Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuus - pyyntö läheisille
Olemme kolmekymppinen lapsettomuudesta kärsivä ja koeputkihedelmöityshoidoissa oleva pariskunta. Asia on todella kipeä ja kaipuu omaan lapseen valtava. Olen tähän asti uskaltanut kertoa tilanteesta omalle lähisuvulle ja lähimmille ystäville, mutta nyt on tullut tunne, että suun avaaminen asiasta vaan pahentaa omaa tuskaa. En oikeasti enää kestä yhtäkään loukkaavaa kommenttia ja tuputtavia neuvoja. Kaipaisin vaan niin paljon kuuntelua, empatiaa ja vierellä kulkemista.
Tuntuu, että jos asiasta puhuu, niin aina ollaan kiirehti ässä neuvomaan ja tietämään paremmin. On ehdotettu lemmikin hankintaa, tyypilliset "älkää ajatelko koko asiaa, niin kyllä se tapahtuu" - neuvot kuultu moneen kertaan, vihjailtu et mitä odoteltiin tähän ikään asti.. Pahimpia on myös nämä kaikella on tarkoituksensa - "lohdutukset" (mitä tällä siis halutaan sanoa, että öö, meitä ei ole tarkoitettu vanhemmiksi?). Tuputetaan kuusenkerkkäuutteita ja vaihtoehtohoitoja. Ei kiitos, maksamme jo nyt itsemme kipeiksi lääketieteellisistä hoidoista.
Pyyntö siis lapsettomien läheisille:älkää antako niitä neuvoja, olkaa vaan vierellä. Sanokaa vaikka "en osaa sanoa mitään, olen vain tosi pahoillani puolestasi". Antakaa lapsettomalle tilaa surra ja käydä oma kriisinsä läpi, teidän ei tarvitse sitä ratkaista eikä lapsettoman tarvitse päästä asiasta noin vain yli.
Kiitos.
T: Väsynyt hoidoissa käyvä lapseton.
Kommentit (365)
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten tyrkytä itse niitä juttujasi muille! Tajuatko millaista se on kun mitään ei saa sanoa tai tehdä, mutta kun sekään ei ole sit kuitenkaan hyvä jos ei sano mitään tai kysele.... Ole onnellinen, et joku osoittaa vielä jotain välittämisen merkkejä, vaikka sun koko elämäs pyöriikin vaan oman navan ympärillä.
Pää pois sieltä omasta perseestä nyt! Oon niin kyllästyny näihin jatkuviin mielensäpahoittajin, joiden mukaan kaikkien pitäis tietää mitä Juuri Minä Nyt Haluan muiden tekevän ja olevan. Varsinkin jos ei edes sano näille ihmisille tätä, vaan kirjoittaa vauvapalstalle.
P.s. muillakin ihmisillä on omia kipuiluja, jotka voi olla ihan yhtä kovia. Muistathan sitten reagoida kunkin toiveiden mukaan?
Tämä! Toivottavasti Ap itse on hyväkin ajatustenlukija jotta osaa reagoida toisten ihmisten henkilökohtaisiin kriiseihin ja suruihin heidän henkilökohtaisella toivomallaan tavalla. Hitto sentään, itse olisin todella kiitollinen läheisten antamasta tuesta, toiset taas vikisee kuinka se tuki on vääränlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Tämä ketju osui silmiini, kun on näköjään aktivoitunut juuri uudelleen.
Ajattelin vain päivittää kuulumisiani: tulin raskaaksi Ivf-hoidoilla ja rakkaan poikamme laskettu aika on kesäkuussa. ❤️Toivottavasti kaikki menee loppuun asti hyvin.Odotusaika on ollut valtavan onnellista, joskin pitkän lapsettomuuden jälkeen menetyksenpelko on välillä kova. Ja lapsettomuuden liittyvä aika on edelleenkin trauma, jota olen raskaana ollessa työstänyt ja työstän yhä.
