Miksi joku laittaa vanhemman lapsensa päiväkotiin jos on itse kotona nuoremman kanssa

Inhoan kuinka asiat nähdään niin mustavalkoisina. Meidän lapsi on tammikuussa syntynyt ja oli nuoremman sisaruksen syntyessä 5 v 8 kk. Ihan hirveää, että hän jäi päiväkotiin, kun raukkaparka oli niin pieni, että äiti tuuppasi hänet hoitoon.

Samalla edellisen kuukauden puolella syntyneet, kävivät itsestään selvästi joka päivä eskarissa. Auta armias, jos lapsi olisi ollut jokusen hassun päivän vanhempi ja olisin kysynyt, että onko nyt ihan pakko viedä lapsi joka päivä eskariin, enkö voisi pitää välillä kotona. Olisi tullut huuto, että olen laiska ja vastuuton vanhempi, kun en viitsi kuskata lasta vaan haluan vaan maata kotona ja lapsen tulevaisuus tuhoutuu nyt heti.

Tämän palstan mukaan lapset siirtyvät kehitysvaiheesta toiseen kalenterin mukaan yhdessä yössä. Päiväkoti-ikäisen tarpeet ja kehitysaste on sama riippumatta onko hän 1, 3 tai 5 v 11 kk, mutta muuttuu yön yli välittömästi, kun tulee elokuu sinä vuonna, kun täyttää 6 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vien 3- ja 4-vuotiaat hoitoon osa-aikaisesti kun vauva syntyy. Miehellä oma yritys jota pyörittää kotona. Itse kirjoitan gradun ja teen loput opinnot vauvanhoidon ohessa. Syitä on monia kuten tästä ketjusta näkyy, turha siis ketään syyllistää. Kaikki eivät makaa pienemmän kanssa kotona. Meille paras vaihtoehto on päivähoito, johon meillä on oikeus 20h/vko ja jota myös lapset jo odottavat. Tämän lisäksi lapset kyllä saavat ansaitsemansa kunnon lomat joita vietämme perheen kanssa.

Lisättäköön tähän vielä, että lapset ovat olleet tähän saakka kotihoidossa kun olemme miehen kanssa yhteisvastuullisesti hoitaneet omien töidemme ja opiskelun ohella heidät kotona, ei ole varhaiskasvatusta kuormitettu. Nyt kunnassamme on kerhopaikat niin täynnä, ettemme ole saaneet heille paikkoja ja koemme hyötyvämme oikeasti enemmän päivähoidosta, osa-aikaisesti. Alapeukkua tulee, olisi kiva tietää miksi? Eikö työssäkäynti ja opiskelu ole hyväksyttävä syy viedä hoitoon kun kuviossa on mukana vauva? :)

Alapeukutin tuota "kaikki ei vaan makaa vauvan kanssa kotona". Kun meidän vauva syntyy niin todellakin aion vain "maata" hänen kanssaan kotona. Mielestäni äitiyslomat on juuri sen vuoksi keksitty, että äidillä on aikaa hoitaa vauvaa rauhassa, esim. täysimetys vie ison osan päivästä ja siihen nyt vaan yleensä kuuluu se vauvaan keskittyminen ja hänen kanssa "makaaminen" - vauvan tarpeet on ensisijaiset.

Ei äitiyslomaa ole siksi ajateltu että voi hoitaa bisneksiä tai graduja tai juosta tukka putkella ties missä kissanristiäisissä. Toki saat tehdä niin, mutta mitenkään parempaa se ei sinusta tee kuin meistä "kotona makaavista". :)

... Ja vaikka meille vanhemmille väitetään, että lapsella "Oli ihan ok päivä, ei paljoa itkenyt" Niin usein se ei ole totuus. Aika siloteltu kuva meille annetaan siitä arjesta, ja ei kerrota koko totuutta.

Isompien lasten ryhmässä taas voidaan ihan hyvin. Mutta älkää laittako alle 3-vuotiaita päiväkotiin, ellei ole oman jaksamisen vuoksi pakko, jos siis olet kotona.

