Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Vierailija kirjoitti:

...kävin polkupyörällä ruokakaupassa ja tipahdin työmaamonttuun. Iskin leukani sepeliin , ruokatavarani levisivät pitkin monttua. Sain 5 tikkiä, hävetti mennä harjoitteluun leuka paikattuna ja kaula mustana. Vieläkin arpi muistona.

.

Tiivistämisen jalo taito.

- 9-vuotiaana hyppelin naapurin pojan kanssa mummon takapihalla olevassa rinteessä lumihankeen. Yritin hypätä joka kerta vähän pitemmälle ja onnistuinkin, kunnes noin kolmannella hypyllä lumen alla oli iso kivi. Häntäluu tärähti ja keuhkoista lähti ilmat. Poika kysyi hämmentyneenä "sattuko sua?" kun yritin huutaa, mutta en saanut ääntäkään tulemaan. Vielä yli 30 vuoden jälkeen selkä kipeytyy pitkään istuessa.

- Tyhjensin parveketta remontin alta ja yritin siirtää painavaa puuarkkua kynnyksen yli. Meni hermot ja potkaisin arkkua josko se auttaisi. Arkku siirtyikin, lisäksi ukkovarvas murtui ja oli muutaman päivän sinipunainen ja noin kolminkertainen kooltaan, eikä kestänyt yhtään kävelyä. Onneksi mulla oli crocsit jalassa, se ehkä pelasti vielä pahemmalta vammautumiselta. 

- Tulin töistä hirveän nälän kourissa ja aloin paistaa munia ja pekonia. Voi oli ärsyttävä kivikova köntti joten otin veitsen ja aloin leikata siitä siivua, nälkäaivoilla vedin veistä itseäni kohti, jolloin se lipsahti peukalonhankaan josta alkoi pulputa verta. Päivystys oli täynnä influenssaepidemian takia, joten aattelin että kyllä se siitä itekseen asettuu ja käärin jonkunlaisen tee-se-itse-siteen yöksi. Aamulla tuli mieleen että pitäisköhän käydä jäykkäkouristuspiikki uusimassa, ja menin terveydenhoitajalle joka yökkäili haavan nähdessään ja saarnasi että olisi pitänyt kuitenkin käydä tikkaamassa. Parani se kyllä ilmankin, pieni arpi jäi muistuttamaan siitä millainen loppu ahneella on.

- Hoidossa ollut kaverin kissa hyppäsi olkapäälle juuri kun olin kumartumassa silittämään sitä, ja mottasi päällään silmäkulman mustaksi.

- Juoksin suojatiellä pienen herttaisen mummon ajaman kananmunankokoisen Smartin alle, polvilumpio meni p*n päreiksi ja kyynärluu irtosi. Ensihoitajat ja poliisi ei meinanneet uskoa että olin jalan liikkeellä vaan kyselivät sitkeästi missä mun fillari ja kypärä on.

Olen ollut armoton sählääjä pikku pojasta saakka. Olen esimerkiksi onnistunut ampumaan nuolipyssyllä itseäni poskeen, lyönyt itseäni puukolla otsaan täysillä leikatessani mattoa ,sekä sahannut itseäni jalkaan rakennuksilla.

Olen myös toiminut laboratoriossa, sitä säheltämisen määrää on vaikea kuvailla. Olen mm. kaatanut itseni päälle väkevää rikkihappoa, aiheuttanut pari pientä räjähdystä ja kastanut käteni krotonaldehydiin.

Säheltämiseni takia olen joutunut niin eriskummallisiin tilanteisiin. Esimerkiksi viime kesänä onnistuin ajamaan autolla vahingossa Venäjän puolelle vaikka olin menossa vain vaihtamaan rahaa Tanskan kruunuiksi. Tämän jälkeen rajavartio pysäytti minut ja ohjasi takaisin.

