Miksi joku laittaa vanhemman lapsensa päiväkotiin jos on itse kotona nuoremman kanssa

On varmaan eri asia jos äiti on kotona vuosia. En näe järkeä siinä että esikoinen otetaan kotiin kavereiden luota 9kk ajaksi ja sitten joutuu ehkä vaihtamaan päiväkotia ja koko maailma mullistuu. Sekään ei mielestäni ole lapsen etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

Ihan mikä vaan apu. Hoitaja voi hoitaa vauvaa ja äiti ulkoiluttaa kolmevuotiasta. Tai hoitaja voi viedä kolmevuotiaan puistoon, kerhoon, harrastukseen. Tai hoitaja ja äiti voi ottaa kotiin kavereita.

Mitä hyltyjä se päiväkoti tarjoaa?

Aika harvalla meistä taitaa olla varaa palkata hoitajaa kotiin vanhempainvapaalla. Jostakin syystä sosiaalitoimikin suosittelee ennemmin päiväkotia, missä ystävyyssuhteet ovat tiiviimpiä ja pedagoginen hyöty suurempi kuin kerhoissa tai sekalaisissa harrastuksissa.

Esikoisen pitää leimautua perheesensä, ei päiväkotiin. Mikään ei ylitä tätä tarvetta.

Eikä harrastusten tarvitse olla sekalaisia. Ja kerhot on myös hyvin pysyviä.

Sinä et taida juuri tietää kehitysvaiheista. Kyllä se leimautuminen perheeseen on jo tapahtunut siinä vaiheessa, kun päiväkodista alkaa olla pedagogista hyötyä.

Ja pikkulasten harrastukset ja kerhot voivat olla ihan kivoja, mutta päiväkodissa kaverisuhteiden pysyvyys ja aikuisten pedagoginen ammattitaito ovat ihan toista luokkaa.

Puhun nyt yli kolmevuotiaista - eihän sitä pienemmille juuri olekaan kerhoja tai harrastuksia.

Olen opettaja.

Miten se kolmevuotias leimautuu uuteen perheeseensä jos hänet roudataan sieltä pois?

Uuteen perheeseen, hui kauhistus!

Ideaalitilanteessa yli kolmevuotias saa pitää oman, vanhan, turvallisen perheensä ja tutustua rauhassa sen uuteen jäseneen, mutta myös pitää omat ystävänsä ja rutiininsa päivähoidossa.

Minkä alan opettaja muuten olet, kun puhut leimautumisesta?

Niin. Uuteen perheeseensä.

Toistan: minkä alan opettaja puhuu leimautumisesta?

Miksi sinä sitä jankutat?😂

Varmaan sirkuseläinten opettaja.

Sama tuli mullekin mieleen. Toivottavasti ei yritä "murtaa" lapsiaan, saman aikakauden eläintenkoulutustermejä sekin.

Me laitoimme kolmevuotiaan virikehoitoon vaikka yksivuotias sisarus jäi vielä kotihoitoon. Ajattelimme päiväkodin, muiden lasten seuran, tekevän hänelle hyvää. Toisaalta voisin pitää hänet vielä kotona mutta luulisin että vuoden päästä päivähoidon aloittaminen täyspäiväisenä olisi paljon vaikeampaa mitä se nyt on. Kuopus puolestaan on mielestämme liian pieni päiväkotiin, täysin vaipoissa eikä osaa puhua, kiipeilee kaikkialle ja syö kaiken minkä suuhunsa saa mahtumaan.

Täällä kunnan ja seurakunnan avoimet perhekerhot ovat maksullisia ja vaativat ilmottautumisen lukukaudeksi. Meidän tuloilla 20h/vko päiväkotihoito on ilmaista, joten taloutemme kannalta on järkevämpää laittaa lapsi päiväkotiin kuin mennä kahden lapsen kanssa kerhoon (joka täällä maksaa 70€/lapsi/kk).

Tilanteita ja syitä on monia. Esimerkiksi haluaa vanhemmalle lapselle varhaiskasvatusta. Tai nuoremmalla lapsella on sairaus tai vamma - tai äidillä itsellään - joka tekee kahden lapsen yhtäaikaisen hoitamisen vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2v ja 4v ovat olleet kokoajan kotihoidossa ja ovat kyllä toistensa parhaat ystävät. Kaipaavat toisiaan, jos ovat hetkenkin erossa, vaikka eri sukupuolta ovatkin. Kavereina heillä on lisäksi naapureiden lapsia ja sukulaislapsia, joita näemme säännöllisesti. Esikoinen käy lisäksi kolmessa harrastuksessa, missä on tutustunut muihin samanikäisiin lapsiin.

