Miksi täällä jauhetaan jatkuvasti lastensuojeluilmoituksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku oikeasti tehnyt joskus sellaisen??? vai onko puhetta vain???

Sitä käytetään kiristyksen peukaloruuvina toista naista kohtaan kun hän ei halua alistua kiristävän tahtoon. Minua tuttava uhkasi lasulla jollen näytä hänelle vielä rakennusvaiheessa olevaa taloamme.

Toinen naisten suosima epämiellyttävä tapa on tehdä anonyymi lasu jos herne on mennyt nenään toisen sanomisista tai tekemisistä tai välit ovat menneet poikki tai jos tuntee kateutta toista naista kohtaan. Nainen voi olla vaikka kuinka hyvä äiti tahansa mutta joutua toisen ilkeyden vuoksi lasun uhriksi. Samaan aikaan ne oikeasti lastensuojelun apua tarvivat lapset jäävät ilman apua.

Jos lapsesi kasvavat normaalissa ja turvallisessa ympäristössä niin mistään turhista lasuilmoituksista sun ei tarvitse välittää kuin sen vertaa, että selvität tilanteen viranomaisille. Mutta useinhan nää ketkä pelkää ja meuhkaa lastensuojeluilmoituksista ovat sellaisia tapauksia, että perheessä jotain on pielessä. Koittakaa pliis tajuta et esim. huostaanotto on ihan helvetin kallis prosessi eikä sellaiseen ryhdytä enneku on oikeasti pakko. 

Jo pelkästään selvitykseen joutuminen on ihmisarvoa alentavaa ja joutuu päästämään kotiinsa tuntemattomia ihmisiä. Koti pitäisi olla jokaiselle paikka jonne saa itse valita ihmiset joita pyytää.

Mistäs sinä tiedät niiden ihmisten tilanteen jotka lastensuojelun selvitykseen joutuvat?

Lastensuojelu on jokatapauksessa työpaikka ihmisille ja riippuvainen siitä, että ilmoituksia on tarpeeksi ja saadaan asiakkuuksia muutoin resursseja pienennetään. Kuka haluaa menettää työpaikkansa?

Sijoitukset on myös rahakasta bisnestä. Lapsi jos saadaan sijoitukseen hänet halutaan pitää siellä koska laitos saa hyvän rahan.

Yleensä sijoitetaan perheeseen. Eikä huostaanoton tekevät ihmiset mitenkään hyödy rahallisesti lapsen sijoittamisesta. Kunta siinä ainakin menettää rutosti rahaa.

Valtio korvaa menetykset. Lastensuojelun asiakkuus säilyy lapsen ollessa huostassa ja he saavat pitää resursseja ylläpitävän asiakkuuden.

Kyllä täytyy olla sokea jos ei ole yhtään tietoinen turhista sijoituksista.

Ei valtio korvaa. Ei todellakaan eikä huostassa olo mitenkään tuota vaan on suuri menoerä.

Vastaanottavalle paikalle on hyvä tulo.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelu ilmoitusta ei tarvitse pelätä jos ei ole mitään salattavaa ja pelättävää.

Itse olen tehnyt lasun omasta tyttärestäni keskusteltuani ensin luokanvalvojan kanssa, koska tytöllä alkoi 14-vuotiaana niin vahva masennus ettei enää selvinnyt kouluun. Minulta loppui keinot ja voimat, lääkäri yritti lähetettä nuorisopsykiatrian hoitopaikkaan koska itsetuhoisuuden vaara oli suuri. Ei päässyt kun ei ollut tilaa!

Päädyimme lasuun jotta meitä alettaisiin ottaa todesta. Vasta silloin asiat alkoivat rullata ja tyttö sai avun.

Nyt tyttäreni on jo nuori nainen, terve ja hyvinvoiva. Ostanut oman asunnon, hyvässä työpaikassa ja masennus eilispäivää. Ilman lastensuojelun tukea en tiedä missä oltaisiin, kiitos heille!

Ei pitäisi olla niin että lastensuojelun asiakkuus on hoidon saamisen edellytys. Systeemi toimii silloin väärin.

Toisaalta se "apu" voi ollakin jotain aivan muuta kuin hoitoa, on ollut näitä "hoidollisia huostaanottoja" joilla ei ole mitään tekemistä oikean hoidon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Siis mulle on tullut pakokauhu noista Lasu jutuista. Hammaslääkäri, jos lapsella reikiä - > Lasu. Itku tai sisarusten tappelu kerrostalossa - > Lasu. Peruuntuneet lääkärit-> Lasu, sekainen koti - > Lasu. Neuvolassa juttelu-> Lasu.

Isän kanssa otetaan saunaoluet-> Lasu. Jne.

Tavallinen perhe ollaan, mutta joka paikassa jauhetaan näistä lasuista, oikeesti tullut pelko ja kammo.

Sama. Ja sitä kammoa ei yhtään helpota yksi perätön ilmoitus. Se jää niin syvälle tuo loukkaus, lapset yleensä elämässä on se kaikken tärkein, heidän eteen tekee kaikkensa. Siitä jää pelko, ainainen varpaillaan olo, tunne, että on riittämättön ja huono vanhempi vaikkei olisikaan. Puhuisin jopa traumasta.

