Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Lapsillani on pihassa sellainen Lidlistä ostettu pieni, pyöreä keinu. Kerran minulla oli vapaata töistä, olin yksin kotona ja laittelin pihaa kun sain idea testata sitä keinua. En sentään saanut narua katkeamaan, kai siinä joku painoraja on! Mutta lensin kyydistä, kun eihän iso ahterini siihen sopinut ja löin pääni tonttuun. 

Juoksin rakennuksen kulman taakse osoittaen jotain etusormellani. Törmäsin vastaantulijaan sormi ojossa. Se murtui.

Hyppelin polviasennossa sängyllä, jolla oli sakset. Saksen terä upposi polveeni. Tikkejä tuli.

Yritin nuuhkia juuri uunista nostamiani leivonnaisia. Minulla oli kuitenkin kova nuha, ja jouduin menemään liian lähelle kuumaa peltiä. Leukaani tuli palovamma.

Viimekesänä postia hakiessa astuin koloon joka oli kohdassa missä asfaltti vaihtuu soraan.. Kolo oli ollut siinä aina. no nilkkahan siinä nyrjähti.

Eilen käveltiin pojan ja miehen kanssa rantaan rinnenurmikkoa pitkin no astuin hunosti ja kuoppaan meni sitten toinen nilkka. siinä sit iestä toljottelin miestä sieltä alhaalta  maasta ja totesin et v...tu ku sattuu nilkkaan ja miehen ilme oli kylllä aikamoinen..Ihme kun en muuten loukannu itteeni pitäs alkaa parkouria harrastaan tai stuntti henkilöksi näillä taidoilla :P

Eikä siinä mut samat kengät jalassa millä edelliskesänä toisen nilkan teloin. täytynee laittaa kengät roskiin..

En kehtaa sanoa, liian tunnistettava.

Vierailija kirjoitti:

Hellan levy oli tyhjänä ykkösellä. Ajattelin "Eihän tuo ykkösellä voi olla kuuma..." ja laitoin molemmat kämmenet sitä vasten. Onneksi olin pessyt kädet juuri ja kädet olivat märät, kivasti sihahti. Poltti kyllä siitä huolimatta.

Lapsista usein sanotaan, että antaa testata kokeilla kuumaa, kyllä se siinä oppii. Jaa, no ei näemmä opi aikuisetkaan. :D Meinaan töissä tulee usein tehtyä tuota, että testaa onkos se liesi vielä kuuma, vaikka toisella kädellä samalla sammuttaa. Enkä ole ainoa. En tiedä tapahtuuko muissa ravintoloissa, mutta meillä on karaistuneet kädet. :D

Hauska kuulla, että on muitakin, jotka ovat vetäneet itseään tahattomasti turpaan. Siitä tulee varsin fiksu olo.

Itselle kävi niin lääkärin vastaanotolla, kun verenpaineen mittaamista varten nyin voimalla tiukkaa paidan hihaa ylös, ote kiskaistessa lipesi ja vedin itseäni turpaan. Leuka rusahti kunnolla ja sattui kyllä kipeää. Lääkäri repesi spontaaniin nauruun, mutta yritti kovasti tilanteen tajuttuaan pidättäytyä enempää nauramasta. Itse hämmennyin yhtäkkisestä iskusta niin, etten osannut sanoa tai tehdä oikein mitään. Jälkeenpäin olen kyllä asiaa nauranut paljon. Leuka oli pari viikkoa kipeä ja oireilee lievästi edelleen silloin tällöin, esim. haukotella ei uskalla kovin reteästi, ettei mene sijoiltaan.

Joskus 5-6 vuotiaana ainakin kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä mattotelineessä kiipeillessä vähän lipesi jalat siinä ja tuli satutettua haarat telineeseen niin että verta tuli.. Muistan vielä selvästi kuinka sitten makasin sängyllä haarat levällään ja äiti pyyhki verta alapäästä. Ihan mielenkiintoinen muisto näin aikuisena..