T:

Lastenhoitaja ja äiti, joka on kuunnellut alle 2-vuotiaiden melkein kokoaikaista itkua lähestulkoon koko päivän ja vanhemmille pitää kertoa, että "Itki vain vähän."

Itse haluaisin vanhempana kuulla totuuden, mutta jostain syystä vanhemmille täytyy kertoa puolitotuus.

dnndnd kirjoitti:

Olen pienten ryhmässä töissä. Siellä on muutama alle 2-vuotias, jotka ovat hoidossa, vaikka äiti on kotona vauvan kanssa. Lapset itkevät äitiä vähän väliä, ikävä on paljon suurempaa kuin se hyöty mitä lapsi päivähoidosta edes saa. Alle 3-vuotias ei siitä juuri mitenkään hyödy! Ainakaan jos syynä on vain lapsen tarve. Lapsi hyötyy eniten siinä iässä kotona olosta ja sisarussuhteen kehittymisestä, sekä vanhempien kanssa olosta. Jos syynä on vanhempien jaksaminen, on asia eri. Mutta kukaan alle 2 vee ei todellakaan tarvitse itsensä takia virikehoitoa, sen ikäsille riittää aivan yksinkertainen tekeminen. Eikä siellä hoidossakaan mitään sen kummempaa tehä, monestikkin aika kuluu kaikenlisäksi haastavimpien kanssa, jotka itkee kokoajan... ja kiltti 2 vee puuhailee yksikseen.

Ja tästä ei tarvitse kenenkään syyllistyä, tämä on se mitä itse töissäni näen.

t: lastenhoitaja

Tämän minä uskon ja allekirjoitan koko sydämestäni.

Olen se kolmen lapsen äiti, joka on kokeillut monenlaisia kerhoja ja muita ratkaisuja. En kadu yhtään, että olen vienyt lapsiani virikehoitoon 4- tai 5-vuotiaina.

Mutta yhden asian jos saisin tehdä toisin, en olisi mennyt töihin ja vienyt keskimmäistä 2,5-vuotiaana päiväkotiin kaoottiselle pienten puolelle. Olisin jostakin repinyt rahat ja ollut kotona, kunnes hän olisi täyttänyt kolme ja päässyt isosisaruksensa kanssa samaan, hyväksi havaittuun päiväkotiin.

Kyllähän hän siellä pärjäsi... porukan isoimpia kun oli. Mutta se oli pärjäämistä, ei varhaiskasvatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Vierailija kirjoitti:

dnndnd kirjoitti:

Olen pienten ryhmässä töissä. Siellä on muutama alle 2-vuotias, jotka ovat hoidossa, vaikka äiti on kotona vauvan kanssa. Lapset itkevät äitiä vähän väliä, ikävä on paljon suurempaa kuin se hyöty mitä lapsi päivähoidosta edes saa. Alle 3-vuotias ei siitä juuri mitenkään hyödy! Ainakaan jos syynä on vain lapsen tarve. Lapsi hyötyy eniten siinä iässä kotona olosta ja sisarussuhteen kehittymisestä, sekä vanhempien kanssa olosta. Jos syynä on vanhempien jaksaminen, on asia eri. Mutta kukaan alle 2 vee ei todellakaan tarvitse itsensä takia virikehoitoa, sen ikäsille riittää aivan yksinkertainen tekeminen. Eikä siellä hoidossakaan mitään sen kummempaa tehä, monestikkin aika kuluu kaikenlisäksi haastavimpien kanssa, jotka itkee kokoajan... ja kiltti 2 vee puuhailee yksikseen.

Ja tästä ei tarvitse kenenkään syyllistyä, tämä on se mitä itse töissäni näen.

t: lastenhoitaja

Tämän minä uskon ja allekirjoitan koko sydämestäni.

Olen se kolmen lapsen äiti, joka on kokeillut monenlaisia kerhoja ja muita ratkaisuja. En kadu yhtään, että olen vienyt lapsiani virikehoitoon 4- tai 5-vuotiaina.