Ymmärrän, että jos vanhemmilla on vaikeita ongelmia ja lapsen terveys ja turvallinen kasvu vaarantuu, on toisen lapsen päivähoito ok.

Mutta tuota virikehoitoa en oikein ymmärrä. Sisaruksista on seuraa toisilleen. Kotihoidossa olevat lapset sairastavat keskimäärin 2 flunssaa/talvi. Ei täi- tai kihomato-ongelmia. Toistuvat antibioottikuurit ja infektiot altistavat astmalle ja allergioille. Miksi viette sen esikoisen hakemaan kaikki flunssat ja mahataudit päiväkodista, kun on mahdollisuus hoitaa itse kotona. Sinä olet lapsen vanhempi ja paras mahdollinen hoitaja!

Tiesitkö ettei lapsia pidetä hoidossa koko vuorokauden ympäri? Ja että useimmilla lapsilla on myös isä äidin lisäksi hoitamassa?

Ja kaksi aikuista ei tosiaan saa hoidettua kahta lasta?

Tässä tulee se suomalaisten ajatus kiteytettynä *Ja kaksi lasta ei saa HOIDETTUA kahta lasta".

Ehkä Suomen varhaiskasvatuksen taso on sitten niin huono. Omani olivat saksalaisessa Kindergartenissa kolmivuotiaasta kouluikään. Ja se oli tosi tärkeää aikaa molemmille. Kamalaa, jos isomman olisi pitänyt jäädä vauvan takia kotiin!

Ammattimainen varhaiskasvatus on monesti lapselle eduksi. Eivät kaikki vanhemmat ole kasvattajina niin hyviä kuin voisi toivoa.

Kaikki päiväkodit eivät ole huonoja. Kaikki ihmiset eivät pysty olemaan kotona lasten kanssa. Vaikka lapsia rakastetaan, on elämässä monia muitakin liikkuvia osia. Näkisin tärkeänä vanhemmuuden ylipäätään, rakkauden, läsnäolon ja vuorovaikutuksen lapsen elämässä ylipäätään. Kuka toinen on arvostelemaan toisen ratkaisuja tietämättä kuitenkaan tarpeeksi taustoista? Täällä tulee kolmen lapsen mamma kertomaan kuinka hän hoitaa, emme voi tietää hänenkään tilanteestaan kokonaisuudessaan ja siitä onko se paras ratkaisu vaikka hienolta kuulostaa.

Meidän esikoinen oli 5v, kun nuorempi syntyi.  Sai olla 4 päivänä eli viikossa päiväkodissa sen vuoden, kun olin kotona vauvan kanssa. Joskus yksittäisiä vapaapäiviä muutenkin. Tykkäsi olla päiväkodissa kaverien kanssa. Viisivuotiaille opetetaan myös eskarityylisiä tehtäviä päiväkodissa. En halunnut jäävän niistä paitsi. Tylsäksi olisi kotona olo hänelle tullut. Yksin kotona ja hiekkalaatikolla leikkinyt päivisin. Jos lapsi olisi ollut 1-3v niin olisi tietty ollut luontevampaa pitää vaan kotona. Vanhemmat lapset kaipaa jo enemmän virikkeitä, kun olisin vauvan kanssa ehtinyt ja jaksanut. Tietty kukin voi tehdä miten katsoo lapselle parhaaksi, mutta näin meillä päin teki muutkin. 

dkkdkd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

zkzkkz kirjoitti:

Mä oon tullut siihen lopputulokseen (mustavalkoisesti), että moni vanhempi ei vaan jaksa keksiä tekemistä isommalle lapselle. Vaikka se on tosi yksinkertaisia asioita mitä alle 5 veetkään tarvitsee. Puistoilua, perhekerhoja, kerhoja, tuttavaperheitä, uintia, vanhempien kanssa oleilua. Kotona voi piirtää, maalata, jumpata, jne. Moni asia on vain omasta viitsimisestä kiinni.

Eikä nyt takerruta siihen, että voi olla masennusta tai muita ongelmia. Ei niitä kuitenkaan kaikilla ole. Nykyään vaan on vallalla se käsitys, että päiväkoti olisi jotenkin erityisen hieno paikka, vaikka totuus on se, että näillä resursseilla ei välttämättä ole.

