Miksi täällä jauhetaan jatkuvasti lastensuojeluilmoituksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiivi ajatus että jos perheellä on asiat kunnossa,ei tarvitse pelätä. Siis eihän lastensuojelu voi aukottomasti TIETÄÄ että asiat ovat kunnossa. He tekevät tulkintoja perheen tilanteesta ja koska ihmiset ovat erilaisia,he voivat myös tulkita tilanteita eri tavoin. Joskus he tulkitsevat että tarve asiakkuudelle on vaikkei olisi,joskus taas että asiat ovat ok vaikka eivät olisi, vaikka varmasti useimmiten tulkinnat osuvat oikeaan.

Esim.perhe jossa kaikki ok, mutta lapsen huone on sotkuinen,lapsi on myöhästynyt koulusta pari kertaa ja selviää että perheenäidin äiti kuoli puoli vuotta sitten ja äiti on joutunut turvautumaan unilääkkeisiin ja keskusteluapuun, on lähtökohtaisesti asetelma joka voi aiheuttaa HUOLTA mahdollisesta tuen tarpeesta. Kun tämä huoli on herännyt, voivat tulkinnat olla huolen värittämiä. Äiti koittaa keittää kahvia sos.työntekijöille,mutta maito olikin loppu. Tämä sinäänsä harmiton asia voikin näyttäytyä huolen herättyä taas yhtenä merkkinä siitä,että aihetta huoleen on(äiti ei muista käydä kaupassa ajoissa tms.)

Koiralla iskee ripuli ja kakkaa lattialle = epäilys ettei koiraa lenkitetä tarpeeksi eli taas merkki elämänhallintaongelmasta.

Hyviä esimerkkejä. Juuri tämänlaisia asioita itse pohtinut ja pelännyt silloin, kun minun lapsista tehtiin aiheeton ilmoitus.

Myöhemmin siskoni kuoli tapaturmaisesti ja pelkäsin kuollakseni sitä jos joku näkee tuskani ja on huolissaan jaksamisestani. Pelkäsin myös lääkärillä huolen heräävän, että tarvitsen mukamas apua lasten kanssa en uskaltanut pyytää päivääkään sairaslomaa töistä vaikka itkin joka hetki, kun ei ollut asiakkaita paikalla. Asiakkaiden tullessa näytin tietysti punasilmäiseltä ja olin tukkoinen, mutta pakotin itseni hymyilemään, onneksi luulivat flunssan tekevän kiusaa.

Tämänkaltaisissa tilanteissa sosiaalityöntekijä järjestäisi perheelle jonkinlaista konkreettiasta apua jaksamisen tukemiseen. Se voisi olla esim. lapsiperheiden kotipalvelu, jossa työntekijät käyvät vaikka kerran viikossa tekemässä kotitöitä ja hoitamassa lapsia, jotta äiti saa omaa aikaa ja levätä. Todennäköisesti ohjaisin äidin myös esim. seurakunnan sururyhmään käsittelemään menetystään. Mutta toki, jos sinusta tämänkaltainen apu on ihan kamalaa, niin minkäs teet. 

Minä selviän elämästäni pääosin yksin ja jos konkreettista apua tarvitsen sitä on antamassa ystävät ja vanhemmat. Todellakaan en tarvitse ketään tuntematonta ihmistä minun elämääni kuormittamaan läsnäolollaan surun hetkellä. Suru yksinään on jo raskas kantaa ja siihen päälle jos laittaa sen, että joutuisi holhoukseen ja pakotettaisiin ottamaan tuntematon ihminen omaan kotiinsa sekä joutuisi johonkin ryhmään suruaan, äärimmäisen henkilökohtaista asiaa käsittelemään olisi kauhistus. En ole hiventäkään itsetuhoinen, mutta sossun "tarjoaman tuen" jälkeen luultavasti poispääsy keinolla millä hyvänsä alkaisi tuntua hyvältä vaihtoehdolta.

Mainitsemasi asiat eivät ole minulle apua tai auta selviämään arjesta surun kanssa. Ne ovat rangaistus, tuomio syyttömälle, pakotteita jotka joutuisin kestämään surun lisäksi jotta he eivät ala tehtailla mitään lasteni päänmenoksi.

Ihmiskunta on niin kehittymätön, että vaikka se tunnistaa ja tunnustaa, että ihmisiä on erilaisia, se ei ota sitä huomioon.