Minusta tästä pitäisi keskustella enemmän ja tuoda enemmän julki, että nämä oikeasti vaikuttaa syvästi ihmisiin ja perheisiin. Enkä nyt tarkoita niitä tapauksia, joissa lasu on aiheellinen. Tällaiset liian herkästi kaikkeen puuttumiset ei vain valitettavasti hyödytä ketään. Päinvastoin tuollainen herättää monenlaisia kielteisiä ja vaikeita tunteita, jotka saattaa ajaa ihmisen vaikka vihaan ja jopa masennukseen.

En ymmärrä monessakaan kohtaa tätä valtiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku oikeasti tehnyt joskus sellaisen??? vai onko puhetta vain???

Sitä käytetään kiristyksen peukaloruuvina toista naista kohtaan kun hän ei halua alistua kiristävän tahtoon. Minua tuttava uhkasi lasulla jollen näytä hänelle vielä rakennusvaiheessa olevaa taloamme.

Toinen naisten suosima epämiellyttävä tapa on tehdä anonyymi lasu jos herne on mennyt nenään toisen sanomisista tai tekemisistä tai välit ovat menneet poikki tai jos tuntee kateutta toista naista kohtaan. Nainen voi olla vaikka kuinka hyvä äiti tahansa mutta joutua toisen ilkeyden vuoksi lasun uhriksi. Samaan aikaan ne oikeasti lastensuojelun apua tarvivat lapset jäävät ilman apua.

Jos lapsesi kasvavat normaalissa ja turvallisessa ympäristössä niin mistään turhista lasuilmoituksista sun ei tarvitse välittää kuin sen vertaa, että selvität tilanteen viranomaisille. Mutta useinhan nää ketkä pelkää ja meuhkaa lastensuojeluilmoituksista ovat sellaisia tapauksia, että perheessä jotain on pielessä. Koittakaa pliis tajuta et esim. huostaanotto on ihan helvetin kallis prosessi eikä sellaiseen ryhdytä enneku on oikeasti pakko. 

Jo pelkästään selvitykseen joutuminen on ihmisarvoa alentavaa ja joutuu päästämään kotiinsa tuntemattomia ihmisiä. Koti pitäisi olla jokaiselle paikka jonne saa itse valita ihmiset joita pyytää.

Mistäs sinä tiedät niiden ihmisten tilanteen jotka lastensuojelun selvitykseen joutuvat?

Lastensuojelu on jokatapauksessa työpaikka ihmisille ja riippuvainen siitä, että ilmoituksia on tarpeeksi ja saadaan asiakkuuksia muutoin resursseja pienennetään. Kuka haluaa menettää työpaikkansa?

Sijoitukset on myös rahakasta bisnestä. Lapsi jos saadaan sijoitukseen hänet halutaan pitää siellä koska laitos saa hyvän rahan.

Yleensä sijoitetaan perheeseen. Eikä huostaanoton tekevät ihmiset mitenkään hyödy rahallisesti lapsen sijoittamisesta. Kunta siinä ainakin menettää rutosti rahaa.

Valtio korvaa menetykset. Lastensuojelun asiakkuus säilyy lapsen ollessa huostassa ja he saavat pitää resursseja ylläpitävän asiakkuuden.

Kyllä täytyy olla sokea jos ei ole yhtään tietoinen turhista sijoituksista.

Ei valtio korvaa. Ei todellakaan eikä huostassa olo mitenkään tuota vaan on suuri menoerä.

Vastaanottavalle paikalle on hyvä tulo.

Meille sijaisperheille siis. No ei ole mikään hyvä tulo ja edelleenkin kunnille hirvittävä menoerä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku oikeasti tehnyt joskus sellaisen??? vai onko puhetta vain???

Sitä käytetään kiristyksen peukaloruuvina toista naista kohtaan kun hän ei halua alistua kiristävän tahtoon. Minua tuttava uhkasi lasulla jollen näytä hänelle vielä rakennusvaiheessa olevaa taloamme.

Toinen naisten suosima epämiellyttävä tapa on tehdä anonyymi lasu jos herne on mennyt nenään toisen sanomisista tai tekemisistä tai välit ovat menneet poikki tai jos tuntee kateutta toista naista kohtaan. Nainen voi olla vaikka kuinka hyvä äiti tahansa mutta joutua toisen ilkeyden vuoksi lasun uhriksi. Samaan aikaan ne oikeasti lastensuojelun apua tarvivat lapset jäävät ilman apua.

Jos lapsesi kasvavat normaalissa ja turvallisessa ympäristössä niin mistään turhista lasuilmoituksista sun ei tarvitse välittää kuin sen vertaa, että selvität tilanteen viranomaisille. Mutta useinhan nää ketkä pelkää ja meuhkaa lastensuojeluilmoituksista ovat sellaisia tapauksia, että perheessä jotain on pielessä. Koittakaa pliis tajuta et esim. huostaanotto on ihan helvetin kallis prosessi eikä sellaiseen ryhdytä enneku on oikeasti pakko. 