Ota huomioon että useilla osuu ne kuuluisat ruuhkavuodet tuohon kohti. Saatetaan samalla rakentaa vaikka taloa ja ammatillisesti pitäisi kehittää itseään yms yms.

Kyse ei ollutkaan siitä. Jos ollaan töissä, niin eikös silloin lapsetkin ole hoidossa? Eikä silloin olla vauvan kanssa kotona, josta tässä oli puhe. Vai onko vauva yksin kotona, kun rakennat taloa? :D On munkin lapset 3 ja 5v hoidossa, koska olen töissä!

Huomaa ettet oo ikinä rakennuttanut omakotitaloa. Sinne pitää valita kaikki mahdollinen maaleista ja lattiamatskuista laattoihin ja keittiöihin + kilpailuttaa kaikki. Soitella timpureille ja ties mille ja tarkastaa työnlaatu ja valvoa budjettia. Ps. Ei ole mun palkkatyö josta olen äitiyslomalla.

:D vaan itselles kun et tajuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2v ja 4v ovat olleet kokoajan kotihoidossa ja ovat kyllä toistensa parhaat ystävät. Kaipaavat toisiaan, jos ovat hetkenkin erossa, vaikka eri sukupuolta ovatkin. Kavereina heillä on lisäksi naapureiden lapsia ja sukulaislapsia, joita näemme säännöllisesti. Esikoinen käy lisäksi kolmessa harrastuksessa, missä on tutustunut muihin samanikäisiin lapsiin.

Ymmärrän, että jos vanhemmilla on vaikeita ongelmia ja lapsen terveys ja turvallinen kasvu vaarantuu, on toisen lapsen päivähoito ok.

Mutta tuota virikehoitoa en oikein ymmärrä. Sisaruksista on seuraa toisilleen. Kotihoidossa olevat lapset sairastavat keskimäärin 2 flunssaa/talvi. Ei täi- tai kihomato-ongelmia. Toistuvat antibioottikuurit ja infektiot altistavat astmalle ja allergioille. Miksi viette sen esikoisen hakemaan kaikki flunssat ja mahataudit päiväkodista, kun on mahdollisuus hoitaa itse kotona. Sinä olet lapsen vanhempi ja paras mahdollinen hoitaja!

Tiesitkö ettei lapsia pidetä hoidossa koko vuorokauden ympäri? Ja että useimmilla lapsilla on myös isä äidin lisäksi hoitamassa?

Ja kaksi aikuista ei tosiaan saa hoidettua kahta lasta?

Tässä tulee se suomalaisten ajatus kiteytettynä *Ja kaksi lasta ei saa HOIDETTUA kahta lasta".

Ehkä Suomen varhaiskasvatuksen taso on sitten niin huono. Omani olivat saksalaisessa Kindergartenissa kolmivuotiaasta kouluikään. Ja se oli tosi tärkeää aikaa molemmille. Kamalaa, jos isomman olisi pitänyt jäädä vauvan takia kotiin!

Ammattimainen varhaiskasvatus on monesti lapselle eduksi. Eivät kaikki vanhemmat ole kasvattajina niin hyviä kuin voisi toivoa.

Niin onkin eduksi. Eikä se ole edes niin paljon vanhemmista kiinni. 4 v. Lapsi tarvitsee ryhmän. Ei tuntitolkulla mutta muutaman tunnin päivässä.

Neuvolasta ja terveydenhuollosta tuli vahva kehotus laittaa lapsi päiväkotiin vaikka itse olisin kyllä voinut hoitaa kotona. Puhevika nääs.

Esikoinen on herkkä, sen tiesimme etukäteen. Sitä emme tienneet että vauvan itku aiheuttikin hänelle fyysistä kipua korviin. Kun vauva itki, esikoinen huusi kivusta. Joten kyllä, tämä 2v esikoinen palasi takaisin päiväkotiin. Onneksi yksityiselle ja kesken ”lukuvuoden” niin saimme paikkamme takaisin. Kummasti helpotti sisarusten välejä ja mustasukkaisuuttakin kun esikoinen sai sen 4h päivässä levätä päiväkodissa (ja siis pienessä ryhmässä jossa ei itkijöitä).

Enpä olisi tällaista tilannettakaan osannut kuvitella ennenkuin osui kohdalle. Mutta tiedän silti mitä minusta ajatellaan kun vauvan kanssa haen 2-vuotiasta päiväkodista.

