Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Parikymppisenä olin eräiden häiden jatkoilla hääparin mökillä. Oli kesä, tunsin kyllä vessareitin, mutta palatessani pikkuisessa tuiskeessa vessasta ja noustessani melko pitkiä portaita takaisin mökille astuin jotenkin harhaan ja kaaduin. Silmäkulma osui lonkerokorin (kovamuovia) kulmaan. Olipa kiva mennä sitten töihin, jouduin istumaan käsi poskeni/silmäni suojana varmaankin viikon/kaksi. Meikkaus ei peittänyt vammaa kuin osittain.

Saman ikäisenä leikkasin kovakuorista leipää ja leipäveitsi lipsahti peukalon alle. Verta tuli ihan hirveästi ja luulin että kuolen siihen paikkaan. Vieläkin on arpi näkyvissä. Ja siitä lähtien suunnittelen aina, miten siivutan leipää. Ostankin yleensä valmiita viipaleita.

Vierailija kirjoitti:

Omat top 3:

1. Kurkkasin eteiseen jostain syystä. Tämän jälkeen laitoin vauhdikkaasti oven kiinni siten, että olin kurkkaamisen jälkeen yhä kasvot oveen päin. Onnistuin jättämään oman pääni oven väliin sen verran kovaa, että poskeen tuli kuhmu ja mustelma.

2. Siivosin keittiötä. Tyhjensin kuivauskaappia ja onnistuin pudottamaan siellä kuivumassa olleen veitsen terä edellä kasvoilleni niin, että poskeen tuli verta vuotava haava.

3. Tyhjensin astianpesukonetta. Huomasin, että yksi pesussa olleista laseista oli hajonnut. Sanoin miehelle, että laitan roskikseen lasisiruja, kun lasi on  hajonnut, että ole varovainen, ettet roskia litatessa leikkaa itseäsi lasiin. Tätä sanoessani onnistuin itse leikkaamaan sormeni lasinsiruihin sen verran taidokkaasti, että keittiö oli seiniä myöten veressä, kun paniikissa heiluttelin leikkaamaani kättä.

Toi kohta 3: kannattaa ottaa vaikka Hesari ja paketoida heti rikki mennyt lasi siihen ja paku vaikka teipillä kiinni. Jokin kääre siis joka tapauksessa rikkimenneen ympärille, etteivät muut satuta itseään roskiksella käydessään. 

Vuosia sitten nuorena ajoin sellaisella vaihdefillarilla jossa vaihteenvalitsin oli siinä rungon vinoputkessa. Siihen aikaan oli vielä limpparit isoissa litran lasipulloissa. Olin juuri käynyt ostamassa kioskilta pullon Spriteä ja poljin kotiinpäin pullo kädessä (ei tietenkään sattunut reppu tms. mukaan). Jotakin sähläsin sen vaihteen kanssa niin, että polvi osui käteen ja kaaduin. Pudotin kaatuessani pullon asfaltille johon se tietysti särkyi, ja kaaduin siihen sen päälle niin että lykkäsin kämmeneni suoraan niiden pullonsirpaleiden sekaan. Verta tuli kuin niagarasta, joten ei kun sairaalaan. En muista kuinka monta lasinpalaa lekuri kaivoi kädestäni, mutta oli niitä ainakin parikymmentä. Yksi oli mennyt ranteeseen ihan valtimon viereen, hyvä ettei käynyt huonommin. Vieläkin, yli 30 v myöhemmin, on kämmenessä arpia.

Vierailija kirjoitti:

Puoli leukaa sain mustaksi, kun koitin keittiön täyttä roskista tunkea kasaan, että jotain vielä mahtuisi. Runttasin voimalla jolloin roskis petti kiskoilta ja minä putosin leuka edellä tiskipöytään. Näytin pitkään aivan turpaan saaneelta.

Mulle on käynyt aivan samoin, mutta sillä erotuksella että suurin vamma taisi olla silmäkulmassa. Ihan pahoinpidellyltä näytin. Olin menossa vielä miestäni vastaan lentokentälle. Hänen ilmeensä oli aikamoinen, kun näki minut.

Pari vuotta sitten olin mustikassa fillarilla. Ajoin hiekkatietä, johon oli muodostunut nk. nimismiehenkiharat. Mustikkakori oli aika täynnä ja olin laittanut sen fillarin etukoriin. Tien kiharat alkoivat täristää fillaria hirveästi, vaikka ajoin tasaista tietä. Näytti siltä, että mustikat leviää tai pomppii pois korista, joten irrotin toisen käteni stongasta korjatakseni mustikkakorin tilanteen. Tämän seurauksena kaaduin fillarilla vasemmalle kyljelleni, puoli naamaa ruhjoutui, käsivarteen tuli myös ruhjeita ja kaiken päälle tästä rumbasta syntyi mulle nk. frozen shoulder, kun iskin olkapääni voimalla tiehen. Naama ja käsivarsi parantuivat aikanaan, mutta olkapään vuoksi jouduin leikkaukseen. Pitkä juttu niiden yksien mustikoiden takia.

