Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka vihaavat katkeroituneita ihmisiä?
19.08.2018 |
Aina pitää olla valittamassa, milloin elämä potkii päähän, milloin kaikki on pielessä ja milloin ei ole koskaan onnistunut elämässä. En itse tiedä yhtään mitään muuta niin ärsyttävää ihmisryhmää kuin valittavat katkeroitujat.
Kommentit (114)
En vihaa ketään tai mitään, mutta on kyllä asioita ja ihmisiä joista EN PIDÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pelkäävät tunteita.
On helppoa tyrmätä "älä syytä muita".
Sitten keksitään vääntely, laitetaan toisen kannettavaksi nekin asiat joista syntipukki ei mitään tiedä.
Mielettömintä mitä olen ikinä kuullut: tunteet täytyy kieltää.
Raamatussakaan ei pakoteta ketään, mielestäni neuvotaan hyväksymään ettei ole mahdollista tulla kaikkien kanssa toimeen.
Kuka sanoi että tunteet pitää kieltää? Lähinnähän tässä on toitotettu että tunteiden kanssa pitää osata elää.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset pelkäävät tunteita.
On helppoa tyrmätä "älä syytä muita".
Sitten keksitään vääntely, laitetaan toisen kannettavaksi nekin asiat joista syntipukki ei mitään tiedä.
Mielettömintä mitä olen ikinä kuullut: tunteet täytyy kieltää.
Raamatussakaan ei pakoteta ketään, mielestäni neuvotaan hyväksymään ettei ole mahdollista tulla kaikkien kanssa toimeen.
Raamatussa myös kivitetään, joten jätetään se opus suosiolla syrjään, jooko?
Voihan sitä toki vihata niitä ihmisiä, jotka eivät kykene nousemaan elämässään kohtaamiensa vaikeuksien yläpuolelle ap:n mielestä riittävä hyvin. Kokonaan eri asia on sitten se, että mitä iloa tällainen viha näitä ihmisiä kohtaan oikein ap:n elämään tuo? Viha tekee ihmisestä sairaan. Ap, älä valitse vihaa!
Vierailija kirjoitti:
Katkeroituminen on seurausta raskaasta elämässä, jossa ihmiselle on nuorena annettu huonot välineet vaikeiden tunteiden kohtaamiseen ja hankalien kokemisten kokemusten käsittelyyn. Sen seurauksena jotkut juoksevat ahdistustaan karkuun koko elämänsä. Välillä pintaan voi nousta myös katkeruutta, jos elämä ei missään vaiheessa merkittävästi helpotu eikä riittävää tukea ole saatavilla.
Ei tarvita raskastakaan elämää, muuten näinhän se on. Ihminen voi myös kehittyä, mutta se vaatii omaa tahtoa. Katkera ihminen on usein vain liian ylpeä myöntääkseen oman keskeneräisyytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Taas vähättelet toisten tunteita. Luuletko, että elämänmittainen lohduton yksinäisyys on kevyempi taakka kantaa, kuin rakkaan ihmisen hautaaminen?
Se, että menetät rakkaan ihmisen tarkoittaa, että sinulla on ollut läheinen ihminen ja olet saanut rakastaa. Mikäänhän ei ole ikuista, jokainen enettää rakkaansa joskus mutta on saanut elää, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinäisellä ei ole mitään näistä. Hän ei ole saanut rakastaa, häntä ei ole rakastettu vaan ehkä hyljeksitty, yksinäinen kokee henkisen kuoleman elämänsä jokaisena päivänä.
Joten älä vähättele yksinäisyyttä.
Minusta sinun tekstisi on koskettava, mutta se ei kuvasta katkeruutta. Se kuvastaa surua, murhetta, ehkä lannistumista, mutta ei niinkään katkeruutta.
-eri
Ajattelen usein niin, että tätä elämästä tuli näillä voimavaroilla. Joku toinen olisi pystynyt enempään ja joku muu vähempään. Tähän pystyin minä kaikkien kokemusteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä toki vihata niitä ihmisiä, jotka eivät kykene nousemaan elämässään kohtaamiensa vaikeuksien yläpuolelle ap:n mielestä riittävä hyvin. Kokonaan eri asia on sitten se, että mitä iloa tällainen viha näitä ihmisiä kohtaan oikein ap:n elämään tuo? Viha tekee ihmisestä sairaan. Ap, älä valitse vihaa!
En ole ap, mutta luulen että hän tarkoittaa että ei vain jaksa katkeria ihmisiä. Jos vihaa niin vihaa, sitä ei valita, vaan sen kanssa opitaan elämään.
