Lue keskustelun säännöt.
Onko muita jotka vihaavat katkeroituneita ihmisiä?
19.08.2018 |
Aina pitää olla valittamassa, milloin elämä potkii päähän, milloin kaikki on pielessä ja milloin ei ole koskaan onnistunut elämässä. En itse tiedä yhtään mitään muuta niin ärsyttävää ihmisryhmää kuin valittavat katkeroitujat.
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Taas vähättelet toisten tunteita. Luuletko, että elämänmittainen lohduton yksinäisyys on kevyempi taakka kantaa, kuin rakkaan ihmisen hautaaminen?
Se, että menetät rakkaan ihmisen tarkoittaa, että sinulla on ollut läheinen ihminen ja olet saanut rakastaa. Mikäänhän ei ole ikuista, jokainen enettää rakkaansa joskus mutta on saanut elää, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinäisellä ei ole mitään näistä. Hän ei ole saanut rakastaa, häntä ei ole rakastettu vaan ehkä hyljeksitty, yksinäinen kokee henkisen kuoleman elämänsä jokaisena päivänä.
Joten älä vähättele yksinäisyyttä.
Katkeruus on yksi isoimpia syitä miksi moni myös pysyy yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Taas vähättelet toisten tunteita. Luuletko, että elämänmittainen lohduton yksinäisyys on kevyempi taakka kantaa, kuin rakkaan ihmisen hautaaminen?
Se, että menetät rakkaan ihmisen tarkoittaa, että sinulla on ollut läheinen ihminen ja olet saanut rakastaa. Mikäänhän ei ole ikuista, jokainen enettää rakkaansa joskus mutta on saanut elää, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinäisellä ei ole mitään näistä. Hän ei ole saanut rakastaa, häntä ei ole rakastettu vaan ehkä hyljeksitty, yksinäinen kokee henkisen kuoleman elämänsä jokaisena päivänä.
Joten älä vähättele yksinäisyyttä.
Kerro jokin konkreettinen syy mikä estää tekemästä elämälleen jotain muuta.
Myötätunto ei auta katkeraa, vahvistaa vain hänen tuhoisaa ajattelutapaansa. Negatiivisuus tarttuu ja valittaminen aina ja vähän kaikesta on myös huono tapa myös.
Ja tuo, että muiden pitäisi elää katkerikon mielen mukaan... ei katkeralle myötätunto anna muuta kun lisää valittamisen aihetta, yleisöä hänen narsismilleen.
Se yksinäinen saisi heti seuraa, kun ei oltaisi kiinni vain hänen tarpeissaan. Menee vapaaehtoistyöhön, on se kuuntelija jollekin toiselle, niin ei olekaan enää yksin.
Viha on niin vahva sana, että jos joku sanoo vihaavansa jotain ihmisryhmää, se ihminen on terapian tarpeessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Taas vähättelet toisten tunteita. Luuletko, että elämänmittainen lohduton yksinäisyys on kevyempi taakka kantaa, kuin rakkaan ihmisen hautaaminen?
Se, että menetät rakkaan ihmisen tarkoittaa, että sinulla on ollut läheinen ihminen ja olet saanut rakastaa. Mikäänhän ei ole ikuista, jokainen enettää rakkaansa joskus mutta on saanut elää, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinäisellä ei ole mitään näistä. Hän ei ole saanut rakastaa, häntä ei ole rakastettu vaan ehkä hyljeksitty, yksinäinen kokee henkisen kuoleman elämänsä jokaisena päivänä.
Joten älä vähättele yksinäisyyttä.
Katkeruus on yksi isoimpia syitä miksi moni myös pysyy yksin.
Mutta ei se ihminen yksin pääse sieltä katkeruudesta pois vaan koska ihminen on sosiaalinen eläin, tarvitsee lajitoverien hyväksyntää. Eli juuri sitä armollisuutta, myötätuntoa, kohtaamista. Ei "vääränlaisista" tunteista rankaisua, tuomitsemista, hylkäämistä. Mutta ympäristö näyttää olevan raaka ja ihmismielet kovia, joidenkin mielestä myötätunto on palkinto joka pitää ansaita hyvällä käytöksellä. Siinä olette väärässä, hyvin väärässä.
Ei todellakaan ihme, että täällä hukutetaan surut pulloon ja itsemurhatilastot ovat korkeita.