Kerran olin junassa menossa väärään suuntaa ja aivan väärällä junnalipulla. Konduktöörin huomattua asian, hän kirjoitti minulle sellaiseen lastenjunalippuun tiedot uudesta lipusta, jonka näytin sitten epäuskoisen näköiselle konduktöörille vaihdettuani junaa. 

Klassisesti mursin varpaani pari päivää sitten iskiessäni sen pöydän jalkaan ruokaa laittaessa. Muuttui siniseksi ja ja nyt on paketissa odottamassa paranemista. Saman jalan isovarvas murtui ollessani yläasteella, kun siihen aikaan muotia olleista "skeittarikengistä" toinen lensi jalasta ja varvas osui katukivetykseen kiirehtiessäni tunnille. Ei tullut silloin mieleen, ettei niillä juokseminen ole paras mahdollinen yhtälö. 

Vierailija kirjoitti:

Oon känässä kompastunut jalkoihini ja sitten olinkin kissan hiekkalaatikossa.

Laatikko halki (sellainen iso sängynaluslaatikko 2 kissalla) ja käsivarsi myös.

Kissat ihan ihmeissään, että mitäs ny tapahtui....

Seurustellessame nykyisen miehen kanssa, mies kaatui kännissä kissanhiekkalaatikkoon (sellainen matala avoin laatikko) ja repi samalla vessanpytyn kannen irti. Vessasta kuului "PERKE""E!" ja kun menin katsomaan, ukko istui kissanhiekkalootassa pytyn kansi kädessä :D

- Asuin nuorena talossa, jossa minulla ei ollut omaa parveketta vaan kävin tupakalla tuuletusparvekkeella. En saanut öisin unta ja monesti hiippailin kerrosta alemmas tupakalle vain t-paita ja pikkarit päällä, paljasjaloin.  Joku sitten oli ostanut roikkuvan kukkaamppelin, jota onnistuin tönäisemään sillä seurauksena että se tippui niskaani, kirjaimellisesti. Sattui hitosti ja aamulla niska/yläselkä oli turvonnut, arka sekä violetinsävyinen.

-Leikkitappelin humalassa ystäväni kanssa, ystävällä oli kädessä palava tupakka ja tökkäsi sillä otsaani reiän, josta tuli myöhemmin arpi.

-Avasin tiukassa olevaa kynsilakkapulloa hampailla, hammas lohkesi.

- Vedin itsekseni päiväkännit ja nukahdin parvekkeen ( tällä kertaa ihan ikioma parveke) lattialla olleelle patjalle, siinä kun oli niin mukava maata selällään lämmössä. Lippis suojasi päätä ja naamaa, farkut jalkoja mutta yläosana oli sellainen verkkotoppi ja  ihoni paloi mielenkiintoisen näköiseksi, punainen nahka  jossa ne verkon kuvioinnit tatuointina! 

-Keitin flunssassa teetä ja kun kaadoin kiehuvaa vettä vedenkeittimestä, mukin asemasta kaadoinkin veden tyynesti kädelleni. Päivystyksessä selitin tönäisseeni mukin nurin.

Oi  elämää...

Laskettelin virallisen rinnealueen ulkopuolella suoraan lumen painosta kaareutuneen, latvasta maahan jäätyneen pienen puun muodostamaan lenkkiin kaatuen naama edellä jäiseen rinteeseen. Pärstä oli ihan ruhjeilla ja vereslihalla. 

Tämän ketjun perusteella tupakointi on vaarallista ja minullakin on aiheesta kokemuksia

- Noin 16vuotiaana pudotin  palavan tupakan reidelleni, olin vesiselvä. Bikinit päällä löhösin laiturilla , juttelin kaverin kanssa ja tupakoin kun äkkiä  savuke oli käden asemasta pomppimassa iloisesti pitkin paljasta reittäni.

-Parikymppisenä minun piti tiputtaa puoliksi poltettu tupakka limsatölkkiin, jostain syystä tiputinkin sen PAIDAN SISÄÄN.  Olin sairaana mikä selittää paljon, varmaan 40 astetta kuumetta mutta kun  tupakille piti päästä . Kuumelogiikka on näköjään yhtä järjetöntä kuin kännilogiikka!