Ymmärrän sellaisia ihmisiä hyvin. Omassa elämässä on jo tapahtunut monenlaista mikä ei ole hirveästi iloa tuonut ja näille asioille en ole edes voinut mitään. Sen takia on helppo ymmärtää, että joskus ei positiivinen asenne vaan auta. Itse yritän silti välttää valittamista ja en kaipaa sääliä. Kateutta tunnen välillä, kun jotkut eivät edes tajua kuinka hienoa elämää he elävät minuun verrattuna. Yksinäinen olen myös. Silti en kenellekään kyllä menisi mitään ruikuttamaan vaan pidän nämä asiat omana tietonani. Joku tietysti voi ajatella miksi olen totinen tai nauran niin harvoin, mutta siihen on syynsä ja sille en voi mitään.
Oma iloitsemiseni on mielummin hetken pieni tyytyväisyyden tunne tai pieni hymy. En pysty suurempaan iloon tällä hetkellä ja en koskaan ole ollut mikään porukan naurattaja. Näiden asioiden takia moni pitää minua varmaan aika tylsänä ihmisenä ja mieluusti ottaisin kyllä sitä vanhaa minääni takaisin jos pystyisin. Ehkä tämä toteutuu, ehkä joskus olen se mikä olin ennen. Vihaamiseen sen verran, että yleisesti vihaan vain niitä, jotka satuttavat ja loukkaavat toisia ja heillekin pitäisi pystyä antamaan anteeksi, vaikka vaikeaa on. Muuten ihan inhoan vihaamissanaa. Juuri ketään ihmistä ei tulisi vihata, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta ja vielä tyhmenpää on vihata jotain ihmisryhmää. Esim se katkeroitunut p*ska kehtasi valittaa muille niin kaikki "kovia kokeneet" ovat samanlaisia. Ei kiitos tätä enää. Itse lupaan pitää suuni kiinni omista asioistani niin en ainakaan rasita ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pääsääntöisesti katkera itselleni, en sinulle tai hänelle. Se että ei onnistunut omassa elämässään tietyissä asioissa aiheuttaa pettymystä itseäni kohtaan. Ja niitä asioita ei voi korjata tai muuttaa ja ne vaikuttavat joka päivä.
Täällä keskustelu on taas liian mustavalkoista. Muistakaahan että mustan ja valkoisen väliin mahtuu sävyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Se ei ole joko tai. Vaikeuksien jälkeenkin ihminen voi olla onnellinen, mutta ne jättävät silti jälkensä. Vaikka monet asiat järjestyisivät isojen menetysten jälkeen hyvin, niin ajoittain katkeruuden tunteet menetysten takia valtaavat silti mielen. Ihmismieli ei ole särkymätön.
Itse olen samaa mieltä. Toiset asiat jättävät jälkensä ja itsekään en ole enää se sama ihminen kuin ennen. Tietyt asiat tulevat varmasti seuraamaan elämääni vielä pirkän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Se ei ole joko tai. Vaikeuksien jälkeenkin ihminen voi olla onnellinen, mutta ne jättävät silti jälkensä. Vaikka monet asiat järjestyisivät isojen menetysten jälkeen hyvin, niin ajoittain katkeruuden tunteet menetysten takia valtaavat silti mielen. Ihmismieli ei ole särkymätön.
Itse olen samaa mieltä. Toiset asiat jättävät jälkensä ja itsekään en ole enää se sama ihminen kuin ennen. Tietyt asiat tulevat varmasti seuraamaan elämääni vielä pirkän aikaa.
Aina. Aina.
Vierailija kirjoitti:
Huomasin että ylläpito on poistanut kaikki kommentit joissa ihmetellään ap katkeruutta ja tunnustetaan myötätuntoa katkeria ihmisiä kohtaan. Näitä oli alunperin kommenteissa 1, 2, 3, 9, 11 ja 17.
Ylläpito ei myöskään ymmärrä sarkasmia, olen huomannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Taas vähättelet toisten tunteita. Luuletko, että elämänmittainen lohduton yksinäisyys on kevyempi taakka kantaa, kuin rakkaan ihmisen hautaaminen?
Se, että menetät rakkaan ihmisen tarkoittaa, että sinulla on ollut läheinen ihminen ja olet saanut rakastaa. Mikäänhän ei ole ikuista, jokainen enettää rakkaansa joskus mutta on saanut elää, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinäisellä ei ole mitään näistä. Hän ei ole saanut rakastaa, häntä ei ole rakastettu vaan ehkä hyljeksitty, yksinäinen kokee henkisen kuoleman elämänsä jokaisena päivänä.
Joten älä vähättele yksinäisyyttä.
Katkeruus on yksi isoimpia syitä miksi moni myös pysyy yksin.