Lastensuojelussa töissä ja monenlaisia ihmisiä ja tilanteita kohdanneena. On hyvä pysähtyä pohtimaan mikä on oma tilanne ja käytettävissä olevat voimavarat sekä mahdollisuudet.

Onko varhaiskasvatus tosiaan näin huonossa jamassa, että hinnalla millä hyvänsä lapset kotona?

Vierailija kirjoitti:

dkkdkd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

zkzkkz kirjoitti:

Mä oon tullut siihen lopputulokseen (mustavalkoisesti), että moni vanhempi ei vaan jaksa keksiä tekemistä isommalle lapselle. Vaikka se on tosi yksinkertaisia asioita mitä alle 5 veetkään tarvitsee. Puistoilua, perhekerhoja, kerhoja, tuttavaperheitä, uintia, vanhempien kanssa oleilua. Kotona voi piirtää, maalata, jumpata, jne. Moni asia on vain omasta viitsimisestä kiinni.

Eikä nyt takerruta siihen, että voi olla masennusta tai muita ongelmia. Ei niitä kuitenkaan kaikilla ole. Nykyään vaan on vallalla se käsitys, että päiväkoti olisi jotenkin erityisen hieno paikka, vaikka totuus on se, että näillä resursseilla ei välttämättä ole.

Ota huomioon että useilla osuu ne kuuluisat ruuhkavuodet tuohon kohti. Saatetaan samalla rakentaa vaikka taloa ja ammatillisesti pitäisi kehittää itseään yms yms.

Kyse ei ollutkaan siitä. Jos ollaan töissä, niin eikös silloin lapsetkin ole hoidossa? Eikä silloin olla vauvan kanssa kotona, josta tässä oli puhe. Vai onko vauva yksin kotona, kun rakennat taloa? :D On munkin lapset 3 ja 5v hoidossa, koska olen töissä!

Huomaa ettet oo ikinä rakennuttanut omakotitaloa. Sinne pitää valita kaikki mahdollinen maaleista ja lattiamatskuista laattoihin ja keittiöihin + kilpailuttaa kaikki. Soitella timpureille ja ties mille ja tarkastaa työnlaatu ja valvoa budjettia. Ps. Ei ole mun palkkatyö josta olen äitiyslomalla.

:D vaan itselles kun et tajuu.

Niin, että miten sä sitä taloa rakennat sen vauvankaan kanssa? Ja pakkoko se talo on rakentaa juuri silloin, kun on vauva kotona? Ja miten se edes tähän liittyy? :D

Vierailija kirjoitti:

Neuvolasta ja terveydenhuollosta tuli vahva kehotus laittaa lapsi päiväkotiin vaikka itse olisin kyllä voinut hoitaa kotona. Puhevika nääs.

Meille puheterapeutti taas sanoi, että päiväkodin hälyisä ympäristö on haitaksi puheen kehitykselle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki päiväkodit eivät ole huonoja. Kaikki ihmiset eivät pysty olemaan kotona lasten kanssa. Vaikka lapsia rakastetaan, on elämässä monia muitakin liikkuvia osia. Näkisin tärkeänä vanhemmuuden ylipäätään, rakkauden, läsnäolon ja vuorovaikutuksen lapsen elämässä ylipäätään. Kuka toinen on arvostelemaan toisen ratkaisuja tietämättä kuitenkaan tarpeeksi taustoista? Täällä tulee kolmen lapsen mamma kertomaan kuinka hän hoitaa, emme voi tietää hänenkään tilanteestaan kokonaisuudessaan ja siitä onko se paras ratkaisu vaikka hienolta kuulostaa.

Olen se kolmen lapsen mamma. En ole ihan varma, ketä olen nyt arvostellut, joten voitko täsmentää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvolasta ja terveydenhuollosta tuli vahva kehotus laittaa lapsi päiväkotiin vaikka itse olisin kyllä voinut hoitaa kotona. Puhevika nääs.

Meille puheterapeutti taas sanoi, että päiväkodin hälyisä ympäristö on haitaksi puheen kehitykselle.

Meille taas sanoi puheterapeutti, että lapsen itsetunnolle olisi hyvä mennä hoitoon vasta kun puhe on selkiintynyt ymmärrettäväksi. Tunnen kuitenkin myös lapsia, joille puheterapeutti on suositellut päivähoitoa tukitoimena.

Puheen kehityksen ongelmien taustalla voi olla monia syitä, ja varmaan puheterapeutitkin kuuluvat eri koulukuntiin tässä asiassa.

