kasvua. Se pikkulapsi aika menee niin nopeasti.
Meillä kolme lasta ja nyt jo alakouluikäisiä ja kaikki on hoidettu kotona 3v asti, eikä edes tullut mieleen viedä vanhempia lapsia päiväkotiin, kun olin kotona. Ja se oli niin ihanaa ja antoisaa aikaa, kun sai nauttia lapsen seurasta ja kehityksestä. En vaihtaisi niitä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Ei se esikoinen siitä pilalle mene, ettei pääse muutamaan kuukauteen puistoon joka päivä. Tuskin se vauva nyt sentään 24/7 söi tissiä 10 min välein, tai jos niin ehkä lisämaito olisi ollut paikallaan tms. Ei kai nyt kukaan tunteja ulkoilekaan vauvan kanssa.
Enemmän niitä vanhempia lapsia ihmettyttää se, kun joutuu hoitoon vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Tuntuu varmaan siltä, että laitetaan pois uuden vauvan tilalta ja että äiti tykkää vauvasta enemmän.
Mikä siinä on kun nykyisin äidit eivät pärjää edes kahden lapsen kanssa? Vaikka olisivat molemmat vielä ns. normaaleja lapsia. Miten sitten jotkut pärjäävät vaikka viiden kanssa? Taitaa olla asenteellakin paljon merkitystä. Tahtooko olla uhriutuva marttyyri vai vaan ajatella, että onneksi tämä vähän rankempi vaihe ei elämässä kuitenkaan kauaa kestä?
Ensi kirjoitettiin ettei sisällä tarvitse kökkiä ja nyt että hyvin se sisällä pärjää? Jaha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Kyllä se vauva sopeutuu. Aamupäivällä kunnon ulkoilu ja isä käyttää sitten iltapäivällä uudestaan.
Minä en sopeudu siihen että vauvaa huutaa nälkää tuntitolkulla. Tosi nautinnollinen reissu meille kaikille ja tuo sama joka päivä? Ei kiitos.
miten sinä saat kuskattua sen esikoisen sitten hoitoon? Tissi paljaana ja sohva mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Kyllä se vauva sopeutuu. Aamupäivällä kunnon ulkoilu ja isä käyttää sitten iltapäivällä uudestaan.
Minä en sopeudu siihen että vauvaa huutaa nälkää tuntitolkulla. Tosi nautinnollinen reissu meille kaikille ja tuo sama joka päivä? Ei kiitos.
Joo, selvä asennevamma.
Sulle ei sovi lapsiperhe-elämä. Harmi että tajusit sen liian myöhään. Älä nyt yhtään enempää sitten tee, ettei tarvitse olla täällä uhriutumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Ei se esikoinen siitä pilalle mene, ettei pääse muutamaan kuukauteen puistoon joka päivä. Tuskin se vauva nyt sentään 24/7 söi tissiä 10 min välein, tai jos niin ehkä lisämaito olisi ollut paikallaan tms. Ei kai nyt kukaan tunteja ulkoilekaan vauvan kanssa.
Enemmän niitä vanhempia lapsia ihmettyttää se, kun joutuu hoitoon vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Tuntuu varmaan siltä, että laitetaan pois uuden vauvan tilalta ja että äiti tykkää vauvasta enemmän.
Mikä siinä on kun nykyisin äidit eivät pärjää edes kahden lapsen kanssa? Vaikka olisivat molemmat vielä ns. normaaleja lapsia. Miten sitten jotkut pärjäävät vaikka viiden kanssa? Taitaa olla asenteellakin paljon merkitystä. Tahtooko olla uhriutuva marttyyri vai vaan ajatella, että onneksi tämä vähän rankempi vaihe ei elämässä kuitenkaan kauaa kestä?
Ensi kirjoitettiin ettei sisällä tarvitse kökkiä ja nyt että hyvin se sisällä pärjää? Jaha.
Oisko vaikka eri kirjoittaja??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tän keskustelun lukemisen jälkeen tulee jo korvista ulos toi "virikkeitä"-sana 😂 ei mitään, jatkakaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Mutta miten sä kestät ikävän vanhemmasta lapsesta, kun olet kotona hoitamassa vauvaa ja tiedostat samalla, kuinka vanhempikin lapsi voisi olla sinun ja vauvan seurassa, etkä edes tiedä miten hoidossa oleva lapsi voi tai tekee sillä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Mutta miten sä kestät ikävän vanhemmasta lapsesta, kun olet kotona hoitamassa vauvaa ja tiedostat samalla, kuinka vanhempikin lapsi voisi olla sinun ja vauvan seurassa, etkä edes tiedä miten hoidossa oleva lapsi voi tai tekee sillä hetkellä.
hyvin tuollainen "äiti" kestää. häntähän kiinnostaa vain oma napa. Ja helpolla pääseminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei voi valmiiksi suunnitella, vauvalla voi olla vaikka kolikkia tai äiti sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Ei ole kummastakaan maininnut. Toki väsymystä on valitellut, mutta luulisi senkin olleen jo tiedossa ennalta, että kahden vauvan kanssa voi joskus väsyttää.