Olen syvästi katkeroitunut ihminen. Ja mulle on täysin se ja sama, jos joku vihaa minua siitä syystä. Katkeroitumiselleni on erittäin hyvät perusteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myötätunto ei auta katkeraa, vahvistaa vain hänen tuhoisaa ajattelutapaansa. Negatiivisuus tarttuu ja valittaminen aina ja vähän kaikesta on myös huono tapa myös.
Ja tuo, että muiden pitäisi elää katkerikon mielen mukaan... ei katkeralle myötätunto anna muuta kun lisää valittamisen aihetta, yleisöä hänen narsismilleen.
Sinulla taitaa vähän olla myötätunnon määritelmä hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Viha on niin vahva sana, että jos joku sanoo vihaavansa jotain ihmisryhmää, se ihminen on terapian tarpeessa.
Miten ihmeessä saa jonkun "ihmisryhmän" liittymään ko. aiheeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Taas vähättelet toisten tunteita. Luuletko, että elämänmittainen lohduton yksinäisyys on kevyempi taakka kantaa, kuin rakkaan ihmisen hautaaminen?
Se, että menetät rakkaan ihmisen tarkoittaa, että sinulla on ollut läheinen ihminen ja olet saanut rakastaa. Mikäänhän ei ole ikuista, jokainen enettää rakkaansa joskus mutta on saanut elää, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinäisellä ei ole mitään näistä. Hän ei ole saanut rakastaa, häntä ei ole rakastettu vaan ehkä hyljeksitty, yksinäinen kokee henkisen kuoleman elämänsä jokaisena päivänä.
Joten älä vähättele yksinäisyyttä.
Katkeruus on yksi isoimpia syitä miksi moni myös pysyy yksin.
Mutta ei se ihminen yksin pääse sieltä katkeruudesta pois vaan koska ihminen on sosiaalinen eläin, tarvitsee lajitoverien hyväksyntää. Eli juuri sitä armollisuutta, myötätuntoa, kohtaamista. Ei "vääränlaisista" tunteista rankaisua, tuomitsemista, hylkäämistä. Mutta ympäristö näyttää olevan raaka ja ihmismielet kovia, joidenkin mielestä myötätunto on palkinto joka pitää ansaita hyvällä käytöksellä. Siinä olette väärässä, hyvin väärässä.
Ei todellakaan ihme, että täällä hukutetaan surut pulloon ja itsemurhatilastot ovat korkeita.
Juho Saari kirjoitti yksinäisyydestä ihan kirjankin. Hänen mukaansa yksinäisyyden ongelma on, että yksinäisten sosiaaliset taidot ovst niin heikot ettei heitä voi auttaa. Vaikka heille järjestettäisiin millaisia mahdollisuuksia tavata toisia, he eivät tule. He myös olettavat muutoinkin olevansa ihmissuhteissa aina saamapuolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Taas vähättelet toisten tunteita. Luuletko, että elämänmittainen lohduton yksinäisyys on kevyempi taakka kantaa, kuin rakkaan ihmisen hautaaminen?
Se, että menetät rakkaan ihmisen tarkoittaa, että sinulla on ollut läheinen ihminen ja olet saanut rakastaa. Mikäänhän ei ole ikuista, jokainen enettää rakkaansa joskus mutta on saanut elää, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinäisellä ei ole mitään näistä. Hän ei ole saanut rakastaa, häntä ei ole rakastettu vaan ehkä hyljeksitty, yksinäinen kokee henkisen kuoleman elämänsä jokaisena päivänä.
Joten älä vähättele yksinäisyyttä.
Katkeruus on yksi isoimpia syitä miksi moni myös pysyy yksin.
Mutta ei se ihminen yksin pääse sieltä katkeruudesta pois vaan koska ihminen on sosiaalinen eläin, tarvitsee lajitoverien hyväksyntää. Eli juuri sitä armollisuutta, myötätuntoa, kohtaamista. Ei "vääränlaisista" tunteista rankaisua, tuomitsemista, hylkäämistä. Mutta ympäristö näyttää olevan raaka ja ihmismielet kovia, joidenkin mielestä myötätunto on palkinto joka pitää ansaita hyvällä käytöksellä. Siinä olette väärässä, hyvin väärässä.
Ei todellakaan ihme, että täällä hukutetaan surut pulloon ja itsemurhatilastot ovat korkeita.
Näinhän se on! ❤️❤️❤️❤️❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Taas vähättelet toisten tunteita. Luuletko, että elämänmittainen lohduton yksinäisyys on kevyempi taakka kantaa, kuin rakkaan ihmisen hautaaminen?
