Jäähy aiheuttaa lapselle saman tyyppisen väkivallan kokemuksen kuin esim. tukistus
Tutkimusten mukaan lapsen aivoissa aktivoituvat samat osa-alueet kun hänet laitetaan jäähylle kuin jos häntä esim. tukistettaisiin. Ts. kyseessä on aivokemiallisesti vastaava kokemus kuin kipua aiheuttavakin väkivalta. Tämä näkyy ulospäin mm. jäähylle laitetun lapsen lohduttomana itkuna, lannistuneisuutena ja/tai aggressiona joka vastaa sitä miten lapsi reagoi ruumiilliseen kuritukseen.
Jäähyn tausta-ajatus on myös ylipäätään sama kuin tukistuksessa, selkäsaunassa tai muussa ruumiillisessa kurituksessa. Lapsen vanhempi purkaa aggressiotaan lapseen aiheuttamalla tälle pahaa oloa ja samalla pyrkii kostamaan lapselle tämän toiminnan/teot sen sijaan, että lasta opetettaisiin ja tuettaisiin.
Jäähy ei (myös ihan vastaavasti kuin ruumiillinen kuritus) myöskään opeta lapselle mitään tunteidensa hallinnasta. Lapsi tottuu jäähyllä ollessaan siihen, että vaikeina hetkinä hänet suljetaan muiden seurasta eikä tarjota apua tunteiden käsittelyyn.
Jäähy opettaa myös sen, että on ok esimerkiksi sulkea toisia lapsia pois leikistä tai kaveripiiristä, koska pois sulkeminen on juuri se mitä lapsen vanhemmat tekevät lapselle jos joku piirre hänen käytöksessään ei miellytä vanhempia. Vrt. se miten ruumiillinen kuritus opettaa käyttämään väkivaltaa ongelmanratkaisukeinona ja esimerkiksi tapella koulussa.
Kommentit (540)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen suojelu kaikilta negatiivisilta kokemuksilta pienenä ei todellakaan tuota hyvää lopputulosta ja hyviä eväitä aikuisuuteen. On hyvä, että lapsi joutuu kokemaan myös negatiivisia tunteita ja oppii käsittelemään niitä - kuitenkin loppupeleissä turvallisessa ympäristössä. Siksi on hyvä välillä aktivoida myös niitä aivojen osa-alueita, jotka eivät tunnu hyvältä.
Olen liian paljon nähnyt työelämässä nuoria aikuisia, jotka ovat olleet hyvistä perheistä (mikä on todella hienoa), mutta jotka ovat eläneet todella suojattua elämää. Kun työelämässä tulee sitten takaiskuja, jotka voivat olla tosi inhottaviakin ja epäreiluja, tulee hermoromahdus, koska ei ole tottunut käsittelemään tai edes kohtaamaan mitään ikävää. Olen läheltä nähnyt kaksi tällaista hermoromahdusta. Tiedän myös erään bloggaajankin, jonka kapasiteetti ei kestä mitään negatiivisia ajatuksia eikä faktoja eikä niistä pysty edes keskustella, koska ne tuntuvat hänestä niin pahalta - eikä ole kykyä käsitellä sitä tunnetta, joten sitä paetaan.
Meillä istutaan jäähyllä ja samalla opetetaan lapselle, että ne pahatkin tunteet menevät ohi ja elämä jatkuu. Kannustetaan, että sä pärjäät kyllä, susta on tähän ja mihin vain. En todella halua, että omasta lapsesta kasvaa tuollainen nösvykkä, koska aikuisuuteen väistämättä kuuluu paljon myös ikäviä kokemuksia.
Paljon yleisempi ongelma on se, että lapsi on elänyt koko elämänsä ajan hyvin turvattomassa ympäristössä, jolloin eväät omaan elämään ponnistamiseen ovat jääneet heikoiksi.
Ja mitenköhän turvattomuus liittyy jäähyyn? Turvattomuutta luo juuri se, että lasta suojellaan kaikelta. Sitten, kun jotain ikävää tapahtuu, lapsi ei selviä siitä.