Toiselle tällainen ”väkivaltainen” tunkeutuminen on traumaattista ja syöksee ihmisen sitä kautta vielä alemmas, mikäli jotain on ongelmana, mutta ihminen selviytyisi luotettavien läheisten avulla.

Miksi tämä maailma on niin vajaa?

Sekin asia, että ihmiset pakotetaan samaan muottiin myös aikataulullisesti, on väärin, koska luontaiset rytmit on erilaisia. Mikään ei kuitenkaan ole sen enempää normaalia tai epänormaalia näissä asioissa, on vain erilaisia ihmisiä ja tarpeita. Olisi paljon opiskeltavaa. Mutta kun asenne on, että valta jyrää, eikä välitetä mistään. Inhimillisyyden lisääminen kuitenkin vähentää kärsimystä. Oppikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoitus ei ole rangaistus. Se tehdään lapsesta ja siksi, että lapsi saa tarvittaessa apua. Tietenkin apua yleensä tarvitsee myös vanhempi. Kunnille huostaanotot ovat suuri taloudellinen rasite. Niitä ei heppoisin syin tehdä. Valtio korvaa tietyn kaavan mukaan osan kuluista. Edellisinä vuosina huostaanotetut eivät enää ole mukana laskennassa, vaikka olisivat edelleen sijoitettuina. Kukaan ei saa mitään rahabonuksia huostaanotoista. Mitään bisbestä ei sìis liiku asian tiimoilla.

Perhe kärsii lastensuojeluilmoituksen kohteeksi joutumisesta, eli käytännössä se on rangaistus vaikka sitä ei olekaan laissa rangaistukseksi määritelty. Onneksi aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta on kuitenkin mahdollista tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksena.

Perhe joka on joutunut lastensuojeluilmoituksen ja jatkotoimien kohteeksi siksi, koska heillä esimerkiksi on eri mielipiteet kasvatuksesta kuin sossuilla ei myöskään todellakaan kaipaa mitään "apua". Sen sijaan kyse on aivan puhtaasta painostuskuviosta missä sossut yrittävät tehdä tämän perheen vanhempien olosta epämiellyttävää jotta nämä taipuisivat kasvattamaan lapsiaan siten kuin virallinen mielipide asiasta sanoo. Huostaanotot ja niillä uhkaaminen on keskeinen osa tätä painostuskuviota, koska esimerkiksi kuulusteluihin tai perhetyöntekijän läsnäoloon perheen kodissa sossu ei voi pakottaa, mutta huostaanotto voi olla tahdonvastainen.

Nämä kasvatuserimielisyydet ovat yleensä suht rajuakin väkivaltaa lasta kohtaan. t: sossu

Jospa vaikka pamauttaisit itseäsi kirjalla päähän? 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoitus ei ole rangaistus. Se tehdään lapsesta ja siksi, että lapsi saa tarvittaessa apua. Tietenkin apua yleensä tarvitsee myös vanhempi. Kunnille huostaanotot ovat suuri taloudellinen rasite. Niitä ei heppoisin syin tehdä. Valtio korvaa tietyn kaavan mukaan osan kuluista. Edellisinä vuosina huostaanotetut eivät enää ole mukana laskennassa, vaikka olisivat edelleen sijoitettuina. Kukaan ei saa mitään rahabonuksia huostaanotoista. Mitään bisbestä ei sìis liiku asian tiimoilla.

Perhe kärsii lastensuojeluilmoituksen kohteeksi joutumisesta, eli käytännössä se on rangaistus vaikka sitä ei olekaan laissa rangaistukseksi määritelty. Onneksi aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta on kuitenkin mahdollista tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksena.

Perhe joka on joutunut lastensuojeluilmoituksen ja jatkotoimien kohteeksi siksi, koska heillä esimerkiksi on eri mielipiteet kasvatuksesta kuin sossuilla ei myöskään todellakaan kaipaa mitään "apua". Sen sijaan kyse on aivan puhtaasta painostuskuviosta missä sossut yrittävät tehdä tämän perheen vanhempien olosta epämiellyttävää jotta nämä taipuisivat kasvattamaan lapsiaan siten kuin virallinen mielipide asiasta sanoo. Huostaanotot ja niillä uhkaaminen on keskeinen osa tätä painostuskuviota, koska esimerkiksi kuulusteluihin tai perhetyöntekijän läsnäoloon perheen kodissa sossu ei voi pakottaa, mutta huostaanotto voi olla tahdonvastainen.