Olin jo kauan halunnut riippumattoa. Vihdoin hankin sellaisen puutarhaan. Olin ihan tohkeissaan kun asensin sitä paikoilleen. Loikkasi riippumattoon joka pyörähti välittömästi ympäri ja heitti minut toiselta puolelta pensaikkoon. Onneksi ei tullut muuta vammaa kuin naarmuja naamaan. Ja onneksi kukaan ei ollut näkemässä kun tällainen kuusikymppinen mamma loikkaa riippumaton kautta pusikkoon. Kyselijöille sanoin vain että naarmut tulivat pensaista kun raivasi puutarhaa.

Lähdin täysillä juoksemaan villasukkasillani jyrkkiä puurappusia ales. Kummasti hämmästyin, kun parin portaan jälkeen tuli suoraa vaan. Ai että koski,.

Outo tunne, kun maa katosi alta. Huh.

Lapsena tuli veljen kanssa hölmöiltyä. Joskus heiteltiin tikkataulun tikkoja toisiamme kohti, tarkoitus oli ettei osuttaisi, vaan tikat menisivät vähän ohi, niinkuin sirkuksen veitsenheittäjillä. Yksi tikoista osui minua sääreen ja jäi siihen törröttämään. Ei tuossa kuitenkaan käynyt mitään, mitä ei säikähdys ja laastari olisi korjannut.

Toisella kerralla hypittiin korkean lumikinoksen päältä (sellainen, mihin katuaura kasaa lunta), ja osuin johonkin jäiseen kohtaan alas tullessani. Molemmissa nilkoissa nivelsiteet ottivat osumaa ja pari varvasta murtui. Käveleminen oli hankalaa pari viikkoa, mutta lapsillahan tuollaiset vammat paranevat nopeasti.

Sitten tietysti jotain polkupyörillä temppuiluja ja niiden seurauksena kaatumisia, mutta niissä ei koskaan - ihme kyllä - käynyt pahemmin.

Lapsena hyppäsin korkealta kalliolta lumihankeen. En pudonnutkaan pehmeään nietokseen vaan kivikovaan lumeen. Seurauksena että polveni löi silmään ja sain komean mustan silmän. Oli tosi noloa kertoa vanhemmille ja kavereille mitä oli tapahtunut. "Joo, ihan itse potkaisi itselleni mustan silmän."

Just pari viikkoa sitten fileerasin niin, että toinen käteni oli kohti fileeraavaa veitsenterää. Muutaman fileen tein ja mietin, että ei tätä kyllä näin kuulu tehdä. Lähdin sitten kuitenkin vielä yrittämään samalla tavalla ja kyllähän se veitsi siitä sitten lipsahti sormen päähän. Paskamainen vamma, kun sormenpäässä vekki tuppaa aina aukeamaan uudestaan. Ka aivan totaalista omaa tyhmyyttä - ketään muuta ei saa syyttää :)

Tämä tapahtui tänä aamuna, joten kärsin yhä seurauksista.. Kumarruin ottamaan koiralle nappuloita pussista. Tiedättehän, ne pussit on sellasta jåmäkkää muovia ja kulmat sen mukaiset. Tökkäsin silmäni terävään pussin kulmaan, aloin itkemään ja nauramaan kivusta ja kun oli todellakin typerä tapa teloa itseään :D

Sain sarveiskalvoon ilmeisesti pienen haavauman joka on tosi epämukava vielä näin allergiasta vuotavissa silmissä.

Täytyy katsella pari päivää josko paranisi itsekseen. Saakutti.. varokaa niitä kulmia!!

Muutaman kerran autosta kuskin paikalta lähtiessäni lyönyt oven jalkaan ovea kiinni laittaessa

Joskus pikkulapsena ei tullut mieleenikään ettenkö osaisi ajaa pyörällä ilman käsiä. Isosiskon yllyttäessä päätin näyttää taitoni, tuloksena lahjakas ilmalento, kämmenet auki ja täynnä sepeliä.

