Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään _todella_ saamatonta miestä
17.08.2018 |
3 vuotta ollaan oltu yhdessä ja alussa tätä "saamattomuutta" en huomannut, kun asuttiin erillään ja molemmilla opiskelut, työt jne. Kaikki pamahti päin läsiä vasta tänä vuonna, kun ostettiin asunto ja ns. oikeat vastuut alkoivat. Tiedän ettei tähän tule varmaankaan IKINÄ minkäänlaista muutosta, ja ero onkin kytenyt jo monta kuukautta takaraivossa.
Haluaisin siis enemmänkin vertaistukea ja kokemuksia tälläisistä miehistä..
- Remontoimme, ihan normaalia pintaremonttia (maalaamista, jne), ja meitä auttoi iso joukko ihmisiä. Miehen panos ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta heti ensimmäisinä päivinä alkoi se "väsymys", ja valittaminen. Töistä suoraan piti mennä uudelle asunnolle ja kamala huokailu ja ärtyneisyys. Itse näin sen hauskana kokemuksena, jota emme tule uudestaan kokemaan. Ensiasunto, tee-se-itse remontti ja pitkät päivät.. :)
- Aamuisin ei saa edes puhua, kun on niin ärtynyt. Ahdistavaa kun arkiaamutkin on niin negatiivissävytteisiä jatkuvasti.
- Ei pese pyykkiä, ei hoida vaatteita, kaikki mytyssä, sukat aina lattialla. Jos käy katsomassa kuivausrummusta puhtaita sukkia ja ne ovat märkiä - jättää ne vain sinne, ei laita konetta päälle.
- Meidän piti vaihtaa keittiönkaappien ovet. Olen kirjoittanut kaikki ylös ja otin ovet irti ja pakkasin ne. Olisi vain vietävä ne kauppaan ja ostettava uudet (menee alle tunti), mutta mies on täysin tyytyväinen, eikä pidä mitään kiirettä. Varmaan loppuelämä menisi, jos odottaisin että uudet ovet haetaan. JA TÄMÄ OLI MIEHEN IDEA!
- Varastossa on pitänyt käydä viimeiset 6kk hakemassa maalia. EI VAAN JAKSA. Ja hän siis halusi maalata olohuoneen (on puoliksi maalattu).
- Ei järjestä synttäreitä, viikonloppuja, jouluja, vuosipäiviä, ei suunnittele, ei lomaile, ei halua mennä mihinkään. Makaa vain kotona tai kaveri tulee kylään.
- Jättää laskut maksatta, kun ei saa aikaiseksi niitä hoitaa. Ei ota opiksi vaikka kerran meni ulosottoon asti ja samalla MINÄ meinasin menettää luottotiedot. (Oli piilotellut yhteistä laskua pitkään).
- Arki on aina niin hiton rankkaa. Ei voi tehdä mitään, ei voi ottaa rennosti. Aina naama nurinpäin ja kaikki on niin... ÄÄÄRGHHH!.
- Ei harrasta mitään, ei tee mitään, ei huolehdi itsestään eikä kenestäkään..
- Opinnot jätti kesken, kun ei osaa yhdistää niitä työnteon kanssa. Mutta ei se kyllä lukenut tentteihin, vaikka ei ollut töissä..
En tiedä mikä on, mutta en usko että on masentunut. On hyvin laiska ja saamaton.. En vain jaksa enää! Haluaisin tsemppausta, positiivisuutta, elämäniloa! :(
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en usko että on masentunut"
Se ei välttämättä näy päällepäin. Kannattaisko käydä vaikka lääkärissä ja tarkistaa samalla kilpirauhasarvot yms?