On todella turvallista lapsen huomata, että vaikka jäähystä tulee paha mieli niin elämä jatkuu, lapsi siitä selvisi, kaikki on hyvin ja äiti rakastaa ihan niinkuin ennenkin. Lapsen ei tarvitse pelätä negatiivisia tunteita vaan uskaltaa kohdata ne rohkeasti, koska on kapasiteettiä selvitä niistä.
Fakta on kuitenkin se, että viimeistään koulussa teiltä loppuu kyky ja mahdollisuudet suojata sitä lasta kaikilta ikäviltä kokemuksilta. Se on iso järkytys lapselle huomata, ettei kukaan sitten "sanoitakaan" hänen tunteita ja se jos mikä luo turvattomuutta. Lapsi on heikko ja yksin siinä tilanteessa.
Väkivaltaiset ja arvaamattomat vanhemmat ovat se asia, joka tekee lapsen elämästä turvatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tottuu jäähyllä ollessaan siihen, että vaikeina hetkinä hänet suljetaan muiden seurasta eikä tarjota apua tunteiden käsittelyyn.
Eipäs, vaan lapsi oppii ymmärtämään että mikäli hän ei tottele sääntöjä, hänet suljetaan joukosta pois.
Omasta yhteisöstä ulos heittäminen ja yksin jääminen on käytännössä tarkoittanut kuolemaa satojen tuhansien vuosien ajan ihmislajin historiassa, joten se on erittäin tehokas opetuskeino.
No mutta eikö se ole melkoisen arvokas kokemus elämästä? Että jos perseilet niin omilles jäät.
Missä edes sanotaan että ihminen menee piloille jos se joutuu kohtamaan elämässään kriisejä tai ylipäänsä jotain epämiellyttävää?
Kamalampaa on tämä nykymeno missä lasta yritetään kasvattaa pehmustetussa huoneessa (henkisesti).
Näille kaiken kurittamisen kieltäjille ei vissiin koskaan tule mieleen, että jäähyt ynnä muut rangaistukset ovat aina VIIMEINEN KEINO. Kun asia on jo käyty läpi ja selitetty tuhanteen kertaan ja lapsi silti käyttäytyy vastoin pyyntöjä. Monesti annetaan vähän siimaakin ennen rangaistusta.
Ei kai nyt kukaan kanna lasta jäähylle automaattisesti, jos lapsi tekee väärin jonkun asian? Totta kai ensin ohjataan, neuvotaan ja avustetaan. Normaali lapsi kyllä itsekin tiedostaa tahallisesti aiheuttamansa haitat, mutta kokeilee vain rajojansa. Oppia ja kasvatusta parhaimmillaan!
Voi luoja. Ei jäähy ole sama kuin väkivalta. Jäähy opettaa lasta miettimään tekemisiään omilla aivoillaan eikä se että äitikkä sanoittaa tunteita ja kuvittelee lapsen tekevän samoin. Täyttä huuhaata moinen tunteiden sanoittaminen.
Sanoittaako isät tunteensa myös? Tuskin.
Mikähän kaikki nykyään on "väkivaltaa" olematta väkivaltaa.
Heilutus? Siinä raaja liikkuu ja imitoi lätkimistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tottuu jäähyllä ollessaan siihen, että vaikeina hetkinä hänet suljetaan muiden seurasta eikä tarjota apua tunteiden käsittelyyn.
Eipäs, vaan lapsi oppii ymmärtämään että mikäli hän ei tottele sääntöjä, hänet suljetaan joukosta pois.
Omasta yhteisöstä ulos heittäminen ja yksin jääminen on käytännössä tarkoittanut kuolemaa satojen tuhansien vuosien ajan ihmislajin historiassa, joten se on erittäin tehokas opetuskeino.
No mutta eikö se ole melkoisen arvokas kokemus elämästä? Että jos perseilet niin omilles jäät.