Teininä kaupungilta kotiin palatessa mietin, että millaistahan on ajaa pyörällä ojaan. Sopivassa kohtaa en sitten kääntynyt vaan rysäytin fillarilla metrisen ajan pohjaan. Ei tullut mitään vakavia vammoja, mutta sieltä pois kömpiessä mietin kieltämättä että mitähän hittoa.

Vielä nuorempana toteutin saman aukinaisten kengännauhojen kanssa ja onnistuin säikäyttämään ohikulkeneen mummon kaatumisellani.

Lapsena hyppäsin roikkumaan mattotelineen metalliseen tankoon. Mun pitkä tukkani jäi puristuskäden ja tangon väliin. Kehon paino sai hiukset repeytymään päästä. Pöljänä katsoin käteen jäänyttä isoa tukkoa.

Samainen sadistimattoteline... jalat lipsahti mattotelineen aukoista ja hajareisin keskustangolle. Häpyluuhun. Koski.

Roikotin jalkaa auton ovesta kun iskä parkkeerasi. Nilkka jäi auton renkaan alle. Iskä sammutti auton eikä meinannut suostua enää käynnistämään, ei ymmärtänyt kun anelin siirtää auton paikkaa. Musta oli nilkka. Ei lääkäriin.

Nuorena siivosin vessaa ja harjasta roiskahti wc ankkaa silmään. Ensiavussa silmä laitettiin huuhteluun (silmään ”piilolinssi”, jossa putki, jonka kautta silmään vettä). Sit mut unohdettiin toimenpidehuoneeseen huuhteluun. Oli pitkät tunnit.

Raskaana ollessa istahdin autoon ja peukalo jäi peffan alle. Kuului rusahdus. Pelkkä irrotettava lasta laitettiin koska viikon päästä häät.

Toinen peukalo meni huskyajelulla. Kelkka oli kaatua ja otin kädellä jäisestä hangesta tukea. 6 innokasta huskya vastaan peukalon nivelsiteet.

Olin rauhoittavalla joogatunnilla. Sieltä ensiapuun paniikissa. Luulin että aivovaurio, olikin vain ensikosketukseni auralliseen migreeniin (silmissä välkkyy valoja, sokeat pisteet ja värikkäitä sahalaitakuvioita).

Lisään vielä... Veitsiepisodeja on monta. Viimeisimpänä se kun yritin kovasta parmesanista höylätä palaa ja lipsahtihan ja pysähtyi höyläyttyään keskinivelestä ison kielekkeen. Sieltä pilkisti jotain valkeaa, ehkä jänteet. Pyörrytti. Läppäsin palkeen paikoilleen ja sidoin tiukasti. Se ihonpala jännästi jämähti siihen ja kasvoi kiinni, aluksi oli koholla, tunto outo, vuosien päästä tasottui.

Hankalampi typeryys oli kun mies oli terottanut veitset. Leikkasin selleriä. Selleri vaikutti aluksi kovalle mutta kun painoin niin veitsi upposikin kuin voihin -ja etusormeen. Taas jotain valkeaa pilkisti haavasta palkeesta. Senkin läppäsin kiinni ja pyörtymispisteessä sidoin paperilla ja maalarinteipillä. Verenvuoto tyrehtyi vasta parin päivän päästä, jos yhtään pääsi koukistumaan niin ratkesi. Tämäkin oli nivelen kohdalla. Kumpikin ajallaan parani, alkoi koukistua kun harjoitin ja tuntokin on melkein tallella. Siis melkein.

Typerin kaatuminen oli kun mul oli sellaset talvikengät, joihin nauhat pujotellaan ristiin ympäri ”säppien”, niinkuin vaikka vanhanajan tyttöjen luistimissa, niin kävellessä onnistuin saamaan toisen kengän nauhat jumiin toisen kengän säppeihin. Kengät siis kiilautui yhteen. Siitä suorinvartaloin maahan. Varpisti näytti kauempaakatsojasta jännälle.

En minä, mutta ex tapailukaverini piikitti subutexiä kynnen alle 3 vuotta ja kävi samalla töissä. Jätin kun alkoi katkon aikana ärsyttämään kundin neuroottisuus ja piikityskohtien räpellys.