Edelleen allekirjoitan asiat, joista kirjoitin aloituksessani ja en esimerkiksi usko, että sillä, että raskaus nyt onnistui oli jokin tarkoitus. Meillä kävi vain todella hyvä tuuri, niin uskon. Meitä ei ole tarkoitettu sen enempää tai vähempää vanhemmiksi kuin niitä, joilla hoidot eivät koskaan onnistu.
Toivon kaikille lapsettomuuden kanssa tälläkin hetkellä kamppaileville paljon voimia ja jaksamista sekä rohkeutta sanoa läheisille ääneen tilanteista ja asioista, jotka tuntuvat pahalta. Kukaan lapseton ei tee sitä ilkeyttään, vaan omaa itseään ja voimiaan säästääkseen äärimmäisen vaikeassa ja tuskallisessa elämäntilanteessa. Itsestään saa ja pitää pitää huolta. ❤️
Maailma ei pyöri lapsettomien ympärillä, eivätkä he tarvitse mitään erityiskohtelua sen enempää, kuin kukaan muukaan. Ystäväni entinen kaveri on kuormittanut koko perhettään lapsettomuudellaan. Kukaan ei saanut kysellä mitään. Hän katkaisi välit kateudesta ystävääni, koska ystäväni raskautui ensimmäisestä kerrasta. Tuon ystävän entisen kaverin äiti masentui tilanteeseen ja tuskin ikinä palaa ennalleen. Kaikkea piti varoa, ettei hän vaan loukkaannu.
Nythän niitä kyselyjä tuleekin milloin saatte toisen lapsen. Se vasta rankkaa onkin. Oletteko valmistautuneet tilanteeseen, että toisen lapsen saaminen voi olla täysin mahdotonta?
Jos lapsettomuus on elämän suurin ongelma, niin ei ongelmia olekaan.
Joko olette kertoneet raskaudesta kaikille? Oletteko ajatelleet hankkia enemmän kuin yhden lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma. Ei löydy puolisoa koska olen homo. Itsekin haluaisin perheen enkä neuvoja ja arvostelua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä enää kestä yhtään lapsettomuushoidossa käyviä, siskoni "tie" oli läheisille kuin kivisen reen vetämistä. Jatkuvaa loukkaantumista ja ärhentelyä, riidan haastamista ja marttyyriksi heittäytymistä. Jaksa siinä sitten pahoitella ja tukea useamman vuoden ajan. Niillä läheisillä on myös oma elämä ja omat surut elettävänä, ei koko suvun tarvitse hypätä samaan kaivoon lapsettomuudesta kärsivän kanssa ja elää varoen sanojaan joka ikinen hetki. Kukaan meistä ei edes sanonut mitään pahaa, nieltiin kaikki paska ja syljettiin se sitten toistemme niskaan.
Nyt hänellä lapsi ja valitettavasti tämä ei tuonutkaan onnea ja autuutta mukanaan. Olen lukenut että näinkin voi käydä, kuten kelle tahansa ei lapsettomuudesta kärsineille.
Ulkopuolinen tuki ja apu voi olla parempi kuin läheisien kuormittaminen.
Tämä siis vahvisti kantaani: en aio kertoa kenellekään lapsettomuushoidoistamme. Emme halua olla rasittava taakka kenellekään. Olisi kuitenkin kiva tietää edellisen kirjoittajalta, mitä haluat, että vastaamme, kun kyselette "ootteko ajatellu lasta hankkia"? Onko parempi siis valehdella ihan suoraan, että "katsotaan perin vuoden päästä" kuin kertoa, että on tässä tahkottu jo pari vuotta. Itse en empatiaa tms tarvitse, mutta noin periaatteessa voin kyllä vastata kun kysytään.