Missä edes sanotaan että ihminen menee piloille jos se joutuu kohtamaan elämässään kriisejä tai ylipäänsä jotain epämiellyttävää?
Kamalampaa on tämä nykymeno missä lasta yritetään kasvattaa pehmustetussa huoneessa (henkisesti).
Sinä et ole tainnut ainoatakaan kasvatusalan opusta tai psykologian kirjaa elämässäsi avata.
Kauas on oma ajattelukyky ja järki kasvatuksessa karannut, kun ihan normiasiatkin katsotaan väkivallaksi pelkästään jonkun trendin pohjalta minkä joku huuhaaguru on kehittänyt.
Oi voi sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten ehdotat, kun lapseen ei saa koskea ja se on täysin raivon vallassa? Meillä asioita ei saa läpi huutamalla, vaan silloin lähdetään tilanteesta pois rauhoittumaan. Viimeksi tänään lapsi lähti jäähylle, kun menetti täysin hermonsa siitä, ettei päässyt ulos, koska minä tein juuri ruokaa. Koska pyyntö rauhoittua ja selitys miksi ei lähdetä ulos ei toimineet lapsi lähti huoneeseensa miettimään mikä meni nyt pieleen. Takaisin saa tulla heti, kun on rauhoittunut. Lapsen poisto tilanteesta, jossa se vain ottaa kierroksia on ihan toimiva keino.
En tiedä mitä teillä tarkoittaa raivon vallassa mutta meillä on ollut samanlaista kiukuttelua ja suoraa kurkkua itkun sekaista karjumista, kohta se siitä rauhoittuu ja pyytää syliin. Ei ole tarvinnut viedä muualle huutamaan.
Ja sä annat sen siinä vaan karjua? Ja oletatko myös, että jokainen lapsi on samanlainen kuin se sun kakaras? Jotkut lapset ei todellakaan rauhoitu missään hetkessä.
On elämän kannalta TODELLA tärkeä taito oppia rauhottamaan itsensä. Aikuisenakin moni poistuu tilanteessa rauhoittumaan mikä on hieno juttu. En kyllä esimerkiksi kumppanina kestäisi ihmistiä, joka kiljuu ja karjuu eikä yhtään tajua omaa velvollisuuttaan osata rauhottaa itsensä vaan kuvittelee sen olevan jotenkin OK. Karjua koska "tuntuu siltä". Ilmeisesti itsekin huudat siellä kotona, jos vaan siltä tuntuu välittämättä tuon taivaallista muista ihmisistä, ympäristöstä ja siitä, tuoko se sun kiljuminen edes mitään positiivista lopputulosta?
Ei kun pitää opetella sanoittamaan tunteensa niin aikuisenakin osaa sitten tulkita itseään ja muita. Sanoittaa sitten esimiehen ja omat tunteet, kun kehottaa olemaan ripeämpi ja vaatii jäämään ylitöihin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tottuu jäähyllä ollessaan siihen, että vaikeina hetkinä hänet suljetaan muiden seurasta eikä tarjota apua tunteiden käsittelyyn.
Eipäs, vaan lapsi oppii ymmärtämään että mikäli hän ei tottele sääntöjä, hänet suljetaan joukosta pois.
Omasta yhteisöstä ulos heittäminen ja yksin jääminen on käytännössä tarkoittanut kuolemaa satojen tuhansien vuosien ajan ihmislajin historiassa, joten se on erittäin tehokas opetuskeino.
No mutta eikö se ole melkoisen arvokas kokemus elämästä? Että jos perseilet niin omilles jäät.
Missä edes sanotaan että ihminen menee piloille jos se joutuu kohtamaan elämässään kriisejä tai ylipäänsä jotain epämiellyttävää?
Kamalampaa on tämä nykymeno missä lasta yritetään kasvattaa pehmustetussa huoneessa (henkisesti).
Sinä et ole tainnut ainoatakaan kasvatusalan opusta tai psykologian kirjaa elämässäsi avata.