Jo pelkästään selvitykseen joutuminen on ihmisarvoa alentavaa ja joutuu päästämään kotiinsa tuntemattomia ihmisiä. Koti pitäisi olla jokaiselle paikka jonne saa itse valita ihmiset joita pyytää.

Mistäs sinä tiedät niiden ihmisten tilanteen jotka lastensuojelun selvitykseen joutuvat?

Lastensuojelu on jokatapauksessa työpaikka ihmisille ja riippuvainen siitä, että ilmoituksia on tarpeeksi ja saadaan asiakkuuksia muutoin resursseja pienennetään. Kuka haluaa menettää työpaikkansa?

Sijoitukset on myös rahakasta bisnestä. Lapsi jos saadaan sijoitukseen hänet halutaan pitää siellä koska laitos saa hyvän rahan.

Yleensä sijoitetaan perheeseen. Eikä huostaanoton tekevät ihmiset mitenkään hyödy rahallisesti lapsen sijoittamisesta. Kunta siinä ainakin menettää rutosti rahaa.

Juu, näistä perheistä kuten laitoksistakin löytyy laidasta laitaan. Hyvällä tuurilla jonkun mitättömän asian takia sijoitettu lapsi on joutunut pedofiilin uhriksi tai muuten kohdeltu kuin roskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mulle on tullut pakokauhu noista Lasu jutuista. Hammaslääkäri, jos lapsella reikiä - > Lasu. Itku tai sisarusten tappelu kerrostalossa - > Lasu. Peruuntuneet lääkärit-> Lasu, sekainen koti - > Lasu. Neuvolassa juttelu-> Lasu.

Isän kanssa otetaan saunaoluet-> Lasu. Jne.

Tavallinen perhe ollaan, mutta joka paikassa jauhetaan näistä lasuista, oikeesti tullut pelko ja kammo.

Sama. Ja sitä kammoa ei yhtään helpota yksi perätön ilmoitus. Se jää niin syvälle tuo loukkaus, lapset yleensä elämässä on se kaikken tärkein, heidän eteen tekee kaikkensa. Siitä jää pelko, ainainen varpaillaan olo, tunne, että on riittämättön ja huono vanhempi vaikkei olisikaan. Puhuisin jopa traumasta.

Minusta tästä pitäisi keskustella enemmän ja tuoda enemmän julki, että nämä oikeasti vaikuttaa syvästi ihmisiin ja perheisiin. Enkä nyt tarkoita niitä tapauksia, joissa lasu on aiheellinen. Tällaiset liian herkästi kaikkeen puuttumiset ei vain valitettavasti hyödytä ketään. Päinvastoin tuollainen herättää monenlaisia kielteisiä ja vaikeita tunteita, jotka saattaa ajaa ihmisen vaikka vihaan ja jopa masennukseen.

En ymmärrä monessakaan kohtaa tätä valtiota.

Puhut pelkkää asiaa ja varmasti puettu hyvin sanoiksi monen kaltoin kohdellun vanhemman tunteet.

Minutkin on syyttömäksi todettu, mutta trauma jäi minulle sekä lapsilleni.

Naiivi ajatus että jos perheellä on asiat kunnossa,ei tarvitse pelätä. Siis eihän lastensuojelu voi aukottomasti TIETÄÄ että asiat ovat kunnossa. He tekevät tulkintoja perheen tilanteesta ja koska ihmiset ovat erilaisia,he voivat myös tulkita tilanteita eri tavoin. Joskus he tulkitsevat että tarve asiakkuudelle on vaikkei olisi,joskus taas että asiat ovat ok vaikka eivät olisi, vaikka varmasti useimmiten tulkinnat osuvat oikeaan.

Esim.perhe jossa kaikki ok, mutta lapsen huone on sotkuinen,lapsi on myöhästynyt koulusta pari kertaa ja selviää että perheenäidin äiti kuoli puoli vuotta sitten ja äiti on joutunut turvautumaan unilääkkeisiin ja keskusteluapuun, on lähtökohtaisesti asetelma joka voi aiheuttaa HUOLTA mahdollisesta tuen tarpeesta. Kun tämä huoli on herännyt, voivat tulkinnat olla huolen värittämiä. Äiti koittaa keittää kahvia sos.työntekijöille,mutta maito olikin loppu. Tämä sinäänsä harmiton asia voikin näyttäytyä huolen herättyä taas yhtenä merkkinä siitä,että aihetta huoleen on(äiti ei muista käydä kaupassa ajoissa tms.)

Koiralla iskee ripuli ja kakkaa lattialle = epäilys ettei koiraa lenkitetä tarpeeksi eli taas merkki elämänhallintaongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Naiivi ajatus että jos perheellä on asiat kunnossa,ei tarvitse pelätä. Siis eihän lastensuojelu voi aukottomasti TIETÄÄ että asiat ovat kunnossa. He tekevät tulkintoja perheen tilanteesta ja koska ihmiset ovat erilaisia,he voivat myös tulkita tilanteita eri tavoin. Joskus he tulkitsevat että tarve asiakkuudelle on vaikkei olisi,joskus taas että asiat ovat ok vaikka eivät olisi, vaikka varmasti useimmiten tulkinnat osuvat oikeaan.

