Miksi joku laittaa vanhemman lapsensa päiväkotiin jos on itse kotona nuoremman kanssa

Kaikki tuntemani lastenkasvatuksen ammattilaiset, jotka ovat siis nimenomaan kasvatusalalla töissä ovat sitä mieltä, että paras paikka lapselle on koti, etenkin silloin kun syntyy pikkusisarus. Edellyttäen siis sen, että kotona on jaksavat terveet vanhemmat.

zkzkkz kirjoitti:

Mä oon tullut siihen lopputulokseen (mustavalkoisesti), että moni vanhempi ei vaan jaksa keksiä tekemistä isommalle lapselle. Vaikka se on tosi yksinkertaisia asioita mitä alle 5 veetkään tarvitsee. Puistoilua, perhekerhoja, kerhoja, tuttavaperheitä, uintia, vanhempien kanssa oleilua. Kotona voi piirtää, maalata, jumpata, jne. Moni asia on vain omasta viitsimisestä kiinni.

Eikä nyt takerruta siihen, että voi olla masennusta tai muita ongelmia. Ei niitä kuitenkaan kaikilla ole. Nykyään vaan on vallalla se käsitys, että päiväkoti olisi jotenkin erityisen hieno paikka, vaikka totuus on se, että näillä resursseilla ei välttämättä ole.

Ota huomioon että useilla osuu ne kuuluisat ruuhkavuodet tuohon kohti. Saatetaan samalla rakentaa vaikka taloa ja ammatillisesti pitäisi kehittää itseään yms yms.

lastentarhanopenppaa kirjoitti:

Kaikki tuntemani lastenkasvatuksen ammattilaiset, jotka ovat siis nimenomaan kasvatusalalla töissä ovat sitä mieltä, että paras paikka lapselle on koti, etenkin silloin kun syntyy pikkusisarus. Edellyttäen siis sen, että kotona on jaksavat terveet vanhemmat.

Täysin samaa mieltä! T. KM ja psykan ope

lastentarhanopenppaa kirjoitti:

Kaikki tuntemani lastenkasvatuksen ammattilaiset, jotka ovat siis nimenomaan kasvatusalalla töissä ovat sitä mieltä, että paras paikka lapselle on koti, etenkin silloin kun syntyy pikkusisarus. Edellyttäen siis sen, että kotona on jaksavat terveet vanhemmat.

samaa mieltä. Kaltaiseni paska joutuu Helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

zkzkkz kirjoitti:

Mä oon tullut siihen lopputulokseen (mustavalkoisesti), että moni vanhempi ei vaan jaksa keksiä tekemistä isommalle lapselle. Vaikka se on tosi yksinkertaisia asioita mitä alle 5 veetkään tarvitsee. Puistoilua, perhekerhoja, kerhoja, tuttavaperheitä, uintia, vanhempien kanssa oleilua. Kotona voi piirtää, maalata, jumpata, jne. Moni asia on vain omasta viitsimisestä kiinni.

Eikä nyt takerruta siihen, että voi olla masennusta tai muita ongelmia. Ei niitä kuitenkaan kaikilla ole. Nykyään vaan on vallalla se käsitys, että päiväkoti olisi jotenkin erityisen hieno paikka, vaikka totuus on se, että näillä resursseilla ei välttämättä ole.

Ota huomioon että useilla osuu ne kuuluisat ruuhkavuodet tuohon kohti. Saatetaan samalla rakentaa vaikka taloa ja ammatillisesti pitäisi kehittää itseään yms yms.

Kyse ei ollutkaan siitä. Jos ollaan töissä, niin eikös silloin lapsetkin ole hoidossa? Eikä silloin olla vauvan kanssa kotona, josta tässä oli puhe. Vai onko vauva yksin kotona, kun rakennat taloa? :D On munkin lapset 3 ja 5v hoidossa, koska olen töissä!

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy on se, että hän niin itse haluaa ja toivoo.

Ja toinen syy on se, että meillä on kotona koliikkivauva.