Kukaan tervejärkinen ei sellasia lue.
En ole se kelle vastasit, mutta en ole avannut itse koskaan, enkä avaakaan. Antaa sinkkosten ja muiden rahastaa uusavuttomia curlingvanhempia, muilta lasten kasvattaminen tulee selkäytimestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tottuu jäähyllä ollessaan siihen, että vaikeina hetkinä hänet suljetaan muiden seurasta eikä tarjota apua tunteiden käsittelyyn.
Eipäs, vaan lapsi oppii ymmärtämään että mikäli hän ei tottele sääntöjä, hänet suljetaan joukosta pois.
Omasta yhteisöstä ulos heittäminen ja yksin jääminen on käytännössä tarkoittanut kuolemaa satojen tuhansien vuosien ajan ihmislajin historiassa, joten se on erittäin tehokas opetuskeino.
No mutta eikö se ole melkoisen arvokas kokemus elämästä? Että jos perseilet niin omilles jäät.
Missä edes sanotaan että ihminen menee piloille jos se joutuu kohtamaan elämässään kriisejä tai ylipäänsä jotain epämiellyttävää?
Kamalampaa on tämä nykymeno missä lasta yritetään kasvattaa pehmustetussa huoneessa (henkisesti).
Sinä et ole tainnut ainoatakaan kasvatusalan opusta tai psykologian kirjaa elämässäsi avata.
Ainakin itsellä pelaa tuo maalaisjärki vielä ettei tässä neljän lapsen kanssa mitään opuksia ole tarvittu. Ei ole tarvinnut mummonikaan eikä äitinikään. Maalaisjärki taitaakin olla perinnöllistä. Kaikilla sitä ei kun ei ole.
Uusavuttomat oppaita ja kirjoja tarvitsee :D
Minä laitoin lapset lukemaan lakikirjoja. Oppivat pykälät ja tietävät että häkki voi heilahtaa jos on idiootti.
Tunnen yhden curlingvanhempien tenavan, siis pumpulissa kasvatetun, jota ei koskaan komenneta, annetaan puhua aikuisten päällekin ja vastataan sille vain rauhassa vaikka keskeyttäisi, annetaan toisinsanoen hyppiä aikuisten silmille kokoajan. Minä kun siutten komennan tätä tenavaa ja osoitan sille paikkansa, se pillahtaa itkuun ja saa valtavan draamakohtauksen, jossa kiljuu äidilleen "miksi kaikki kiusaa mua?"
Pyörittelen vain silkmiäni siinä sitten, kun äiti lepyttelee tätä draamanäyttelijää ja tanssii taas sen pilli tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli jos isompi sisarus lyö pienempää niin minun täytyy jäädä sanoittamaan lyöjän tunteita eikä keskittyä lapseen, jota on satutettu?
Minulla on kolme lasta ja vanhin on todella temperamenttinen, kiihtyy nopeasti ja saattaa alkaa tönimään sisaruksiaan yms ja menee johonkin sekopäiseen tilaan, jossa ei kuuntele puhetta. Koskettaa ei saa eikä todellakaan sanoittaa tunteita, hänhän vaan nauraa mulle siinä tilanteessa. Joten silloin kutsuu jäähy kunnes hän on rauhoittunut ja kykenee juttelemaan asiasta.
Kaksi muuta ei ole koskaan joutunut jäähylle, joten en mielestäni sitä kevyin perustein käytä. Kaikkiin lapsiin ei vain pelkkä puhe tehoa.
Voi lapsi parkaa, syliä se vaan kaipaa. Julmaa laittaa hädässä oleva lapsi jäähylle!
eli opetetaan lapselle että sisaruksia hakkaamalla saa äidin huomion ja pääsee syliin?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden curlingvanhempien tenavan, siis pumpulissa kasvatetun, jota ei koskaan komenneta, annetaan puhua aikuisten päällekin ja vastataan sille vain rauhassa vaikka keskeyttäisi, annetaan toisinsanoen hyppiä aikuisten silmille kokoajan. Minä kun siutten komennan tätä tenavaa ja osoitan sille paikkansa, se pillahtaa itkuun ja saa valtavan draamakohtauksen, jossa kiljuu äidilleen "miksi kaikki kiusaa mua?"