"Ootteko ajatellu lasta hankkia?" "Itseasiassa kyllä, toivottavasti lähitulevaisuudessa tärppäisi kun lapsi olisi kovasti haaveissa." "Ootteko ajatellu lasta hankkia?" "Olisihan se ihanaa, jos tulevina vuosina voitaisiin olla pienen ihanan vanhemmat, lapsi olisi oikein tervetullut sitten kun on tullakseen." "Ootteko ajatellu lasta hankkia?" "Kyllä ollaan, toivottavasti voidaan saada lapsia kun niitä ei niin vain tilailla, mutta tulevaisuus näyttää."
Tarviiko siinä alkaa kertomaan kuinka kauan on ollut hoidoissa, jos ei halua asiasta keskustella? Tai tarviiko valehdella että lapset ei olisi suunnitelmissa, jos kerta ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän myös vapaaehtoisesti lapseton esittää pyyntönsä, että hänen annettaisiin olla rauhassa lapseton, eikä alettaisi naureskella ja vähätellä että "Kyllä sun mieli vielä muuttuu, hähhää!"
Se että lisääntyykö joku vai ei, ja miksi lisääntyy tai ei, on oikeasti hänen oma asiansa.
Se että joku on vapaaehtoisesti lapseton, ei tarkoita sitä että hän on automaattisesti lapsivihaaja. Ei ole. Hän vain ei halua OMIA lapsia. Mutta syitä siihen ei tarvitse alkaa tivaamaan, eikä tarvitse alkaa selittää "voittehan käyttää lahjasoluja tai adoptoida". No kun ei haluta!!
Ei tarvitse myöskään luennoida "Kai sä tiedät että sterilisaation voi purkaa?"
Ei hemmetti mikä i.dio.otti...
Minulla on paljon kavereita jotka ovat lapsettomia vasten tahtoaan. Ymmärrän, että se on kipeä asia. Mutta sitä en ymmärrä, että kun se lapsi vihdoin saadaan, niin siltikin valitetaan joka asiasta. Kuinka on niin rankkaa, kun lapsi valvottaa. Vaatii huomiota. Kuorsaa nukkuessaan vaunuissa ja aurinkokin paistaa silmään kun ollaan vaunulenkillä. Kuinka on niin ruma ja läski ja lapsikin on niin ruma. Voi hyvänen aika!! Älä valita. Vuosikausia sain kuunnella itkua siitä kuinka paskaa elämä on kun ei ole lasta. Kaikilla muilla on ja kaikki asiat maailmassa liittyy lapsiin, ja tulee paha mieli. Miten se mieli ei ole yhtään parantunut lapsen myötä? Miksi edelleen joka asia on paska ja lapsikin ihan perseestä? Nauti nyt siitä lapsestasi!
Sitäkään en ymmärrä, että lapsettomat loukkaantuvat joka asiasta. Jos siis joku uusi tuttavuus kysyy "onko sulla lapsia?", niin siitä vedetään joko raivarit, tai purraan hammasta ja selän takana itketään kuinka pahalta tuntuu kun tuollaista kysyttiin.
Se kysyjä kysyi tuota varmaankin ihan muuten vain. Siihen riittää vastaukseksi "kyllä" tai "ei".
Miten se on muka erilainen kysymys kuin "Oletko sinä täältä päin kotoisin?", "Onko sinulla lemmikkejä?", "Onko sinulla pitkä työmatka?", "Millä sinä kuljet töihin?" (pyörä, auto, kävellen) tai joku tuollainen. Myös kysymyksestä "Onko sinulla sisaruksia?" moni pystyy loukkaantumaan, kun on ainoa lapsi ja olisi halunnut sisaruksen. Siitäkin saadaan itku aikaiseksi...
Tai jos joku sanoo että ei nukkunut viime yönä yhtään kun vauva valvotti ja teki hampaita, niin tahtomattaan lapseton ottaa tuonkin vttuiluna. Hohhoijaa.
Ihan oikeasti, hohhoijaa.
Just tämä! En ymmärrä miksi lapsista kysyminen on loukkaavaa, se on tavallinen kysymys muiden joukossa.