-Lopetin tupakoinnin raskaaksi tultuani ja viimeisestä  tupakanpoltosta tuli unohtumaton. Soitin äidilleni  kertoakseni ilouutisen ja sytytin samalla tupakkaa, äkkiä humahti ja otsatukkani sekä  toinen kulmakarvani paloivat. Äiti "Herranjumala, mitä siellä tapahtuu?!" Minä " Oon vain raskaana. Ja nyt miulta paloi naama" Ei äitikään varmaan unohda sitä kertaa, kun kuuli ensimmäisen lapsenlapsensa olevan tulossa...

Olin flunssainen ja löhösin sohvalla, minulla on pari vuotta sitten lahjaksi saatu merenneitopeitto jossa jalat sujautetaan sellaiseen pussiin. Makoilin siinä jalat  peiton uumenissa ja yritin saada oloni lämpimäksi kun  päätä alkoi särkeä kovasti . Lääkekaappi on keittiössä ja koska olin umpijäässä' enkä halunnut varpaita pois peiton uumenista,  sain kohtalokkaan idean pomppia lääkkeen hakuun  kaikkine  peittoineneni,  säkkijuoksun tyyliin ! Keittiön ovella menetin tasapainon ja iskin kyynerpääni todella kipeästi pöytään, makasin siinä pyrstö ojossa ja koetin terveellä kädellä saada itseni ylös. Eihän se onnistunut, ennenkuin olin potkinut jalat vapaaksi ! Ja nyt todella tarvitsin sitä särkylääkettä.

Käteen ei onneksi sattunut sen pahemmin, oli vain pitkään kipeä kuten aina kun kun kyynerhermon kunnolla täräyttää. 

Vierailija kirjoitti:

- Kaverilla ei ole pöytää ja tuoleja keittiössään, vaan baarimainen tiski ja jakkarat. Olin siellä kahvilla, muistamatta varoa nojasin rennosti taaksepäin ja  putosin suoraa perheen koirapolon päälle, kahvikuppi sinkosi johonkin ja kahvia roiskui ympäriinsä! Koira huokaili  raskaasti ja tihrusti  yhdellä silmällä kuka kumma oli hypännyt päälle, kaveri pyyhki kahvia seinistä ja minä pyytelin anteeksi niskojani pidellen , jotain oli niksahtanut mutten kehdannut sanoa mitään. Niska oli pitkään kovin kipeä eikä pää kääntynyt kunnolla

- Meikkasin baari-iltaa varten enkä tiedä olinko itse vahingossa säätänyt kännykän äänenvoimakkuuden täysille, mutta kun kännykkä soi vieressäni pelästyin niin että iskin kajalkynällä silmään ! Silmä  veresti ja  valui vettä, eikä suostunut aukemaan kunnolla  kun koetin tihrustaa vahingot

- Hissi oli rikki ja kävelin portaita alas, olin selvinpäin enkä juossut, kengätkään eivät olleet liukkaat joten kai vain astuin ohi ja kierin portaat alas , tömähtäen alemman kerroksen tasanteelle. " Herra siunaa, ookko sie laps kunnossa?" huuteli naapurin  mummo ja kampesin itseni pystyyn  vakuuttaen , että vain ylpeys kärsi kolhun. Tosiasiassa  lonkkaan sattui, olkapäähän sattui, polveen sattui... Mitään ei murtunut, mutta olin pitkään komeilla mustelmilla ja polvi vihoittelee vieläkin

- Oli lämmin aurinkoinen kesäpäivä ja päätin sisustaa parveketta vain bikinit päällä, en laittanut aurinkorasvaa koska olin vain parvekkeella eikä tarkoitus ollut hyöriä siinä kauan. Lopputuloksena illalla huusin tuskasta kun koetin suihkuun,  toinen olkapää ja osa selästä olivat kirkkaanpunaiset. Myöhemmin nahka irtosi suikaleina ja alta valui jotain nestettä

Johan on lehmänhermoinen koira :D Siellä täytyy olla lapsia ja koiran tottunut päällä hyppimiseen.

