Kuinka usein naurat töissä?

Pakko nauraa päivittäin. Kahvihuoneessa keskustelemme typeristä asiakkaista ja jotta ei itkisi, pitää nauraa.

Ei töihin naureskelemaan mennä. Työnteko alkaa kun työaika alkaa ja päättyy kun työnantaja antaa luvan. Töissä tehdään töitä, ei sinne mennä viihtymään.

Aamulla kahvipöydässä naureskellaan ja heitetään legendaa. Päivällä ei kyllä enää pahemmin naurata, kun tekee töitä.

Meillä töissä on älyttömän hyvä porukka ja me nauretaan ihan päivittäin. Kaupanalalla ollaan.

Kyllä siellä yleensä päivittäin tulee naurettua, määrä riippuu vähän päivästä. Lähihoitajana työskentelen.

No varmaan melkein joka tunti nauran oppilaiden kanssa ja melkein joka välkkä kollegojen kanssa. Opetustyöstä ei voi tunteita ulkoistaa. Se liikuttaa, naurattaa, suututtaa, ilahduttaa ja ärsyttää.

T. Yläkoulun ope

Ok.

Joka päivä, koska meno on niin absurdia.

Voisipa nauraa hyville jutuille mieluummin.

Joka ikinen päivä. Meillä on hyvä työporukka, jossa huumori kukkii ja myös mukavat asiakkaat, jotka eivät turhasta rutise ja näkevät ilonpilkkuja arkisissakin asioissa. Työskentelen kehitysvammaisten parissa. 

En ikinä.

Positiivisesti en naura käytännössä koskaan. Kaikenlaiselle absurdille "ei *ttu mitä sontaa ne taas suoltaa konsernista" tulee naurettua viikottain. Eli itkettäisi jos ei naurattaisi.

Monta kertaa päivässä, muuten menisi itkuksi, vanhusten palveluasunnossa jossa yli puolet dementikkoja.

Voiko olla nauramatta kun mummu ihastelee kaunista kevätluontoa ja ilosta laulaa no, onkos tullut kesä, niinpä voiko olla osuvampaa laulua.

Vastausten perusteella julkisella puolella nauretaan. Ei täällä yksityisellä kukaan naura.

Ei pahemmin naurata kun joutuu tekemään töitä

Ei paljon naureta, siis oikeasti. Olen terveydenhoidon alalla, joten potilaiden/asiakkaiden läsnäollessa tulee aina olla ystävällinen ja kärsivällinen.

Joskus harvoin, hyvin väsyneenä on joku kollega saanut hillittömän naurukohtauksen esim kuolemaan liittyvästä vitsistä tai jos asiakas on sanonut toisen kollegan nimen täysin väärin. Näitä tilanteita kuitenkun äärimmäisen harvoin ja niihin mahdollisuus hakea tukea.

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa päivässä, muuten menisi itkuksi, vanhusten palveluasunnossa jossa yli puolet dementikkoja.

Voiko olla nauramatta kun mummu ihastelee kaunista kevätluontoa ja ilosta laulaa no, onkos tullut kesä, niinpä voiko olla osuvampaa laulua.

Suomessahan tämä pitää paikkansa. Kesä on se parin kuukauden jakso kun meillä ei ole talvi. Euroopalaisestihan alle 10 asteen lämpötila = talvi.

En naura koskaan töissä. En edes puhu mitään, jos ei erikseen joku kysy jotain. Odotan vaan joka päivä, että kello tulisi 16, niin pääsee kotiin. Ei sielläkään aina niin hauskaa ole, mutta aina parempi kuitenkin.

15 v urani aikana on ehkä kerran vuodessa joku kollegoista onnistunut kertomaan niin hauskan jutun

että olisi naurattanut. Eli vastaus kysymykseen: noin kerran vuodessa

Vierailija kirjoitti:

Vastausten perusteella julkisella puolella nauretaan. Ei täällä yksityisellä kukaan naura.

Kaupat taitavat harvemmin olla verovaroin ylläpidettyjä.

Yksinäistä työnteko etänä.  Tai on mulla koira täällä mutta ei yleensä puhu mitään päivän aikana.  Joskus teen päivän työpaikallakin ja silloin on kivaa, höpötellään ja nauretaan tauot.  Minulla on mukavia työkavereita.