Nämä kasvatuserimielisyydet ovat yleensä suht rajuakin väkivaltaa lasta kohtaan. t: sossu

Jospa vaikka pamauttaisit itseäsi kirjalla päähän? 😊

Ei voi. Silloin joutuisi tekemään aisun (aikuistensuojeluilmoitus) tai edsun (edunvalvontailmoitus) itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoitus ei ole rangaistus. Se tehdään lapsesta ja siksi, että lapsi saa tarvittaessa apua. Tietenkin apua yleensä tarvitsee myös vanhempi. Kunnille huostaanotot ovat suuri taloudellinen rasite. Niitä ei heppoisin syin tehdä. Valtio korvaa tietyn kaavan mukaan osan kuluista. Edellisinä vuosina huostaanotetut eivät enää ole mukana laskennassa, vaikka olisivat edelleen sijoitettuina. Kukaan ei saa mitään rahabonuksia huostaanotoista. Mitään bisbestä ei sìis liiku asian tiimoilla.

Perhe kärsii lastensuojeluilmoituksen kohteeksi joutumisesta, eli käytännössä se on rangaistus vaikka sitä ei olekaan laissa rangaistukseksi määritelty. Onneksi aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta on kuitenkin mahdollista tehdä rikosilmoitus kunnianloukkauksena.

Perhe joka on joutunut lastensuojeluilmoituksen ja jatkotoimien kohteeksi siksi, koska heillä esimerkiksi on eri mielipiteet kasvatuksesta kuin sossuilla ei myöskään todellakaan kaipaa mitään "apua". Sen sijaan kyse on aivan puhtaasta painostuskuviosta missä sossut yrittävät tehdä tämän perheen vanhempien olosta epämiellyttävää jotta nämä taipuisivat kasvattamaan lapsiaan siten kuin virallinen mielipide asiasta sanoo. Huostaanotot ja niillä uhkaaminen on keskeinen osa tätä painostuskuviota, koska esimerkiksi kuulusteluihin tai perhetyöntekijän läsnäoloon perheen kodissa sossu ei voi pakottaa, mutta huostaanotto voi olla tahdonvastainen.

Nämä kasvatuserimielisyydet ovat yleensä suht rajuakin väkivaltaa lasta kohtaan. t: sossu

Juu juu. Ei ole meilläkään väkivaltaa ja olen joutunut sossun henkiseen pahoinpitelyyn kahdesti turhan/perättömän ilmoituksen takia. Onneksi näillä oli tolkkua ja jättivät rauhaan. Saa nähdä koska sellainen sekopää osuu kohdalle tai tarvitsevat lisää asiakkaita ettei resursseja pienennetä.

On se outoa miten sossuilla on aikaa käydä uhkailemassa viattomia vanhempia. Summassako tulevat ikkunan taakse vakoilemaan? Arpovatko kohteet? Maailman täydellisimmiltä vanhemmilta riistävät pienokaiset. Keksivät syitä huostaanottoon. Saavat jostain salaisesta kassasta ison rahapotin aina, kun ovat hyvinhoidetut lapset viattomilta vanhemmilta vieneet. Ihan itkettää tämä vääryys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mulle on tullut pakokauhu noista Lasu jutuista. Hammaslääkäri, jos lapsella reikiä - > Lasu. Itku tai sisarusten tappelu kerrostalossa - > Lasu. Peruuntuneet lääkärit-> Lasu, sekainen koti - > Lasu. Neuvolassa juttelu-> Lasu.

Isän kanssa otetaan saunaoluet-> Lasu. Jne.

Tavallinen perhe ollaan, mutta joka paikassa jauhetaan näistä lasuista, oikeesti tullut pelko ja kammo.

Sama. Ja sitä kammoa ei yhtään helpota yksi perätön ilmoitus. Se jää niin syvälle tuo loukkaus, lapset yleensä elämässä on se kaikken tärkein, heidän eteen tekee kaikkensa. Siitä jää pelko, ainainen varpaillaan olo, tunne, että on riittämättön ja huono vanhempi vaikkei olisikaan. Puhuisin jopa traumasta.