Aikuisiällä olen mm. leikannut palan peukalostani, koska valojen sytyttäminen keittiöön tuntui niin vaivalloiselta ja kyllähän sitä sämpylää osaa hämärässäkin leikata...

Tyhmyyteni huipentuma on kyllä se kun viime kesänä olin tulossa työmaakäynniltä ja palaamassa kävellen toimistolle. Uudenkarheat turvakengät olivat kuitenkin jo työmaata kierrellessä hiertäneet kantapääni todella kivuliaasti verille, joten päätin etten kävele niillä kengillä enää metriäkään. Oli kuuma kesäpäivä, joten mikäs siinä paljain jaloin talsiessa. Nautiskelin auringosta ja kävelin reteesti pitkin vasta-asfaltoitua jalkakäytävää, samalla hämmästellen sitä miten kuumalta katu tuntuukaan. Tunne oli lähes polttava, mutta uskottelin sinnikkäästi itselleni ettei se asfaltti nyt niin kuumaa ole... Lopulta tajusin että jalkapohjani palavat oikeasti, ja syöksyin varjopaikkoja pitkin läheiselle nurmikolle. Siellä sitä sitten istuttiin keskellä kaupungin vilkkainta puistoa täydessä työmaavarustuksessa, tosin jaloissa vain infernaalisen kipeät rakkulat. Meinasi itku tulla silmään sekä kivusta että häpeästä kun päätin lopulta kävellä vielä viimeiset parisataa metriä toimistolle. Kotiin en kuitenkaan enää päässyt, vaan oli soitettava mieheni kaveri kuskaamaan minut autolla 400 metrin matka toimiston pihalta kotiin. Seuraavana päivänä muutto. Että osaa ihminen olla tyhmä.

Ai joku muukin on onnistunut polttamaan jakkansa asfaltilla ! Asuimme ennen uimarannan lähellä ja olimme lapsen kanssa palaamassa uimasta kotiin, ajattelin kuivata hiekkaiset varpaat kävelemällä paljasjaloin, myös lapsen jalat olivat paljaat mutta istui rattaissa turvassa. Äiti ei ollut yhtä onnekas. Ihmettelin miten asfaltti polttaakaan niin, mutta sinnikkäästi jatkoin kunnes oli pakko syöksyä ulvahtaen tien sivuun nurmikolle, lapsi töllisteli ihmeissään . Laitoin kengät mutta kävely oli tuskaa niilläkin, kotona oli pakko mennä  uittamaan jalkapohjia jääkylmässä vedessä. Lapsi oli onneksi nukahtanut eikä ollut näkemässä tai kuulemassa, miten äiti nyyhkyttää ja kiroilee suihkun lattialla! 

Äänestin persuja

Revin sanomalehtiä jotain tarkoitusta varten pienemmiksi, ja ilmeisesti tarkastelin prosessia riittävän läheltä koska leikkasin paperin reunalla silmään haavan. Osui onneksi valkuaisen kohdalle, tuli tippa verta. Lääkäriin en (tietenkään) mennyt.

Nukuin sikeästi pitkän (ja vammattoman) päivän jälkeen. Aamulla heräsin polvi turvoksissa, lääkäri punkteerasi pois 0,4 desiä ja antoi pari päivää sairaslomaa. Viikko meni ontuessa.

Ajoin pyörällä ojaan siltarummun kohdalta. Komeasti sarvien yli mentiin. Kerran nitoja jumitti ja hetken ränklättyäni onnistuin niittaamaan peukaloni yhteen.

Kerran sain kyydin kotiin. Avattuani repsikan oven ja astuttuani ulos, kuskilla oli vielä jotain asiaa. Kumarruin ja kuuntelin asiansa.

Sitten läimätyin oven kiinni ja mun peukalohan se sit perhana jäi sinne väliin. Minä siinä revin vasenta kättäni ja ihmettelen miks se ei irtoa sieltä oven välistä. No ei kai se irtoa kun ovi oli ihan kunnolla mennyt kiinni ja lukkoon. Oli aika mukavaa sen peukalon kanssa pari viikkoa.