Esim.perhe jossa kaikki ok, mutta lapsen huone on sotkuinen,lapsi on myöhästynyt koulusta pari kertaa ja selviää että perheenäidin äiti kuoli puoli vuotta sitten ja äiti on joutunut turvautumaan unilääkkeisiin ja keskusteluapuun, on lähtökohtaisesti asetelma joka voi aiheuttaa HUOLTA mahdollisesta tuen tarpeesta. Kun tämä huoli on herännyt, voivat tulkinnat olla huolen värittämiä. Äiti koittaa keittää kahvia sos.työntekijöille,mutta maito olikin loppu. Tämä sinäänsä harmiton asia voikin näyttäytyä huolen herättyä taas yhtenä merkkinä siitä,että aihetta huoleen on(äiti ei muista käydä kaupassa ajoissa tms.)

Koiralla iskee ripuli ja kakkaa lattialle = epäilys ettei koiraa lenkitetä tarpeeksi eli taas merkki elämänhallintaongelmasta.

Tilannetta ei paranna, että näihinkin ammatteihin valikoituu myös täysin sopimatonta porukkaa. Se on helppo ammatti vallanhaluiselle päästä pätemään vähän turhankin paljon. Näitä on niin nähty ja kuultu. Siinä ammatissa ihan yhtä lailla hulluja kuin missä tahansa muussa.

Vierailija kirjoitti:

Naiivi ajatus että jos perheellä on asiat kunnossa,ei tarvitse pelätä. Siis eihän lastensuojelu voi aukottomasti TIETÄÄ että asiat ovat kunnossa. He tekevät tulkintoja perheen tilanteesta ja koska ihmiset ovat erilaisia,he voivat myös tulkita tilanteita eri tavoin. Joskus he tulkitsevat että tarve asiakkuudelle on vaikkei olisi,joskus taas että asiat ovat ok vaikka eivät olisi, vaikka varmasti useimmiten tulkinnat osuvat oikeaan.

Esim.perhe jossa kaikki ok, mutta lapsen huone on sotkuinen,lapsi on myöhästynyt koulusta pari kertaa ja selviää että perheenäidin äiti kuoli puoli vuotta sitten ja äiti on joutunut turvautumaan unilääkkeisiin ja keskusteluapuun, on lähtökohtaisesti asetelma joka voi aiheuttaa HUOLTA mahdollisesta tuen tarpeesta. Kun tämä huoli on herännyt, voivat tulkinnat olla huolen värittämiä. Äiti koittaa keittää kahvia sos.työntekijöille,mutta maito olikin loppu. Tämä sinäänsä harmiton asia voikin näyttäytyä huolen herättyä taas yhtenä merkkinä siitä,että aihetta huoleen on(äiti ei muista käydä kaupassa ajoissa tms.)

Koiralla iskee ripuli ja kakkaa lattialle = epäilys ettei koiraa lenkitetä tarpeeksi eli taas merkki elämänhallintaongelmasta.

Hyviä esimerkkejä. Juuri tämänlaisia asioita itse pohtinut ja pelännyt silloin, kun minun lapsista tehtiin aiheeton ilmoitus.

Myöhemmin siskoni kuoli tapaturmaisesti ja pelkäsin kuollakseni sitä jos joku näkee tuskani ja on huolissaan jaksamisestani. Pelkäsin myös lääkärillä huolen heräävän, että tarvitsen mukamas apua lasten kanssa en uskaltanut pyytää päivääkään sairaslomaa töistä vaikka itkin joka hetki, kun ei ollut asiakkaita paikalla. Asiakkaiden tullessa näytin tietysti punasilmäiseltä ja olin tukkoinen, mutta pakotin itseni hymyilemään, onneksi luulivat flunssan tekevän kiusaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiivi ajatus että jos perheellä on asiat kunnossa,ei tarvitse pelätä. Siis eihän lastensuojelu voi aukottomasti TIETÄÄ että asiat ovat kunnossa. He tekevät tulkintoja perheen tilanteesta ja koska ihmiset ovat erilaisia,he voivat myös tulkita tilanteita eri tavoin. Joskus he tulkitsevat että tarve asiakkuudelle on vaikkei olisi,joskus taas että asiat ovat ok vaikka eivät olisi, vaikka varmasti useimmiten tulkinnat osuvat oikeaan.

Esim.perhe jossa kaikki ok, mutta lapsen huone on sotkuinen,lapsi on myöhästynyt koulusta pari kertaa ja selviää että perheenäidin äiti kuoli puoli vuotta sitten ja äiti on joutunut turvautumaan unilääkkeisiin ja keskusteluapuun, on lähtökohtaisesti asetelma joka voi aiheuttaa HUOLTA mahdollisesta tuen tarpeesta. Kun tämä huoli on herännyt, voivat tulkinnat olla huolen värittämiä. Äiti koittaa keittää kahvia sos.työntekijöille,mutta maito olikin loppu. Tämä sinäänsä harmiton asia voikin näyttäytyä huolen herättyä taas yhtenä merkkinä siitä,että aihetta huoleen on(äiti ei muista käydä kaupassa ajoissa tms.)

