Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Olimme pari kk aikaisemmin muuttaneet kerrostalosta omakotitaloon ja lähdin viettämään tyttöjen iltaa. Portaiden yläpäässä on  matala kynnys, ja siihen sitten tietenkin kotiin palatessa  kompuroin. Huuli halki, iso ruhje poskessa. Miestä katseltiin kauan vihaisesti ja minua säälivästi.

Laiha lohtu on, että siihen kynnykseen on meinannut kompastua, ja ihan selvinpäin moni muukin.

Kännissä kaaduin betoniporsaan päälle, meni kylkiluita poikki. Ja tajukin oli lähtenyt. Onneksi miehelle oli yöllä tullut joku "etiäinen" ja lähtenyt etsimään ja löysi minut sen betoniporsaan vierestä kuralammikosta. 

Kyllä hävettää vieläkin. Kaverin synttäreitä oli juhlittu. 

Harrastan yhä käsitöitä, mutta nykyisin vähän keskittyneemmin. Olin laiskuuttani siirtänyt erään tilaustyön tekoa jo viikkokausia. Normaalisti työskentelisin tilanteeseen sopivilla työkaluilla, mutta hetkellisestä mielenhäiriöstä johtuen päätin alkaa saksimaan apinan raivolla villalangasta pätkiä suurilla räätälinsaksilla, jotta homma hoituisi nopeammin. Niin siinä sitten kävi, että telkkaria tuijotellessani huomioni herpaantui ja onnistuin viiltämään saksilla vasempaan käsitaipeeseeni valtavan haavan. Sakset olivat niin terävät, etten tajunnut edes leikanneeni itseäni, ennen kuin työstämäni käsityötilaus oli jo verinen ja kelvoton myytäväksi.

Teloin tosin hölmön työkaverini en itseäni. Kaveri halusi testata uusia turvakenkiään eli kestääkö teräskärki trukin painoa. Ei kestänyt.

Ei vakavin, mutta typerin tähän mennessä kylläkin. Kuljetin töissä painavaa pakettia pisteeseen B. Mietin, miten saan parhaiten paketin ja muut kantamukset kannettua autosta sisätiloihin. Siitä olin varma, etten saa paketista enää kunnolla otetta, jos lasken sen välillä maahan. Fiksu ratkaisu tietysti oli kasata kaikki ylimääräiset paketin päälle, ottaa kunnon ote ja miettiä, miten takaluukun saa vedettyä kiinni sen jälkeen kun toisenkin käden siirtää paketin alle. Jalkakaan ei ylttänyt tarpeeksi korkealle vaikka pidin takaluukkua vain puoliksi auki. No, ainahan on leuka. Heti kun irrotin otteen, luukku kopsahti tietysti silmänräpäyksessä alakautta leukaan ja tuli opittua, että luukun mekanimissa on ihan kunnolla voimaa vaikkei sitä kädellä aina huomaa. Hävetti kuinka typerältä episodin piti näyttää - onneksi ei sentään sattunut pahemmin.

Kävelin illalla pimeällä kotiin, sisäpihalla on betoniporsaita. Selasin luuria niin keskittyneesti samalla, etten muistanut betoniporsaita ja kävelin aika voimalla yhtä päin. Kylki vielä viikonkin jälkeen kipeä (ei murtunut, mutta sattuu). Tuli siinä hetki otettua lukua maassa miettien, jaksanko vielä kävellä sen 30m kotiovelle ja portaat ylös, vai jäisikö vielä maahan toviksi. Otin opiksi :'D

Ajoin lapsena paljan jaloin polkupyörällä ja jalkani lipsahti polkimelta. Kävi tosi lähellä polkupyörän pinnoja mutta ei mennyt pinnoihin. Säikähdin vähän ja hetken päästä vein jalkani lähelle etupyörän pinnoja. Hiekkatiessä oli kuoppa, eturengas kääntyi hieman ja sitten se jalka olikin pinnojen välissä. Päkiään tuli iso palkeenkieli, joka kesti pitkään parantua. 

