Miksi joku laittaa vanhemman lapsensa päiväkotiin jos on itse kotona nuoremman kanssa

Vierailija kirjoitti:

miksi jotkut ees hankkii lapsia. en ymmärrä :D

Miksi sinun tarvitsisi sitä ymmärtää? Eihän se sinun elämääsi vaikuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

Ihan mikä vaan apu. Hoitaja voi hoitaa vauvaa ja äiti ulkoiluttaa kolmevuotiasta. Tai hoitaja voi viedä kolmevuotiaan puistoon, kerhoon, harrastukseen. Tai hoitaja ja äiti voi ottaa kotiin kavereita.

Mitä hyltyjä se päiväkoti tarjoaa?

Aika harvalla meistä taitaa olla varaa palkata hoitajaa kotiin vanhempainvapaalla. Jostakin syystä sosiaalitoimikin suosittelee ennemmin päiväkotia, missä ystävyyssuhteet ovat tiiviimpiä ja pedagoginen hyöty suurempi kuin kerhoissa tai sekalaisissa harrastuksissa.

Täällä kyllä yläpeukutetaan kun joku kertoo että aikoo tosiaan vauvan kanssa maata ja rauhassa imetellä, mutta kuitenkaan isompaa ei voi viedä päivähoitoon eikä osa-aikaiseenkaan, eikä varsinkaan gradua kirjottaa. Teet niin tai näin - aina väärinpäin.

Mä oon tullut siihen lopputulokseen (mustavalkoisesti), että moni vanhempi ei vaan jaksa keksiä tekemistä isommalle lapselle. Vaikka se on tosi yksinkertaisia asioita mitä alle 5 veetkään tarvitsee. Puistoilua, perhekerhoja, kerhoja, tuttavaperheitä, uintia, vanhempien kanssa oleilua. Kotona voi piirtää, maalata, jumpata, jne. Moni asia on vain omasta viitsimisestä kiinni.

Eikä nyt takerruta siihen, että voi olla masennusta tai muita ongelmia. Ei niitä kuitenkaan kaikilla ole. Nykyään vaan on vallalla se käsitys, että päiväkoti olisi jotenkin erityisen hieno paikka, vaikka totuus on se, että näillä resursseilla ei välttämättä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

Ihan mikä vaan apu. Hoitaja voi hoitaa vauvaa ja äiti ulkoiluttaa kolmevuotiasta. Tai hoitaja voi viedä kolmevuotiaan puistoon, kerhoon, harrastukseen. Tai hoitaja ja äiti voi ottaa kotiin kavereita.

Mitä hyltyjä se päiväkoti tarjoaa?

Aika harvalla meistä taitaa olla varaa palkata hoitajaa kotiin vanhempainvapaalla. Jostakin syystä sosiaalitoimikin suosittelee ennemmin päiväkotia, missä ystävyyssuhteet ovat tiiviimpiä ja pedagoginen hyöty suurempi kuin kerhoissa tai sekalaisissa harrastuksissa.

Esikoisen pitää leimautua perheesensä, ei päiväkotiin. Mikään ei ylitä tätä tarvetta.

Eikä harrastusten tarvitse olla sekalaisia. Ja kerhot on myös hyvin pysyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vien 3- ja 4-vuotiaat hoitoon osa-aikaisesti kun vauva syntyy. Miehellä oma yritys jota pyörittää kotona. Itse kirjoitan gradun ja teen loput opinnot vauvanhoidon ohessa. Syitä on monia kuten tästä ketjusta näkyy, turha siis ketään syyllistää. Kaikki eivät makaa pienemmän kanssa kotona. Meille paras vaihtoehto on päivähoito, johon meillä on oikeus 20h/vko ja jota myös lapset jo odottavat. Tämän lisäksi lapset kyllä saavat ansaitsemansa kunnon lomat joita vietämme perheen kanssa.

