Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kenelläkään _todella_ saamatonta miestä
17.08.2018 |
3 vuotta ollaan oltu yhdessä ja alussa tätä "saamattomuutta" en huomannut, kun asuttiin erillään ja molemmilla opiskelut, työt jne. Kaikki pamahti päin läsiä vasta tänä vuonna, kun ostettiin asunto ja ns. oikeat vastuut alkoivat. Tiedän ettei tähän tule varmaankaan IKINÄ minkäänlaista muutosta, ja ero onkin kytenyt jo monta kuukautta takaraivossa.
Haluaisin siis enemmänkin vertaistukea ja kokemuksia tälläisistä miehistä..
- Remontoimme, ihan normaalia pintaremonttia (maalaamista, jne), ja meitä auttoi iso joukko ihmisiä. Miehen panos ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta heti ensimmäisinä päivinä alkoi se "väsymys", ja valittaminen. Töistä suoraan piti mennä uudelle asunnolle ja kamala huokailu ja ärtyneisyys. Itse näin sen hauskana kokemuksena, jota emme tule uudestaan kokemaan. Ensiasunto, tee-se-itse remontti ja pitkät päivät.. :)
- Aamuisin ei saa edes puhua, kun on niin ärtynyt. Ahdistavaa kun arkiaamutkin on niin negatiivissävytteisiä jatkuvasti.
- Ei pese pyykkiä, ei hoida vaatteita, kaikki mytyssä, sukat aina lattialla. Jos käy katsomassa kuivausrummusta puhtaita sukkia ja ne ovat märkiä - jättää ne vain sinne, ei laita konetta päälle.
- Meidän piti vaihtaa keittiönkaappien ovet. Olen kirjoittanut kaikki ylös ja otin ovet irti ja pakkasin ne. Olisi vain vietävä ne kauppaan ja ostettava uudet (menee alle tunti), mutta mies on täysin tyytyväinen, eikä pidä mitään kiirettä. Varmaan loppuelämä menisi, jos odottaisin että uudet ovet haetaan. JA TÄMÄ OLI MIEHEN IDEA!
- Varastossa on pitänyt käydä viimeiset 6kk hakemassa maalia. EI VAAN JAKSA. Ja hän siis halusi maalata olohuoneen (on puoliksi maalattu).
- Ei järjestä synttäreitä, viikonloppuja, jouluja, vuosipäiviä, ei suunnittele, ei lomaile, ei halua mennä mihinkään. Makaa vain kotona tai kaveri tulee kylään.
- Jättää laskut maksatta, kun ei saa aikaiseksi niitä hoitaa. Ei ota opiksi vaikka kerran meni ulosottoon asti ja samalla MINÄ meinasin menettää luottotiedot. (Oli piilotellut yhteistä laskua pitkään).
- Arki on aina niin hiton rankkaa. Ei voi tehdä mitään, ei voi ottaa rennosti. Aina naama nurinpäin ja kaikki on niin... ÄÄÄRGHHH!.
- Ei harrasta mitään, ei tee mitään, ei huolehdi itsestään eikä kenestäkään..
- Opinnot jätti kesken, kun ei osaa yhdistää niitä työnteon kanssa. Mutta ei se kyllä lukenut tentteihin, vaikka ei ollut töissä..
En tiedä mikä on, mutta en usko että on masentunut. On hyvin laiska ja saamaton.. En vain jaksa enää! Haluaisin tsemppausta, positiivisuutta, elämäniloa! :(
Kommentit (91)
Mä oon niin saamaton etten oo saanu ees naista. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tuollanen jatkuva erolla uhkailu ei ole reilua teitä kumpaakaan kohtaan. Jos olet jo monta kertaa todennut selvästi miehelle, että jos asiat muutu, haluat erota, niin nyt on aika joko toteuttaa ero. Jos et pysty eroamaan, lakkaa uhkailemasta sillä. Miehesi ei todennäköisesti ota sanomisiasi tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako edes ryypätä?
Se on ainut mitä odottaa ja jaksaa tehdä. Mikään muu ei saa sitä innostumaan, kuin viikonloppu ilta pleikkarin ääressä ystävän kanssa ryypäten. Ap
No niin, löytyihän se oma juttu sieltä, mitä jaksaa tehdä.