Katkaisin käteni sirkkelillä, jotta saan sairaslomaa ryyppyreissua varten.

Hajottanut 18-vuotiaana viiden promillen humalassa katuharjalla kerrostalon alaoven, joka ei kuitenkaan kunnolla hajonnut. Siihen tuli just ja just ihmisen mentävä reikä, ja menin siitä sisään. Kaaduin kuitenkin just sellaisen terävän lasinreunan päälle ja se uppos sääreen. Jalka repes ja verta vuoti kun esterin peestä.

Tuosta aikaa 8 vuotta ja edelleen iso arpi komeilee jalassa.

Kännitolloilu ei ole

hauskaa, koska se on täysin ennalta-arvattavaa.

Typeryyden tunnusmerkit se todellakin täyttää.

Kiilakorot ja ylilöysä nivelrakenne eivät todellakaan sovi yhteen. Ja lopulta eivät minkäänlaiset korot, kun on tarpeeksi monta kertaa nilkkansa telonut, kun ei ole ajoissa uskonut XD

Olen tökkinyt itseäni tupakalla silmään ihan selvin päin.

Lyönyt pääni ikkunalasiin ulos katsellessa, kuuppa on myös jäänyt auton oven väliin useamman kerran.

Kerran kokeilin joogaa youtuben ohjeilla: selkä pamahti ja konttasin vessaan viikon.

Olen myös kävellyt päin lyhtypylvästä ja noussut sohvalta puutuneella jalalla. Nurin menin ja nilkka jaksaa vihoitella vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Suutuin yöllä yläkerrassa tömistelevälle norsulle ja rupesin kokoomaan painavia kirjoja kirjahyllyn päälle, jotta voin laittaa stereon kiinni kattoon ja soittaa pari minuuttia jotain ahdistavaa ääntä ihan täysillä jotta se junttikin sais nauttia toisten metelöinnistä.

No pimeässä kun ladoin niitä kirjoja niin yksi sitten tippui suoraan naamalleni, kirjan kulma osui suoraan silmäni alapuolelle. Sattui ihan saatanasti ja no saipa naapuri sitten kuunnella kiljuntaani jos ei muuta.

Kiva mustelma naamaan tuli, ei onneks sen pahempaa.

Mutta joku ihme juttu siinä on, oon joskus viskonu tavaroita seiniin ku naapurit metelöi ja sillonki oon aina onnistunu rikkomaan joitain esineitäni ja pari ovea on irronnut kokonaan seinästä, eikä naapurit oo kärsiny mitenkää. Kohtalo on näköää sitä mieltä että oon kusipää ja ansaitsen elää mölyapinoiden keskellä.

Tämä muistuttaa yhdestä jutusta, joka kävi minulle. Alakerrassamme asui joskus joku pöljä, joka tömisteli, paiskoi ja mölysi milloin mitenkin ja aina hiljaisuuden aikaan. Minä ja mies oltiin kerran jo nukkumassa, kun alakerrasta kuului aivan valtava rysähdys ja heräsin siihen säikähtäen. Siinä kohtaa minulla meni lopullisesti hermot. Nappasin yöpöydälläni olleen parituhatsivuisen kielioppikirjan, ja päätin kostoksi pudottaa sen täysillä lattiaan. Unenpöpperössä ja raivon vallassa en ottanut huomioon, että olin laskenut toisen jalkani lattialle, ja mäjäytin tuon tiiliskiven suoraan isovarpaani päälle. Mieheni ei ollut herännyt vielä naapurin kolisteluun, mutta minun kiljuntaani kyllä havahtui. Varvas ei ihan murtunut, mutta turposi perunan kokoiseksi. 

- Laskettiin kaveriporukalla kauppakärryllä mäki alas ja mentiin puuta päin, komeita mustelmia kaikilla. Juu ja ei ollut mikään Duutsonien innoittama tempaus, vuonna 1995.