Menisi ainoastaan lääkäriin jos minä varaisin ajan, veisin hänet sinne, tsemppaisin, kehuisin miten reipas on ja, että "kaikki menee hyvin" ja maksaisin lystin. AP
Eli on vain äitihahmoa vailla. Jätä se saamaton mies, älä pilaa elämääsi hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vähän mun mieheltä ja ero on vireillä täälläkin. Mieheni kyllä hoitaa laskut ja työnsä, käy kuntosalilla ja pesee pyykin (ehdottomasti ainoa kotityö jonka tekee), mutta siinä on ihan yhtään liioittelematta kaikki aktiviteettinsa. Lopun aikaa makaa sängyllä puhelinta selaten ja huokailee arjen ja elämän raskautta. Tiskipöytä saa hautautua tiskeihin ja vessanpytty paskarantuihin, eikä mitään tapahdu. Roskat heittelee pöydälle tai lattialle. Rivaripihan nurmikonleikkaus, johon kuluu noin 10 min. on suoritus, joka vaatii loppupäivän levon. Kaikki kodin pienet ja isommat rempat olen hoitanut täysin yksin, miestä ei kiinnosta, mutta vastustaa kaikkea. Perheen kanssa ei halua tehdä mitään, eikä lähteä minnekään. On vaan kerta kaikkiaan ihminen, joka tarvitsee määrättömän paljon omaa, yksinäistä olemisaikaa, ei kaipaa muita ihmisiä eikä tekemistä. Arki tällaisen tyypin kanssa on raskasta ja hankalaa kaltaiselleni aktiivisemmalle tyypille.
se saamaton osapuoli kirjoitti:
Kuulostaa tutulta.
Minä olen saamaton mies, tai siis alun perin hyvinkin aikaansaava, mutta nykyisin ei enää huvita aloittaa yhtään mitään. Mitä tahansa teen, teen sen väärin. Jos aloitan jotain, aloitan väärän tehtävän. Ja vaikka tekisinkin oikeaa, eli vaimon minulle suoraan osoittamaa tehtävää, se on lopulta huono asia, koska samalla olen jättänyt jotain muuta tärkeää tekemättä - ja sanomistahan siitä sitten tulee. Eikä vaan sanomista, vaan suoraa huutoa kaikkien kuullen. Puolustautua en saa, siitä seuraa vain kovempaa syyttelyä ja muutama viikkoa vihanpitoa / mykkäkoulua. Jos itse korotan ääntäni yhtään, olen pelottava ja agressiivinen. Jos poistun tilanteesta, välttelen vastuuta ja lopulta olen itsekäs narsisti.
Kotihommista laitan lähes aina ruuat, siivoan, tiskaan, mutta harvemmin pyykkään. Ja se pyykkääminen onkin se kotihomma, joka meillä lasketaan, muuta ovat ilmeisesti vapaaehtoista harrastelua. Minä käyn kaupassa yhdeksän kertaa kymmenestä, mutta yleensä ostan vääriä asioita ja vaimo joutuu marttyyrina menemään itse kauppaan ostamaan ne unohtamani suklaat, limpparit, tms. tärkeät jutut.
Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta vaimo näkee asiat aivan toisin. Kuulemma hän on se, joka joutuu kädestä pitäen huolehtimaan kaikesta, eikä voi luottaa ollenkaan että teen asiat oikein. Hänelle se on valtavan stressaavaa.
Olen jättänyt laskuja maksamatta, koska ei ole rahaa. En ole ostanut itselleni vaatteita kahteen vuoteen (sukkia lukuunottamatta). En käy salilla, en harrasta mitään maksullista. Koko palkkani menee lainojen lyhennykseen ja ruokakauppaan. Olen yrittänyt puhua asiasta, sillä vaimolla on rahaa harrastaa kalliisti ja ostaa joka kuussa uusia vaatteita 100 - 200 eurolla. No, puheeksi ottaminen johti syytöksiin saamattomuudesta sekä uhkaukseen avioerosta. Sen uhkauksen olen kuullut varmaan 100 kertaa viimeisen 10 vuoden aikana. Paperit hän on monesti laatinut valmiiksi ja kiinnittää ne aina jääkaapin oveen kaikkien nähtäville. Kerran vein itse paperit käräjäoikeuteen, mutta ero peruttiin harkinta-ajan puitteissa. Vaimo pyysi silloin itse anteeksi ja lupasi, että yrittää jatkossa hillitä itsensä. Se oli muuten toistaiseksi ainoa kerta, kun hän on pyytänyt anteeksi yhtään mitään.