Ahaa, Ap oli käynyt antamassa päivityksen tilanteestaan, ja sen perusteella tulkisten että Ap:n kiukuttelu johtui puhtaasti siitä että hän jostain syystä luuli että läheiset olisivat ajatelleet että heidän ei kuuluisi olla vanhempia. Se, että joku on vastannut Ap:n suruun sanomalla "kaikella on tarkoituksensa" ei varmasti ole tarkoittanut "teidän ei kuulu olla vanhempia, toivottavasti ette koskaan saa lapsia." Selvisipä tämäkin. Uhriutumisesta ei kyllä koskaan seuraa hyvää ei itselleen, eikä läheisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, Ap oli käynyt antamassa päivityksen tilanteestaan, ja sen perusteella tulkisten että Ap:n kiukuttelu johtui puhtaasti siitä että hän jostain syystä luuli että läheiset olisivat ajatelleet että heidän ei kuuluisi olla vanhempia. Se, että joku on vastannut Ap:n suruun sanomalla "kaikella on tarkoituksensa" ei varmasti ole tarkoittanut "teidän ei kuulu olla vanhempia, toivottavasti ette koskaan saa lapsia." Selvisipä tämäkin. Uhriutumisesta ei kyllä koskaan seuraa hyvää ei itselleen, eikä läheisilleen.
Tämä! No, ap voi olla nyt tyytyväinen , kun hän on hoidoilla onnistunut. Kohta alkaa varmaan kitiseminen siitä, kuinka pitäisi kunnioittaa hoidoilla raskautuvia lapsia enemmän kuin luomusti raskautuvia. Tuskin ap osaa olla nytkään tyytyväinen.
Ap miettii edelleen lapsettomuuttaa.. ei hän siitä tunteesta varmaan pääse eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä enää kestä yhtään lapsettomuushoidossa käyviä, siskoni "tie" oli läheisille kuin kivisen reen vetämistä. Jatkuvaa loukkaantumista ja ärhentelyä, riidan haastamista ja marttyyriksi heittäytymistä. Jaksa siinä sitten pahoitella ja tukea useamman vuoden ajan. Niillä läheisillä on myös oma elämä ja omat surut elettävänä, ei koko suvun tarvitse hypätä samaan kaivoon lapsettomuudesta kärsivän kanssa ja elää varoen sanojaan joka ikinen hetki. Kukaan meistä ei edes sanonut mitään pahaa, nieltiin kaikki paska ja syljettiin se sitten toistemme niskaan.
Nyt hänellä lapsi ja valitettavasti tämä ei tuonutkaan onnea ja autuutta mukanaan. Olen lukenut että näinkin voi käydä, kuten kelle tahansa ei lapsettomuudesta kärsineille.
Ulkopuolinen tuki ja apu voi olla parempi kuin läheisien kuormittaminen.
Tämä siis vahvisti kantaani: en aio kertoa kenellekään lapsettomuushoidoistamme. Emme halua olla rasittava taakka kenellekään. Olisi kuitenkin kiva tietää edellisen kirjoittajalta, mitä haluat, että vastaamme, kun kyselette "ootteko ajatellu lasta hankkia"? Onko parempi siis valehdella ihan suoraan, että "katsotaan perin vuoden päästä" kuin kertoa, että on tässä tahkottu jo pari vuotta. Itse en empatiaa tms tarvitse, mutta noin periaatteessa voin kyllä vastata kun kysytään.
"Ootteko ajatellu lasta hankkia?" "Itseasiassa kyllä, toivottavasti lähitulevaisuudessa tärppäisi kun lapsi olisi kovasti haaveissa." "Ootteko ajatellu lasta hankkia?" "Olisihan se ihanaa, jos tulevina vuosina voitaisiin olla pienen ihanan vanhemmat, lapsi olisi oikein tervetullut sitten kun on tullakseen." "Ootteko ajatellu lasta hankkia?" "Kyllä ollaan, toivottavasti voidaan saada lapsia kun niitä ei niin vain tilailla, mutta tulevaisuus näyttää."