Mutta yhden asian jos saisin tehdä toisin, en olisi mennyt töihin ja vienyt keskimmäistä 2,5-vuotiaana päiväkotiin kaoottiselle pienten puolelle. Olisin jostakin repinyt rahat ja ollut kotona, kunnes hän olisi täyttänyt kolme ja päässyt isosisaruksensa kanssa samaan, hyväksi havaittuun päiväkotiin.

Kyllähän hän siellä pärjäsi... porukan isoimpia kun oli. Mutta se oli pärjäämistä, ei varhaiskasvatusta.

Valitettavasti juurikin näin. Toki voi sattua helppo lapsiryhmä, jossa on vaikka useampi reipas yli 2-vuotias. Mutta voi olla myös ryhmä, johon sattuu monta itkevää ja vaativaa 1-vuotiasta. Päivät on lähinnä istuskelua lelujen kanssa, kirjojen lukemista ja laulamista. Ja toki kaikki perus päiväkodin rytmin mukaiset jutut; kuten nukkuminen, syöminen ja ulkoilu. Ja kaikki tämä hoituu kyllä kotonakin. Joskus myös ryhmään sattuu vähintään yksi väkivaltaisempi yksilö, joka tyrkkii vuorotellen kaikki kumoon, kun selkänsä kääntää. Lapsia on pienten ryhmässä 12, ja vain 3 aikuista. Se riittää kyllä, jos lapset ovat helppoja.. mutta yksikin vaikea itkevä lapsi vie kokonaan yhden hoitajan kädet.

Isompien yli 3-vuotiaiden ryhmässä taas sitten voidaan jo puhua varhaiskasvatuksesta, ja siitä jopa joku voi hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vien 3- ja 4-vuotiaat hoitoon osa-aikaisesti kun vauva syntyy. Miehellä oma yritys jota pyörittää kotona. Itse kirjoitan gradun ja teen loput opinnot vauvanhoidon ohessa. Syitä on monia kuten tästä ketjusta näkyy, turha siis ketään syyllistää. Kaikki eivät makaa pienemmän kanssa kotona. Meille paras vaihtoehto on päivähoito, johon meillä on oikeus 20h/vko ja jota myös lapset jo odottavat. Tämän lisäksi lapset kyllä saavat ansaitsemansa kunnon lomat joita vietämme perheen kanssa.

Lisättäköön tähän vielä, että lapset ovat olleet tähän saakka kotihoidossa kun olemme miehen kanssa yhteisvastuullisesti hoitaneet omien töidemme ja opiskelun ohella heidät kotona, ei ole varhaiskasvatusta kuormitettu. Nyt kunnassamme on kerhopaikat niin täynnä, ettemme ole saaneet heille paikkoja ja koemme hyötyvämme oikeasti enemmän päivähoidosta, osa-aikaisesti. Alapeukkua tulee, olisi kiva tietää miksi? Eikö työssäkäynti ja opiskelu ole hyväksyttävä syy viedä hoitoon kun kuviossa on mukana vauva? :)

Alapeukutin tuota "kaikki ei vaan makaa vauvan kanssa kotona". Kun meidän vauva syntyy niin todellakin aion vain "maata" hänen kanssaan kotona. Mielestäni äitiyslomat on juuri sen vuoksi keksitty, että äidillä on aikaa hoitaa vauvaa rauhassa, esim. täysimetys vie ison osan päivästä ja siihen nyt vaan yleensä kuuluu se vauvaan keskittyminen ja hänen kanssa "makaaminen" - vauvan tarpeet on ensisijaiset.

Ei äitiyslomaa ole siksi ajateltu että voi hoitaa bisneksiä tai graduja tai juosta tukka putkella ties missä kissanristiäisissä. Toki saat tehdä niin, mutta mitenkään parempaa se ei sinusta tee kuin meistä "kotona makaavista". :)

Minä en alapeukuttanut ketään, mutta yläpeukutan sinua. Aina valitetaan, miksi lasten kotihoitoa ei arvosteta enempää. Se arvostus alkaa siitä, että annetaan itselle ja toisille lupa vain olla ja keskittyä vauvaan.