On kiva uskotella itselleen, että lapsi haluaa päiväkotiin. Tulee parempi omatunto. Miten pieni lapsi voisi tietää, mikä hänelle on milloinkin parasta?

Tärkeintä tuntuu olevan, että äiti saa rauhassa juoda lattensa ja löhöillä kotona vauvan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

lastentarhanopenppaa kirjoitti:

Kaikki tuntemani lastenkasvatuksen ammattilaiset, jotka ovat siis nimenomaan kasvatusalalla töissä ovat sitä mieltä, että paras paikka lapselle on koti, etenkin silloin kun syntyy pikkusisarus. Edellyttäen siis sen, että kotona on jaksavat terveet vanhemmat.

samaa mieltä. Kaltaiseni paska joutuu Helvettiin.

Varmaan sitten niin, kun itse niin ajattelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2v ja 4v ovat olleet kokoajan kotihoidossa ja ovat kyllä toistensa parhaat ystävät. Kaipaavat toisiaan, jos ovat hetkenkin erossa, vaikka eri sukupuolta ovatkin. Kavereina heillä on lisäksi naapureiden lapsia ja sukulaislapsia, joita näemme säännöllisesti. Esikoinen käy lisäksi kolmessa harrastuksessa, missä on tutustunut muihin samanikäisiin lapsiin.

Ymmärrän, että jos vanhemmilla on vaikeita ongelmia ja lapsen terveys ja turvallinen kasvu vaarantuu, on toisen lapsen päivähoito ok.

Mutta tuota virikehoitoa en oikein ymmärrä. Sisaruksista on seuraa toisilleen. Kotihoidossa olevat lapset sairastavat keskimäärin 2 flunssaa/talvi. Ei täi- tai kihomato-ongelmia. Toistuvat antibioottikuurit ja infektiot altistavat astmalle ja allergioille. Miksi viette sen esikoisen hakemaan kaikki flunssat ja mahataudit päiväkodista, kun on mahdollisuus hoitaa itse kotona. Sinä olet lapsen vanhempi ja paras mahdollinen hoitaja!

Tiesitkö ettei lapsia pidetä hoidossa koko vuorokauden ympäri? Ja että useimmilla lapsilla on myös isä äidin lisäksi hoitamassa?

Ja kaksi aikuista ei tosiaan saa hoidettua kahta lasta?

Tässä tulee se suomalaisten ajatus kiteytettynä *Ja kaksi lasta ei saa HOIDETTUA kahta lasta".

Ehkä Suomen varhaiskasvatuksen taso on sitten niin huono. Omani olivat saksalaisessa Kindergartenissa kolmivuotiaasta kouluikään. Ja se oli tosi tärkeää aikaa molemmille. Kamalaa, jos isomman olisi pitänyt jäädä vauvan takia kotiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

Ihan mikä vaan apu. Hoitaja voi hoitaa vauvaa ja äiti ulkoiluttaa kolmevuotiasta. Tai hoitaja voi viedä kolmevuotiaan puistoon, kerhoon, harrastukseen. Tai hoitaja ja äiti voi ottaa kotiin kavereita.

Mitä hyltyjä se päiväkoti tarjoaa?

Aika harvalla meistä taitaa olla varaa palkata hoitajaa kotiin vanhempainvapaalla. Jostakin syystä sosiaalitoimikin suosittelee ennemmin päiväkotia, missä ystävyyssuhteet ovat tiiviimpiä ja pedagoginen hyöty suurempi kuin kerhoissa tai sekalaisissa harrastuksissa.

Esikoisen pitää leimautua perheesensä, ei päiväkotiin. Mikään ei ylitä tätä tarvetta.

Eikä harrastusten tarvitse olla sekalaisia. Ja kerhot on myös hyvin pysyviä.

Sinä et taida juuri tietää kehitysvaiheista. Kyllä se leimautuminen perheeseen on jo tapahtunut siinä vaiheessa, kun päiväkodista alkaa olla pedagogista hyötyä.