Mutta ei se ihminen yksin pääse sieltä katkeruudesta pois vaan koska ihminen on sosiaalinen eläin, tarvitsee lajitoverien hyväksyntää. Eli juuri sitä armollisuutta, myötätuntoa, kohtaamista. Ei "vääränlaisista" tunteista rankaisua, tuomitsemista, hylkäämistä. Mutta ympäristö näyttää olevan raaka ja ihmismielet kovia, joidenkin mielestä myötätunto on palkinto joka pitää ansaita hyvällä käytöksellä. Siinä olette väärässä, hyvin väärässä.
Ei todellakaan ihme, että täällä hukutetaan surut pulloon ja itsemurhatilastot ovat korkeita.
Kiitos tästä. Itsekin olisin joskus halunnut, että muut tulevat vähän vastaan, eivätkä ns lyö lyötyä vielä enemmän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeroituminen on seurausta raskaasta elämässä, jossa ihmiselle on nuorena annettu huonot välineet vaikeiden tunteiden kohtaamiseen ja hankalien kokemisten kokemusten käsittelyyn. Sen seurauksena jotkut juoksevat ahdistustaan karkuun koko elämänsä. Välillä pintaan voi nousta myös katkeruutta, jos elämä ei missään vaiheessa merkittävästi helpotu eikä riittävää tukea ole saatavilla.
Ei tarvita raskastakaan elämää, muuten näinhän se on. Ihminen voi myös kehittyä, mutta se vaatii omaa tahtoa. Katkera ihminen on usein vain liian ylpeä myöntääkseen oman keskeneräisyytensä.
Omaa tahtoa, voimavaroja ja monesti myös ammattiapua, jotta pystyy etenemään vaikeiden kokemusten käsittelyssä rakentavalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä toki vihata niitä ihmisiä, jotka eivät kykene nousemaan elämässään kohtaamiensa vaikeuksien yläpuolelle ap:n mielestä riittävä hyvin. Kokonaan eri asia on sitten se, että mitä iloa tällainen viha näitä ihmisiä kohtaan oikein ap:n elämään tuo? Viha tekee ihmisestä sairaan. Ap, älä valitse vihaa!
En ole ap, mutta luulen että hän tarkoittaa että ei vain jaksa katkeria ihmisiä. Jos vihaa niin vihaa, sitä ei valita, vaan sen kanssa opitaan elämään.
Ihminen ei ehkä valitse vihaa, mutta sen hän voi valita miten ison roolin tälle vihalle elämässään antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Taas vähättelet toisten tunteita. Luuletko, että elämänmittainen lohduton yksinäisyys on kevyempi taakka kantaa, kuin rakkaan ihmisen hautaaminen?
Se, että menetät rakkaan ihmisen tarkoittaa, että sinulla on ollut läheinen ihminen ja olet saanut rakastaa. Mikäänhän ei ole ikuista, jokainen enettää rakkaansa joskus mutta on saanut elää, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinäisellä ei ole mitään näistä. Hän ei ole saanut rakastaa, häntä ei ole rakastettu vaan ehkä hyljeksitty, yksinäinen kokee henkisen kuoleman elämänsä jokaisena päivänä.
Joten älä vähättele yksinäisyyttä.
Yksinäisyys on kyllä sellainen asia jota en voisi toivoa kenellekään. Ja sillä en tarkoita mitään pientä vaan sellaista pimeyttä mihin meinaa hukkua. Itse olen vielä pysynyt pinnalla. Kaikki eivät. Ja silti olen melko tavallinen ihminen loppujen lopuksi. En mikään hirviö jos sitä mietitte vaan melko tavallinen nuori. Itse en vihaa juuri ketään. Vihaaminen on turhaa.
En vihaa katkeroituneita ihmisiä koska heistä on minulle loputtomasti iloa. Tälläkin palstalla roikkuu ulisemassa heistä muutama. Aggressiivisen ilmaisun ja monomaanisen jankkaamisen takana leijuva uhriutuminen, säälin kerjuu ja omissa ulosteissaan pyöriminen on aidosti ilahduttavaa seurattavaa ja loputon hämmästelyn lähde.
Vierailija kirjoitti:
En vihaa katkeroituneita ihmisiä koska heistä on minulle loputtomasti iloa. Tälläkin palstalla roikkuu ulisemassa heistä muutama. Aggressiivisen ilmaisun ja monomaanisen jankkaamisen takana leijuva uhriutuminen, säälin kerjuu ja omissa ulosteissaan pyöriminen on aidosti ilahduttavaa seurattavaa ja loputon hämmästelyn lähde.
:D
Ihmiset pelkäävät tunteita.
On helppoa tyrmätä "älä syytä muita".
Sitten keksitään vääntely, laitetaan toisen kannettavaksi nekin asiat joista syntipukki ei mitään tiedä.
Mielettömintä mitä olen ikinä kuullut: tunteet täytyy kieltää.
Raamatussakaan ei pakoteta ketään, mielestäni neuvotaan hyväksymään ettei ole mahdollista tulla kaikkien kanssa toimeen.