Lisättäköön tähän vielä, että lapset ovat olleet tähän saakka kotihoidossa kun olemme miehen kanssa yhteisvastuullisesti hoitaneet omien töidemme ja opiskelun ohella heidät kotona, ei ole varhaiskasvatusta kuormitettu. Nyt kunnassamme on kerhopaikat niin täynnä, ettemme ole saaneet heille paikkoja ja koemme hyötyvämme oikeasti enemmän päivähoidosta, osa-aikaisesti. Alapeukkua tulee, olisi kiva tietää miksi? Eikö työssäkäynti ja opiskelu ole hyväksyttävä syy viedä hoitoon kun kuviossa on mukana vauva? :)

Alapeukutin tuota "kaikki ei vaan makaa vauvan kanssa kotona". Kun meidän vauva syntyy niin todellakin aion vain "maata" hänen kanssaan kotona. Mielestäni äitiyslomat on juuri sen vuoksi keksitty, että äidillä on aikaa hoitaa vauvaa rauhassa, esim. täysimetys vie ison osan päivästä ja siihen nyt vaan yleensä kuuluu se vauvaan keskittyminen ja hänen kanssa "makaaminen" - vauvan tarpeet on ensisijaiset.

Ei äitiyslomaa ole siksi ajateltu että voi hoitaa bisneksiä tai graduja tai juosta tukka putkella ties missä kissanristiäisissä. Toki saat tehdä niin, mutta mitenkään parempaa se ei sinusta tee kuin meistä "kotona makaavista". :)

Tällä kommentoija taitaa odottaa ensimmäistään :D

zkzkkz kirjoitti:

Mä oon tullut siihen lopputulokseen (mustavalkoisesti), että moni vanhempi ei vaan jaksa keksiä tekemistä isommalle lapselle. Vaikka se on tosi yksinkertaisia asioita mitä alle 5 veetkään tarvitsee. Puistoilua, perhekerhoja, kerhoja, tuttavaperheitä, uintia, vanhempien kanssa oleilua. Kotona voi piirtää, maalata, jumpata, jne. Moni asia on vain omasta viitsimisestä kiinni.

Eikä nyt takerruta siihen, että voi olla masennusta tai muita ongelmia. Ei niitä kuitenkaan kaikilla ole. Nykyään vaan on vallalla se käsitys, että päiväkoti olisi jotenkin erityisen hieno paikka, vaikka totuus on se, että näillä resursseilla ei välttämättä ole.

Olen samaa mieltä. Olen se paskaäiti, joka koetti päästä helpolla. En jaksanut tarpeeksi. Olen huono, mitätön ja alaluokkaa.

zkzkkz kirjoitti:

Mä oon tullut siihen lopputulokseen (mustavalkoisesti), että moni vanhempi ei vaan jaksa keksiä tekemistä isommalle lapselle. Vaikka se on tosi yksinkertaisia asioita mitä alle 5 veetkään tarvitsee. Puistoilua, perhekerhoja, kerhoja, tuttavaperheitä, uintia, vanhempien kanssa oleilua. Kotona voi piirtää, maalata, jumpata, jne. Moni asia on vain omasta viitsimisestä kiinni.

Eikä nyt takerruta siihen, että voi olla masennusta tai muita ongelmia. Ei niitä kuitenkaan kaikilla ole. Nykyään vaan on vallalla se käsitys, että päiväkoti olisi jotenkin erityisen hieno paikka, vaikka totuus on se, että näillä resursseilla ei välttämättä ole.

Mä vien 5v:n päiväkotiin aamupäivisin tapaamaan kavereita ja syömään lounaan. Kotona sitten piirretään, maalataan, muovaillaan, lauletaan, soitetaan, jumpataan, retkeillään metsässä, käydään uimassa, luetaan kirjoja, opetellaan lukemista ja laskemista, tehdään helmitöitä, ommellaan, kudotaan kangaspuilla, hoidetaan kauppa-asioita, kokataan, siivotaan ja hoidetaan vauvaa.

Ei mikään ihme, että vapaaehtoisesti lapsettomia on niin paljon... Tämä ketjuhan hyvin kiteyttää sen, millaiseen älyttömään myllytykseen lapsia hankkiva nainen päätyy.

Meillä 2v ja 4v ovat olleet kokoajan kotihoidossa ja ovat kyllä toistensa parhaat ystävät. Kaipaavat toisiaan, jos ovat hetkenkin erossa, vaikka eri sukupuolta ovatkin. Kavereina heillä on lisäksi naapureiden lapsia ja sukulaislapsia, joita näemme säännöllisesti. Esikoinen käy lisäksi kolmessa harrastuksessa, missä on tutustunut muihin samanikäisiin lapsiin.