Omat top 3:

1. Kurkkasin eteiseen jostain syystä. Tämän jälkeen laitoin vauhdikkaasti oven kiinni siten, että olin kurkkaamisen jälkeen yhä kasvot oveen päin. Onnistuin jättämään oman pääni oven väliin sen verran kovaa, että poskeen tuli kuhmu ja mustelma.

2. Siivosin keittiötä. Tyhjensin kuivauskaappia ja onnistuin pudottamaan siellä kuivumassa olleen veitsen terä edellä kasvoilleni niin, että poskeen tuli verta vuotava haava.

3. Tyhjensin astianpesukonetta. Huomasin, että yksi pesussa olleista laseista oli hajonnut. Sanoin miehelle, että laitan roskikseen lasisiruja, kun lasi on  hajonnut, että ole varovainen, ettet roskia litatessa leikkaa itseäsi lasiin. Tätä sanoessani onnistuin itse leikkaamaan sormeni lasinsiruihin sen verran taidokkaasti, että keittiö oli seiniä myöten veressä, kun paniikissa heiluttelin leikkaamaani kättä.

Ne kaikki ovat olleet sellaisia tapauksia, että olen kolauttanut itseni johonkin huonekaluun ja heti "lyönyt takaisin" mitään ajattelematta ja siitä on tullut käsi kipeäksi.

Kävelin päin talon seinää kaupungilla. Joopa. Ja kerran toimistolla päin eteisen isoa peiliä. En tiedä, miksi. Olen myös pariin otteeseen kaatunut ihan vaan suorilta jaloilta ilman mitään syytä.

Tarttisin kypärän.

Nostin "jotakin" raskasta, enkä saanut nousemaan ensimmäisellä kerralla, enkä vielä toisellakaan, ja sitten sisulla toiselta puolelta, ei auttanut. Tämä tapahtui illalla. Menin nukkumaan ja noustessani ylös sängystä, 

selästä vihlaisi, todella ja taju oli mennä kipu oli niin kova. Liikkuminen meni todella vaikeaksi ja vähäiseksi ja tuska senkun jatkuu vaikka kuusi päivää on jo takana. Oli todella typerä teko!

Sain aivan järkyttävän vekin polveen Maltalla jollain rannalla. Ranta oli täynnä metallisia telineitä isoja aurinkovarjoja varten. Juostiin kioskia kohti kavereiden kanssa, käännyin katsomaan takana olevaa kaveria kohti ja pam polvi kosahti suoraan sellaiseen telineeseen. Vieläkin on pieni arpi näkyvissä. 

Kerta ei riittänyt, muutama vuosi myöhemmin opiskelijatapahtumassa oltiin porukalla puistossa. Kaveri heitti mulle frisbeen jossain kohtaa, juoksin katsoen takaviistoon enkä eteeni, polvi osui puistonpenkin kulmaan. Ulkona oli aika kylmä, joten sen ja pienoisen alkoholimäärän yhdistelmällä en tuntenut juurikaan kipua. Kävely tosin tuntui vähän vaikealta. Kun otin opiskelijahaalarit kotona pois, polvi oli paisunut järkyttävän näköiseksi.

Nimim. Katsokaa eteenne kun juoksette

Kotibileissä join suoraan viinitönkästä jonkun toisen kaatamana ja mun huuli jäi jotenkin sinne väliin, verta tuli ja koko huuli turposi varmaan kaksinkertaiseksi

Hurjassa nuoruudessa tuli kaaduttua pankin ikkunalasin läpi selkä edellä.

En tänäkään päivänä tiedä heitettiinkö minut sitä lasia vasten vai kaaduinko siihen itse, mutta ensimmäisiä musitikuvia on kun poliisit nostavat minua pois tilanteesta.