Vaimo on erittäin kontrolloiva perfektionisti, joka ei koskaan pysty näkemään mitään vikaa itsessään - tai ainakaan sitä myöntämään muille. Syy on aina jonkun muun, oli se sitten miten kaukaa haettua hyvänsä. Jos hän kompastuu, joku muu on jättänyt maton väärään asentoon. Jos hän unohtaa jotain, joku muu oli sotkenut hänen ajatuksensa. Jos hän myöhästyy, joku muu oli kertonut hänelle väärän ajan tai aiheuttanut viivästyksiä. Jos hän on selkeästi ja vastaansanomattomasti jossain asiassa väärässä, asiasta ei saa enää puhua - sitä ei tapahtunut.
Olemme käyneet kerran juttelemassa parisuhdeterapeutilla, mutta se tilaisuus meni täysin minun syyttelykseni. En saanut juurikaan puheenvuoroa, ja vaikka olisinkin saanut, vaimo ehti jo pohjustamaan että minä olen se, joka kääntää kaikki asiat päälaelleen ja valehtelee jatkuvasti.
Avioero ei kyllä oikeasti voi tulla kyseeseen, koska vaimo kuulemma huolehtisi että menetän kaiken, enkä koskaan tapaisi enää lapsiani. Ja oikeastaan sitä uhkausta on helppo uskoa.
Eli: joskus asioilla on kaksi puolta.
Ymmärrän pointtisi ja olen pahoillani tilanteestasi.
Myönnän sen että olen hyvin tarkka joistain asioista -> en siedä ettei asioita viedä loppuunasti, en pidä siitä ettei siivota omia jälkiään, eikä makseta laskuja.
Miehellä on rahaa, kyse ei ole siitä. ja jos mies imuroi -> olen siitä iloinen ja KIITÄN. En mene ikinä perässä ja valita jäljestä.
Emme ole naimisissa, eikä meillä ole lapsia, joten jos olisin aivan järjetön vaatia kotona ja mies masentunut minun takia - ei olisi mitään mikä häntä pidättelisi luonani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Toista ei voi muuttaa. Voi vain itse muuttua, tai muuttaa. Suosittelen jälkimmäistä, ellei asunto ole yksin sinun. Jos on, häädä tämä henkisesti jälkeenjäänyt urpo.
Katsokin ettei hän tee velkaa tai vuokrarästejä sinun nimiisi.
Voi olla myös masentunut ja/tai ahdistunut, mutta tietenkin mies on "jälkeenjäänyt" koska on mies. Miestä on aina kiva haukkua kun mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän mun mieheltä ja ero on vireillä täälläkin. Mieheni kyllä hoitaa laskut ja työnsä, käy kuntosalilla ja pesee pyykin (ehdottomasti ainoa kotityö jonka tekee), mutta siinä on ihan yhtään liioittelematta kaikki aktiviteettinsa. Lopun aikaa makaa sängyllä puhelinta selaten ja huokailee arjen ja elämän raskautta. Tiskipöytä saa hautautua tiskeihin ja vessanpytty paskarantuihin, eikä mitään tapahdu. Roskat heittelee pöydälle tai lattialle. Rivaripihan nurmikonleikkaus, johon kuluu noin 10 min. on suoritus, joka vaatii loppupäivän levon. Kaikki kodin pienet ja isommat rempat olen hoitanut täysin yksin, miestä ei kiinnosta, mutta vastustaa kaikkea. Perheen kanssa ei halua tehdä mitään, eikä lähteä minnekään. On vaan kerta kaikkiaan ihminen, joka tarvitsee määrättömän paljon omaa, yksinäistä olemisaikaa, ei kaipaa muita ihmisiä eikä tekemistä. Arki tällaisen tyypin kanssa on raskasta ja hankalaa kaltaiselleni aktiivisemmalle tyypille.
JUURI TÄLLÄISTÄ!! Jos esim saan miehen vaikka lenkille mukaani -> on se niin iso uurastus, että loppupäivä maataan sohvalla luvan kanssa, ja mussutetaan sipsiä tai käydään mäkissä. ja hyvällä tuurilla seuraavan päivänkin..
Itse saan energiaa lenkistä ja haluaisin tehdä jotain vielä ja ahdistaa se sohvalle valuminen.