-  Suihkutin hiuslakkaa suoraan silmiin kun pullo oli väärinpäin ja paniikissa iskin vielä pääni peilikaapin oven kulmaan.  Kompuroin  vaatteet päällä suihkuun ja istuin siinä lattialla  huppari päällä miettien, että mä oon nyt varmaan sokea ja saakohan niitä valkoisia keppejä muunvärisinä?

- Päätin kännissä hypätä betoniporsaan yli, otin vauhtia ja loikkasin.. suoraan päin  betoniporsasta. Polvi pois paikaltaan, sääriluu murtui kahdesta kohtaa. Ensihoitajat kiroilivat kireitä pillifarkkujani.

- Kiusasin koiraani työntämällä kebabsuikaletta ulos suusta, koirapa päätti saada herkun, teki yllätyshyökkäyksen  ja puraisi huuleeni. Tikit ja olin pitkään pitkään pahannäköinen. Oma vika, pikkusika kuten veli aina sanoo.

- Huidoin liian tuttavallista ampiaista ja käytännössä tumppasin tupakan tissiini, arpi jäi.

- Huitaisin kyynärpäällä pannun täynnä vastakeitettyä kahvia pois paikoiltaan , pannuhan  läikytti kuumat kahvit jaloilleni ennenkuin särkyi.   Muistan mieshoitajan/lääkärin kyselleen reidessäni olleesta tatuoinnista, että paljon sellainen maksoi ja monta tuntia tehtiin ja  nuo olivatkin ainoa kysymykset, joihin pystyin vastamaan järkevästi ennenkuin kipulääke alkoi potkia ja lauloin joululauluja keskellä kevättä :D

- Seisotin vauvaa jalkojeni päällä ja lepertelin että  äiskän iso poika ajaa jo kohta mopolla, innostunut vauva kumautti kovalla jättipäällään minulta  nenän poskelle ja lähes tajun pois.

Jep.... täynnä arpia ollaan ,mutta elossa. 

Kompastuin Johtoon ja kaaduin ;)

Vein viime kesän helteellä lapset tivoliin ja rasvasin molemmat huolellisesti aurinkorasvalla etteivät vain pala, vaikka  olen tälläinen kalkkilaivan kapteeni itseeni läiskin vain ylimalkaisesti rasvaa käsivarsiin.

Vietimme tivolissa 3h, aukealla hiekkakentällä jonne aamupäivän aurinko paistoi suoraan ja minulla oli semmoinen hemmetin  niskan taa sidottava toppi  päällä . Kotona alkoi polttaa ja kirvellä, peilistä näin olkapäiden ja selän olevan kirkuvanpunaiset!  Iho oli jumalattoman  kipeä ja nousi rakkuloille , en voinut käyttää vaatteita enkä nukkua  joten    huolestunut mies vei minut lääkäriin.  Ihoni oli niin kosketusarka että luulin joutuvani lähtemään alastomana, ongelman ratkaisi mieheni XXl kokoinen t-paita. Lääkäri sanoi että olen saanut käytännössä toisen asteen palovamman....

Noin kymmenen vuotta sitten esittelin humalassa kavereille, miten sellaista vatsalihasrullalaitetta käytetään. Se lipesi eteenpäin niin että leuka jysähti lattiian. Ei murtunut tai mitään eikä juominen keskeytynyt, mutta arpi näkyy edelleen.

Viiltelin sisäpohkea ja rantea. Mut jouduttiin pistämään pakkopaitaan, kun en pystynyt lopettaa

Autoon mennessä löin oven kiinni nopeampaa kuin ehdin istumaan. Ovi osui päähän, pää kumahti auton kattoon, josta vielä kimposi takaisin oveen. Julmettu kipu ja kotimatka meni makkarapakat korvilla kylmähoitoa antamassa. Tapahtuneesta jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen naurattaa :D

Keinuin kiikkutuolissa ja roikotin kättä lattialla. Tietysti keinuin omien sormieni päälle.