Jäähy aiheuttaa lapselle saman tyyppisen väkivallan kokemuksen kuin esim. tukistus
Tutkimusten mukaan lapsen aivoissa aktivoituvat samat osa-alueet kun hänet laitetaan jäähylle kuin jos häntä esim. tukistettaisiin. Ts. kyseessä on aivokemiallisesti vastaava kokemus kuin kipua aiheuttavakin väkivalta. Tämä näkyy ulospäin mm. jäähylle laitetun lapsen lohduttomana itkuna, lannistuneisuutena ja/tai aggressiona joka vastaa sitä miten lapsi reagoi ruumiilliseen kuritukseen.
Jäähyn tausta-ajatus on myös ylipäätään sama kuin tukistuksessa, selkäsaunassa tai muussa ruumiillisessa kurituksessa. Lapsen vanhempi purkaa aggressiotaan lapseen aiheuttamalla tälle pahaa oloa ja samalla pyrkii kostamaan lapselle tämän toiminnan/teot sen sijaan, että lasta opetettaisiin ja tuettaisiin.
Jäähy ei (myös ihan vastaavasti kuin ruumiillinen kuritus) myöskään opeta lapselle mitään tunteidensa hallinnasta. Lapsi tottuu jäähyllä ollessaan siihen, että vaikeina hetkinä hänet suljetaan muiden seurasta eikä tarjota apua tunteiden käsittelyyn.
Jäähy opettaa myös sen, että on ok esimerkiksi sulkea toisia lapsia pois leikistä tai kaveripiiristä, koska pois sulkeminen on juuri se mitä lapsen vanhemmat tekevät lapselle jos joku piirre hänen käytöksessään ei miellytä vanhempia. Vrt. se miten ruumiillinen kuritus opettaa käyttämään väkivaltaa ongelmanratkaisukeinona ja esimerkiksi tapella koulussa.
Kommentit (540)
Kyllähän se tunteisiin meni, kun vessapaperi loppui ja hirvee ripuli päällä. Ei tässä mitkään sanoitukset oikein auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida opettajaa kiinnostaa kenenkään jemi-jaminan tunteiden sanoitukset, kun luokassa on 29 muutakin oppilasta ohjattavana ja valvottavana.[/quote
Pitäisi kiinnostaa. Nykyään kouluissa suositaan nimenomaan keskustelevaa kasvatusotetta eikä sitä perinteistä "tottele tai joudut jälki-istuntoon" -menetelmää.
Juu. Hyvin toimi sen erään opettajan kohdalla jota oppilaat kiusasivat ja opettaja sai kenkää vain siksi, että ilmaisi tunteensa näitä häiriköitä kohtaan antamalla suoran palautteen heille. Oppilaat vielä kuvasivat tapahtuneen nettiin jonka olivat itse kärjistäneet siihen pisteeseen, että opettajalta meni viimeinkin kuppi nurin heidän takiaan.
Sanoitelkaa te vain niitä tunteitanne, aina on niitä jotka eivät sanoittele. Varsinkaan a-diagnoosin lapset eivät tunteitaan hallitse.
Eipä ketään kiinnosta kenenkään tunteet in real life. Taivas mikä kuplamuovimamma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida opettajaa kiinnostaa kenenkään jemi-jaminan tunteiden sanoitukset, kun luokassa on 29 muutakin oppilasta ohjattavana ja valvottavana.[/quote
Pitäisi kiinnostaa. Nykyään kouluissa suositaan nimenomaan keskustelevaa kasvatusotetta eikä sitä perinteistä "tottele tai joudut jälki-istuntoon" -menetelmää.
Ei opettajilla ole aikaa kenenkään tunteiden tulkitsemiseen. Kyllä on ruusuiset kuvitelmat. Ei se sinun uniikki lumihiutaleesi ole niin uniikki muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida opettajaa kiinnostaa kenenkään jemi-jaminan tunteiden sanoitukset, kun luokassa on 29 muutakin oppilasta ohjattavana ja valvottavana.[/quote
Pitäisi kiinnostaa. Nykyään kouluissa suositaan nimenomaan keskustelevaa kasvatusotetta eikä sitä perinteistä "tottele tai joudut jälki-istuntoon" -menetelmää.
Se nyt ei ihan kauheasti sitä lasta lämmitä siinä tilanteessa, että äidin mielestä asioiden PITÄISI olla toisin. hei haloo.
Kiva, että lapsi osaa sanoittaa tunteensa, mutta eihän se nyt mihinkään riitä. Kyllä niit'ä tunteita pitää myös osata kohdata, käsitellä ne, vaikka ne olisi kuinka negatiivisia ja ikäviä. Ja se on vanhempien tehtävä sille lapselle opettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida opettajaa kiinnostaa kenenkään jemi-jaminan tunteiden sanoitukset, kun luokassa on 29 muutakin oppilasta ohjattavana ja valvottavana.[/quote
Pitäisi kiinnostaa. Nykyään kouluissa suositaan nimenomaan keskustelevaa kasvatusotetta eikä sitä perinteistä "tottele tai joudut jälki-istuntoon" -menetelmää.