Koiralla iskee ripuli ja kakkaa lattialle = epäilys ettei koiraa lenkitetä tarpeeksi eli taas merkki elämänhallintaongelmasta.

Hyviä esimerkkejä. Juuri tämänlaisia asioita itse pohtinut ja pelännyt silloin, kun minun lapsista tehtiin aiheeton ilmoitus.

Myöhemmin siskoni kuoli tapaturmaisesti ja pelkäsin kuollakseni sitä jos joku näkee tuskani ja on huolissaan jaksamisestani. Pelkäsin myös lääkärillä huolen heräävän, että tarvitsen mukamas apua lasten kanssa en uskaltanut pyytää päivääkään sairaslomaa töistä vaikka itkin joka hetki, kun ei ollut asiakkaita paikalla. Asiakkaiden tullessa näytin tietysti punasilmäiseltä ja olin tukkoinen, mutta pakotin itseni hymyilemään, onneksi luulivat flunssan tekevän kiusaa.

Tämänkaltaisissa tilanteissa sosiaalityöntekijä järjestäisi perheelle jonkinlaista konkreettiasta apua jaksamisen tukemiseen. Se voisi olla esim. lapsiperheiden kotipalvelu, jossa työntekijät käyvät vaikka kerran viikossa tekemässä kotitöitä ja hoitamassa lapsia, jotta äiti saa omaa aikaa ja levätä. Todennäköisesti ohjaisin äidin myös esim. seurakunnan sururyhmään käsittelemään menetystään. Mutta toki, jos sinusta tämänkaltainen apu on ihan kamalaa, niin minkäs teet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mulle on tullut pakokauhu noista Lasu jutuista. Hammaslääkäri, jos lapsella reikiä - > Lasu. Itku tai sisarusten tappelu kerrostalossa - > Lasu. Peruuntuneet lääkärit-> Lasu, sekainen koti - > Lasu. Neuvolassa juttelu-> Lasu.

Isän kanssa otetaan saunaoluet-> Lasu. Jne.

Tavallinen perhe ollaan, mutta joka paikassa jauhetaan näistä lasuista, oikeesti tullut pelko ja kammo.

Sama. Ja sitä kammoa ei yhtään helpota yksi perätön ilmoitus. Se jää niin syvälle tuo loukkaus, lapset yleensä elämässä on se kaikken tärkein, heidän eteen tekee kaikkensa. Siitä jää pelko, ainainen varpaillaan olo, tunne, että on riittämättön ja huono vanhempi vaikkei olisikaan. Puhuisin jopa traumasta.

Minusta tästä pitäisi keskustella enemmän ja tuoda enemmän julki, että nämä oikeasti vaikuttaa syvästi ihmisiin ja perheisiin. Enkä nyt tarkoita niitä tapauksia, joissa lasu on aiheellinen. Tällaiset liian herkästi kaikkeen puuttumiset ei vain valitettavasti hyödytä ketään. Päinvastoin tuollainen herättää monenlaisia kielteisiä ja vaikeita tunteita, jotka saattaa ajaa ihmisen vaikka vihaan ja jopa masennukseen.

En ymmärrä monessakaan kohtaa tätä valtiota.

Sitä se teettää tämä induvidualismin korostus. Kun ei ole yhteisöllisyyttä ja "kylä kasvattaa" -meininkiä, ei voi mennä suoraan kysymään "miten menee?".

Vierailija kirjoitti:

Naiivi ajatus että jos perheellä on asiat kunnossa,ei tarvitse pelätä. Siis eihän lastensuojelu voi aukottomasti TIETÄÄ että asiat ovat kunnossa. He tekevät tulkintoja perheen tilanteesta ja koska ihmiset ovat erilaisia,he voivat myös tulkita tilanteita eri tavoin. Joskus he tulkitsevat että tarve asiakkuudelle on vaikkei olisi,joskus taas että asiat ovat ok vaikka eivät olisi, vaikka varmasti useimmiten tulkinnat osuvat oikeaan.

Esim.perhe jossa kaikki ok, mutta lapsen huone on sotkuinen,lapsi on myöhästynyt koulusta pari kertaa ja selviää että perheenäidin äiti kuoli puoli vuotta sitten ja äiti on joutunut turvautumaan unilääkkeisiin ja keskusteluapuun, on lähtökohtaisesti asetelma joka voi aiheuttaa HUOLTA mahdollisesta tuen tarpeesta. Kun tämä huoli on herännyt, voivat tulkinnat olla huolen värittämiä. Äiti koittaa keittää kahvia sos.työntekijöille,mutta maito olikin loppu. Tämä sinäänsä harmiton asia voikin näyttäytyä huolen herättyä taas yhtenä merkkinä siitä,että aihetta huoleen on(äiti ei muista käydä kaupassa ajoissa tms.)

Koiralla iskee ripuli ja kakkaa lattialle = epäilys ettei koiraa lenkitetä tarpeeksi eli taas merkki elämänhallintaongelmasta.