Se, että menetät rakkaan ihmisen tarkoittaa, että sinulla on ollut läheinen ihminen ja olet saanut rakastaa. Mikäänhän ei ole ikuista, jokainen enettää rakkaansa joskus mutta on saanut elää, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinäisellä ei ole mitään näistä. Hän ei ole saanut rakastaa, häntä ei ole rakastettu vaan ehkä hyljeksitty, yksinäinen kokee henkisen kuoleman elämänsä jokaisena päivänä.
Joten älä vähättele yksinäisyyttä.
Katkeruus on yksi isoimpia syitä miksi moni myös pysyy yksin.
Mutta ei se ihminen yksin pääse sieltä katkeruudesta pois vaan koska ihminen on sosiaalinen eläin, tarvitsee lajitoverien hyväksyntää. Eli juuri sitä armollisuutta, myötätuntoa, kohtaamista. Ei "vääränlaisista" tunteista rankaisua, tuomitsemista, hylkäämistä. Mutta ympäristö näyttää olevan raaka ja ihmismielet kovia, joidenkin mielestä myötätunto on palkinto joka pitää ansaita hyvällä käytöksellä. Siinä olette väärässä, hyvin väärässä.
Ei todellakaan ihme, että täällä hukutetaan surut pulloon ja itsemurhatilastot ovat korkeita.
Myötätunto ei ole palkinto vaan enemmänkin automaatio. Vaikka katkeralle tapahtuisikin hyvää, hän on katkera niin kauan kun hänen ylpeytensä ei anna periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viha on niin vahva sana, että jos joku sanoo vihaavansa jotain ihmisryhmää, se ihminen on terapian tarpeessa.
Miten ihmeessä saa jonkun "ihmisryhmän" liittymään ko. aiheeseen
Ap vihaa katkeroituneita. He ovat yksi ihmisryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa vihata enkä katkeroitua. Huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet. Katkeruus ja viha syövät ihmistä sisältäpäin. Siksi valitsin ilon.
En vihaa eikä ole juuri ärsyttänytkään sen jälkeen kun tajusin, ettei ole mun tehtäväni heitä "korjata". Tunnen vain surua siitä, että joillakin on (ollut) niin vaikeaa ja etteivät näe tietä ulos tuskastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Taas vähättelet toisten tunteita. Luuletko, että elämänmittainen lohduton yksinäisyys on kevyempi taakka kantaa, kuin rakkaan ihmisen hautaaminen?
Se, että menetät rakkaan ihmisen tarkoittaa, että sinulla on ollut läheinen ihminen ja olet saanut rakastaa. Mikäänhän ei ole ikuista, jokainen enettää rakkaansa joskus mutta on saanut elää, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinäisellä ei ole mitään näistä. Hän ei ole saanut rakastaa, häntä ei ole rakastettu vaan ehkä hyljeksitty, yksinäinen kokee henkisen kuoleman elämänsä jokaisena päivänä.
Joten älä vähättele yksinäisyyttä.
Katkeruus on yksi isoimpia syitä miksi moni myös pysyy yksin.
Mutta ei se ihminen yksin pääse sieltä katkeruudesta pois vaan koska ihminen on sosiaalinen eläin, tarvitsee lajitoverien hyväksyntää. Eli juuri sitä armollisuutta, myötätuntoa, kohtaamista. Ei "vääränlaisista" tunteista rankaisua, tuomitsemista, hylkäämistä. Mutta ympäristö näyttää olevan raaka ja ihmismielet kovia, joidenkin mielestä myötätunto on palkinto joka pitää ansaita hyvällä käytöksellä. Siinä olette väärässä, hyvin väärässä.
Ei todellakaan ihme, että täällä hukutetaan surut pulloon ja itsemurhatilastot ovat korkeita.
Juho Saari kirjoitti yksinäisyydestä ihan kirjankin. Hänen mukaansa yksinäisyyden ongelma on, että yksinäisten sosiaaliset taidot ovst niin heikot ettei heitä voi auttaa. Vaikka heille järjestettäisiin millaisia mahdollisuuksia tavata toisia, he eivät tule. He myös olettavat muutoinkin olevansa ihmissuhteissa aina saamapuolella.
