Tänään lapsettomien lauantaina vein adoptioäitini haudalle kuihtuneen ruusun
Aika runollista.
Kerroin, etten koskaan anna anteeksi sitä mitä minulle teki.
Kommentit (10)
No voi nyyh. Kerro nyt kuitenkin vai sääliäkö kaipaat?
Vierailija kirjoitti:
eli teki mitä?
Vertaili sisartensa lapsiin. Haukkui, mitätöi, tukisti. Alkoholisoitui ja lähti kun olin vielä alakoulussa. Jatkoi silti etänä haukkumisia. Eräänä kauniina äitienpäivänä kun olin juuri täyttänyt 18 vuotta, kertoi että olen hänen elämänsä suurin virhe. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olisit hakeutunut turvakotiin.
En minä lapsena tiennyt sellasia olevan olemassakaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
No AM täytyy sanoa ettei mikään kovin toivelapsi tosiaan ollutkaan käytökseltäsi. Että ymmärrän adoptioäitiäsi kyllä.
Juu, kyllä kaikki varmaan on hänen kanssaan samaa mieltä. Pa*ka mikä pa*ka ihmiseksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit hakeutunut turvakotiin.
En minä lapsena tiennyt sellasia olevan olemassakaan. Ap
Jos tiesit olleesi adoptoitu, niin sossun tätille itkemään. Missä pullossa olet elämäsi viettänyt? Eikö käynyt mielessä puhua asiasta esim. koulussa? Aika kaukaa haettu aloitus. Mutta tässä sulle myötätuntoa: voi kyynel, lapsipoloinen. Siunausta elämääsi 🙏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit hakeutunut turvakotiin.
En minä lapsena tiennyt sellasia olevan olemassakaan. Ap
Jos tiesit olleesi adoptoitu, niin sossun tätille itkemään. Missä pullossa olet elämäsi viettänyt? Eikö käynyt mielessä puhua asiasta esim. koulussa? Aika kaukaa haettu aloitus. Mutta tässä sulle myötätuntoa: voi kyynel, lapsipoloinen. Siunausta elämääsi 🙏
Onko pakko vittuilla
Tiedän mitä olet kokenut. Äitipuoleni oli ihminen helvetistä. Ja ei, en saanut apua mistään. 1970 luvulla ei ketään kiinnostanut. Maksan kallista velkaa
eli teki mitä?