Hei! Ei tossa muuta pahaa mun mielestä ole kuin laskujen maksamattomuus. Nuo muuta asiat ymmärtää. Ehkä voitte yhdessä tehdä noita remonttiasioita, jos hän ei ole aloitteellinen esim. lähtemään maalikauppaan. Mä puhuisin miehen kanssa noista asioista ja kertoisin, kuinka tärkeää sulle olisi, että hän osallistuisi enemmän. Kommunikaatio on kuitenkin ihmissuhteissa todella tärkeää. Toivotan teille tsemppiä!
"en usko että on masentunut"
Se ei välttämättä näy päällepäin. Kannattaisko käydä vaikka lääkärissä ja tarkistaa samalla kilpirauhasarvot yms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako edes ryypätä?
Se on ainut mitä odottaa ja jaksaa tehdä. Mikään muu ei saa sitä innostumaan, kuin viikonloppu ilta pleikkarin ääressä ystävän kanssa ryypäten. Ap
No niin, löytyihän se oma juttu sieltä, mitä jaksaa tehdä.
Jep. Olen sanonut monta kertaa miehelle, että hänelle sopii sinkkuelämä niin hyvin. Voisi vain pelailla, nauttia ja nähdä kavereita. Asuisi pienessä yksiössä ja kävisi siellä vain nukkumassa. Sellainen elämä hänelle sopisi. Mutta ei "en halua sitä, haluan olla sinun kanssa, ja lupaan, että minusta tulee parempi". Jep. Kestää ehkä 2 päivää... Ap
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo ollut tuossa. Tosin sitä vähän ihmettelen että miten et huomannut näitä asioita jo silloin kun asuitte erillään. Tuskin se silloinenkaan kämppä suuresta aktiivisuudesta kertoi, harrastuksettomuus ja tentteihin lukemattomuus näkyi varmaan myös jne....
No joo, itsellä oli vain todella kiire silloin, enkä ehtinyt keskittyä miehen "huonoihin" puoliin. Yleensä kun näimme, otimme vain rennosti kotona ja teimme ruokaa. Miehen luonne on ihana, kun ei ole mitään vastuita, mutta aikuisena ihmisen, tasavertaisena partnerina, ei todellakaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jätä se
ei se tosta kuule muutu, ikävä kyllä.
Eksäni oli tuollainen ja siis huhhuh... sitä ei kyllä kestänyt. Nykyinen osallistuu ja tekee ihan omasta aloitteesta asioita. Jatka etsimistä, tuo ei ole sinun miehesi.
Tää on vain niin iso kontrasti mun eksään, joka teki kaiken tasapuolisesti. Ei tarvinnut pyytää, vaan hoiti hommansa, laskunsa, parturinsa.. Kaiken. Oli muuten täydellinen, paitsi ettei meillä vain luonteet osunut yhteen. Tuo eksä motivoi minua olemaan parempi ihminen joka päivä ja halusin mennä elämässä eteenpäin! Nyt tämä nykyinen saa minusta vain esiin sellaisen laiskanpullean elämään kyllästyneen ihmisen, jolla e4i ole tulevaisuudessa mitään odotettavaa.. Ap
Anteeksi nyt, mutta en tiedä enää, miten suhtautua, kun kerroit eksästä, joka oli muuten kykenevä, mutta luonteet eivät sopineet.
No oliko tällä miehellä alkuun sopivampi luonne? Tuli mieleen suomalainen sananlasku: Kun lähtee sutta, pakoon, niin tulee karhu vastaan.
Ne omat asiat täytyy ensin selvittää ja sitten hakea vikaa muista. Mikähän ongelma sen kolmannen kanssa tulee? Toivottavasti on ahkera ja oikeanlainen luonne.
Jos on naimisiin asti menty, niin miten voi olla niin kauan laiskuus piilossa? Itse olet sulkenut siltä silmäsi.
Vierailija kirjoitti:
"en usko että on masentunut"
Se ei välttämättä näy päällepäin. Kannattaisko käydä vaikka lääkärissä ja tarkistaa samalla kilpirauhasarvot yms?
Menisi ainoastaan lääkäriin jos minä varaisin ajan, veisin hänet sinne, tsemppaisin, kehuisin miten reipas on ja, että "kaikki menee hyvin" ja maksaisin lystin. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivän ensimmäinen keksitty miehen haukkumisjuttu.