Minusta tästä pitäisi keskustella enemmän ja tuoda enemmän julki, että nämä oikeasti vaikuttaa syvästi ihmisiin ja perheisiin. Enkä nyt tarkoita niitä tapauksia, joissa lasu on aiheellinen. Tällaiset liian herkästi kaikkeen puuttumiset ei vain valitettavasti hyödytä ketään. Päinvastoin tuollainen herättää monenlaisia kielteisiä ja vaikeita tunteita, jotka saattaa ajaa ihmisen vaikka vihaan ja jopa masennukseen.

En ymmärrä monessakaan kohtaa tätä valtiota.

Sitä se teettää tämä induvidualismin korostus. Kun ei ole yhteisöllisyyttä ja "kylä kasvattaa" -meininkiä, ei voi mennä suoraan kysymään "miten menee?".

Miinuspeukkuja? Miksi asioista ja pienistä huolista ei voi jutella ensin suoraan perheen kanssa?

Valtio omistaa lapset. Olen kuullut väitteen, ettei lapsia omista kukaan, vaan heihin kohdistuu ainoastaan huoltajuus. Tämä ei pidä paikkaansa, yhteiskunta päättää yksipuolisesti siitä, kuka saa ja on velvollinen pitämään lapsista huolta. Sanoilla voi leikkiä, mutta tuo merkitsee vain yhtä asiaa, yhteiskunta omistaa lapsesi. Aivan kuten Itä-Saksassa aikoinaan. 

Eki-Herra 46 vuotta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mulle on tullut pakokauhu noista Lasu jutuista. Hammaslääkäri, jos lapsella reikiä - > Lasu. Itku tai sisarusten tappelu kerrostalossa - > Lasu. Peruuntuneet lääkärit-> Lasu, sekainen koti - > Lasu. Neuvolassa juttelu-> Lasu.

Isän kanssa otetaan saunaoluet-> Lasu. Jne.

Tavallinen perhe ollaan, mutta joka paikassa jauhetaan näistä lasuista, oikeesti tullut pelko ja kammo.

Sama. Ja sitä kammoa ei yhtään helpota yksi perätön ilmoitus. Se jää niin syvälle tuo loukkaus, lapset yleensä elämässä on se kaikken tärkein, heidän eteen tekee kaikkensa. Siitä jää pelko, ainainen varpaillaan olo, tunne, että on riittämättön ja huono vanhempi vaikkei olisikaan. Puhuisin jopa traumasta.

Minusta tästä pitäisi keskustella enemmän ja tuoda enemmän julki, että nämä oikeasti vaikuttaa syvästi ihmisiin ja perheisiin. Enkä nyt tarkoita niitä tapauksia, joissa lasu on aiheellinen. Tällaiset liian herkästi kaikkeen puuttumiset ei vain valitettavasti hyödytä ketään. Päinvastoin tuollainen herättää monenlaisia kielteisiä ja vaikeita tunteita, jotka saattaa ajaa ihmisen vaikka vihaan ja jopa masennukseen.

En ymmärrä monessakaan kohtaa tätä valtiota.

Sitä se teettää tämä induvidualismin korostus. Kun ei ole yhteisöllisyyttä ja "kylä kasvattaa" -meininkiä, ei voi mennä suoraan kysymään "miten menee?".

Ei vaan päinvastoin: tämä "yhteisöllisyys" ja "koko kylä kasvattaa" -vääristymä nimenomaan ilmenee sairaalloisena vimmana päästä kurittamaan "yhteisön" muita jäseniä, loukkaamaan perheen yksityisyyttä ja jopa hajottamaan koko perhe, sekä epäterveenä vallanhaluna päästä sorkkimaan toisten henkilökohtaisia asioita, tapoja sekä tottumuksia.

Tämän lasuttelun taustalla on se sama psyykkinen mekanismi, joka ilmenee "yhteisössä" myös tupakoitsijoiden kurittamisessa ja vainoamisessa, haluna rajoittaa (hinnoittelulla ym.) toisten alkoholinkäyttöä ym. nautintoaineiden käyttöä, sekä jopa ruoka-aineisiinkin saakka ulottuvana terveysfanatismina.

Tuollainen "koko kylä kasvattaa" -yhteisöllisyys on henkisesti ja kulttuurisesti köyhimmän väestönosan psyykkinen ominaispiirre.

Individualismi on hyvästä, se on terveen ja liberaalin demokratian edellytys. Sen puute - eli yhteisöllisyys - on totalitärismin ensioire.

