Lapsettomuus - pyyntö läheisille

Varmaan se olisi hyvä muistaa et yleensä kukaan ei tarkoituksella halua loukata, sammakoita tulee, ihmisiä kun ollaan. Mä uskon et ihmiset ymmärtää että on rankkaa, mä olen myös käynyt elämässä kriisin läpi, ajattelin tuolloin ettei kukaan voi ymmärtää sitä kipua, enkä nähnyt muuta kun oman surun. Sellanen on raskasta, itselle ja muille. Kaikkea hyvää.

Mulla ei ole lapsia enkä ole koskaan halunnut niin ei kiinnosta kuunnella ollenkaan lapsiaiheisia juttuja ja minulle niitä aina pakkosyötetään. En voi ymmärtää kuinka on joillain elämä piiri pieni pyörii vaan lasten ympärillä eikä muun maailman asiaoista osaa puhu halaistua sanaa. En minäkään pakkosyötä harrastuksiani sellaiselle jotai ei kiinnosta pätkääkään ei edes ymmärrä mistä höpisen. Ihan sama noista tuntemattomista lapsista jos jaarataan enkä ole asian parissa harrastellut koskaan niin voi helveta kuinka kuivaa. 

Kyllä tähän maailmaan tuskaa mahtuu niin en tulisi mieleenkään alkaa lapsettomuudesta kärsiviä neuvomaan. Kaikesta tuskasta pitää ajan myötä päästä vaan irti kun ei kaikkea kaikki voi saada ja vertaistuki on aina parhainta siihen alkukriisiin. Minä en voi ymmärtää lapsensa menettäneitä kun en ole sellaista menettänyt, siis se on niin kuin vähän tyhjää puhuisi sellaiselle jolla ei ole mitään omaa kokemusta mutta eipä sitä voi muuta kuin kuunnella vain. Se pitää se onni löytyä omasta itsestä eikä sitä voi tarjottimella kukaan tuoda. Löytää oma arvokas elämä ja jos jää johonkin katkeruuteen rypemään eikä pääse siitä irti koskaan niin musta tuntuu että heittää omankin elämänsä hukkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Voi vttu en jaksa näitä ruikutuksia. Lapset sitä ja lapset tätä. Lapset lapset lapset. Mikä vttu niissä on niin ihmeellistä??

Huomasitko ollenkaan millä palstalla olet?

Taas näitä "fiksuja" ihmisiä kirjoittamassa

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole lapsia enkä ole koskaan halunnut niin ei kiinnosta kuunnella ollenkaan lapsiaiheisia juttuja ja minulle niitä aina pakkosyötetään. En voi ymmärtää kuinka on joillain elämä piiri pieni pyörii vaan lasten ympärillä eikä muun maailman asiaoista osaa puhu halaistua sanaa. En minäkään pakkosyötä harrastuksiani sellaiselle jotai ei kiinnosta pätkääkään ei edes ymmärrä mistä höpisen. Ihan sama noista tuntemattomista lapsista jos jaarataan enkä ole asian parissa harrastellut koskaan niin voi helveta kuinka kuivaa. 

Kyllä tähän maailmaan tuskaa mahtuu niin en tulisi mieleenkään alkaa lapsettomuudesta kärsiviä neuvomaan. Kaikesta tuskasta pitää ajan myötä päästä vaan irti kun ei kaikkea kaikki voi saada ja vertaistuki on aina parhainta siihen alkukriisiin. Minä en voi ymmärtää lapsensa menettäneitä kun en ole sellaista menettänyt, siis se on niin kuin vähän tyhjää puhuisi sellaiselle jolla ei ole mitään omaa kokemusta mutta eipä sitä voi muuta kuin kuunnella vain. Se pitää se onni löytyä omasta itsestä eikä sitä voi tarjottimella kukaan tuoda. Löytää oma arvokas elämä ja jos jää johonkin katkeruuteen rypemään eikä pääse siitä irti koskaan niin musta tuntuu että heittää omankin elämänsä hukkaan. 

Jos sinua ei kiinnosta lapsiasiat niin miksi pyörit VAUVA sivuilla? Miksi sinun pitää tulla tänne kommentoimaan siitä, miten et tykkää lapsista, kun keskustelu on pääsäännöllisesti vauva-aiheiden ympärillä. 

Ymmärrän hirveän hyvin ajatuksesi, olenhan itsekin kärsinyt lapsettomuudesta monta vuotta.

Ymmärrän myös hyvin niitä läheisiäsi, jotka luultavasti yrittävät parhaansa mukaan lohduttaa, mutta eivät oikein osaa.

Lapsettomuus on niin hirveän vaikea ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut.