Tehkööt ihmiset graduja ja perustakoot firmoja, jos se hyvältä tuntuu. Mutta muistutetaan, että tärkeää työtä on myös se makoilu pienen ihmisen elämän alkumetreillä.

Lapsia ja elämäntilanteita on niin erilaisia. Meidän esikoinen varmaankin tulee jatkamaan päiväkodissa jollain tuntimäärällä, kun pikkusisarus syntyy. Hän on tuolloin juuri täyttänyt 2.

Syy on yksinkertaisesti se, että hän kaipaa niin paljon tekemistä kodin ulkopuolella, että pienen vauvan kanssa sitä on mahdotonta järjestää. Aamuisin jo mouruaa ovella ulos ja yrittää vetää kenkiä jalkaan. Päiväkodissa viihtyy hyvin eikä todellakaan itkeskele ikävää.

Jos hän olisi vähänkään enemmän kotihiiri, niin mielelläni pitäisin hänet kotona kaiket päivät tietysti.

Vein itse reilu 3 v. Olin masentunut jne. Mut kadun todella paljon. Viskasin esikoisen vauvan tieltä helvettiin. Joudan kitua ja kärsiä. Näen painajaisia asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vien 3- ja 4-vuotiaat hoitoon osa-aikaisesti kun vauva syntyy. Miehellä oma yritys jota pyörittää kotona. Itse kirjoitan gradun ja teen loput opinnot vauvanhoidon ohessa. Syitä on monia kuten tästä ketjusta näkyy, turha siis ketään syyllistää. Kaikki eivät makaa pienemmän kanssa kotona. Meille paras vaihtoehto on päivähoito, johon meillä on oikeus 20h/vko ja jota myös lapset jo odottavat. Tämän lisäksi lapset kyllä saavat ansaitsemansa kunnon lomat joita vietämme perheen kanssa.

Lisättäköön tähän vielä, että lapset ovat olleet tähän saakka kotihoidossa kun olemme miehen kanssa yhteisvastuullisesti hoitaneet omien töidemme ja opiskelun ohella heidät kotona, ei ole varhaiskasvatusta kuormitettu. Nyt kunnassamme on kerhopaikat niin täynnä, ettemme ole saaneet heille paikkoja ja koemme hyötyvämme oikeasti enemmän päivähoidosta, osa-aikaisesti. Alapeukkua tulee, olisi kiva tietää miksi? Eikö työssäkäynti ja opiskelu ole hyväksyttävä syy viedä hoitoon kun kuviossa on mukana vauva? :)

Alapeukutin tuota "kaikki ei vaan makaa vauvan kanssa kotona". Kun meidän vauva syntyy niin todellakin aion vain "maata" hänen kanssaan kotona. Mielestäni äitiyslomat on juuri sen vuoksi keksitty, että äidillä on aikaa hoitaa vauvaa rauhassa, esim. täysimetys vie ison osan päivästä ja siihen nyt vaan yleensä kuuluu se vauvaan keskittyminen ja hänen kanssa "makaaminen" - vauvan tarpeet on ensisijaiset.

Ei äitiyslomaa ole siksi ajateltu että voi hoitaa bisneksiä tai graduja tai juosta tukka putkella ties missä kissanristiäisissä. Toki saat tehdä niin, mutta mitenkään parempaa se ei sinusta tee kuin meistä "kotona makaavista". :)

Minä en alapeukuttanut ketään, mutta yläpeukutan sinua. Aina valitetaan, miksi lasten kotihoitoa ei arvosteta enempää. Se arvostus alkaa siitä, että annetaan itselle ja toisille lupa vain olla ja keskittyä vauvaan.

Tehkööt ihmiset graduja ja perustakoot firmoja, jos se hyvältä tuntuu. Mutta muistutetaan, että tärkeää työtä on myös se makoilu pienen ihmisen elämän alkumetreillä.

Mut kaksivuotiaana se pieni ihminen on iso ja joutaa pois?

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ja elämäntilanteita on niin erilaisia. Meidän esikoinen varmaankin tulee jatkamaan päiväkodissa jollain tuntimäärällä, kun pikkusisarus syntyy. Hän on tuolloin juuri täyttänyt 2.