On sillä yhteisöllisyydellä huonotkin puolet, mitä sanoit. Tarkoitin vaan kommentillani sitä, miksi asiasta ei voi puhua suoraan, jos huolettaa. Vakavat asiat on tietenkin asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei edellytä näyttöä. Lue lastensuojelulaki tai lastensuojelun käsikirja netistä niin huomaat tämän.

aivan. Ja lasun voi tehdä ihan valehtelemalla koko ilmoituksen sisällön. Eli mielestäni NIMETÖNTÄ lasua ei pitäisi voida tehdä. Lasulla pitäisi olla mahdollisuus saada tekijän nimi. Jos osoittautuu täysin valheeksi, kiusanteoksi jne. olisi tekijälle mahdollista langettaa rangaistus, jo ihan siksi, että kuormittaa lasua ja aiheuttaa harmia perheelle.

eli nämä täysin anonyymit ilmoitukset pitäisi olla mahdottomia. Se millä perusteella lasu tekijän tiedon antaa, tulisi sitten tutkia aina viranomaisten taholta, esim. poliisi.

Suosittelen lapsiperheitä muuttamaan Suomesta, jos suinkin mahdollista. Näin tapahtui jo vuosia sitten myös Ruotsissa, kun samanlainen yhteiskunnan syynäys kohdistui lapsiperheisiin, joilla ei ole oikeasti mitään oikeusturvaa. Älkääkä missään tapauksessa hankkiko lapsia Suomeen. 

Naapurit tekee siksi että ne haluaa hiljentää perheen vanhemmat tai lapset.

Eivät tee sitä huolen vuoksi vaan itsensä takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiivi ajatus että jos perheellä on asiat kunnossa,ei tarvitse pelätä. Siis eihän lastensuojelu voi aukottomasti TIETÄÄ että asiat ovat kunnossa. He tekevät tulkintoja perheen tilanteesta ja koska ihmiset ovat erilaisia,he voivat myös tulkita tilanteita eri tavoin. Joskus he tulkitsevat että tarve asiakkuudelle on vaikkei olisi,joskus taas että asiat ovat ok vaikka eivät olisi, vaikka varmasti useimmiten tulkinnat osuvat oikeaan.

Esim.perhe jossa kaikki ok, mutta lapsen huone on sotkuinen,lapsi on myöhästynyt koulusta pari kertaa ja selviää että perheenäidin äiti kuoli puoli vuotta sitten ja äiti on joutunut turvautumaan unilääkkeisiin ja keskusteluapuun, on lähtökohtaisesti asetelma joka voi aiheuttaa HUOLTA mahdollisesta tuen tarpeesta. Kun tämä huoli on herännyt, voivat tulkinnat olla huolen värittämiä. Äiti koittaa keittää kahvia sos.työntekijöille,mutta maito olikin loppu. Tämä sinäänsä harmiton asia voikin näyttäytyä huolen herättyä taas yhtenä merkkinä siitä,että aihetta huoleen on(äiti ei muista käydä kaupassa ajoissa tms.)

Koiralla iskee ripuli ja kakkaa lattialle = epäilys ettei koiraa lenkitetä tarpeeksi eli taas merkki elämänhallintaongelmasta.

Hyviä esimerkkejä. Juuri tämänlaisia asioita itse pohtinut ja pelännyt silloin, kun minun lapsista tehtiin aiheeton ilmoitus.

Myöhemmin siskoni kuoli tapaturmaisesti ja pelkäsin kuollakseni sitä jos joku näkee tuskani ja on huolissaan jaksamisestani. Pelkäsin myös lääkärillä huolen heräävän, että tarvitsen mukamas apua lasten kanssa en uskaltanut pyytää päivääkään sairaslomaa töistä vaikka itkin joka hetki, kun ei ollut asiakkaita paikalla. Asiakkaiden tullessa näytin tietysti punasilmäiseltä ja olin tukkoinen, mutta pakotin itseni hymyilemään, onneksi luulivat flunssan tekevän kiusaa.

Tämänkaltaisissa tilanteissa sosiaalityöntekijä järjestäisi perheelle jonkinlaista konkreettiasta apua jaksamisen tukemiseen. Se voisi olla esim. lapsiperheiden kotipalvelu, jossa työntekijät käyvät vaikka kerran viikossa tekemässä kotitöitä ja hoitamassa lapsia, jotta äiti saa omaa aikaa ja levätä. Todennäköisesti ohjaisin äidin myös esim. seurakunnan sururyhmään käsittelemään menetystään. Mutta toki, jos sinusta tämänkaltainen apu on ihan kamalaa, niin minkäs teet. 