Pyörittelen vain silkmiäni siinä sitten, kun äiti lepyttelee tätä draamanäyttelijää ja tanssii taas sen pilli tahdissa.
Kuulostaa harvinaisen tutulta. Itse tunnen erittäin läheltä samanlaisen, murrosiän kynnyksellä ja poika kyseessä. Meninpä sitten mummon kanssa pitsailut kieltämään, niin se murjotuksen määrä plussana vielä äidilleen valehtelut ettei mukamas tiennyt täällä olleen keittiössä ruoka valmiina ja olin sanonut, että ruokaa on hellalla, että siitä vain ottamaan. Tämä yksi esimerkki pojan toiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida opettajaa kiinnostaa kenenkään jemi-jaminan tunteiden sanoitukset, kun luokassa on 29 muutakin oppilasta ohjattavana ja valvottavana.[/quote
Pitäisi kiinnostaa. Nykyään kouluissa suositaan nimenomaan keskustelevaa kasvatusotetta eikä sitä perinteistä "tottele tai joudut jälki-istuntoon" -menetelmää.
Sanokaa ettei tämä voi tosissaan olla xD
Kyllä se on totta. Jälki-istuntoa varten saa perseillä huolella ja pitkään ja se on se viimeinen keino ennen koulun ulkopuolisen avun paikalle pyytämistä. Sitä ennen käydään kasvatuskeskusteluja lapsen kanssa, soitetaan kotiin ja pidetään palavereja opettajan, oppilaan, rehtorin, vanhempien, opon ja/tai kuraattorin kanssa ja nimenomaan kysellään lapselta, että mikä sulla on hätänä ja miten me voidaan auttaa. Käytäväänkään ei saa poistaa, koska jos se lapsi pistää itsensä tai jonkun vaatteet paskaks niin siinäpä ollaan sitten korvausvaatimusten äärellä. Ihan käsittämätöntä tämä välillä on, kun tietää, että johonkin lapseen toimisi se jälki-istunto tai vaikka poliisin kutsuminen, mutta kuukausia lässytetään ja sanoitetaan teinin tunteita ja väännetään siitä miksi hän taas löi kaveria tai miksi koulussa ei ole käyty kuukauteen ja teiniä ei vois vähempää kiinnostaa.
T. Yläasteen opeMinun aikanani jo opettajalle äänen korottamisesta ja jankuttamisesta joutui käytävään miettimään. Kun koulukirja oli unohtunut kotiin tai läksyt olivat jääneet tekemättä kolme kertaa, sai jälki-istuntoa. Luokkani olivat kyllä tosi rauhallisia koko kouluaikani ja "häiriköt" olivat niitä, jotka toistuvasti kikattivat ja puhuivat omia juttujaan eivätkä keskittyneet opetukseen. Koskaan ei tarvinnut pelätä, ainakaan oppitunnilla.
Aloitin koulun 1998, joten joko häiriökäyttäytyminen on räjähtänyt sen jälkeen käsiin tai sitten minulle vain sattui rauhallisia luokkatovereita läpi kouluajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse traumatisoiduin passiivis-aggressiivisesta eristämisestä paljon enemmän kuin tukistamisesta.
Ei tämä ole mikään vertailu. Molemmat toimintatavat ovat lasta kohtaan väärin.
Et sinä päätä, mikä tämä on.
Et päätä kyllä sinäkään. Kuulostat aivan kakaralta btw 😂
-ohis
Niin? En ole päättänytkään. Pointtisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei taida opettajaa kiinnostaa kenenkään jemi-jaminan tunteiden sanoitukset, kun luokassa on 29 muutakin oppilasta ohjattavana ja valvottavana.[/quote
Pitäisi kiinnostaa. Nykyään kouluissa suositaan nimenomaan keskustelevaa kasvatusotetta eikä sitä perinteistä "tottele tai joudut jälki-istuntoon" -menetelmää.