Syy on yksinkertaisesti se, että hän kaipaa niin paljon tekemistä kodin ulkopuolella, että pienen vauvan kanssa sitä on mahdotonta järjestää. Aamuisin jo mouruaa ovella ulos ja yrittää vetää kenkiä jalkaan. Päiväkodissa viihtyy hyvin eikä todellakaan itkeskele ikävää.

Jos hän olisi vähänkään enemmän kotihiiri, niin mielelläni pitäisin hänet kotona kaiket päivät tietysti.

2-vuotias on vielä niin pieni, että sen ikäinen kyllästyy päiväkotiinkin sekunnissa. Mouruaa sieltäkin ulos ja pukee kenkiä jalkaan, uhaten lähteä kotiin. Ja kuka tahansa lapsi kyllästyisi, jos ei neljän seinän sisåltä pääsisi koskaan pois. Kotihoito ei tarkoita kirjaimellisesti kotihoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vien 3- ja 4-vuotiaat hoitoon osa-aikaisesti kun vauva syntyy. Miehellä oma yritys jota pyörittää kotona. Itse kirjoitan gradun ja teen loput opinnot vauvanhoidon ohessa. Syitä on monia kuten tästä ketjusta näkyy, turha siis ketään syyllistää. Kaikki eivät makaa pienemmän kanssa kotona. Meille paras vaihtoehto on päivähoito, johon meillä on oikeus 20h/vko ja jota myös lapset jo odottavat. Tämän lisäksi lapset kyllä saavat ansaitsemansa kunnon lomat joita vietämme perheen kanssa.

Lisättäköön tähän vielä, että lapset ovat olleet tähän saakka kotihoidossa kun olemme miehen kanssa yhteisvastuullisesti hoitaneet omien töidemme ja opiskelun ohella heidät kotona, ei ole varhaiskasvatusta kuormitettu. Nyt kunnassamme on kerhopaikat niin täynnä, ettemme ole saaneet heille paikkoja ja koemme hyötyvämme oikeasti enemmän päivähoidosta, osa-aikaisesti. Alapeukkua tulee, olisi kiva tietää miksi? Eikö työssäkäynti ja opiskelu ole hyväksyttävä syy viedä hoitoon kun kuviossa on mukana vauva? :)

Alapeukutin tuota "kaikki ei vaan makaa vauvan kanssa kotona". Kun meidän vauva syntyy niin todellakin aion vain "maata" hänen kanssaan kotona. Mielestäni äitiyslomat on juuri sen vuoksi keksitty, että äidillä on aikaa hoitaa vauvaa rauhassa, esim. täysimetys vie ison osan päivästä ja siihen nyt vaan yleensä kuuluu se vauvaan keskittyminen ja hänen kanssa "makaaminen" - vauvan tarpeet on ensisijaiset.

Ei äitiyslomaa ole siksi ajateltu että voi hoitaa bisneksiä tai graduja tai juosta tukka putkella ties missä kissanristiäisissä. Toki saat tehdä niin, mutta mitenkään parempaa se ei sinusta tee kuin meistä "kotona makaavista". :)

Minä en alapeukuttanut ketään, mutta yläpeukutan sinua. Aina valitetaan, miksi lasten kotihoitoa ei arvosteta enempää. Se arvostus alkaa siitä, että annetaan itselle ja toisille lupa vain olla ja keskittyä vauvaan.

Tehkööt ihmiset graduja ja perustakoot firmoja, jos se hyvältä tuntuu. Mutta muistutetaan, että tärkeää työtä on myös se makoilu pienen ihmisen elämän alkumetreillä.

Mut kaksivuotiaana se pieni ihminen on iso ja joutaa pois?

Minun mielestäni kaksivuotias on liian pieni hoitoon. Mutta en silti tuomitse, jos joku on joutunut viemään kaksivuotiaan hoitoon esimerkiksi taloudellisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vein itse reilu 3 v. Olin masentunut jne. Mut kadun todella paljon. Viskasin esikoisen vauvan tieltä helvettiin. Joudan kitua ja kärsiä. Näen painajaisia asiasta.