Itse laitan kolmevuotiaan hoitoon 3 päivänä viikossa kun vauva syntyy, tai jatkaa siis siellä. Ihan vaan siksi että saan joskus nukkua ja olla rauhassa vauvan kanssa ilman että koko ajan pitää keksiä tekemistä taaperon kanssa. Ei minulla riittäisi edes mielikuvitus järjestää jotain leikki ja laulu sekä monipuolisia askartelutuokioita, saati että lähdettäisiin joka päivä moneksi tunniksi puistoon. Perussairauden takia joudun myös ravaamaan sairaalassa viikoittain, vauva nukkuu kantokopassa mukana mutta kolmevuotias.. blaah.

Puheterapeutit katsovat tilannetta yksilöllisesti, ottaen huomioon kaiken perhetilanteesta lähtien.

fkfllf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

dkkdkd kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

zkzkkz kirjoitti:

Mä oon tullut siihen lopputulokseen (mustavalkoisesti), että moni vanhempi ei vaan jaksa keksiä tekemistä isommalle lapselle. Vaikka se on tosi yksinkertaisia asioita mitä alle 5 veetkään tarvitsee. Puistoilua, perhekerhoja, kerhoja, tuttavaperheitä, uintia, vanhempien kanssa oleilua. Kotona voi piirtää, maalata, jumpata, jne. Moni asia on vain omasta viitsimisestä kiinni.

Eikä nyt takerruta siihen, että voi olla masennusta tai muita ongelmia. Ei niitä kuitenkaan kaikilla ole. Nykyään vaan on vallalla se käsitys, että päiväkoti olisi jotenkin erityisen hieno paikka, vaikka totuus on se, että näillä resursseilla ei välttämättä ole.

Ota huomioon että useilla osuu ne kuuluisat ruuhkavuodet tuohon kohti. Saatetaan samalla rakentaa vaikka taloa ja ammatillisesti pitäisi kehittää itseään yms yms.

Kyse ei ollutkaan siitä. Jos ollaan töissä, niin eikös silloin lapsetkin ole hoidossa? Eikä silloin olla vauvan kanssa kotona, josta tässä oli puhe. Vai onko vauva yksin kotona, kun rakennat taloa? :D On munkin lapset 3 ja 5v hoidossa, koska olen töissä!

Huomaa ettet oo ikinä rakennuttanut omakotitaloa. Sinne pitää valita kaikki mahdollinen maaleista ja lattiamatskuista laattoihin ja keittiöihin + kilpailuttaa kaikki. Soitella timpureille ja ties mille ja tarkastaa työnlaatu ja valvoa budjettia. Ps. Ei ole mun palkkatyö josta olen äitiyslomalla.

:D vaan itselles kun et tajuu.

Niin, että miten sä sitä taloa rakennat sen vauvankaan kanssa? Ja pakkoko se talo on rakentaa juuri silloin, kun on vauva kotona? Ja miten se edes tähän liittyy? :D

Vauvat nyt on ihan helppoja. Nukkuu vaunuissa kun käyn valitsemassa ja tilailemassa raksakaupoista laatat yms. Ei tarvitse mitään kerhoja ja kummempia virikkeitä. Roikkuu mukana kantoliinassa jokapaikassa. Vai kotonako pitäis maata kun on elämä elettävänä haloo. Laitanko kaiken seis siksi että on vauva? Vauvan kanssa nimenomaan pystyy hoitamaan paljon asioita kun se ei tarvitse keinuja ja liukumäkiä. Syli riittää.

Huoh, lapsen paras sitä ja tätä. Tämä nyt on tietysti täysin kielletty näkemys, mutta ei meillä mennä sokeasti yhden lapsen parhaan perässä vaan sen mukaan, mikä on koko perheelle paras ratkaisu. Ei siis tietenkään tehdä mitään mistä lapsi kärsii, mutta kun lapsi selkeästi viihtyy päivähoidossa, niin ei nähdä järkeväksi ottaa poiskaan. Ja meillä on tuttu pph joten mistään itkemisistä valehtelusta ei ole kyse.

Muut tekevät niinkuin itse haluavat, mutta toisten perheiden ratkaisuista on aika lailla lapsellista vinkua. Ja jos nyt haluaa välttämättä ventovieraiden asioista närkästyä, niin eiköhän sillekin tarpeelle löydy parempaa käyttöä oikeasti kaltoinkohdeltujen lasten kanssa. Antaisitte näiden tavallisten ihmisten arkiratkaisujen nyt vaan olla.