Ja pikkulasten harrastukset ja kerhot voivat olla ihan kivoja, mutta päiväkodissa kaverisuhteiden pysyvyys ja aikuisten pedagoginen ammattitaito ovat ihan toista luokkaa.

Puhun nyt yli kolmevuotiaista - eihän sitä pienemmille juuri olekaan kerhoja tai harrastuksia.

Olen opettaja.

Miten se kolmevuotias leimautuu uuteen perheeseensä jos hänet roudataan sieltä pois?

Uuteen perheeseen, hui kauhistus!

Ideaalitilanteessa yli kolmevuotias saa pitää oman, vanhan, turvallisen perheensä ja tutustua rauhassa sen uuteen jäseneen, mutta myös pitää omat ystävänsä ja rutiininsa päivähoidossa.

Minkä alan opettaja muuten olet, kun puhut leimautumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 2v ja 4v ovat olleet kokoajan kotihoidossa ja ovat kyllä toistensa parhaat ystävät. Kaipaavat toisiaan, jos ovat hetkenkin erossa, vaikka eri sukupuolta ovatkin. Kavereina heillä on lisäksi naapureiden lapsia ja sukulaislapsia, joita näemme säännöllisesti. Esikoinen käy lisäksi kolmessa harrastuksessa, missä on tutustunut muihin samanikäisiin lapsiin.

Ymmärrän, että jos vanhemmilla on vaikeita ongelmia ja lapsen terveys ja turvallinen kasvu vaarantuu, on toisen lapsen päivähoito ok.

Mutta tuota virikehoitoa en oikein ymmärrä. Sisaruksista on seuraa toisilleen. Kotihoidossa olevat lapset sairastavat keskimäärin 2 flunssaa/talvi. Ei täi- tai kihomato-ongelmia. Toistuvat antibioottikuurit ja infektiot altistavat astmalle ja allergioille. Miksi viette sen esikoisen hakemaan kaikki flunssat ja mahataudit päiväkodista, kun on mahdollisuus hoitaa itse kotona. Sinä olet lapsen vanhempi ja paras mahdollinen hoitaja!

Tiesitkö ettei lapsia pidetä hoidossa koko vuorokauden ympäri? Ja että useimmilla lapsilla on myös isä äidin lisäksi hoitamassa?

Ja kaksi aikuista ei tosiaan saa hoidettua kahta lasta?

Tässä tulee se suomalaisten ajatus kiteytettynä *Ja kaksi lasta ei saa HOIDETTUA kahta lasta".

Ehkä Suomen varhaiskasvatuksen taso on sitten niin huono. Omani olivat saksalaisessa Kindergartenissa kolmivuotiaasta kouluikään. Ja se oli tosi tärkeää aikaa molemmille. Kamalaa, jos isomman olisi pitänyt jäädä vauvan takia kotiin!

"kaksi aikuista"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

Ihan mikä vaan apu. Hoitaja voi hoitaa vauvaa ja äiti ulkoiluttaa kolmevuotiasta. Tai hoitaja voi viedä kolmevuotiaan puistoon, kerhoon, harrastukseen. Tai hoitaja ja äiti voi ottaa kotiin kavereita.

Mitä hyltyjä se päiväkoti tarjoaa?

Aika harvalla meistä taitaa olla varaa palkata hoitajaa kotiin vanhempainvapaalla. Jostakin syystä sosiaalitoimikin suosittelee ennemmin päiväkotia, missä ystävyyssuhteet ovat tiiviimpiä ja pedagoginen hyöty suurempi kuin kerhoissa tai sekalaisissa harrastuksissa.

Esikoisen pitää leimautua perheesensä, ei päiväkotiin. Mikään ei ylitä tätä tarvetta.

Eikä harrastusten tarvitse olla sekalaisia. Ja kerhot on myös hyvin pysyviä.

Sinä et taida juuri tietää kehitysvaiheista. Kyllä se leimautuminen perheeseen on jo tapahtunut siinä vaiheessa, kun päiväkodista alkaa olla pedagogista hyötyä.