Halkaisin hieman jäistä sämpylää hieman tylsällä veitsellä. Kolme tikkiä vasemman kämmenen reunaan etusormen alle, kolme th-henkilöstöön kuuluvaa katsoi asiakseen vitsailla: "Loppuiko leipä kesken vai?"

Yövyin mulle melko oudossa paikassa, yksinmaattavalla sängyllä. Itselläni on leveämpi sänky. Heräsin siihen että olin "ilmassa" eli olin pudonnut sängystä. Uneni keskellä en edes tajunnut mitä tapahtuu, mutta löysin itseni lattialta. Ei käynyt kuinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämän ketjun perusteella tupakointi on vaarallista ja minullakin on aiheesta kokemuksia

- Noin 16vuotiaana pudotin  palavan tupakan reidelleni, olin vesiselvä. Bikinit päällä löhösin laiturilla , juttelin kaverin kanssa ja tupakoin kun äkkiä  savuke oli käden asemasta pomppimassa iloisesti pitkin paljasta reittäni.

-Parikymppisenä minun piti tiputtaa puoliksi poltettu tupakka limsatölkkiin, jostain syystä tiputinkin sen PAIDAN SISÄÄN.  Olin sairaana mikä selittää paljon, varmaan 40 astetta kuumetta mutta kun  tupakille piti päästä . Kuumelogiikka on näköjään yhtä järjetöntä kuin kännilogiikka!

-Lopetin tupakoinnin raskaaksi tultuani ja viimeisestä  tupakanpoltosta tuli unohtumaton. Soitin äidilleni  kertoakseni ilouutisen ja sytytin samalla tupakkaa, äkkiä humahti ja otsatukkani sekä  toinen kulmakarvani paloivat. Äiti "Herranjumala, mitä siellä tapahtuu?!" Minä " Oon vain raskaana. Ja nyt miulta paloi naama" Ei äitikään varmaan unohda sitä kertaa, kun kuuli ensimmäisen lapsenlapsensa olevan tulossa...

Tuota.. miten? Ei tupakkaa voi vahingossa tiputtaa jos on selvä, tai sitten sulla on joku adhd.  Ja tuo otsatukan palaminen... mikä ihmeen liekinheitin sulla on sytkärinä?

Mieheni on rekkakuski ja vitsailenkin olevani "rekkaleski", mies on niin paljon poissa. Esikoinen oli huonosti nukkuva, levoton, atooppinen vauva joka ei viihtynyt sitterissä vaan piti olla sylissä. Stressi ajoi minut aloittamaan uudelleen tupakanpolton, kun tyttö oli noin 4kk. Kerran sitten tytön nukahdettua olohuoneen matolle menin parvekkeelle tupakalle. Istuin huteralle muovituolille jalat allani ja jossain vaiheessa aloin torkkua, sekä kallistua sivulle. Tuoli antoi periksi painovoimalle ja lensin  päin pöytää jossa lasilevy, pöytäkin  kaatui  ja  pudotti lattialle tuhkakupin. Yläkerran naapuri kuuli rytinää, kirkaisun ja sitten pelkkää vauvan itkua, koetti huudella minulle omalta parvekkeeltaan ja kun en vastannut  soitti hätänumeroon . Havahduin  lasinsirujen ja tupakantumppien keskeltä ja konttasin kohti lapseni huutoa, samassa ulko-ovelta kuului meteliä ja sitten tultiinkin ovesta läpi. Ensihoitajat, ja poliisit. Koetin selittää tippuneeni tuolilta ja minulle hoettiin vain että istu, sä olet sokissa ja sulla voi olla päävamma. Tunsin hiuksissa jotain märkää, en vain  tajunnut sitä vereksi.  Koetin vähätellä että tipuin vain tuolilta, heh heh noloa mutta ei teidän olisi tarvinnut tulla. Poliisit puhalluttivat minut ja poistuivat.

Myöhemmin olin pyörtyä kun näin parvekkeen, verta  ja lasinsiruja ympäriinsä kuin  sotatantereella!

Vierailija kirjoitti:

Kaaduin kännissä naamalleni jäiseen katuun. Not nice... Baari vaihtui siltä illalta ensiapuun.

Siis mulla on käynyt ihan toi sama! Nenä murtui, verta tuli niin s**tanasti. Naama mustelmilla monta viikkoo, oli hienoo. Kivaa oli myös selitellä sitä kaikille, että EN ole saanut keneltäkään turpaan. Jälkeenpäin mietin että miten voi kaatua sillai, se on myös näin muutaman vuoden jälkeen vähän naurattanutkin. Oma vika, liikaa ilolientä. Onneksi ei käynyt pahemmin. 