Ymmärrän, että jos vanhemmilla on vaikeita ongelmia ja lapsen terveys ja turvallinen kasvu vaarantuu, on toisen lapsen päivähoito ok.

Mutta tuota virikehoitoa en oikein ymmärrä. Sisaruksista on seuraa toisilleen. Kotihoidossa olevat lapset sairastavat keskimäärin 2 flunssaa/talvi. Ei täi- tai kihomato-ongelmia. Toistuvat antibioottikuurit ja infektiot altistavat astmalle ja allergioille. Miksi viette sen esikoisen hakemaan kaikki flunssat ja mahataudit päiväkodista, kun on mahdollisuus hoitaa itse kotona. Sinä olet lapsen vanhempi ja paras mahdollinen hoitaja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

Ihan mikä vaan apu. Hoitaja voi hoitaa vauvaa ja äiti ulkoiluttaa kolmevuotiasta. Tai hoitaja voi viedä kolmevuotiaan puistoon, kerhoon, harrastukseen. Tai hoitaja ja äiti voi ottaa kotiin kavereita.

Mitä hyltyjä se päiväkoti tarjoaa?

Aika harvalla meistä taitaa olla varaa palkata hoitajaa kotiin vanhempainvapaalla. Jostakin syystä sosiaalitoimikin suosittelee ennemmin päiväkotia, missä ystävyyssuhteet ovat tiiviimpiä ja pedagoginen hyöty suurempi kuin kerhoissa tai sekalaisissa harrastuksissa.

Esikoisen pitää leimautua perheesensä, ei päiväkotiin. Mikään ei ylitä tätä tarvetta.

Eikä harrastusten tarvitse olla sekalaisia. Ja kerhot on myös hyvin pysyviä.

Sinä et taida juuri tietää kehitysvaiheista. Kyllä se leimautuminen perheeseen on jo tapahtunut siinä vaiheessa, kun päiväkodista alkaa olla pedagogista hyötyä.

Ja pikkulasten harrastukset ja kerhot voivat olla ihan kivoja, mutta päiväkodissa kaverisuhteiden pysyvyys ja aikuisten pedagoginen ammattitaito ovat ihan toista luokkaa.

Puhun nyt yli kolmevuotiaista - eihän sitä pienemmille juuri olekaan kerhoja tai harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

zkzkkz kirjoitti:

Mä oon tullut siihen lopputulokseen (mustavalkoisesti), että moni vanhempi ei vaan jaksa keksiä tekemistä isommalle lapselle. Vaikka se on tosi yksinkertaisia asioita mitä alle 5 veetkään tarvitsee. Puistoilua, perhekerhoja, kerhoja, tuttavaperheitä, uintia, vanhempien kanssa oleilua. Kotona voi piirtää, maalata, jumpata, jne. Moni asia on vain omasta viitsimisestä kiinni.

Eikä nyt takerruta siihen, että voi olla masennusta tai muita ongelmia. Ei niitä kuitenkaan kaikilla ole. Nykyään vaan on vallalla se käsitys, että päiväkoti olisi jotenkin erityisen hieno paikka, vaikka totuus on se, että näillä resursseilla ei välttämättä ole.

Mä vien 5v:n päiväkotiin aamupäivisin tapaamaan kavereita ja syömään lounaan. Kotona sitten piirretään, maalataan, muovaillaan, lauletaan, soitetaan, jumpataan, retkeillään metsässä, käydään uimassa, luetaan kirjoja, opetellaan lukemista ja laskemista, tehdään helmitöitä, ommellaan, kudotaan kangaspuilla, hoidetaan kauppa-asioita, kokataan, siivotaan ja hoidetaan vauvaa.

En tarkoittanut etteikö tuon ikäistä saisi viedä. Ja tuskin sen ikäinen siitä ainakaan kärsii! Tarkoitin sitä, että päiväkotiakaan on turha pitää ihmeidentekijänä, sen ikäiselle kyllä riittää "koti"tekemisetkin, jos vanhempi jaksaa olla aktiivinen ja pitää yllä kaverisuhteita. Ihan yhtälailla sitä tekemistä voi keksiä kotihoidossakin olevalle. :) Kumpikin tapa tuon ikäisen kohdalla on jo ok.