Ja pikkulasten harrastukset ja kerhot voivat olla ihan kivoja, mutta päiväkodissa kaverisuhteiden pysyvyys ja aikuisten pedagoginen ammattitaito ovat ihan toista luokkaa.

Puhun nyt yli kolmevuotiaista - eihän sitä pienemmille juuri olekaan kerhoja tai harrastuksia.

Olen opettaja.

Miten se kolmevuotias leimautuu uuteen perheeseensä jos hänet roudataan sieltä pois?

Uuteen perheeseen, hui kauhistus!

Ideaalitilanteessa yli kolmevuotias saa pitää oman, vanhan, turvallisen perheensä ja tutustua rauhassa sen uuteen jäseneen, mutta myös pitää omat ystävänsä ja rutiininsa päivähoidossa.

Minkä alan opettaja muuten olet, kun puhut leimautumisesta?

Niin. Uuteen perheeseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin syy on se, että hän niin itse haluaa ja toivoo.

Ja toinen syy on se, että meillä on kotona koliikkivauva.

On kiva uskotella itselleen, että lapsi haluaa päiväkotiin. Tulee parempi omatunto. Miten pieni lapsi voisi tietää, mikä hänelle on milloinkin parasta?

Tärkeintä tuntuu olevan, että äiti saa rauhassa juoda lattensa ja löhöillä kotona vauvan kanssa.

Minusta taas näyttää, että tärkeintä on ettei äiti vain saa juoda sitä lattea rauhassa. Lapsen edusta viis.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 5-vuotiaalla olisi mennyt hermot, jos olisi joutunut pois kavereidensa luota päiväkodista.  Lisäksi erittäin todennäköisesti ei olisi päässyt takaisin samaan päiväkotiin, kun palasin töihin seuraavana keväänä vaan kaikki kaverisuhteet olisivat menneet uusiksi. Oli aivan riittävästi sulateltavaa uudessa perheenjäsenessä, ei tarvinnut enää siihen muutosta myös kaveripiirissä ja hoitopaikassa.

Seli seli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

Ihan mikä vaan apu. Hoitaja voi hoitaa vauvaa ja äiti ulkoiluttaa kolmevuotiasta. Tai hoitaja voi viedä kolmevuotiaan puistoon, kerhoon, harrastukseen. Tai hoitaja ja äiti voi ottaa kotiin kavereita.

Mitä hyltyjä se päiväkoti tarjoaa?

Aika harvalla meistä taitaa olla varaa palkata hoitajaa kotiin vanhempainvapaalla. Jostakin syystä sosiaalitoimikin suosittelee ennemmin päiväkotia, missä ystävyyssuhteet ovat tiiviimpiä ja pedagoginen hyöty suurempi kuin kerhoissa tai sekalaisissa harrastuksissa.

Esikoisen pitää leimautua perheesensä, ei päiväkotiin. Mikään ei ylitä tätä tarvetta.

Eikä harrastusten tarvitse olla sekalaisia. Ja kerhot on myös hyvin pysyviä.

Sinä et taida juuri tietää kehitysvaiheista. Kyllä se leimautuminen perheeseen on jo tapahtunut siinä vaiheessa, kun päiväkodista alkaa olla pedagogista hyötyä.

Ja pikkulasten harrastukset ja kerhot voivat olla ihan kivoja, mutta päiväkodissa kaverisuhteiden pysyvyys ja aikuisten pedagoginen ammattitaito ovat ihan toista luokkaa.

Puhun nyt yli kolmevuotiaista - eihän sitä pienemmille juuri olekaan kerhoja tai harrastuksia.

Olen opettaja.

Miten se kolmevuotias leimautuu uuteen perheeseensä jos hänet roudataan sieltä pois?

Uuteen perheeseen, hui kauhistus!

Ideaalitilanteessa yli kolmevuotias saa pitää oman, vanhan, turvallisen perheensä ja tutustua rauhassa sen uuteen jäseneen, mutta myös pitää omat ystävänsä ja rutiininsa päivähoidossa.