Luettelehan sitten sinun huonot puolesi vuorostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jätä se sika
mulla on oikea vautsivau miehenä - oikein huimaa meno - tohtoriks alle 30veenä ja kaikkea muuta sälää. supernero. lahjakas. pianisti. maalari. huippukokki. huippusiivoaja. huippuraka staja. siis huhhuh.
hengästyttää.
vaihtelua toki joskus noi saamattomat lol.. välillä kokeillut noit mut ei - ne on vaa jumissa. onneksi on tää nykyinen taas takas..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jätä se
ei se tosta kuule muutu, ikävä kyllä.
Eksäni oli tuollainen ja siis huhhuh... sitä ei kyllä kestänyt. Nykyinen osallistuu ja tekee ihan omasta aloitteesta asioita. Jatka etsimistä, tuo ei ole sinun miehesi.
Tää on vain niin iso kontrasti mun eksään, joka teki kaiken tasapuolisesti. Ei tarvinnut pyytää, vaan hoiti hommansa, laskunsa, parturinsa.. Kaiken. Oli muuten täydellinen, paitsi ettei meillä vain luonteet osunut yhteen. Tuo eksä motivoi minua olemaan parempi ihminen joka päivä ja halusin mennä elämässä eteenpäin! Nyt tämä nykyinen saa minusta vain esiin sellaisen laiskanpullean elämään kyllästyneen ihmisen, jolla e4i ole tulevaisuudessa mitään odotettavaa.. Ap
Anteeksi nyt, mutta en tiedä enää, miten suhtautua, kun kerroit eksästä, joka oli muuten kykenevä, mutta luonteet eivät sopineet.
No oliko tällä miehellä alkuun sopivampi luonne? Tuli mieleen suomalainen sananlasku: Kun lähtee sutta, pakoon, niin tulee karhu vastaan.
Ne omat asiat täytyy ensin selvittää ja sitten hakea vikaa muista. Mikähän ongelma sen kolmannen kanssa tulee? Toivottavasti on ahkera ja oikeanlainen luonne.
Jos on naimisiin asti menty, niin miten voi olla niin kauan laiskuus piilossa? Itse olet sulkenut siltä silmäsi.
Siis olin eksän kanssa 8 vuotta yhdessä ja olimme aina oikeastaan todella hyviä ystäviä -- kämppiksiä, mutta emme koskaan olleet rakastuneita toisiimme. Tämä nykyinen tuli vahingossa vastaan ja rakastuin. On siis todella pidettävä ihminen, ja meillä on hauskaa yhdessä, mutta nämä saamattomuuden luonteenpiirteet ovat alkaneet painaa minua, koska tuntuu että minulla on vastuu kaikesta.
Ei olla naimisissa. En menisi ikinä tuon kanssa naimisiin.
Ja mikä kolmas? Ei se nyt ole päällimmäisenä mielessä. Tämä on vasta toinen parisuhteeni koko elämäni aikana. Onko se niin kamalasti? Olen kuitenkin yli 30. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luettelehan sitten sinun huonot puolesi vuorostaan.
Kaikilla niitä on, mutta vielä ei ole tullut yhtäkään minkä takia mies olisi valmis eroamaan. jos alkaisi valittamaan jatkuvasti jostain tietystä asiasta - yrittäisin tehdä muutosta, jos haluaisin tulevaisuuden toimivan hänen kanssaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako edes ryypätä?
Se on ainut mitä odottaa ja jaksaa tehdä. Mikään muu ei saa sitä innostumaan, kuin viikonloppu ilta pleikkarin ääressä ystävän kanssa ryypäten. Ap
Tämä tieto oli ratkaiseva. Muuten ongelma olisi jote kuten ollut selitettävissä luontaisella ruumiillisella heikkoudella ja vastakohtaisella temperamentilla, mutta jos ryypätä jaksaa niin ei ole heikko ja ryyppääminen viestii myös moraalin puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OK, minkälaisessa kunnossa oli kämppä kun asui yksin?
No kun, ei ole asunut yksin. Asui isällään teini-iän, meni inttiin ja tapasi naisen, jonka luokse muutti. MUTTA nyt olen saanut kuulla millainen oli silloin, kun asui isällään -> sotkuinen, likainen, eikä tehnyt ikinä minkään eteen.
Oli hyvä esittämään alussa, eikä minulla ollut edes aikaa huomata millainen asuja oli... Ap
Tämän olisi voinut arvata!