Seuraavn kerran havahduin kännistäni sairaalasta, jos tikkailtiin päähän, selkään ja polvitaipeeseen tulleita haavoja.

Seuraava muistikuva on astuminen maijan peräloosterista pihalle, vasen jalka edellä ja kun jalka ei pitänyt yhtään, kaatuminen asfalttiin ja poliisit kantoivat putkaan :-)

Seuraavan aamuna heräilin putkasta, päätä särki, vasen nilkka kuin jalkapallo, todennäköisesti ainakin nivelsiteet poikki ja muutaman tunnin odottelun jälkeen hypin yhdellä jalalla kuulusteluun.

Siitä sitten taksilla kämpille ja sänkyyn lepäilemään viikonlopun riennoista.

Muutaman päivän ihmettelin kun en saa jalkaterääni nousemaan yrityksistäni huolimatta ja päätin mennä taksilla päivystykseen, saman sairaalan ensiapuun missä kännikohelluksiani oli paikkailtukin.

No sielläpä selvisi, että polvitaipeeseeni osunut lasinsiru oli katkaissut hermon joka käskyttää jalkaterää. Siitä alkoikin aika pitkä tie paranemiseen.

Viiden tunnin mikrokirurginen leikkaus, jossa hermot uudelleen yhdistettiin, jonka jälkeen jalka puolikipsiin ja kun sen sai poistaan, erikoinen sääreen kiinnitettävä jousisysteemi jonka avulla jalkateräni nousi ja pystyin kävelemään suhtkoht normaalisti.

Pidin sitä vuoden verran, ennenkuin hermokudos oli uusiutunut polvesta jalkaterään saakka ja vaikka jalkateräni nosto jäi heikommaksi kuin normaalisti, siitä ei ole aiheutunut haittaa kuin moottoripyöräilyssä. Joudun käyttämään erikoisrakenteista, kantapäällä painettavaa vaihdepoljinta.

Typerin tapa loukata itsensä on kun ei oikein muista koko loukkaantumista :-)

Leikkipuistossa, jossa  emme olleet ennen käyneet oli korkea liukumäki ja mäen alaosassa oli jotain vikaa ,  se  pompsautti  laskijan ilmaan.  Näin toki tytärteni laskiessa  ennen minua, että liukumäki vähän hyppäyttää , mutta se ei näyttänyt niin pahalta ja tytötkin vain kikattelivat iloisesti . Toisaalta kevyt ja notkea pikkutyttö on eri asia kuin jäykkä ja hiukan ylipainoinen aikuinen, mutta ei siinä tullut ajateltua fysiikan lakeja...

No jokatapauksessa, tytöt juoksivat keinuun ja minä huusin että "nyt laskee äiti!"  Alhaalla kuului karmea peltinen pamahdus,  selkääni vihlaisi, sinkosin  ilmaan ja putosin hiekalle. Selkääni vihloi pahasti ja hädintuskin sain itseni suoristettua , häntäluuta jomotti.  polvikin aristi. Kotimatka pyörällä oli tuskaa ja vielä kun piti matkalla pysähtyä ostamaan lupaamani jäätelöt!

Kotona vedin puoli pakettia Buranaa ja haudoin polvea pakasteherneillä. En kehdannut mennä lääkäriin.

Koetin avata purkin kantta voimallisesti puukon terällä. Pitelin purkkia paikallaan vasemmalla kädellä, johon puukko lipesi. Muutama tikki piti laittaa.

Jääkaapin vihanneslaatikot olivat suihkun lattialla kuivumassa pesun jäljiltä. Niiden nostaminen muualle osoittautuikin oletettua haastavammaksi - löin laatikolla itseäni otsaan samalla viiltäen sillä käteeni.

Toisella kertaa kumarruin haistamaan hellalla valmistuvaa pinaattikeittoa ja ylös noustessa löin otsan liesituulettimeen. Kiva kuhmu ja seuraavana päivä työhaastattelu.