Sekin pitää huomioida, että sossulle "asiat ovat kunnossa" tarkoittaa sitä, että perhe elää niin kuin virallisesti on suositeltu ja määrätty. Jos joku perhe on perustellusti eri mieltä kuin virallinen linjaus niin heillä "asiat eivät ole kunnossa" vaikka todellisuudessa lapset voisivat oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiivi ajatus että jos perheellä on asiat kunnossa,ei tarvitse pelätä. Siis eihän lastensuojelu voi aukottomasti TIETÄÄ että asiat ovat kunnossa. He tekevät tulkintoja perheen tilanteesta ja koska ihmiset ovat erilaisia,he voivat myös tulkita tilanteita eri tavoin. Joskus he tulkitsevat että tarve asiakkuudelle on vaikkei olisi,joskus taas että asiat ovat ok vaikka eivät olisi, vaikka varmasti useimmiten tulkinnat osuvat oikeaan.

Esim.perhe jossa kaikki ok, mutta lapsen huone on sotkuinen,lapsi on myöhästynyt koulusta pari kertaa ja selviää että perheenäidin äiti kuoli puoli vuotta sitten ja äiti on joutunut turvautumaan unilääkkeisiin ja keskusteluapuun, on lähtökohtaisesti asetelma joka voi aiheuttaa HUOLTA mahdollisesta tuen tarpeesta. Kun tämä huoli on herännyt, voivat tulkinnat olla huolen värittämiä. Äiti koittaa keittää kahvia sos.työntekijöille,mutta maito olikin loppu. Tämä sinäänsä harmiton asia voikin näyttäytyä huolen herättyä taas yhtenä merkkinä siitä,että aihetta huoleen on(äiti ei muista käydä kaupassa ajoissa tms.)

Koiralla iskee ripuli ja kakkaa lattialle = epäilys ettei koiraa lenkitetä tarpeeksi eli taas merkki elämänhallintaongelmasta.

Hyviä esimerkkejä. Juuri tämänlaisia asioita itse pohtinut ja pelännyt silloin, kun minun lapsista tehtiin aiheeton ilmoitus.

Myöhemmin siskoni kuoli tapaturmaisesti ja pelkäsin kuollakseni sitä jos joku näkee tuskani ja on huolissaan jaksamisestani. Pelkäsin myös lääkärillä huolen heräävän, että tarvitsen mukamas apua lasten kanssa en uskaltanut pyytää päivääkään sairaslomaa töistä vaikka itkin joka hetki, kun ei ollut asiakkaita paikalla. Asiakkaiden tullessa näytin tietysti punasilmäiseltä ja olin tukkoinen, mutta pakotin itseni hymyilemään, onneksi luulivat flunssan tekevän kiusaa.

Tämänkaltaisissa tilanteissa sosiaalityöntekijä järjestäisi perheelle jonkinlaista konkreettiasta apua jaksamisen tukemiseen. Se voisi olla esim. lapsiperheiden kotipalvelu, jossa työntekijät käyvät vaikka kerran viikossa tekemässä kotitöitä ja hoitamassa lapsia, jotta äiti saa omaa aikaa ja levätä. Todennäköisesti ohjaisin äidin myös esim. seurakunnan sururyhmään käsittelemään menetystään. Mutta toki, jos sinusta tämänkaltainen apu on ihan kamalaa, niin minkäs teet. 

Minä selviän elämästäni pääosin yksin ja jos konkreettista apua tarvitsen sitä on antamassa ystävät ja vanhemmat. Todellakaan en tarvitse ketään tuntematonta ihmistä minun elämääni kuormittamaan läsnäolollaan surun hetkellä. Suru yksinään on jo raskas kantaa ja siihen päälle jos laittaa sen, että joutuisi holhoukseen ja pakotettaisiin ottamaan tuntematon ihminen omaan kotiinsa sekä joutuisi johonkin ryhmään suruaan, äärimmäisen henkilökohtaista asiaa käsittelemään olisi kauhistus. En ole hiventäkään itsetuhoinen, mutta sossun "tarjoaman tuen" jälkeen luultavasti poispääsy keinolla millä hyvänsä alkaisi tuntua hyvältä vaihtoehdolta.

Mainitsemasi asiat eivät ole minulle apua tai auta selviämään arjesta surun kanssa. Ne ovat rangaistus, tuomio syyttömälle, pakotteita jotka joutuisin kestämään surun lisäksi jotta he eivät ala tehtailla mitään lasteni päänmenoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mulle on tullut pakokauhu noista Lasu jutuista. Hammaslääkäri, jos lapsella reikiä - > Lasu. Itku tai sisarusten tappelu kerrostalossa - > Lasu. Peruuntuneet lääkärit-> Lasu, sekainen koti - > Lasu. Neuvolassa juttelu-> Lasu.

Isän kanssa otetaan saunaoluet-> Lasu. Jne.

Tavallinen perhe ollaan, mutta joka paikassa jauhetaan näistä lasuista, oikeesti tullut pelko ja kammo.