Tarviiko siinä alkaa kertomaan kuinka kauan on ollut hoidoissa, jos ei halua asiasta keskustella? Tai tarviiko valehdella että lapset ei olisi suunnitelmissa, jos kerta ovat?
Ehkä jollekin kysyjälle tuollainen vastaus voisi toimiakin, ja aiheen puiminen jäädä siihen. Jos ajattelen omaa lähipiiriäni, niin siihen tulisi kyllä sitten hyvin herkästi vastakommenttia: "ei kyllä kannattais enää lykätä asiaa, kun teilläkin on jo ikää", "kannattaa unohtaa koko asia niin tärppää", "ootteko kokeillu sitä tätä tota..."
Ja jos lapsia saa, niin tosiaan alkaa uudenlainen valitus. Siis niillä, joilla lapsettomuudesta tulee elämää suurempi asia, muiden perheistä henkilökohtainen loukkaus jne.
Kyse ei ole lapsettomuudesta, kyse on ihmistyypistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä juuri on se syy, miksi en koskaan kysy keneltäkään, miksi hänellä ei ole lapsia. En kysy sitä vieraalta enkä tutulta. Enhän voi tietää, mitä asian takana on. Voi olla vuosia kestäneet rankat hoidot, jotka eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Voi olla, että joku on omasta tahdostaan lapseton. Nämä ovat niin henkilökohtaisia asioita. Eihän ne minulle kuulu. Jos joku kertoo itse asiastaan, se on tietysti toinen juttu. Silloinkin on syytä olla hyvin hienotunteinen ja ajatella aika tarkkaan, mitä sanoo. Ymmärrän hyvin tämän viestiketjun aloittajaa. Asia on niin perin herkkä.
Itselläni on kaksi aikuista tytärtä, joilla kummallakaan ei ole lapsia. Tottakai toivoisin, että jompi kumpi tai molemmat tekisivät minusta mummun vielä eräänä päivänä, mutta se ei ole minun asiani. Edes heiltä en ole kysynyt, aikovatko he yrittää lapsen hankkimista joskus.
Voi vttu en jaksa näitä ruikutuksia. Lapset sitä ja lapset tätä. Lapset lapset lapset. Mikä vttu niissä on niin ihmeellistä??
Joskus nämä möläytykset voivat johtua myös puhtaasta tietämättömyydestä. Ihmiset harvoin möläyttelevät sammakoita, jos he tietävät, että kyse on lapsettomuudesta. Silloin on myös helpompi osoittaa empatiaa, myötäelämistä ja tukea. Silloin tietää myös varoa omista lapsista puhumista ja voisi järjestellä tapaamisia niin ettei lapsettoman tarvitse kohdata lapsiani. Tällöin voisin tavata heitä ilman lapsia ja puhua kaikesta muusta paitsi lapsista. Nyt olen pikku hiljaa katoamassa niiden ystävieni elämästä, joilla ei ole lapsia, mutta en tiedä siihen syytä. On nimittäin pienten lasten äitinä todella vaikeaa olla heidän kanssaan normaalisti tekemisissä, kun ei tiedä miten päin olla: saako lapsista puhua/haluavatko he nähdä lapsia tai osallistua lasten synttäreille/onko lapsettomuus heidän oma valinta vai kipeä haava. Meillä on myös paljon ystäviä, lapsettomia ja vapaaehtoisesti lapsettomia, jotka ovat reilusti kertoneet "missä mennään". Se helpottaa kanssakäymistä ja silloin tietää mukauttaa omaa käyttäytymistä sekä puheenaiheita tilanteeseen sopivaksi. Tällöin kenenkään ei tarvitse olla vaivaantunut tai kärvistellä vaan tunnelma on rento.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, Ap oli käynyt antamassa päivityksen tilanteestaan, ja sen perusteella tulkisten että Ap:n kiukuttelu johtui puhtaasti siitä että hän jostain syystä luuli että läheiset olisivat ajatelleet että heidän ei kuuluisi olla vanhempia. Se, että joku on vastannut Ap:n suruun sanomalla "kaikella on tarkoituksensa" ei varmasti ole tarkoittanut "teidän ei kuulu olla vanhempia, toivottavasti ette koskaan saa lapsia." Selvisipä tämäkin. Uhriutumisesta ei kyllä koskaan seuraa hyvä ää ei itselleen, eikä läheisilleen.