Saa levätä, saa nukkua päiväunet, saa syödä sipsiä ja saa käydä mäkissä,mutta kun se on se ainoa asia mitä VOI tehdä..
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon samanlainen ja sairastan burn outtia. Sain burn outin lukiessani pääsykokeisiin 2 vuotta sitten enkä koskaan hoitanut sitä oikein kunnolla niin toimintakyky hiipii alaspäin koko ajan. Vie lääkäriin.
En varmana vie. Olen puhunut jo aikapäivää sitten että voisi mennä lääkäriin testauttamaan kilpirauhasarvot jne. Ei ole minun vastuullani hänen terveys! Jostain pitäisi sentään ottaa vastuuta. Ärsyttää niin paljon tässä vaiheessa - en ole äiti. AP
Ap hei... Olet todellakin jo ottanut äidin roolin. Se, että joudut istuttamaan herran nettipankin ääreen ja vahtimaan että katsoo sieltä jotakin, on äitinä toimimista. Samoin pyykkien pesu jne. Itselläni ei tästä oman mieheni osalta kokemusta (luojan kiitos), mutta oma lapsuudenperheeni on uskomaton. Äitini on aina hoitanut niin isäni ja veljenikin asiat. Pyykistä työpaikkoihin. Aivan kaiken siis. Velvoitti minuakin toimimaan äitinä veljelleni. Aikoinaan maksoi minulle, että vahdin veljeni läksyjentekoa (helppoa rahaa silloin :D. Nykyään kyseenalaistan todella.). Nyt viimeisimmäksi äitini oli vihainen/pettynyt minulle siitä, etten ollut hoitanut parikymppisen veljeni pankkiasioita. Sanomattakin selvää, että veljeni asuu edelleen lapsuuden kodissamme. Älkää naiset IKINÄ menkö yhteen miesten kanssa, jotka eivät vähintään vuotta ole eläneet yksin. Ja jos saamattomuuden merkkejä ilmaantuu -->ero NYT eikä myöhemmin.
Mitä mun pitäisi tehdä? Mies kerran menetti melkein MINUN luottotiedot, kun ei saanut aikaiseksi hoitaa asiaa, edes silloin kun tuli kirje ulosotosta. Huusin, ja vaadin miestä korjaamaan asian - ei tehnyt mitään! Jouduin silloin itse alkaa selvittämään, etten menetä tietojani ja tämä onnistui. Mies ei edelleenkään ole pyytänyt anteeksi tapahtunutta tai ottanut opiksi. Jos annan vain olla - > näin tapahtuu uudelleen. En tiedä mitä muutakaan voisin tehdä. Lopetin jo yhteiset tilit ja yhteiset asiat (auton jne) ,mutta tätä asuntolainaa en voi noin vain lopettaa. Joudun vain varmistamaan että kaikki on maksettu, ettei koidu mitään ongelmia. AP
Asuntolaina lopetetaan silleen että laitetaan kämppä myyntiin ja sitten se myydään.
Tämä onkin se seuraava etappi. Auton myin, kun laskut eivät olleet ikinä ajallaan, eikä huoltoihin/korjauksiin voinut ikinä viedä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vähän mun mieheltä ja ero on vireillä täälläkin. Mieheni kyllä hoitaa laskut ja työnsä, käy kuntosalilla ja pesee pyykin (ehdottomasti ainoa kotityö jonka tekee), mutta siinä on ihan yhtään liioittelematta kaikki aktiviteettinsa. Lopun aikaa makaa sängyllä puhelinta selaten ja huokailee arjen ja elämän raskautta. Tiskipöytä saa hautautua tiskeihin ja vessanpytty paskarantuihin, eikä mitään tapahdu. Roskat heittelee pöydälle tai lattialle. Rivaripihan nurmikonleikkaus, johon kuluu noin 10 min. on suoritus, joka vaatii loppupäivän levon. Kaikki kodin pienet ja isommat rempat olen hoitanut täysin yksin, miestä ei kiinnosta, mutta vastustaa kaikkea. Perheen kanssa ei halua tehdä mitään, eikä lähteä minnekään. On vaan kerta kaikkiaan ihminen, joka tarvitsee määrättömän paljon omaa, yksinäistä olemisaikaa, ei kaipaa muita ihmisiä eikä tekemistä. Arki tällaisen tyypin kanssa on raskasta ja hankalaa kaltaiselleni aktiivisemmalle tyypille.