Ei koskaan pidä muuttaa yhteen miehen kanssa, joka ei ole asunut yksin ja hoitanut omaa arkeaan.
Saat myötätuntoni, ap. Ainoa asia listassasi, jota ymmärrän, on tuo aamuäreys. Olen itse samanlainen. Tai en ehkä äreä, mutta hidas heräämään uuteen päivään. Onneksi on aikaansaapa ja aamuvirkku mies, joka koko liittomme ajan on hoitanut aamutoimet. Saan herätä omia aikojani. Minä sitten hoidan iltameiningit, kun ne taas sujuvat minulta. Keskimmäinen lapsemme on perinyt saman piirteen, joten nyt meillä on teini-ikäinen ja keski-ikäinen zombie haahuilemassa aamuisin. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettelehan sitten sinun huonot puolesi vuorostaan.
Kaikilla niitä on, mutta vielä ei ole tullut yhtäkään minkä takia mies olisi valmis eroamaan. jos alkaisi valittamaan jatkuvasti jostain tietystä asiasta - yrittäisin tehdä muutosta, jos haluaisin tulevaisuuden toimivan hänen kanssaan. Ap
Tämä mua ihmetyttää, että kuka ei tekisi näin? Miksi ei? Jos siis puolison pyyntö olisi kohtuullinen ja sellainen, millä on selkeä vaikutus suhteen laatuun. Jokuhan ap:n miestä nyt vaivaa, ja pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luettelehan sitten sinun huonot puolesi vuorostaan.
Kaikilla niitä on, mutta vielä ei ole tullut yhtäkään minkä takia mies olisi valmis eroamaan. jos alkaisi valittamaan jatkuvasti jostain tietystä asiasta - yrittäisin tehdä muutosta, jos haluaisin tulevaisuuden toimivan hänen kanssaan. Ap
Tämä mua ihmetyttää, että kuka ei tekisi näin? Miksi ei? Jos siis puolison pyyntö olisi kohtuullinen ja sellainen, millä on selkeä vaikutus suhteen laatuun. Jokuhan ap:n miestä nyt vaivaa, ja pahasti.
Ylitsepääsemätön saamattomuus, ei osaa aloittaa asioita tai viedä niitä loppuu. Kaikki asiat aina siirretään "huomiselle". Puhumiset, roskien viennit, opiskelut, ongelmat, imuroinnit.. Aina tulee vastaus "huomenna" tai "viikonloppuna". Esim jos vaikka pitäisi tehdä joku tärkeä homma, valitsee aina ensin pleikkairin pelaamisen ja sitten vasta tekee sen homman. -> Jota ei siis koskaan tule tekemään. Oikeastihan se pitäisi tehdä niin että ikävä homma pois alta -> palkinto sen jälkeen.
Esimerkiksi. Miehen piti ottaa vastuu meidän asuntolainasta (pyysi, kun halusi näyttää, että osaa hoitaa asiansa). 2 viikkoa hänen on pitänyt katsoa, kuinka paljon MINÄ siirrän asuntolainatilille rahaa. Joka päivä olen kysynyt, ja joka päivä tulee vastaus "aaah, joo.. mä katon huomenna". Eilen (lainan eräpäivä oli eilen), PAKOTIN miehen istumaan keittiöön, ja katsomaan nopeasti nettipankista summan. Ja ei. Tästä piti vääntää silti "no jos mä nyt eka...". Jouduin KIELTÄMÄÄN ettei saa mennä edes vessaan (koska istuu siellä tunnin), vaan ensin katsoo sen summan :D
AIVAN USKOMATONTA! Itsehän olen kyllä sinne siirtänyt jo silloin 2 viikkoa sitten, ettei asialla mikään oikea hätä ollut, mutta pointti varmaan tuli selväksi.
Ap
Mä oon samanlainen ja sairastan burn outtia. Sain burn outin lukiessani pääsykokeisiin 2 vuotta sitten enkä koskaan hoitanut sitä oikein kunnolla niin toimintakyky hiipii alaspäin koko ajan. Vie lääkäriin.
Alue: Aihe vapaa
Pyysin miestä siirtämään peittoa toiseen huoneeseen kun ei sitä koskaan tee. Naama nurinpäin myttäsi peiton toisen huoneen sängylle. Aloin miettiä että onkohan tämä enää mahdollista...??!