En tulkinnut "kaikella on tarkoituksensa" -lohdutusta niin, että joku läheinen tarkoittaisi ettemme ole sopivia vanhemmiksi. Oma elämänkatsomukseni sen sijaan on sellainen, että minusta kyseinen lohdutus on missä tahansa kriisissä aivan kammottava. En itse usko millään tavalla, että elämän todella suurilla vaikeuksilla (vaikkapa sairaudessa kituminen, raiskaus, pienen lapsen kuolema jne.) olisi jokin tarkoitus ja sillä lohduttaminen tuntuu itsestä kamalalta. Olen nykyään sanonutkin tästä avoimesti, kun asia on tullut joskus vastaan. Että tiedän näin lohduttavan tarkoittavan pelkkää hyvää, mutta itselle tuo lohdutus on sellainen, mitä en halua kuulla.
Jätän tämä ketjun nyt tähän.
Rauhaa ja rakkautta kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, Ap oli käynyt antamassa päivityksen tilanteestaan, ja sen perusteella tulkisten että Ap:n kiukuttelu johtui puhtaasti siitä että hän jostain syystä luuli että läheiset olisivat ajatelleet että heidän ei kuuluisi olla vanhempia. Se, että joku on vastannut Ap:n suruun sanomalla "kaikella on tarkoituksensa" ei varmasti ole tarkoittanut "teidän ei kuulu olla vanhempia, toivottavasti ette koskaan saa lapsia." Selvisipä tämäkin. Uhriutumisesta ei kyllä koskaan seuraa hyvä ää ei itselleen, eikä läheisilleen.
En tulkinnut "kaikella on tarkoituksensa" -lohdutusta niin, että joku läheinen tarkoittaisi ettemme ole sopivia vanhemmiksi. Oma elämänkatsomukseni sen sijaan on sellainen, että minusta kyseinen lohdutus on missä tahansa kriisissä aivan kammottava. En itse usko millään tavalla, että elämän todella suurilla vaikeuksilla (vaikkapa sairaudessa kituminen, raiskaus, pienen lapsen kuolema jne.) olisi jokin tarkoitus ja sillä lohduttaminen tuntuu itsestä kamalalta. Olen nykyään sanonutkin tästä avoimesti, kun asia on tullut joskus vastaan. Että tiedän näin lohduttavan tarkoittavan pelkkää hyvää, mutta itselle tuo lohdutus on sellainen, mitä en halua kuulla.
Jätän tämä ketjun nyt tähän.
Rauhaa ja rakkautta kaikille!
Tämä oli siis Ap. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eihän kaikkia ole tarkoitettu vanhemmiksi. Siksi kaikki eivät saa biologisia lapsia tai tietty pariskunta yhdessä ei saa yhteisiä lapsia. Luonto tietää asian parhaiten.
Mitä tarkoitat tällä, ei ihan avaudu?
No ilmeisesti sitä, että vahingossa kanin lailla lisääntyvät juopot ja narkit ovat niitä parhaita vanhempia.
Jätä id arin höpinä omaan arvottomuuteensa.
Alue: Aihe vapaa
Mikäpä sinä olet määrittelemään, että toisten mielikuvat ovat epärealistisia ja vaaleanpunapumpulisia?
Miksi eivät olisi realistisia ja koskisi ihan tavallista perhe-elämää?
Minusta sinun mielikuvasi ovat kummallisia, jos vertaat lasta Porscheen.