Toinen oli kun nyysin kännissä yhden pyörän, ajoin ehkä 20 m ja kaaduin. Löin leukani ja kyynärpääni, mutta en onneksi saanut pahoja vammoja, en tarvinnut lääkäriä. Kyynärpää on kyllä kipeä vieläkin jos nojaan sillä pöytään...Jätin pyörän siihen ja läksin paikalta. Toivon että pyörän omistaja löysi pyöränsä. En ole sen jälkeen ajanut pyörällä kännissä. Enkä ole sen jälkeen myöskään varastanut/lainannut ilman lupaa kenenkään pyörää!

Nojasin kädelläni patjaan kun kurkotin ottamaan tavaraa yöpöydältä. Patja olikin vähän tyhjän päällä ja läsähdin naama edellä yöpöydän kulmaan. Aivan varmasti monikaan ei uskonut että noin tapahtui vaan luulivat että joku on lyönyt mua.

Ostin jokunen vuosi sitten Anttilasta Nicer Dicerin ostos-tvn innoittamana. Tein sillä sitten aamulla salaattia töihin ja yritin pilkkoa kirsikkatomaatteja lohkomisosalla. Kun tomaatit oli niin pieniä, niitä piti painaa hieman kiinni terään jotta pysyvät pystyssä. No, eräs tomaatti sitten vähän lipsahtikin nopeammin teriin ja sormet siinä mukana.

Kauhealla kiireellä juoksin vessaan teippaamaan kahta pahiten vuotavaa sormea. Verta tuli kuin härän kurkusta, mutta sain kuitenkin jotenkin sormet siihen kuntoon, että pääsin jatkamaan salaatin tekemistä. Jatkoin niiden tomaattien pilkkomista ja kas, taas kävi samalla lailla, ja vielä eri sormeenkin. Taas kuitenkin sain laastarit paikoilleen ja verenvuodon loppumaan. Sain tehtyä salaatin loppuun, mutta pitkän seisomisen jälkeen meinasin pyörtyä ja vain vaivoin pääsin lattialle makaamaan, jalat vasten keittiön kaappeja.

Pääsin onneksi töihin asti ja sormet paranivat jotenkuten, mutta olis pitänyt mennä sairaalaan tikattavaksi, näissä sormissa tuntuu edelleen pieni rako kudoksessa haavan kohdalla.

Samaten olen tässä kuukauden sisään "veistellyt" uudella veitsellä vasenta etusormea kahteen kertaan kynnen pielestä.

Yritin paiskata auton ovea kiinni niin, että pää oli vielä välissä. Sattui.  

Nousin vessassa pytyn kannen päälle seisomaan kun kirjoittelin jotain kaapin päältä. Ajattelin vielä noustessa no että kai tää nyt mut kestää. No ei kestänyt. Kansi meni palasiksi ja minä seisoin pytyssä. Kansi repi molemmat nilkat auki. Olisi tosin voinut käydä paljon pahemminkin, lähinnä tästä jäi vaan tyhmä olo.

Vierailija kirjoitti:

Nousin vessassa pytyn kannen päälle seisomaan kun kirjoittelin jotain kaapin päältä. Ajattelin vielä noustessa no että kai tää nyt mut kestää. No ei kestänyt. Kansi meni palasiksi ja minä seisoin pytyssä. Kansi repi molemmat nilkat auki. Olisi tosin voinut käydä paljon pahemminkin, lähinnä tästä jäi vaan tyhmä olo.

*Kirjoittelin = kurkottelin

Leikin lapsena piilosta naapurin kanssa heidän pihallaan. Olin katsonut jo kaikki muut paikat paitsi maakellarin (sellainen rinteeseen kaivettu perunakellari). Kovana tyttönä olin varma että siellä kaveri on piilossa, ja lähdin juoksemaan, tarkoitus oli yllättää kaveri piilostaan oikein näyttävästi. Jonkun aivopierun saattelemana päätin juostessani hypätä kellariin sisään saadakseni aikaan näyttävän sisääntulon. Noh, tuon pottukellarin ovihan ei ollut mikään korkea (sen olin huumassani unohtanut) joten lopputulemana hyppäsin täydellä vauhdilla otsani suoraan ovenkarmiin ja luonnollisesti seuraava vaihe oli takaraivon kolahtaminen lattiaan sellaisesta täyspysähdyksestä... Taju lähti.

Kännissä kaaduin portaissa ja mursin kaksi kylkiluutani. Oli todella typerää juoda itsensä siihen kuntoon. Toista kertaa en tee samaa virhettä, koska sen verran kivulias kokemus oli useiden viikkojen ajan.