Lastentarhaopettaja

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2v ja 4v ovat olleet kokoajan kotihoidossa ja ovat kyllä toistensa parhaat ystävät. Kaipaavat toisiaan, jos ovat hetkenkin erossa, vaikka eri sukupuolta ovatkin. Kavereina heillä on lisäksi naapureiden lapsia ja sukulaislapsia, joita näemme säännöllisesti. Esikoinen käy lisäksi kolmessa harrastuksessa, missä on tutustunut muihin samanikäisiin lapsiin.

Ymmärrän, että jos vanhemmilla on vaikeita ongelmia ja lapsen terveys ja turvallinen kasvu vaarantuu, on toisen lapsen päivähoito ok.

Mutta tuota virikehoitoa en oikein ymmärrä. Sisaruksista on seuraa toisilleen. Kotihoidossa olevat lapset sairastavat keskimäärin 2 flunssaa/talvi. Ei täi- tai kihomato-ongelmia. Toistuvat antibioottikuurit ja infektiot altistavat astmalle ja allergioille. Miksi viette sen esikoisen hakemaan kaikki flunssat ja mahataudit päiväkodista, kun on mahdollisuus hoitaa itse kotona. Sinä olet lapsen vanhempi ja paras mahdollinen hoitaja!

Tiesitkö ettei lapsia pidetä hoidossa koko vuorokauden ympäri? Ja että useimmilla lapsilla on myös isä äidin lisäksi hoitamassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2v ja 4v ovat olleet kokoajan kotihoidossa ja ovat kyllä toistensa parhaat ystävät. Kaipaavat toisiaan, jos ovat hetkenkin erossa, vaikka eri sukupuolta ovatkin. Kavereina heillä on lisäksi naapureiden lapsia ja sukulaislapsia, joita näemme säännöllisesti. Esikoinen käy lisäksi kolmessa harrastuksessa, missä on tutustunut muihin samanikäisiin lapsiin.

Ymmärrän, että jos vanhemmilla on vaikeita ongelmia ja lapsen terveys ja turvallinen kasvu vaarantuu, on toisen lapsen päivähoito ok.

Mutta tuota virikehoitoa en oikein ymmärrä. Sisaruksista on seuraa toisilleen. Kotihoidossa olevat lapset sairastavat keskimäärin 2 flunssaa/talvi. Ei täi- tai kihomato-ongelmia. Toistuvat antibioottikuurit ja infektiot altistavat astmalle ja allergioille. Miksi viette sen esikoisen hakemaan kaikki flunssat ja mahataudit päiväkodista, kun on mahdollisuus hoitaa itse kotona. Sinä olet lapsen vanhempi ja paras mahdollinen hoitaja!

Tiesitkö ettei lapsia pidetä hoidossa koko vuorokauden ympäri? Ja että useimmilla lapsilla on myös isä äidin lisäksi hoitamassa?

Ja kaksi aikuista ei tosiaan saa hoidettua kahta lasta?

Vierailija kirjoitti:

Laiskuus. Saa rauhassa loikoiltuu, kun pienempi nukkuu ja ei tarvitse hoitaa isompaa sillä välin. Ehtii someen rauhassa kolmeksi tuntia kertomaan miten rankkaa lastenhoito on.

Ei laiskuus mutta tuo sama syy jos haluaa tehdä yksityisyrittäjän töitä, tehdä opiskelut loppuun, keskittyä ammattimaiseen viulunsoittoon, koirdinoida okt:n rakentamista jne. Kaikki onnistuu helpommin vauvan kuin taaperon (+vauvan) kanssa. Kaikkea noita tiedän siis äitien tekevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

Ihan mikä vaan apu. Hoitaja voi hoitaa vauvaa ja äiti ulkoiluttaa kolmevuotiasta. Tai hoitaja voi viedä kolmevuotiaan puistoon, kerhoon, harrastukseen. Tai hoitaja ja äiti voi ottaa kotiin kavereita.

Mitä hyltyjä se päiväkoti tarjoaa?