Kuulostat kärsivän yhä rajusta masennuksesta (mutta luultavammin olet trolli).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

En ole tuota ymmärtänyt koskaan.

Siitähän kärsii jo sisarussuhdekin. Ymmärrän ettet usko sitä vielä.

Lapset vaan nivoutuvat yhteen, kun saavat temmeltää yhdessä kotona, vaikka se toinen onkin vielä vauva.

Ei se hoitopaikka kuitenkaan tarjoa sitä tärkeintä, kodinlämpöä,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

Ihan mikä vaan apu. Hoitaja voi hoitaa vauvaa ja äiti ulkoiluttaa kolmevuotiasta. Tai hoitaja voi viedä kolmevuotiaan puistoon, kerhoon, harrastukseen. Tai hoitaja ja äiti voi ottaa kotiin kavereita.

Mitä hyltyjä se päiväkoti tarjoaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vien 3- ja 4-vuotiaat hoitoon osa-aikaisesti kun vauva syntyy. Miehellä oma yritys jota pyörittää kotona. Itse kirjoitan gradun ja teen loput opinnot vauvanhoidon ohessa. Syitä on monia kuten tästä ketjusta näkyy, turha siis ketään syyllistää. Kaikki eivät makaa pienemmän kanssa kotona. Meille paras vaihtoehto on päivähoito, johon meillä on oikeus 20h/vko ja jota myös lapset jo odottavat. Tämän lisäksi lapset kyllä saavat ansaitsemansa kunnon lomat joita vietämme perheen kanssa.

Lisättäköön tähän vielä, että lapset ovat olleet tähän saakka kotihoidossa kun olemme miehen kanssa yhteisvastuullisesti hoitaneet omien töidemme ja opiskelun ohella heidät kotona, ei ole varhaiskasvatusta kuormitettu. Nyt kunnassamme on kerhopaikat niin täynnä, ettemme ole saaneet heille paikkoja ja koemme hyötyvämme oikeasti enemmän päivähoidosta, osa-aikaisesti. Alapeukkua tulee, olisi kiva tietää miksi? Eikö työssäkäynti ja opiskelu ole hyväksyttävä syy viedä hoitoon kun kuviossa on mukana vauva? :)

Alapeukutin tuota "kaikki ei vaan makaa vauvan kanssa kotona". Kun meidän vauva syntyy niin todellakin aion vain "maata" hänen kanssaan kotona. Mielestäni äitiyslomat on juuri sen vuoksi keksitty, että äidillä on aikaa hoitaa vauvaa rauhassa, esim. täysimetys vie ison osan päivästä ja siihen nyt vaan yleensä kuuluu se vauvaan keskittyminen ja hänen kanssa "makaaminen" - vauvan tarpeet on ensisijaiset.

Ei äitiyslomaa ole siksi ajateltu että voi hoitaa bisneksiä tai graduja tai juosta tukka putkella ties missä kissanristiäisissä. Toki saat tehdä niin, mutta mitenkään parempaa se ei sinusta tee kuin meistä "kotona makaavista". :)

Mutta jos tässä puhutaan elämästä vauvan isomman/isompien lasten kanssa niin ihmettelen jos voit vauvan kanssa kotona maata. Meillä toisen lapsen syntymän jälkeen sitä sai vauva-aikana toki ilolla muistella mutta isomman kanssa oli tekemistä etten itse ainakaan makoilla ja rauhassa imettää kahden kesken rauhassa kerennyt kuten kuvailet.

miksi jotkut ees hankkii lapsia. en ymmärrä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vein itse reilu 3 v. Olin masentunut jne. Mut kadun todella paljon. Viskasin esikoisen vauvan tieltä helvettiin. Joudan kitua ja kärsiä. Näen painajaisia asiasta.

Kuulostat kärsivän yhä rajusta masennuksesta (mutta luultavammin olet trolli).

Raskasta kyllä, mutta trolli en ole. Olisimpa...