Sanokaa ettei tämä voi tosissaan olla xD
Ei ne lapset kuole jos laittaa jäähylle tai ope laittaa jälkkäriin. Tai jos hieman sanoo kovemmin asiansa.
Vanhemmat tulevat olemaan kusessa jos eivät opeta että pahoilla teoilla on seurauksensa. Saman tien voikin vankilat sulkea ja poliisitoiminnan lakkauttaa kokonaan ennen tulevaa sukupolvea jotka sanoittavat rötöksensä.
No mitä sitten ehdotat, kun lapseen ei saa koskea ja se on täysin raivon vallassa? Meillä asioita ei saa läpi huutamalla, vaan silloin lähdetään tilanteesta pois rauhoittumaan. Viimeksi tänään lapsi lähti jäähylle, kun menetti täysin hermonsa siitä, ettei päässyt ulos, koska minä tein juuri ruokaa. Koska pyyntö rauhoittua ja selitys miksi ei lähdetä ulos ei toimineet lapsi lähti huoneeseensa miettimään mikä meni nyt pieleen. Takaisin saa tulla heti, kun on rauhoittunut. Lapsen poisto tilanteesta, jossa se vain ottaa kierroksia on ihan toimiva keino.
kuka pystyy lyömään omaa lastaan?
Aika moni ..ilmeisesti
Vierailija kirjoitti:
kuka pystyy lyömään omaa lastaan?
Aika moni ..ilmeisesti
Itse lapsena vuosia pahoinpideltynä voin sanoa, ettei todellakaan voi verrata väkivaltaa ja jäähyä. Sitäpaitsi ei ole olemassakaan fyysistä väkivaltaa ilman psyykkistä' väkivaltaa. Ei kukaan lyö lastaan, mutta ole muutoin oikein hyvä tasapainoinen empaattinen vanhempi.
Sitäpaitsi kukaan tässä keskustelussa ei ole kyllä puolustanut lyömistä. Mistä ihmeestä vedät tuollaisia omituisia johtopäätöksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida opettajaa kiinnostaa kenenkään jemi-jaminan tunteiden sanoitukset, kun luokassa on 29 muutakin oppilasta ohjattavana ja valvottavana.[/quote
Pitäisi kiinnostaa. Nykyään kouluissa suositaan nimenomaan keskustelevaa kasvatusotetta eikä sitä perinteistä "tottele tai joudut jälki-istuntoon" -menetelmää.
Sanokaa ettei tämä voi tosissaan olla xD
Kyllä se on totta. Jälki-istuntoa varten saa perseillä huolella ja pitkään ja se on se viimeinen keino ennen koulun ulkopuolisen avun paikalle pyytämistä. Sitä ennen käydään kasvatuskeskusteluja lapsen kanssa, soitetaan kotiin ja pidetään palavereja opettajan, oppilaan, rehtorin, vanhempien, opon ja/tai kuraattorin kanssa ja nimenomaan kysellään lapselta, että mikä sulla on hätänä ja miten me voidaan auttaa. Käytäväänkään ei saa poistaa, koska jos se lapsi pistää itsensä tai jonkun vaatteet paskaks niin siinäpä ollaan sitten korvausvaatimusten äärellä. Ihan käsittämätöntä tämä välillä on, kun tietää, että johonkin lapseen toimisi se jälki-istunto tai vaikka poliisin kutsuminen, mutta kuukausia lässytetään ja sanoitetaan teinin tunteita ja väännetään siitä miksi hän taas löi kaveria tai miksi koulussa ei ole käyty kuukauteen ja teiniä ei vois vähempää kiinnostaa.
T. Yläasteen ope
Vierailija kirjoitti:
kuka pystyy lyömään omaa lastaan?
Aika moni ..ilmeisesti
Ylivoimainen enemmistö maailman vanhemmista pystyy. Siitä yksinkertaisesta syystä, ettei vaikka sitä tukkapöllyä tai piiskaa anneta vihasta tai vahingoittamisenhalusta, vaan kysymys on jostain törttöilystä seuraavasta rangaistuksesta eli opetuksesta. Ken vitsaa säästää se lastaan vihaa on vanha sanonta ja osoittaa, että lapselleen on kyettävä aiheuttamaan myös epämiellyttäviä tunteita jos tämän haluaa oppivan hyvää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten ehdotat, kun lapseen ei saa koskea ja se on täysin raivon vallassa? Meillä asioita ei saa läpi huutamalla, vaan silloin lähdetään tilanteesta pois rauhoittumaan. Viimeksi tänään lapsi lähti jäähylle, kun menetti täysin hermonsa siitä, ettei päässyt ulos, koska minä tein juuri ruokaa. Koska pyyntö rauhoittua ja selitys miksi ei lähdetä ulos ei toimineet lapsi lähti huoneeseensa miettimään mikä meni nyt pieleen. Takaisin saa tulla heti, kun on rauhoittunut. Lapsen poisto tilanteesta, jossa se vain ottaa kierroksia on ihan toimiva keino.