Sama. Ja sitä kammoa ei yhtään helpota yksi perätön ilmoitus. Se jää niin syvälle tuo loukkaus, lapset yleensä elämässä on se kaikken tärkein, heidän eteen tekee kaikkensa. Siitä jää pelko, ainainen varpaillaan olo, tunne, että on riittämättön ja huono vanhempi vaikkei olisikaan. Puhuisin jopa traumasta.

Minusta tästä pitäisi keskustella enemmän ja tuoda enemmän julki, että nämä oikeasti vaikuttaa syvästi ihmisiin ja perheisiin. Enkä nyt tarkoita niitä tapauksia, joissa lasu on aiheellinen. Tällaiset liian herkästi kaikkeen puuttumiset ei vain valitettavasti hyödytä ketään. Päinvastoin tuollainen herättää monenlaisia kielteisiä ja vaikeita tunteita, jotka saattaa ajaa ihmisen vaikka vihaan ja jopa masennukseen.

En ymmärrä monessakaan kohtaa tätä valtiota.

Sitä se teettää tämä induvidualismin korostus. Kun ei ole yhteisöllisyyttä ja "kylä kasvattaa" -meininkiä, ei voi mennä suoraan kysymään "miten menee?".

Ei vaan päinvastoin: tämä "yhteisöllisyys" ja "koko kylä kasvattaa" -vääristymä nimenomaan ilmenee sairaalloisena vimmana päästä kurittamaan "yhteisön" muita jäseniä, loukkaamaan perheen yksityisyyttä ja jopa hajottamaan koko perhe, sekä epäterveenä vallanhaluna päästä sorkkimaan toisten henkilökohtaisia asioita, tapoja sekä tottumuksia.

Tämän lasuttelun taustalla on se sama psyykkinen mekanismi, joka ilmenee "yhteisössä" myös tupakoitsijoiden kurittamisessa ja vainoamisessa, haluna rajoittaa (hinnoittelulla ym.) toisten alkoholinkäyttöä ym. nautintoaineiden käyttöä, sekä jopa ruoka-aineisiinkin saakka ulottuvana terveysfanatismina.

Tuollainen "koko kylä kasvattaa" -yhteisöllisyys on henkisesti ja kulttuurisesti köyhimmän väestönosan psyykkinen ominaispiirre.

Individualismi on hyvästä, se on terveen ja liberaalin demokratian edellytys. Sen puute - eli yhteisöllisyys - on totalitärismin ensioire.

Lastensuojeluilmoitus ei ole rangaistus. Se tehdään lapsesta ja siksi, että lapsi saa tarvittaessa apua. Tietenkin apua yleensä tarvitsee myös vanhempi. Kunnille huostaanotot ovat suuri taloudellinen rasite. Niitä ei heppoisin syin tehdä. Valtio korvaa tietyn kaavan mukaan osan kuluista. Edellisinä vuosina huostaanotetut eivät enää ole mukana laskennassa, vaikka olisivat edelleen sijoitettuina. Kukaan ei saa mitään rahabonuksia huostaanotoista. Mitään bisbestä ei sìis liiku asian tiimoilla.

Kerroin täällä joskus vuosia sitten, että lapseni syövät vain paahtoleipää, eivät ruisleipää. Siitäkin pitäisi kuulemma tehdä lasu 😄😄

Ovatko kaikki muun maailman vanhemmat siis täysin epäkelpoja, kun eivät ole välttämättä ikinä kuulleetkaan ruisleivästä?

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoitus ei ole rangaistus. Se tehdään lapsesta ja siksi, että lapsi saa tarvittaessa apua. Tietenkin apua yleensä tarvitsee myös vanhempi. Kunnille huostaanotot ovat suuri taloudellinen rasite. Niitä ei heppoisin syin tehdä. Valtio korvaa tietyn kaavan mukaan osan kuluista. Edellisinä vuosina huostaanotetut eivät enää ole mukana laskennassa, vaikka olisivat edelleen sijoitettuina. Kukaan ei saa mitään rahabonuksia huostaanotoista. Mitään bisbestä ei sìis liiku asian tiimoilla.

Perhe kärsii lastensuojeluilmoituksen kohteeksi joutumisesta, eli käytännössä se on rangaistus vaikka sitä ei olekaan laissa rangaistukseksi määritelty. Onneksi aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta on kuitenkin mahdollista tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksena.

Perhe joka on joutunut lastensuojeluilmoituksen ja jatkotoimien kohteeksi siksi, koska heillä esimerkiksi on eri mielipiteet kasvatuksesta kuin sossuilla ei myöskään todellakaan kaipaa mitään "apua". Sen sijaan kyse on aivan puhtaasta painostuskuviosta missä sossut yrittävät tehdä tämän perheen vanhempien olosta epämiellyttävää jotta nämä taipuisivat kasvattamaan lapsiaan siten kuin virallinen mielipide asiasta sanoo. Huostaanotot ja niillä uhkaaminen on keskeinen osa tätä painostuskuviota, koska esimerkiksi kuulusteluihin tai perhetyöntekijän läsnäoloon perheen kodissa sossu ei voi pakottaa, mutta huostaanotto voi olla tahdonvastainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko joku oikeasti tehnyt joskus sellaisen??? vai onko puhetta vain???