Minkä alan opettaja muuten olet, kun puhut leimautumisesta?

Niin. Uuteen perheeseensä.

Toistan: minkä alan opettaja puhuu leimautumisesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vien 3- ja 4-vuotiaat hoitoon osa-aikaisesti kun vauva syntyy. Miehellä oma yritys jota pyörittää kotona. Itse kirjoitan gradun ja teen loput opinnot vauvanhoidon ohessa. Syitä on monia kuten tästä ketjusta näkyy, turha siis ketään syyllistää. Kaikki eivät makaa pienemmän kanssa kotona. Meille paras vaihtoehto on päivähoito, johon meillä on oikeus 20h/vko ja jota myös lapset jo odottavat. Tämän lisäksi lapset kyllä saavat ansaitsemansa kunnon lomat joita vietämme perheen kanssa.

Lisättäköön tähän vielä, että lapset ovat olleet tähän saakka kotihoidossa kun olemme miehen kanssa yhteisvastuullisesti hoitaneet omien töidemme ja opiskelun ohella heidät kotona, ei ole varhaiskasvatusta kuormitettu. Nyt kunnassamme on kerhopaikat niin täynnä, ettemme ole saaneet heille paikkoja ja koemme hyötyvämme oikeasti enemmän päivähoidosta, osa-aikaisesti. Alapeukkua tulee, olisi kiva tietää miksi? Eikö työssäkäynti ja opiskelu ole hyväksyttävä syy viedä hoitoon kun kuviossa on mukana vauva? :)

Alapeukutin tuota "kaikki ei vaan makaa vauvan kanssa kotona". Kun meidän vauva syntyy niin todellakin aion vain "maata" hänen kanssaan kotona. Mielestäni äitiyslomat on juuri sen vuoksi keksitty, että äidillä on aikaa hoitaa vauvaa rauhassa, esim. täysimetys vie ison osan päivästä ja siihen nyt vaan yleensä kuuluu se vauvaan keskittyminen ja hänen kanssa "makaaminen" - vauvan tarpeet on ensisijaiset.

Ei äitiyslomaa ole siksi ajateltu että voi hoitaa bisneksiä tai graduja tai juosta tukka putkella ties missä kissanristiäisissä. Toki saat tehdä niin, mutta mitenkään parempaa se ei sinusta tee kuin meistä "kotona makaavista". :)

Erittäin ikävää että tekstistäni vedetään johtopäätöksiä - täysin perättömiä kissanristiäisissä, tukkaputkella ja bisneksillä juoksemisesta. En viitannut näihin sanallakaan. Otin kantaa syihin, joita ihmisillä taustalla lasten hoitoon viemisessä, kerroin oman tilanteeni. Meillä vauvalla on kaksi vanhempaa joista toinen käy töissä ja toinen opiskelee siten kuin se on mahdollista äitiyslomalla, kuka mitenkin vapaa-aikansa käyttää toisen vanhemman hoitaessa vauvaa tai vauvan nukkuessa. Kantorepussa nukkuva vauva saa olla lähellä koko-ajan. Tukka putkella emme juokse, emme myöskään kissanristiäisissä. Miehellä yritys kotona tekee oman haasteensa. Olemme joutuneet pohtimaan päivähoitoa kerhopaikkojen ollessa kiven alla ja ottaen huomioon kokonaistilanteen perheessä, ajatelleet myös lastemme etua. Nämä on juuri näitä, kun asiat pitäisi osata nähdä laajemmin kuin yksien mustavalkoisten lasien läpi. Iloa sinulle makoiluun, meillä vauva kyllä saa kaiken rakkauden mutta makoilla emme kotona vain halua tai pysty, olivat sitten sisarukset hoidossa tai eivät. ihmiset ovat erilaisia tässäkin. Vaikka itse voit makoilla - kaikki eivät pysty.