Aika harvalla meistä taitaa olla varaa palkata hoitajaa kotiin vanhempainvapaalla. Jostakin syystä sosiaalitoimikin suosittelee ennemmin päiväkotia, missä ystävyyssuhteet ovat tiiviimpiä ja pedagoginen hyöty suurempi kuin kerhoissa tai sekalaisissa harrastuksissa.

Esikoisen pitää leimautua perheesensä, ei päiväkotiin. Mikään ei ylitä tätä tarvetta.

Eikä harrastusten tarvitse olla sekalaisia. Ja kerhot on myös hyvin pysyviä.

Sinä et taida juuri tietää kehitysvaiheista. Kyllä se leimautuminen perheeseen on jo tapahtunut siinä vaiheessa, kun päiväkodista alkaa olla pedagogista hyötyä.

Ja pikkulasten harrastukset ja kerhot voivat olla ihan kivoja, mutta päiväkodissa kaverisuhteiden pysyvyys ja aikuisten pedagoginen ammattitaito ovat ihan toista luokkaa.

Puhun nyt yli kolmevuotiaista - eihän sitä pienemmille juuri olekaan kerhoja tai harrastuksia.

Olen opettaja.

Miten se kolmevuotias leimautuu uuteen perheeseensä jos hänet roudataan sieltä pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2v ja 4v ovat olleet kokoajan kotihoidossa ja ovat kyllä toistensa parhaat ystävät. Kaipaavat toisiaan, jos ovat hetkenkin erossa, vaikka eri sukupuolta ovatkin. Kavereina heillä on lisäksi naapureiden lapsia ja sukulaislapsia, joita näemme säännöllisesti. Esikoinen käy lisäksi kolmessa harrastuksessa, missä on tutustunut muihin samanikäisiin lapsiin.

Ymmärrän, että jos vanhemmilla on vaikeita ongelmia ja lapsen terveys ja turvallinen kasvu vaarantuu, on toisen lapsen päivähoito ok.

Mutta tuota virikehoitoa en oikein ymmärrä. Sisaruksista on seuraa toisilleen. Kotihoidossa olevat lapset sairastavat keskimäärin 2 flunssaa/talvi. Ei täi- tai kihomato-ongelmia. Toistuvat antibioottikuurit ja infektiot altistavat astmalle ja allergioille. Miksi viette sen esikoisen hakemaan kaikki flunssat ja mahataudit päiväkodista, kun on mahdollisuus hoitaa itse kotona. Sinä olet lapsen vanhempi ja paras mahdollinen hoitaja!

Tiesitkö ettei lapsia pidetä hoidossa koko vuorokauden ympäri? Ja että useimmilla lapsilla on myös isä äidin lisäksi hoitamassa?

Ja kaksi aikuista ei tosiaan saa hoidettua kahta lasta?

Sinun tapauksessasi ainakin jotain on mennyt pieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vien 3- ja 4-vuotiaat hoitoon osa-aikaisesti kun vauva syntyy. Miehellä oma yritys jota pyörittää kotona. Itse kirjoitan gradun ja teen loput opinnot vauvanhoidon ohessa. Syitä on monia kuten tästä ketjusta näkyy, turha siis ketään syyllistää. Kaikki eivät makaa pienemmän kanssa kotona. Meille paras vaihtoehto on päivähoito, johon meillä on oikeus 20h/vko ja jota myös lapset jo odottavat. Tämän lisäksi lapset kyllä saavat ansaitsemansa kunnon lomat joita vietämme perheen kanssa.

Lisättäköön tähän vielä, että lapset ovat olleet tähän saakka kotihoidossa kun olemme miehen kanssa yhteisvastuullisesti hoitaneet omien töidemme ja opiskelun ohella heidät kotona, ei ole varhaiskasvatusta kuormitettu. Nyt kunnassamme on kerhopaikat niin täynnä, ettemme ole saaneet heille paikkoja ja koemme hyötyvämme oikeasti enemmän päivähoidosta, osa-aikaisesti. Alapeukkua tulee, olisi kiva tietää miksi? Eikö työssäkäynti ja opiskelu ole hyväksyttävä syy viedä hoitoon kun kuviossa on mukana vauva? :)

Alapeukutin tuota "kaikki ei vaan makaa vauvan kanssa kotona". Kun meidän vauva syntyy niin todellakin aion vain "maata" hänen kanssaan kotona. Mielestäni äitiyslomat on juuri sen vuoksi keksitty, että äidillä on aikaa hoitaa vauvaa rauhassa, esim. täysimetys vie ison osan päivästä ja siihen nyt vaan yleensä kuuluu se vauvaan keskittyminen ja hänen kanssa "makaaminen" - vauvan tarpeet on ensisijaiset.