Sitä käytetään kiristyksen peukaloruuvina toista naista kohtaan kun hän ei halua alistua kiristävän tahtoon. Minua tuttava uhkasi lasulla jollen näytä hänelle vielä rakennusvaiheessa olevaa taloamme.

Toinen naisten suosima epämiellyttävä tapa on tehdä anonyymi lasu jos herne on mennyt nenään toisen sanomisista tai tekemisistä tai välit ovat menneet poikki tai jos tuntee kateutta toista naista kohtaan. Nainen voi olla vaikka kuinka hyvä äiti tahansa mutta joutua toisen ilkeyden vuoksi lasun uhriksi. Samaan aikaan ne oikeasti lastensuojelun apua tarvivat lapset jäävät ilman apua.

Jos lapsesi kasvavat normaalissa ja turvallisessa ympäristössä niin mistään turhista lasuilmoituksista sun ei tarvitse välittää kuin sen vertaa, että selvität tilanteen viranomaisille. Mutta useinhan nää ketkä pelkää ja meuhkaa lastensuojeluilmoituksista ovat sellaisia tapauksia, että perheessä jotain on pielessä. Koittakaa pliis tajuta et esim. huostaanotto on ihan helvetin kallis prosessi eikä sellaiseen ryhdytä enneku on oikeasti pakko. 

Jo pelkästään selvitykseen joutuminen on ihmisarvoa alentavaa ja joutuu päästämään kotiinsa tuntemattomia ihmisiä. Koti pitäisi olla jokaiselle paikka jonne saa itse valita ihmiset joita pyytää.

Mistäs sinä tiedät niiden ihmisten tilanteen jotka lastensuojelun selvitykseen joutuvat?

Lastensuojelu on jokatapauksessa työpaikka ihmisille ja riippuvainen siitä, että ilmoituksia on tarpeeksi ja saadaan asiakkuuksia muutoin resursseja pienennetään. Kuka haluaa menettää työpaikkansa?

Sijoitukset on myös rahakasta bisnestä. Lapsi jos saadaan sijoitukseen hänet halutaan pitää siellä koska laitos saa hyvän rahan.

Se tunne, kun tantat kolmen koplana istuu sohvallesi sua vastapäätä ja alkaa skannata jokaisen verhotangonkin erikseen.

Nöyryytykseen huippu. Koti on mulle turvapaikka, minne en halua ketään sellaista ihmistä johon en voi luottaa. Tällainen rikkoo jotain pysyvästi sielussa. Ja EI meillä EI ollut mitään moitittavaa, turha kyyläys.

Sossu kyllä teki laittoman uhkauksen puhelimessa, tarkistin sen lakimieheltä. Olisi pitänyt nauhoittaa keskustelu..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoitus ei ole rangaistus. Se tehdään lapsesta ja siksi, että lapsi saa tarvittaessa apua. Tietenkin apua yleensä tarvitsee myös vanhempi. Kunnille huostaanotot ovat suuri taloudellinen rasite. Niitä ei heppoisin syin tehdä. Valtio korvaa tietyn kaavan mukaan osan kuluista. Edellisinä vuosina huostaanotetut eivät enää ole mukana laskennassa, vaikka olisivat edelleen sijoitettuina. Kukaan ei saa mitään rahabonuksia huostaanotoista. Mitään bisbestä ei sìis liiku asian tiimoilla.

Perhe kärsii lastensuojeluilmoituksen kohteeksi joutumisesta, eli käytännössä se on rangaistus vaikka sitä ei olekaan laissa rangaistukseksi määritelty. Onneksi aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta on kuitenkin mahdollista tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksena.

Perhe joka on joutunut lastensuojeluilmoituksen ja jatkotoimien kohteeksi siksi, koska heillä esimerkiksi on eri mielipiteet kasvatuksesta kuin sossuilla ei myöskään todellakaan kaipaa mitään "apua". Sen sijaan kyse on aivan puhtaasta painostuskuviosta missä sossut yrittävät tehdä tämän perheen vanhempien olosta epämiellyttävää jotta nämä taipuisivat kasvattamaan lapsiaan siten kuin virallinen mielipide asiasta sanoo. Huostaanotot ja niillä uhkaaminen on keskeinen osa tätä painostuskuviota, koska esimerkiksi kuulusteluihin tai perhetyöntekijän läsnäoloon perheen kodissa sossu ei voi pakottaa, mutta huostaanotto voi olla tahdonvastainen.

Nämä kasvatuserimielisyydet ovat yleensä suht rajuakin väkivaltaa lasta kohtaan. t: sossu

Minä olen työssä jossa pedantti pikkutarkkuus johtaisi töiden loppumiseen. Ts. työssäni ammattitaitoisin henkilö on se joka tekee työnsä riittävällä muttei liiallisella tarkkuudella.

Lasun ilman konkretiaa ei pitäisi olla lasun arvoinen. Tämän tasoisella "tarkkuudella" ei tuoteta hyvinvointia perheisiin.

Lasut säilyvät järjestelmissä ikuisesti, mutta jopa pahimmat rikokset kuten murha poistuvat järjestelmistä.