Tässä ikävintä on se, että ammattilaiset puoltavat sitä, että sisaruskin saisi olla kotona. Se tulee ilmi nettikeskusteluista, lehtijutuista jne. Sitä ei vaan koskaan voi sanoa vanhemmalle suoraan, koska kulttuuri on se, että vanhempi ottaa sen syyllistämisenä ei ammattilaisen mielipiteenä. 4-5 vuotiaan kohdalla tilannetta voidaan katsoa yksilöllisemmin, mutta yhdellekkään alle 3-vuotiaalle ei siinä tilanteessa ole kotia parempaa paikkaa.( Jos vanhemmat ovat henkisesti terveitä muuten.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

Ihan mikä vaan apu. Hoitaja voi hoitaa vauvaa ja äiti ulkoiluttaa kolmevuotiasta. Tai hoitaja voi viedä kolmevuotiaan puistoon, kerhoon, harrastukseen. Tai hoitaja ja äiti voi ottaa kotiin kavereita.

Mitä hyltyjä se päiväkoti tarjoaa?

Aika harvalla meistä taitaa olla varaa palkata hoitajaa kotiin vanhempainvapaalla. Jostakin syystä sosiaalitoimikin suosittelee ennemmin päiväkotia, missä ystävyyssuhteet ovat tiiviimpiä ja pedagoginen hyöty suurempi kuin kerhoissa tai sekalaisissa harrastuksissa.

Esikoisen pitää leimautua perheesensä, ei päiväkotiin. Mikään ei ylitä tätä tarvetta.

Eikä harrastusten tarvitse olla sekalaisia. Ja kerhot on myös hyvin pysyviä.

Sinä et taida juuri tietää kehitysvaiheista. Kyllä se leimautuminen perheeseen on jo tapahtunut siinä vaiheessa, kun päiväkodista alkaa olla pedagogista hyötyä.

Ja pikkulasten harrastukset ja kerhot voivat olla ihan kivoja, mutta päiväkodissa kaverisuhteiden pysyvyys ja aikuisten pedagoginen ammattitaito ovat ihan toista luokkaa.

Puhun nyt yli kolmevuotiaista - eihän sitä pienemmille juuri olekaan kerhoja tai harrastuksia.

Olen opettaja.

Miten se kolmevuotias leimautuu uuteen perheeseensä jos hänet roudataan sieltä pois?

Uuteen perheeseen, hui kauhistus!

Ideaalitilanteessa yli kolmevuotias saa pitää oman, vanhan, turvallisen perheensä ja tutustua rauhassa sen uuteen jäseneen, mutta myös pitää omat ystävänsä ja rutiininsa päivähoidossa.

Minkä alan opettaja muuten olet, kun puhut leimautumisesta?

Niin. Uuteen perheeseensä.

Toistan: minkä alan opettaja puhuu leimautumisesta?

Miksi sinä sitä jankutat?😂

Mä en ymmärrä miksi 3h päivässä kerhossa on parempi kuin 4h päivässä päiväkodissa. Ihan vaan jotta voi sanoa että lapsi on kotihoidossa?

Ja ilmeisesti päiväkoteja on erilaisia, mulle on aina kerrottu jos lapsi vaan itkee koko päivän. Aivan rehellisesti. Meillä on toki pieni päiväkoti, 10 lapsen ryhmä.

Ja siis en ota kantaa keskusteluun itsessään koska minulla on yksi lapsi ja vihaan kaikenlaista äitien syyllistämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja nämä masennus, vaikea vauva, vaikea esikoinen, ei jaksa, ei pysty, ei kykene. Mitä ihmettä tehtailette lapsia enempää kun mihin resurssit ja oma kapasiteetti riitää? :D Laiskuutta se on eikä mitään muuta, voi kyynel kun on niin rankkaa tuo äitiys. 

Ai että, sinua sitä vaan naurattaa toisten masennukset. En voi edes kuvitella, millainen kiven alle käpertynyt valkoinen mato siellä sinun näppiksesi ääressä oikeasti on.

Että hih ja lol vaan sullekin.