Paskat sieltä mitään kotiapua saa. Sieltä tulee pari nuorta sosionomia, jotka eivät ymmärrä ihmisyydestä tai elämästä mitään ja "tutkivat" oppikirjoista lukemansa ja sosiaalitoimiston määrittelemän kriteeristön pohjalta vanhempien kykyä selviytyä arjessa ja kasvattaa lastaan oikein. Se on sitten 50/50 riski, päätyvätkö tilapäiseen ja siitä usein seuraavaan pysyvään huostaanottoon. Muu selityksesi "ohjaisi äidin" sinne sun tänne kuvaa juuri tuota ylimielistä asennetta, sosionomin tutkinnon suorittanut perusjamppa luulee olevansa asiakastaan viisaampi elämässä voidakseen neuvoa tätä selviytymisessä. Aivan kuin ihmiset eivät itse ymmärtäisi miten toimia elämän eri tilanteissa, vaan siihen tarvitaan jonkun "asiantuntijan" ohjeita. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mulle on tullut pakokauhu noista Lasu jutuista. Hammaslääkäri, jos lapsella reikiä - > Lasu. Itku tai sisarusten tappelu kerrostalossa - > Lasu. Peruuntuneet lääkärit-> Lasu, sekainen koti - > Lasu. Neuvolassa juttelu-> Lasu.

Isän kanssa otetaan saunaoluet-> Lasu. Jne.

Tavallinen perhe ollaan, mutta joka paikassa jauhetaan näistä lasuista, oikeesti tullut pelko ja kammo.

Siis juuri näin! Lasua ei ole tehty meidän perheestä koskaan, mutta pelko on jatkuvaa, että tehdään. Syy on se, että lapsi, kun saa raivarin niin hänellä sen verran kova ääni, että kuuluu varmasti koko taloon! Ihan paniikissa yrittää sitten hyssytellä, ettei kukaan naapuri keksi soittaa poliisia epäillen, että esim. pahoinpitelen lasta, vaikka raivari on tullut vaikka siitä, etten ole antanut lapsen syödä telkkarin kaukosäätimen pattereita. Tai kieltänyt jostain muusta. Tää pelko lähti oikeastaan siitä, kun samassa talossa oli erääseen perheeseen soitettu poliisit lapsen itkun/raivarin takia. Tottakai tätä nykymenoa on kokoajan pelko perseessä, että kohta ne kytät on oman oven takana. Vaikkei täällä mitään salattavaa olekaan, niin eikö heidän virkavelvollisuuteensa kuulu tehdä lasu, jos tilanteeseen liittyy lapsi? Kiva tulla ikuisesti leimatuksi vain lapsen äänen voimakkuuden takia :( Tää pelko on johtanut myös siihen, etten kohta uskalla kieltää lapselta mitään, koska pelkään huutoa -> naapuri huolestuu -> poliisit -> lasu -> kyttäys ja ikuinen leima.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojeluilmoituksen tekeminen ei edellytä näyttöä. Lue lastensuojelulaki tai lastensuojelun käsikirja netistä niin huomaat tämän.

aivan. Ja lasun voi tehdä ihan valehtelemalla koko ilmoituksen sisällön. Eli mielestäni NIMETÖNTÄ lasua ei pitäisi voida tehdä. Lasulla pitäisi olla mahdollisuus saada tekijän nimi. Jos osoittautuu täysin valheeksi, kiusanteoksi jne. olisi tekijälle mahdollista langettaa rangaistus, jo ihan siksi, että kuormittaa lasua ja aiheuttaa harmia perheelle.

eli nämä täysin anonyymit ilmoitukset pitäisi olla mahdottomia. Se millä perusteella lasu tekijän tiedon antaa, tulisi sitten tutkia aina viranomaisten taholta, esim. poliisi.

Meistä tehtiin täysin valheellinen lasu. Olimme kuulemma ryypänneet ja hakanneet lastamme puutarhassamme. Osoittautui ajankohta vain sellaiseksi, että koko perhe oli lomamatkalla ulkomailla tuohon aikaan. Ilmoittaja oli anonyymi, eikä lasulla ollut antaa nimeä. Meillä oli tosin näyttää passeissa leimatkin.

Kurjaa, että tuollaisen valheen takia taas jokin taho jäi ilman apua ajoissa, vaikka olisivat sitä tarvinneetkin.

http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisii…