Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään _todella_ saamatonta miestä
17.08.2018 |
3 vuotta ollaan oltu yhdessä ja alussa tätä "saamattomuutta" en huomannut, kun asuttiin erillään ja molemmilla opiskelut, työt jne. Kaikki pamahti päin läsiä vasta tänä vuonna, kun ostettiin asunto ja ns. oikeat vastuut alkoivat. Tiedän ettei tähän tule varmaankaan IKINÄ minkäänlaista muutosta, ja ero onkin kytenyt jo monta kuukautta takaraivossa.
Haluaisin siis enemmänkin vertaistukea ja kokemuksia tälläisistä miehistä..
- Remontoimme, ihan normaalia pintaremonttia (maalaamista, jne), ja meitä auttoi iso joukko ihmisiä. Miehen panos ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta heti ensimmäisinä päivinä alkoi se "väsymys", ja valittaminen. Töistä suoraan piti mennä uudelle asunnolle ja kamala huokailu ja ärtyneisyys. Itse näin sen hauskana kokemuksena, jota emme tule uudestaan kokemaan. Ensiasunto, tee-se-itse remontti ja pitkät päivät.. :)
- Aamuisin ei saa edes puhua, kun on niin ärtynyt. Ahdistavaa kun arkiaamutkin on niin negatiivissävytteisiä jatkuvasti.
- Ei pese pyykkiä, ei hoida vaatteita, kaikki mytyssä, sukat aina lattialla. Jos käy katsomassa kuivausrummusta puhtaita sukkia ja ne ovat märkiä - jättää ne vain sinne, ei laita konetta päälle.
- Meidän piti vaihtaa keittiönkaappien ovet. Olen kirjoittanut kaikki ylös ja otin ovet irti ja pakkasin ne. Olisi vain vietävä ne kauppaan ja ostettava uudet (menee alle tunti), mutta mies on täysin tyytyväinen, eikä pidä mitään kiirettä. Varmaan loppuelämä menisi, jos odottaisin että uudet ovet haetaan. JA TÄMÄ OLI MIEHEN IDEA!
- Varastossa on pitänyt käydä viimeiset 6kk hakemassa maalia. EI VAAN JAKSA. Ja hän siis halusi maalata olohuoneen (on puoliksi maalattu).
- Ei järjestä synttäreitä, viikonloppuja, jouluja, vuosipäiviä, ei suunnittele, ei lomaile, ei halua mennä mihinkään. Makaa vain kotona tai kaveri tulee kylään.
- Jättää laskut maksatta, kun ei saa aikaiseksi niitä hoitaa. Ei ota opiksi vaikka kerran meni ulosottoon asti ja samalla MINÄ meinasin menettää luottotiedot. (Oli piilotellut yhteistä laskua pitkään).
- Arki on aina niin hiton rankkaa. Ei voi tehdä mitään, ei voi ottaa rennosti. Aina naama nurinpäin ja kaikki on niin... ÄÄÄRGHHH!.
- Ei harrasta mitään, ei tee mitään, ei huolehdi itsestään eikä kenestäkään..
- Opinnot jätti kesken, kun ei osaa yhdistää niitä työnteon kanssa. Mutta ei se kyllä lukenut tentteihin, vaikka ei ollut töissä..
En tiedä mikä on, mutta en usko että on masentunut. On hyvin laiska ja saamaton.. En vain jaksa enää! Haluaisin tsemppausta, positiivisuutta, elämäniloa! :(
Kommentit (91)
Joo. Meillä mies ei ole saanut kahteen vuoteen. Ainakaan kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Meillä mies ei ole saanut kahteen vuoteen. Ainakaan kotona.
Se onkin tällä hetkellä ainut mikä saa minut pysymään tässä. Miehen kanssa sängyssä on parasta mitä on. Ikinä ei ole tarvinnut pihdata, vaikka toinen ärsyttäisikin ihan törkeästi. AP
Ap, minusta viesteistäsi paistaa läpi se että et enää kunnioita miestäsi kumppanina ja kun se raja on ylitetty on kyllä tosi vaikea saada suhde toimimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OK, minkälaisessa kunnossa oli kämppä kun asui yksin?
No kun, ei ole asunut yksin. Asui isällään teini-iän, meni inttiin ja tapasi naisen, jonka luokse muutti. MUTTA nyt olen saanut kuulla millainen oli silloin, kun asui isällään -> sotkuinen, likainen, eikä tehnyt ikinä minkään eteen.
Oli hyvä esittämään alussa, eikä minulla ollut edes aikaa huomata millainen asuja oli... Ap
Siis muuttiko hän exän luota sun kanssa yhteen? Vai miten ei ole asunut yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"en usko että on masentunut"
Se ei välttämättä näy päällepäin. Kannattaisko käydä vaikka lääkärissä ja tarkistaa samalla kilpirauhasarvot yms?
Menisi ainoastaan lääkäriin jos minä varaisin ajan, veisin hänet sinne, tsemppaisin, kehuisin miten reipas on ja, että "kaikki menee hyvin" ja maksaisin lystin. AP
Jätä se sika jos suhde ei enää mielestäsi ole pelastamisen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, minusta viesteistäsi paistaa läpi se että et enää kunnioita miestäsi kumppanina ja kun se raja on ylitetty on kyllä tosi vaikea saada suhde toimimaan.
Jep, tämä. En arvosta, enkä kunnioita. Olen ärsyyntynyt ja ihan pienikin asia saa minut melkein pakkaamaan tavarat. Odotan jatkuvasti miehen muuttuvan ja tajuavan, mutta ei sitä tule kyllä tapahtumaan.. :( AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OK, minkälaisessa kunnossa oli kämppä kun asui yksin?
No kun, ei ole asunut yksin. Asui isällään teini-iän, meni inttiin ja tapasi naisen, jonka luokse muutti. MUTTA nyt olen saanut kuulla millainen oli silloin, kun asui isällään -> sotkuinen, likainen, eikä tehnyt ikinä minkään eteen.
Oli hyvä esittämään alussa, eikä minulla ollut edes aikaa huomata millainen asuja oli... Ap
Siis muuttiko hän exän luota sun kanssa yhteen? Vai miten ei ole asunut yksin?
Erosi eksästä ja muutti äitinsä luokse. Ei siis tullut hänellä mieleenkään muuttaa yksin. En oikein ymmärrä miten en katsonut selkeämmin tilannetta.. Kai vaan rakastuin, ja nyt vasta käsitän.. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla lievää masennusta, jota ei itsekään tajua. Ei kuulosta normaalilta ja miehesi ei varmastikaan tunne itseään onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Osaako nauraa, hassutella tai jaksaako kiinnostua mistään, joka huvittaisi tai olisi mukavaa?
Tästä syystä ei todellakaan kannata ostaa yhteistä asuntoa ennen kuin on kokeillut yhdessä asumista vuokralla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon samanlainen ja sairastan burn outtia. Sain burn outin lukiessani pääsykokeisiin 2 vuotta sitten enkä koskaan hoitanut sitä oikein kunnolla niin toimintakyky hiipii alaspäin koko ajan. Vie lääkäriin.
En varmana vie. Olen puhunut jo aikapäivää sitten että voisi mennä lääkäriin testauttamaan kilpirauhasarvot jne. Ei ole minun vastuullani hänen terveys! Jostain pitäisi sentään ottaa vastuuta. Ärsyttää niin paljon tässä vaiheessa - en ole äiti. AP
Ap hei... Olet todellakin jo ottanut äidin roolin. Se, että joudut istuttamaan herran nettipankin ääreen ja vahtimaan että katsoo sieltä jotakin, on äitinä toimimista. Samoin pyykkien pesu jne. Itselläni ei tästä oman mieheni osalta kokemusta (luojan kiitos), mutta oma lapsuudenperheeni on uskomaton. Äitini on aina hoitanut niin isäni ja veljenikin asiat. Pyykistä työpaikkoihin. Aivan kaiken siis. Velvoitti minuakin toimimaan äitinä veljelleni. Aikoinaan maksoi minulle, että vahdin veljeni läksyjentekoa (helppoa rahaa silloin :D. Nykyään kyseenalaistan todella.). Nyt viimeisimmäksi äitini oli vihainen/pettynyt minulle siitä, etten ollut hoitanut parikymppisen veljeni pankkiasioita. Sanomattakin selvää, että veljeni asuu edelleen lapsuuden kodissamme. Älkää naiset IKINÄ menkö yhteen miesten kanssa, jotka eivät vähintään vuotta ole eläneet yksin. Ja jos saamattomuuden merkkejä ilmaantuu -->ero NYT eikä myöhemmin.
Raahaa miehesi jollekin parisuhdeterapeutille. Voi olla että löytyy vikoja molemmistakin päistä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs vain kirjoitti:
Voi olla lievää masennusta, jota ei itsekään tajua. Ei kuulosta normaalilta ja miehesi ei varmastikaan tunne itseään onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Osaako nauraa, hassutella tai jaksaako kiinnostua mistään, joka huvittaisi tai olisi mukavaa?
Ei jaksa kiinnostua mistään, tai näytä onnellisuutta missään asiassa. Aina todella tyytymättömän oloinen. Ainoastaan näen nauravan humalassa, pleikkarin ääressä, kavereiden kanssa.
Ei osaa ottaa missään rennosti, aina todella ärsyyntyneen oloinen, ja kankea. Miettii paljon ulkomuotoaan, eikä edes 20 asteen pakkasella suostu laittamaan kaulahuivia kun "se on niin tyhmännäköinen". Eli siitä jo paistaa se, ettei ole yhtään tyytyväinen tms, kun ei osaa olla edes mukavasti ja lämpimästi.
Mutta mitä minun pitäisi tehdä? Varata aika, viedä mies sinne, vaatia osallistumaan ja silitellä päätä? Vai jätänkö rauhaan? Koska sen tiedän, ettei yksin sinne lääkäriin mene, tai ainakaan pitkäjänteisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Raahaa miehesi jollekin parisuhdeterapeutille. Voi olla että löytyy vikoja molemmistakin päistä. ;)
En todellaan raahaa. Minä sen joutuisin maksamaan, ja tässä asiassa en anna periksi. En ole kohtuuton, enkä nalkuttaja, en vaikea puoliso. Olen odottanut jo pitkään, antanut mahdollisuuksia, ollut tukena ja ymmärtäväinen ettei kaikki ole niin aikaansaavia kuin minä. MIes on vannonut muuttuvansa, mutta mitään ei vieläkään näy ja minulla alkaa mennä kuppinurin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon samanlainen ja sairastan burn outtia. Sain burn outin lukiessani pääsykokeisiin 2 vuotta sitten enkä koskaan hoitanut sitä oikein kunnolla niin toimintakyky hiipii alaspäin koko ajan. Vie lääkäriin.
En varmana vie. Olen puhunut jo aikapäivää sitten että voisi mennä lääkäriin testauttamaan kilpirauhasarvot jne. Ei ole minun vastuullani hänen terveys! Jostain pitäisi sentään ottaa vastuuta. Ärsyttää niin paljon tässä vaiheessa - en ole äiti. AP
Ap hei... Olet todellakin jo ottanut äidin roolin. Se, että joudut istuttamaan herran nettipankin ääreen ja vahtimaan että katsoo sieltä jotakin, on äitinä toimimista. Samoin pyykkien pesu jne. Itselläni ei tästä oman mieheni osalta kokemusta (luojan kiitos), mutta oma lapsuudenperheeni on uskomaton. Äitini on aina hoitanut niin isäni ja veljenikin asiat. Pyykistä työpaikkoihin. Aivan kaiken siis. Velvoitti minuakin toimimaan äitinä veljelleni. Aikoinaan maksoi minulle, että vahdin veljeni läksyjentekoa (helppoa rahaa silloin :D. Nykyään kyseenalaistan todella.). Nyt viimeisimmäksi äitini oli vihainen/pettynyt minulle siitä, etten ollut hoitanut parikymppisen veljeni pankkiasioita. Sanomattakin selvää, että veljeni asuu edelleen lapsuuden kodissamme. Älkää naiset IKINÄ menkö yhteen miesten kanssa, jotka eivät vähintään vuotta ole eläneet yksin. Ja jos saamattomuuden merkkejä ilmaantuu -->ero NYT eikä myöhemmin.
Mitä mun pitäisi tehdä? Mies kerran menetti melkein MINUN luottotiedot, kun ei saanut aikaiseksi hoitaa asiaa, edes silloin kun tuli kirje ulosotosta. Huusin, ja vaadin miestä korjaamaan asian - ei tehnyt mitään! Jouduin silloin itse alkaa selvittämään, etten menetä tietojani ja tämä onnistui. Mies ei edelleenkään ole pyytänyt anteeksi tapahtunutta tai ottanut opiksi. Jos annan vain olla - > näin tapahtuu uudelleen. En tiedä mitä muutakaan voisin tehdä. Lopetin jo yhteiset tilit ja yhteiset asiat (auton jne) ,mutta tätä asuntolainaa en voi noin vain lopettaa. Joudun vain varmistamaan että kaikki on maksettu, ettei koidu mitään ongelmia. AP
Kuulostaa tutulta.
Minä olen saamaton mies, tai siis alun perin hyvinkin aikaansaava, mutta nykyisin ei enää huvita aloittaa yhtään mitään. Mitä tahansa teen, teen sen väärin. Jos aloitan jotain, aloitan väärän tehtävän. Ja vaikka tekisinkin oikeaa, eli vaimon minulle suoraan osoittamaa tehtävää, se on lopulta huono asia, koska samalla olen jättänyt jotain muuta tärkeää tekemättä - ja sanomistahan siitä sitten tulee. Eikä vaan sanomista, vaan suoraa huutoa kaikkien kuullen. Puolustautua en saa, siitä seuraa vain kovempaa syyttelyä ja muutama viikkoa vihanpitoa / mykkäkoulua. Jos itse korotan ääntäni yhtään, olen pelottava ja agressiivinen. Jos poistun tilanteesta, välttelen vastuuta ja lopulta olen itsekäs narsisti.