JUURI TÄLLÄISTÄ!! Jos esim saan miehen vaikka lenkille mukaani -> on se niin iso uurastus, että loppupäivä maataan sohvalla luvan kanssa, ja mussutetaan sipsiä tai käydään mäkissä. ja hyvällä tuurilla seuraavan päivänkin..
Itse saan energiaa lenkistä ja haluaisin tehdä jotain vielä ja ahdistaa se sohvalle valuminen.
Saa levätä, saa nukkua päiväunet, saa syödä sipsiä ja saa käydä mäkissä,mutta kun se on se ainoa asia mitä VOI tehdä..
Ap
Tee ne kotityöt sitten itse, jos olet niin hemmetin energinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpaa olisikin saamaton. Mies on aina töissä tai tekemässä jotain. Jatkuvasti on jotain talkoita tai kaverin auttamisia.
Näihin ketjuihin tullaan aina voivottelemaan, että voi voi sehän on masentunut. Ei. On vaan yksinkertaisesti niin saamattomia ja laiskoja ihmisiä, joille tuollainen käytös on normaalia. On totuttu siihen, että vanhemmat (yleensä se äiti) tekee kaiken eteen eikä mihinkään tarvitse ponnistella. On niin kiva makoilla, kun joku muu tekee sen kaiken. Itse jaksoin tuollasta melkein 20 vuotta. Älä sinä tee samaa virhettä, sillä meno ei tule muuttumaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon samanlainen ja sairastan burn outtia. Sain burn outin lukiessani pääsykokeisiin 2 vuotta sitten enkä koskaan hoitanut sitä oikein kunnolla niin toimintakyky hiipii alaspäin koko ajan. Vie lääkäriin.
En varmana vie. Olen puhunut jo aikapäivää sitten että voisi mennä lääkäriin testauttamaan kilpirauhasarvot jne. Ei ole minun vastuullani hänen terveys! Jostain pitäisi sentään ottaa vastuuta. Ärsyttää niin paljon tässä vaiheessa - en ole äiti. AP
Ap hei... Olet todellakin jo ottanut äidin roolin. Se, että joudut istuttamaan herran nettipankin ääreen ja vahtimaan että katsoo sieltä jotakin, on äitinä toimimista. Samoin pyykkien pesu jne. Itselläni ei tästä oman mieheni osalta kokemusta (luojan kiitos), mutta oma lapsuudenperheeni on uskomaton. Äitini on aina hoitanut niin isäni ja veljenikin asiat. Pyykistä työpaikkoihin. Aivan kaiken siis. Velvoitti minuakin toimimaan äitinä veljelleni. Aikoinaan maksoi minulle, että vahdin veljeni läksyjentekoa (helppoa rahaa silloin :D. Nykyään kyseenalaistan todella.). Nyt viimeisimmäksi äitini oli vihainen/pettynyt minulle siitä, etten ollut hoitanut parikymppisen veljeni pankkiasioita. Sanomattakin selvää, että veljeni asuu edelleen lapsuuden kodissamme. Älkää naiset IKINÄ menkö yhteen miesten kanssa, jotka eivät vähintään vuotta ole eläneet yksin. Ja jos saamattomuuden merkkejä ilmaantuu -->ero NYT eikä myöhemmin.