Kannattaisi varmaan vähän opetella luetun ymmärtämistä. Masennukselle en naura, vaan sille että joku on niin aivoton tampio että siinä tilanteessa pukkaa lasta toisen perään, kivaa varmaan lapsillekin. Kukaan ei äitiyteen pakota, joten mitään kruunua ja sädekehää siitä on turha kerjätä vaikka olisi mikä masennus. 

Koskaan kuullut esimerkiksi synnytyksen jälkeisestä masennuksesta?

Ja ainoa ratkaisu on sitten se påiväkoti? Eikö kotiin voi palkata apua?

Millainen kotiin palkattu apu tarjoaisi yli kolmevuotiaalle lapselle samat hyödyt kuin päiväkoti?

Ihan mikä vaan apu. Hoitaja voi hoitaa vauvaa ja äiti ulkoiluttaa kolmevuotiasta. Tai hoitaja voi viedä kolmevuotiaan puistoon, kerhoon, harrastukseen. Tai hoitaja ja äiti voi ottaa kotiin kavereita.

Mitä hyltyjä se päiväkoti tarjoaa?

Aika harvalla meistä taitaa olla varaa palkata hoitajaa kotiin vanhempainvapaalla. Jostakin syystä sosiaalitoimikin suosittelee ennemmin päiväkotia, missä ystävyyssuhteet ovat tiiviimpiä ja pedagoginen hyöty suurempi kuin kerhoissa tai sekalaisissa harrastuksissa.

Esikoisen pitää leimautua perheesensä, ei päiväkotiin. Mikään ei ylitä tätä tarvetta.

Eikä harrastusten tarvitse olla sekalaisia. Ja kerhot on myös hyvin pysyviä.

Sinä et taida juuri tietää kehitysvaiheista. Kyllä se leimautuminen perheeseen on jo tapahtunut siinä vaiheessa, kun päiväkodista alkaa olla pedagogista hyötyä.

Ja pikkulasten harrastukset ja kerhot voivat olla ihan kivoja, mutta päiväkodissa kaverisuhteiden pysyvyys ja aikuisten pedagoginen ammattitaito ovat ihan toista luokkaa.

Puhun nyt yli kolmevuotiaista - eihän sitä pienemmille juuri olekaan kerhoja tai harrastuksia.

Olen opettaja.

Miten se kolmevuotias leimautuu uuteen perheeseensä jos hänet roudataan sieltä pois?

Uuteen perheeseen, hui kauhistus!

Ideaalitilanteessa yli kolmevuotias saa pitää oman, vanhan, turvallisen perheensä ja tutustua rauhassa sen uuteen jäseneen, mutta myös pitää omat ystävänsä ja rutiininsa päivähoidossa.

Minkä alan opettaja muuten olet, kun puhut leimautumisesta?

Niin. Uuteen perheeseensä.

Toistan: minkä alan opettaja puhuu leimautumisesta?

Miksi sinä sitä jankutat?😂

Varmaan sirkuseläinten opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä miksi 3h päivässä kerhossa on parempi kuin 4h päivässä päiväkodissa. Ihan vaan jotta voi sanoa että lapsi on kotihoidossa?

Ja ilmeisesti päiväkoteja on erilaisia, mulle on aina kerrottu jos lapsi vaan itkee koko päivän. Aivan rehellisesti. Meillä on toki pieni päiväkoti, 10 lapsen ryhmä.

Ja siis en ota kantaa keskusteluun itsessään koska minulla on yksi lapsi ja vihaan kaikenlaista äitien syyllistämistä.

Usein kyse ei ole syyllistämisestä, vanhempi vain omien asenteidensa vuoksi kokee sen niin. Enemmän näen rehellistä keskustelua aiheesta, joka ei ole syyllistämistä. Joukkoonhan mahtuu huutelijoitakin, mutta he ovat oma lukunsa.

Ja toki päiväkoteja on erilaisia, mutta tämä on kokemukseni useasta päiväkodista. Itse kannatan rehellisyyttä