Kotihommista laitan lähes aina ruuat, siivoan, tiskaan, mutta harvemmin pyykkään. Ja se pyykkääminen onkin se kotihomma, joka meillä lasketaan, muuta ovat ilmeisesti vapaaehtoista harrastelua. Minä käyn kaupassa yhdeksän kertaa kymmenestä, mutta yleensä ostan vääriä asioita ja vaimo joutuu marttyyrina menemään itse kauppaan ostamaan ne unohtamani suklaat, limpparit, tms. tärkeät jutut.
Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta vaimo näkee asiat aivan toisin. Kuulemma hän on se, joka joutuu kädestä pitäen huolehtimaan kaikesta, eikä voi luottaa ollenkaan että teen asiat oikein. Hänelle se on valtavan stressaavaa.
Olen jättänyt laskuja maksamatta, koska ei ole rahaa. En ole ostanut itselleni vaatteita kahteen vuoteen (sukkia lukuunottamatta). En käy salilla, en harrasta mitään maksullista. Koko palkkani menee lainojen lyhennykseen ja ruokakauppaan. Olen yrittänyt puhua asiasta, sillä vaimolla on rahaa harrastaa kalliisti ja ostaa joka kuussa uusia vaatteita 100 - 200 eurolla. No, puheeksi ottaminen johti syytöksiin saamattomuudesta sekä uhkaukseen avioerosta. Sen uhkauksen olen kuullut varmaan 100 kertaa viimeisen 10 vuoden aikana. Paperit hän on monesti laatinut valmiiksi ja kiinnittää ne aina jääkaapin oveen kaikkien nähtäville. Kerran vein itse paperit käräjäoikeuteen, mutta ero peruttiin harkinta-ajan puitteissa. Vaimo pyysi silloin itse anteeksi ja lupasi, että yrittää jatkossa hillitä itsensä. Se oli muuten toistaiseksi ainoa kerta, kun hän on pyytänyt anteeksi yhtään mitään.
Vaimo on erittäin kontrolloiva perfektionisti, joka ei koskaan pysty näkemään mitään vikaa itsessään - tai ainakaan sitä myöntämään muille. Syy on aina jonkun muun, oli se sitten miten kaukaa haettua hyvänsä. Jos hän kompastuu, joku muu on jättänyt maton väärään asentoon. Jos hän unohtaa jotain, joku muu oli sotkenut hänen ajatuksensa. Jos hän myöhästyy, joku muu oli kertonut hänelle väärän ajan tai aiheuttanut viivästyksiä. Jos hän on selkeästi ja vastaansanomattomasti jossain asiassa väärässä, asiasta ei saa enää puhua - sitä ei tapahtunut.
Olemme käyneet kerran juttelemassa parisuhdeterapeutilla, mutta se tilaisuus meni täysin minun syyttelykseni. En saanut juurikaan puheenvuoroa, ja vaikka olisinkin saanut, vaimo ehti jo pohjustamaan että minä olen se, joka kääntää kaikki asiat päälaelleen ja valehtelee jatkuvasti.
Avioero ei kyllä oikeasti voi tulla kyseeseen, koska vaimo kuulemma huolehtisi että menetän kaiken, enkä koskaan tapaisi enää lapsiani. Ja oikeastaan sitä uhkausta on helppo uskoa.
Eli: joskus asioilla on kaksi puolta.
Jos luulet että tulet jaksamaan tuota loppuelämäsi, älä eroa. Jos luulet että et, niin eroa nyt. Se vaikeutuu ajan kanssa. Mies ei tule muuttumaan Ikinä
Olen samanlainen, paitsi en ryyppää.
En haluaisi olla saamaton, en vain jaksa mitään. Näin on ollut aina, eikä syytä asiaan ole löydetty.
Varmaan itse tilanteessasi kuitenkin eroaisin.
Tuollaisia sanotaan exiksi sen vuoksi että ne ulkoistetaan heti kun saamattomuus käy ilmi. Kyllä siitä oli merkkejä näkyvissä jo aiemmin vaan sinä et halunnut nähdä niitä.
Alue: Aihe vapaa
En varmana vie. Olen puhunut jo aikapäivää sitten että voisi mennä lääkäriin testauttamaan kilpirauhasarvot jne. Ei ole minun vastuullani hänen terveys! Jostain pitäisi sentään ottaa vastuuta. Ärsyttää niin paljon tässä vaiheessa - en ole äiti. AP