Olet selkeästi hakoteillä mitä yksinäisyys tunteena tarkoittaa. Se ei ole synonyymi fyysiselle yksinololle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että kstkerimmilla ihmisillä ei elämä oikeastaan ole edes lyönyt pahimmilla tavoilla. Joku voi katkeroitua yksinäisyydestä, mutta toinen pyrkii löytämään elämästä positiivisia puolia vaikka olisi vaikka haudannut rakkaimpansa.
Taas vähättelet toisten tunteita. Luuletko, että elämänmittainen lohduton yksinäisyys on kevyempi taakka kantaa, kuin rakkaan ihmisen hautaaminen?
Se, että menetät rakkaan ihmisen tarkoittaa, että sinulla on ollut läheinen ihminen ja olet saanut rakastaa. Mikäänhän ei ole ikuista, jokainen enettää rakkaansa joskus mutta on saanut elää, rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Yksinäisellä ei ole mitään näistä. Hän ei ole saanut rakastaa, häntä ei ole rakastettu vaan ehkä hyljeksitty, yksinäinen kokee henkisen kuoleman elämänsä jokaisena päivänä.
Joten älä vähättele yksinäisyyttä.
Katkeruus on yksi isoimpia syitä miksi moni myös pysyy yksin.
Mutta ei se ihminen yksin pääse sieltä katkeruudesta pois vaan koska ihminen on sosiaalinen eläin, tarvitsee lajitoverien hyväksyntää. Eli juuri sitä armollisuutta, myötätuntoa, kohtaamista. Ei "vääränlaisista" tunteista rankaisua, tuomitsemista, hylkäämistä. Mutta ympäristö näyttää olevan raaka ja ihmismielet kovia, joidenkin mielestä myötätunto on palkinto joka pitää ansaita hyvällä käytöksellä. Siinä olette väärässä, hyvin väärässä.
Ei todellakaan ihme, että täällä hukutetaan surut pulloon ja itsemurhatilastot ovat korkeita.
Juho Saari kirjoitti yksinäisyydestä ihan kirjankin. Hänen mukaansa yksinäisyyden ongelma on, että yksinäisten sosiaaliset taidot ovst niin heikot ettei heitä voi auttaa. Vaikka heille järjestettäisiin millaisia mahdollisuuksia tavata toisia, he eivät tule. He myös olettavat muutoinkin olevansa ihmissuhteissa aina saamapuolella.
Olet selkeästi hakoteillä mitä yksinäisyys tunteena tarkoittaa. Se ei ole synonyymi fyysiselle yksinololle.
Niinhän tuossa kerrottiin jos vähän mietit sisältöä ja miten tapaatko muita ihmisiä pelkästään fyysisesti niin ehkä ymmärrät..
Katkeruus on tunne, se saa olla olemassa. Sen voi kertoa ja työstää läheisen tms kanssa. Siihen saa myötätuntoa normi kamulta tai muulta ihmiseltä, mutta katkeruuteen jääminen on nimenomaan valinta.
Miten joku sekoittaa tämän yksinäisyyteen? Ei katkeruus ja yksinäisyys ole sama asia, miksi olisi? Mutta katkeruuden ydin on ajatus siitä, että maailman tulisi jotenkin kohdella itseään paremmin kuin muita, joilla syytä olla katkera. Miksi pitäisi? Miten niin?
Ihmisyys on kasvamista, ottaa pää pois omasta pepusta ja miettiä, tuliko miksi niin vaikeaa.
Ap katkerikko syyttää täällä muita näemmä surutta epäihimisyydestä ja kovuudesta joka tietenkin kännien peruste. Ne muut ja tyhmät ja julmat sen teki, että olet katkera, ilkeä, lapsellinen juoppo? Niinkö?
Minä pysyn sellaisista ihmisistä kaukana, jos valita voi.
Katkeroituminen on seurausta raskaasta elämässä, jossa ihmiselle on nuorena annettu huonot välineet vaikeiden tunteiden kohtaamiseen ja hankalien kokemisten kokemusten käsittelyyn. Sen seurauksena jotkut juoksevat ahdistustaan karkuun koko elämänsä. Välillä pintaan voi nousta myös katkeruutta, jos elämä ei missään vaiheessa merkittävästi helpotu eikä riittävää tukea ole saatavilla.
Se ei ole joko tai. Vaikeuksien jälkeenkin ihminen voi olla onnellinen, mutta ne jättävät silti jälkensä. Vaikka monet asiat järjestyisivät isojen menetysten jälkeen hyvin, niin ajoittain katkeruuden tunteet menetysten takia valtaavat silti mielen. Ihmismieli ei ole särkymätön.