Mitä mun pitäisi tehdä? Mies kerran menetti melkein MINUN luottotiedot, kun ei saanut aikaiseksi hoitaa asiaa, edes silloin kun tuli kirje ulosotosta. Huusin, ja vaadin miestä korjaamaan asian - ei tehnyt mitään! Jouduin silloin itse alkaa selvittämään, etten menetä tietojani ja tämä onnistui. Mies ei edelleenkään ole pyytänyt anteeksi tapahtunutta tai ottanut opiksi. Jos annan vain olla - > näin tapahtuu uudelleen. En tiedä mitä muutakaan voisin tehdä. Lopetin jo yhteiset tilit ja yhteiset asiat (auton jne) ,mutta tätä asuntolainaa en voi noin vain lopettaa. Joudun vain varmistamaan että kaikki on maksettu, ettei koidu mitään ongelmia. AP
En näe mitään olevan tehtävissä. Kuten itsekin sanoit, olet aikoinaan rakastunut sokeasti. Nyt on kuitenkin aika tehdä järkipäätöksiä. Kännääminen, pleikkarin peluu, raha-asioiden laiminlyöminen eivät ole kunnon miehen harrastuksia. Tiedät tämän itsekin. Ainoa asia, joka teidät yhdessä pitää, on asuntolainanne. Poismuutto tulee oletettavasti kalliiksi(itselläni ei vielä kokemusta omistusasumisesta,korjatkaa siis!) mutta pitäisi olla agendallasi ensimmäisenä. Minkälainen taloudellinen tilanteesi on? Olet tässä ketjussa jo itsekin todennut, ettet hänen kanssaan voisi avioitua. Ei ole mitään järkeä tuhlata aikaa tuohon suhteeseen. Mitä todennäköisemmin mies muuttaa takaisin vamhemmilleen ja sieltä uuden naisen luokse. Kierre jatkuu niin pitkään, kunnes löytää äitini tapaisen naisen, jonka elämäntehtävä näkyy olevan miesten passaaminen...
Vierailija kirjoitti:
Näihin ketjuihin tullaan aina voivottelemaan, että voi voi sehän on masentunut. Ei. On vaan yksinkertaisesti niin saamattomia ja laiskoja ihmisiä, joille tuollainen käytös on normaalia. On totuttu siihen, että vanhemmat (yleensä se äiti) tekee kaiken eteen eikä mihinkään tarvitse ponnistella. On niin kiva makoilla, kun joku muu tekee sen kaiken. Itse jaksoin tuollasta melkein 20 vuotta. Älä sinä tee samaa virhettä, sillä meno ei tule muuttumaan!
Niin. Huomasin kesällä miehen äitissä samoja piirteitä (oltiin mökillä viikko). Ruoan jälkeen jätetään siivoamatta, eli kaikki levällään ja mennään sänkyyn makaamaan 2h. Sen jälkeen käydään ulkona vähän istumassa ja takaisin sänkyyn. Kaikesta valitetaan, mikään ei ole ikinä kivaa tai seikkailu, vaan pakollinen paha, jonka jälkeen pitää mennä sänkyyn makaamaan. Hemmottelee myös paljon miestä, eli jos miehellä on ongelmia -> haluaa keksiä ratkaisun. Tai kun mies jätti opinnot kesken -> anoppi haukkui minua "mikset auttanut miestä enemmän".
Jotenkin tuo viikko avasi silmät. Ei mies muutu, ei se ole mikään sairaus tai hetkellinen tila, vaan hän vain on sellainen. ja siitä asti ole harannut vastaan kaikessa, enkä enää annan periksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tule ikinä ymmärtämään näitä naisia jotka paapovat pojistaan saamattomia mieslapsia!
Haluatko lapsia? Jos haluat, ja taisit mainita että olet jo 30-v, neuvoisin että lähde tuosta suhteesta nyt ja etsi parempi mies. Kun kaksin eläminen on teillä tuollaista, mies ärsyttäisi sinua vielä moninkertaisesti jos teillä on lapsia ja todellakin tarvitset sitä toista aikuista ottamaan vastuuta ja pyörittämään arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluatko lapsia? Jos haluat, ja taisit mainita että olet jo 30-v, neuvoisin että lähde tuosta suhteesta nyt ja etsi parempi mies. Kun kaksin eläminen on teillä tuollaista, mies ärsyttäisi sinua vielä moninkertaisesti jos teillä on lapsia ja todellakin tarvitset sitä toista aikuista ottamaan vastuuta ja pyörittämään arkea.
Tätä olen miettinyt paljon, ja sen verran viisas olen, etten ikinä tähän suhteeseen lapsia tekisi.
Koira minulla on ja mies huolehtii siitä kyllä, jos pyydän/muistutan, mutta ei ikinä oma-aloitteisesti. Ei vie lenkille tai laita ruokaa.. En ryhtyisi siihen vauvan kanssa.