Ei synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tutuille huudella. MInullakin oli psykoottinen masennus, mutta ei siitä missään vaiheessa tiennyt muut kuin mieheni ja hoitava taho. Ei lähimmät sukulaisetkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea ei voi valmiiksi suunnitella, vauvalla voi olla vaikka kolikkia tai äiti sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Ei ole kummastakaan maininnut. Toki väsymystä on valitellut, mutta luulisi senkin olleen jo tiedossa ennalta, että kahden vauvan kanssa voi joskus väsyttää.
Ei synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tutuille huudella. MInullakin oli psykoottinen masennus, mutta ei siitä missään vaiheessa tiennyt muut kuin mieheni ja hoitava taho. Ei lähimmät sukulaisetkaan.
Meinaat, ettei kukaan huomannut? Ei niistä epäilyksistä vaan kehtaa huudella jos ei ole täysin varma...
Ja ikävä kyllä on paljon äitejä, jotka eivät ole masentuneita vaan ainoastaan itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia.
Ja monet persoonallisuushäiriöiset ovat esimerkiksi kyvyttömiä asettumaan lapsen asemaan. Ei sen tarvitse aina masennusta olla.
Oma tuttavani pisti vanhemman lapsen päivähoitoon, kun nuorempi syntyi perustellen sillä, että nuoremman lapsenkin (siis vauvan) pitää saada vanhemman lapsen tapaan kokemus siitä, mitä on olla kahdestaan äidin kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Kyllä se vauva sopeutuu. Aamupäivällä kunnon ulkoilu ja isä käyttää sitten iltapäivällä uudestaan.
Minä en sopeudu siihen että vauvaa huutaa nälkää tuntitolkulla. Tosi nautinnollinen reissu meille kaikille ja tuo sama joka päivä? Ei kiitos.
miten sinä saat kuskattua sen esikoisen sitten hoitoon? Tissi paljaana ja sohva mukana?
Mies kuljetti kun meni töihin ja haki kun tuli töistä. Eikä matka päiväkotiin muutenkaan montaa tuntia kestänyt, joskus oli käytävä vauvan kanssa kaupassakin ja pakolliset hommat piti hoitaa kodin ulkopuolella. Mutta jos saan valita ulkoistanko esikoisen ulkoilun joinakin päivinä vai istunko siellä itse itkevän vauvan kanssa niin ei ollut vaikea valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Kyllä se vauva sopeutuu. Aamupäivällä kunnon ulkoilu ja isä käyttää sitten iltapäivällä uudestaan.
Minä en sopeudu siihen että vauvaa huutaa nälkää tuntitolkulla. Tosi nautinnollinen reissu meille kaikille ja tuo sama joka päivä? Ei kiitos.
Joo, selvä asennevamma.
Sulle ei sovi lapsiperhe-elämä. Harmi että tajusit sen liian myöhään. Älä nyt yhtään enempää sitten tee, ettei tarvitse olla täällä uhriutumassa.
Meidän perheessä toimitaan niin että mahdollisuuksien mukaan kaikilla On hyvä olla. Jos joku aktiviteetti saa yhden huutamaan tunteja putkeen niin sitä ei sitten tehdä, tai asiat hoidetaan niin ettei hänen tarvitse siellä olla. Niinkuin tehtiinkin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mumminkulta kirjoitti:
Lapsenlapseni on hieman yli 1,5 vuotta ja rakastaa hoitoon menoa. Kotona oleminen pitkästyttää häntä ja hän kaipaa kovasti kodin ulkopuolisia virikkeitä. Jos ollaan yksikin päivä vain kotona, hän alkaa kiipeillä seinille, itkeskellä turhaan tai tehdä tuhojaan.
Seuraava on nyt tulossa, ja todennäköistä, että äiti pitää isomman lapsen hoidossa. Se on mielestäni erittäin hyvä asia, koska lapsi kerran viihtyy hoitopaikassaan. Tosin on kyseessä aivan upea perhepäivähoitopaikka, jossa on myös toinen ikäisensä lapsi ja muita isompia lapsia. Ja ihana hoitaja.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä
Ei tarvitse ei, jos jaksaa ja pystyy jokapäivä suorittaa tuntien ulkoilumaratooneja. Meillä vauva söi tissiä 10min välein ja vain tietyssä asennossa sohvalla, muuten ei suostunut ottamaan rintaa edes suuhun ja huusi. Mitä ehdotat että olisin tehnyt jotta olisin samaan aikaan ollut puistossa esikoisen kanssa joka päivä ja imettänyt vauvaa sohvalla?
Mutta miten sä kestät ikävän vanhemmasta lapsesta, kun olet kotona hoitamassa vauvaa ja tiedostat samalla, kuinka vanhempikin lapsi voisi olla sinun ja vauvan seurassa, etkä edes tiedä miten hoidossa oleva lapsi voi tai tekee sillä hetkellä.
hyvin tuollainen "äiti" kestää. häntähän kiinnostaa vain oma napa. Ja helpolla pääseminen.
Jaa a, kestän kyllä olla esikoisesta erossa päivän verran muutaman kerran viikossa? :D ei ole ihan tervettä itkeä ikäväänsä muutamassa tunnissa.. jeesus. Uskoisin että esikoinen nautti kavereiden kanssa leikkimisestä enemmän kuin siitä että olisi jokapäivä kököttänyt minun ja vauvan kanssa kotona.
No ei siellä kotona tarvii neljän seinän sisässä kökkiä