Ei äitiyslomaa ole siksi ajateltu että voi hoitaa bisneksiä tai graduja tai juosta tukka putkella ties missä kissanristiäisissä. Toki saat tehdä niin, mutta mitenkään parempaa se ei sinusta tee kuin meistä "kotona makaavista". :)

Tällä kommentoija taitaa odottaa ensimmäistään :D

Kolmatta odotan 🙂 Ja olen se lastenhoitaja, joka aiemmin kertoi vieneensä oman 3-vuotiaan esikoisen kerhoon kun toka syntyi ja nyt vievänsä 4-vuotiaan päiväkotiin normaalisti kun se vauva syntyy. Ja joka liputtaa isoja ikäeroja ettei jouduta siihen tilanteeseen missä eka vaippaikäinen pitää viedä uuden vaippaikäisen tieltä päiväkotiin hoitoon. Minusta meillä on aika ideaalinen tilanne kun vauva syntyy. Esikoinen kouluikäinen, keskimmäinen jo reipas 4-vuotias ja minä saan aika rauhassa maata se vauva kainalossa - koska se on vauvan tarve.

Halusin vain puuttua tuohon "makaa vain vauvan kanssa kotona"- lausahdukseen, jota käytetään usein negatiivisessa yhteydessä. Vaikka oikeastaan se on äitiysloman perimmäinen tarkoitus; ne ekat kuukaudet on kuitenkin vauvan kehitykselle ja hyvinvoinnille ihan älyttömän tärkeitä, joten vauvaan ei sinänsä voi keskittyä liikaa silloin. Toki kurjaa jos se pitää tehdä isompien kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2v ja 4v ovat olleet kokoajan kotihoidossa ja ovat kyllä toistensa parhaat ystävät. Kaipaavat toisiaan, jos ovat hetkenkin erossa, vaikka eri sukupuolta ovatkin. Kavereina heillä on lisäksi naapureiden lapsia ja sukulaislapsia, joita näemme säännöllisesti. Esikoinen käy lisäksi kolmessa harrastuksessa, missä on tutustunut muihin samanikäisiin lapsiin.

Ymmärrän, että jos vanhemmilla on vaikeita ongelmia ja lapsen terveys ja turvallinen kasvu vaarantuu, on toisen lapsen päivähoito ok.

Mutta tuota virikehoitoa en oikein ymmärrä. Sisaruksista on seuraa toisilleen. Kotihoidossa olevat lapset sairastavat keskimäärin 2 flunssaa/talvi. Ei täi- tai kihomato-ongelmia. Toistuvat antibioottikuurit ja infektiot altistavat astmalle ja allergioille. Miksi viette sen esikoisen hakemaan kaikki flunssat ja mahataudit päiväkodista, kun on mahdollisuus hoitaa itse kotona. Sinä olet lapsen vanhempi ja paras mahdollinen hoitaja!

Tiesitkö ettei lapsia pidetä hoidossa koko vuorokauden ympäri? Ja että useimmilla lapsilla on myös isä äidin lisäksi hoitamassa?

Tiedän. Olen kasvatusalan ammattilainen.

Ja tiedän. Meilläkin isä osallistuu lastenhoitoon. Siksi juuri kirjoitin "sinä", koska tarkoitin lasta kotona hoitavaa vanhempaa.

Koska varhaiskasvatus!! Muissa maissa tämä ymmärretään mutta Suomessa ei. Ei ajatella pidemmälle vaan ajatellaan, että pääasia että "lapset tulee hoidettua".

Tottakai tuossa tilanteessa pitäisin isompaa vain esim. 20 h viikossa. Mutta se, että isompikin jäisi kotiin ei mielestäni ole hyvä. Ainakaan sille lapselle.