En tiedä mitä teillä tarkoittaa raivon vallassa mutta meillä on ollut samanlaista kiukuttelua ja suoraa kurkkua itkun sekaista karjumista, kohta se siitä rauhoittuu ja pyytää syliin. Ei ole tarvinnut viedä muualle huutamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida opettajaa kiinnostaa kenenkään jemi-jaminan tunteiden sanoitukset, kun luokassa on 29 muutakin oppilasta ohjattavana ja valvottavana.[/quote
Pitäisi kiinnostaa. Nykyään kouluissa suositaan nimenomaan keskustelevaa kasvatusotetta eikä sitä perinteistä "tottele tai joudut jälki-istuntoon" -menetelmää.
Sanokaa ettei tämä voi tosissaan olla xD
Kyllä se on totta. Jälki-istuntoa varten saa perseillä huolella ja pitkään ja se on se viimeinen keino ennen koulun ulkopuolisen avun paikalle pyytämistä. Sitä ennen käydään kasvatuskeskusteluja lapsen kanssa, soitetaan kotiin ja pidetään palavereja opettajan, oppilaan, rehtorin, vanhempien, opon ja/tai kuraattorin kanssa ja nimenomaan kysellään lapselta, että mikä sulla on hätänä ja miten me voidaan auttaa. Käytäväänkään ei saa poistaa, koska jos se lapsi pistää itsensä tai jonkun vaatteet paskaks niin siinäpä ollaan sitten korvausvaatimusten äärellä. Ihan käsittämätöntä tämä välillä on, kun tietää, että johonkin lapseen toimisi se jälki-istunto tai vaikka poliisin kutsuminen, mutta kuukausia lässytetään ja sanoitetaan teinin tunteita ja väännetään siitä miksi hän taas löi kaveria tai miksi koulussa ei ole käyty kuukauteen ja teiniä ei vois vähempää kiinnostaa.
T. Yläasteen opeMennyt tämä hyysääminen aivan yli. Takaisin vaikka 90-luvulle ja häiriköt Haukkalan kaltaiseen paikkaan tai tarkkikselle.
Kertokaa miten sitten saa adhdn hillitsemään muuten tunteensa kun ei ole sellaista asiaa josta ei raivaria saisi? Annan raivota ja laittaa asunnon remonttiin?
On tainnut sitten rötösherrojen äideiltä jäädä tunteiden sanoittaminen väliin kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten ehdotat, kun lapseen ei saa koskea ja se on täysin raivon vallassa? Meillä asioita ei saa läpi huutamalla, vaan silloin lähdetään tilanteesta pois rauhoittumaan. Viimeksi tänään lapsi lähti jäähylle, kun menetti täysin hermonsa siitä, ettei päässyt ulos, koska minä tein juuri ruokaa. Koska pyyntö rauhoittua ja selitys miksi ei lähdetä ulos ei toimineet lapsi lähti huoneeseensa miettimään mikä meni nyt pieleen. Takaisin saa tulla heti, kun on rauhoittunut. Lapsen poisto tilanteesta, jossa se vain ottaa kierroksia on ihan toimiva keino.
En tiedä mitä teillä tarkoittaa raivon vallassa mutta meillä on ollut samanlaista kiukuttelua ja suoraa kurkkua itkun sekaista karjumista, kohta se siitä rauhoittuu ja pyytää syliin. Ei ole tarvinnut viedä muualle huutamaan.
Ja sä annat sen siinä vaan karjua? Ja oletatko myös, että jokainen lapsi on samanlainen kuin se sun kakaras? Jotkut lapset ei todellakaan rauhoitu missään hetkessä.
On elämän kannalta TODELLA tärkeä taito oppia rauhottamaan itsensä. Aikuisenakin moni poistuu tilanteessa rauhoittumaan mikä on hieno juttu. En kyllä esimerkiksi kumppanina kestäisi ihmistiä, joka kiljuu ja karjuu eikä yhtään tajua omaa velvollisuuttaan osata rauhottaa itsensä vaan kuvittelee sen olevan jotenkin OK. Karjua koska "tuntuu siltä". Ilmeisesti itsekin huudat siellä kotona, jos vaan siltä tuntuu välittämättä tuon taivaallista muista ihmisistä, ympäristöstä ja siitä, tuoko se sun kiljuminen edes mitään positiivista lopputulosta?