Sanokaa ettei tämä voi tosissaan olla xD
Kyllä se on totta. Jälki-istuntoa varten saa perseillä huolella ja pitkään ja se on se viimeinen keino ennen koulun ulkopuolisen avun paikalle pyytämistä. Sitä ennen käydään kasvatuskeskusteluja lapsen kanssa, soitetaan kotiin ja pidetään palavereja opettajan, oppilaan, rehtorin, vanhempien, opon ja/tai kuraattorin kanssa ja nimenomaan kysellään lapselta, että mikä sulla on hätänä ja miten me voidaan auttaa. Käytäväänkään ei saa poistaa, koska jos se lapsi pistää itsensä tai jonkun vaatteet paskaks niin siinäpä ollaan sitten korvausvaatimusten äärellä. Ihan käsittämätöntä tämä välillä on, kun tietää, että johonkin lapseen toimisi se jälki-istunto tai vaikka poliisin kutsuminen, mutta kuukausia lässytetään ja sanoitetaan teinin tunteita ja väännetään siitä miksi hän taas löi kaveria tai miksi koulussa ei ole käyty kuukauteen ja teiniä ei vois vähempää kiinnostaa.
T. Yläasteen opeMinun aikanani jo opettajalle äänen korottamisesta ja jankuttamisesta joutui käytävään miettimään. Kun koulukirja oli unohtunut kotiin tai läksyt olivat jääneet tekemättä kolme kertaa, sai jälki-istuntoa. Luokkani olivat kyllä tosi rauhallisia koko kouluaikani ja "häiriköt" olivat niitä, jotka toistuvasti kikattivat ja puhuivat omia juttujaan eivätkä keskittyneet opetukseen. Koskaan ei tarvinnut pelätä, ainakaan oppitunnilla.
Aloitin koulun 1998, joten joko häiriökäyttäytyminen on räjähtänyt sen jälkeen käsiin tai sitten minulle vain sattui rauhallisia luokkatovereita läpi kouluajan.
Sama kokemus ja aloitin koulun vuonna 1994. Häiriköt laitettiin laitosmaisiin kouluihin tai tarkkikselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapsia kasvatettiin. Nykyään vain ymmärretään ja ymmärretään.
Ennen lapsia usein pahoinpideltiin rajusti. Ja pahoinpidellään monesti myös nykyään.
Ja hipstereiden mielestä maailma on aina niin mustavalkoinen, että ellei lasta ymmärrä ja ymmärrä ja kasvata pumpulissa vaaleenpunaiset rillit päässä, niin ainoa toinen vaihtoehto on pahoinpidellä sitä henkihieveriin. Jaaha, jaaha.
No mikä luonnonoikku minä sitten olen, koska en tee noista kumpaakaan, osaan komentaa ja pitää lapseni kurissa, jopa uhkaamalla selkäsaunalla, mutta en piekse sitä henkihieveriin, mutta en myöskään ole selittänyt kaikkea "lapsentahtisesti" ja vain ymmärtänyt ja ymmärtänyt lempeästi.
Niin, keskitienkulkijoita ei ole enää olemassa vai, meitä jotka kasvattaa lapsista hyväkäytöksisiä ja muita kunnioittavia, ei silmille hyppijöitä.
En ole huutanut muuta kuin koiraa sisälle. Lapseni osaa rauhoittaa itse itsensä ja osaa lähteä pois itse. Ei mun tarvi sitä huoneeseen lukita. Mutta niinkuin sanoin että meillä näin. Ei tarvitse heti hyökätä kimppuun, jokainen lapsi ja etenkin vanhempi on erilainen. Jos teillå toimii nurkkaan passittaminen niin se toimii teillä ja meillä mennään toisella tavalla 😊