Ajatuskin tilanteesta saa raivon nousemaan pintaan :D
Ap
Ei mitään toivoa! Paitsi jos haluat elää näin loppuelämäsi. Mutta sitten se on oma valinta ja valitusoikeus loppuu.
Koti myyntiin ja kohti uutta elämää.
Jos haluat joskus lapsia niin nyt on jo kiire löytää kunnollinen mies jonka kanssa niitä voi edes ajatella. Vuodet menee niin äkkiä! Mutta jos et halua lapsia niin tämä ei ole ongelma.
Mutta tässä suhteessa tulet luultavasti katkeraksi ja raivohulluksi joten paras jatkaa matkaa.
Tässä on nyt vuosia seurannut parin teinin elämää ja sitä vetkuttelua niin oikeasti pälli leviäisi jos mies olisi samanlainen vetku. Teinit sentään kasvaa aikuiseksi ja muuttaa pois...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jätä se
ei se tosta kuule muutu, ikävä kyllä.
Eksäni oli tuollainen ja siis huhhuh... sitä ei kyllä kestänyt. Nykyinen osallistuu ja tekee ihan omasta aloitteesta asioita. Jatka etsimistä, tuo ei ole sinun miehesi.
Tää on vain niin iso kontrasti mun eksään, joka teki kaiken tasapuolisesti. Ei tarvinnut pyytää, vaan hoiti hommansa, laskunsa, parturinsa.. Kaiken. Oli muuten täydellinen, paitsi ettei meillä vain luonteet osunut yhteen. Tuo eksä motivoi minua olemaan parempi ihminen joka päivä ja halusin mennä elämässä eteenpäin! Nyt tämä nykyinen saa minusta vain esiin sellaisen laiskanpullean elämään kyllästyneen ihmisen, jolla e4i ole tulevaisuudessa mitään odotettavaa.. Ap
Anteeksi nyt, mutta en tiedä enää, miten suhtautua, kun kerroit eksästä, joka oli muuten kykenevä, mutta luonteet eivät sopineet.
No oliko tällä miehellä alkuun sopivampi luonne? Tuli mieleen suomalainen sananlasku: Kun lähtee sutta, pakoon, niin tulee karhu vastaan.
Ne omat asiat täytyy ensin selvittää ja sitten hakea vikaa muista. Mikähän ongelma sen kolmannen kanssa tulee? Toivottavasti on ahkera ja oikeanlainen luonne.
Jos on naimisiin asti menty, niin miten voi olla niin kauan laiskuus piilossa? Itse olet sulkenut siltä silmäsi.
Siis olin eksän kanssa 8 vuotta yhdessä ja olimme aina oikeastaan todella hyviä ystäviä -- kämppiksiä, mutta emme koskaan olleet rakastuneita toisiimme. Tämä nykyinen tuli vahingossa vastaan ja rakastuin. On siis todella pidettävä ihminen, ja meillä on hauskaa yhdessä, mutta nämä saamattomuuden luonteenpiirteet ovat alkaneet painaa minua, koska tuntuu että minulla on vastuu kaikesta.
Ei olla naimisissa. En menisi ikinä tuon kanssa naimisiin.
Ja mikä kolmas? Ei se nyt ole päällimmäisenä mielessä. Tämä on vasta toinen parisuhteeni koko elämäni aikana. Onko se niin kamalasti? Olen kuitenkin yli 30. AP
"Todella pidettävä ihminen"? Naama aina nurinpäin.
Hei! Kirjoitit, että miehesi ei osaa ottaa rennosti. (Joka jotenkin tuntuu olevan ristiriidassa kaiken kertomasi kanssa, koska hänhän juuri ottaa elämän rennosti. Esittäisin vastakysymyksen, että osaatko sinä ottaa rennosti? 🙂
Joo, miehellä oli saamattomuutta.
Lääkärissä paljastui kilpirauhasen vajaatoiminta, johon sai lääkityksen ja vointi alkoi kohentua, samalla miehen jaksaminen.
Että lääkäriin, mikäli on jatkuvasti väsynyt ja mitään ei jaksa. Taustalla voi olla sairaus.
Alue: Aihe vapaa
Asuntolaina lopetetaan silleen että laitetaan kämppä myyntiin ja sitten se myydään.