Meidän tarina sai lopulta onnellisen lopun. Meille tehtiin kaikkiaan kolme inseminaatiota (kaikki negatiivisia), kolme IVF-hoitoa ja 8 PAS siirtoa. Ja lopulta 10 vuotta tutkimusten aloittamisen jälkeen, meillä oli juuri se perhe, josta olimme aina unelmoineet: 3 lasta (2 tyttöä ja 1 poika). Tätä samaa toivon teille kaikille, jotka juuri nyt kärsitte lapsettomuudesta.

Jos tapaan puhtaasti työhön liittyvissä asioissa uuden henkilön, en tietenkään kysy lapsista tai muista henk. koht. asioista.

Jos uuden työkaverin kanssa on tarkoitus lounastaa tai kahvitella yhdessä, puhutaan yleensä jotain henkilökohtaisempaa. En ymmärrä, miksi kysymys "onko sinulla perhettä?" voisi olla jotenkin tunkeileva. Kyselläänhän myös missä päin toinen asuu, kotieläimiä jne.

Eri juttu sitten on alkaa kaivella.

Sukulaisille voi sanoa, että kerron kun on jotain kerrottavaa.

Ehdotan hoidoksi lapsettomuuteen seuraavaa:

Katsotte supernanny suomi ohjelman kaikki jaksot putkeen ilman taukoa ja max volyymillä.

jos vielä tekee mieli lapsia..toista tarvittaessa:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, eihän kaikkia ole tarkoitettu vanhemmiksi. Siksi kaikki eivät saa biologisia lapsia tai tietty pariskunta yhdessä ei saa yhteisiä lapsia. Luonto tietää asian parhaiten.

Mitä tarkoitat tällä, ei ihan avaudu?

Tarkoittaneen, että on syynsä jos joku ei tule raskaaksi eli tuota ihmistä ei ole vanhemmaksi luonto halunnut. Aikoinaan luonnon tilalle olisi sanottu Jumala. Perusideana lienee, että ihminen ei ole riittävän hyvä vanhemmaksi jos ei tule raskaaksi.

Ainoa mitä tarvitsette on Jeeus.

Rukoilkaamme yhdessä ja kiittäkäämme tästä teille annetusta vaikeudesta, joka antaa teille aikaa pohdiskella Jumalan rakkakkautta.

Aamen

Vierailija kirjoitti:

Ehdotan hoidoksi lapsettomuuteen seuraavaa:

Katsotte supernanny suomi ohjelman kaikki jaksot putkeen ilman taukoa ja max volyymillä.

jos vielä tekee mieli lapsia..toista tarvittaessa:)

lisäksi voitte katsoa putkeen kaikki VOI MIKÄ TAUTI ohjelmat.

Lapsia jotka syntyvät ilman suulakea ja silmämunia.

Ainoo positiivinen asia on että lapsi ei koskaan poistu kotoa ja et poistu sinäkään:)

Yleensä näillä on se niskapoimu ,mitä nuuhkia:)

ap mua nyppii kaltaisesi ihmiset, jotka jaksaa länkyttää tätä niin väsynyttä juttua aina vaan: Ota sinäkin jo laput silmiltäsi pois ja katso ympärillesi. On paljon ahkeria, kouluttautuneitakin ihmisiä, jotka eivät koskaan saa lapsia. Moni raataa perse ruvella nälkäpalkalla. Etkö todellakaan tajua, että se ahkeruus, fiksuus, kova työnteko jne. ei aina takaa yhtään mitään?

Mutta siinä omassa pikkukuplassa on varmaa ihana elää. Mutta kateeksi ei TODELLAKAAN käy, sori vaan. En jaksaisi kaltaistasi kapeakatseista, itsekästä ääliötä omassa elämässäni lainkaan.

Naiselle lapsen saanti on myös sellainen asia, että aika päätökselle on verrattain lyhyt. Jos ajatellaan, että 25-vuotiaana alkaa olla tarpeeksi kypsä ja koulunsa käynyt ja 35-vuotiaana hedelmällisyys alkaa dramaattisesti laskea, jää uran luomiselle ja perheellistymiselle noin 10 vuotta. Se on loppujen lopuksi todella lyhyt aika, varsinkin jos ei heti työllisty johonkin mieluiseen työpaikkaan vaan joutuu rämpimään määräaikainen-työtön-suossa ja toivomaan, että edes mies saa duunin jonka varaan laskea (vaikka sitäkään ei kuulemma saa tehdä, koska mies voi lähteä kävelemään milloin vain ja lapsi pitää tehdä sillä varauksella, että jää sen kanssa kaksin ja ukko muuttaakin Belgiaan.)

Ei siis useinkaan ole varaa odottaa täydellistä elämäntilannetta, vaan viimeistään kolmekymppisenä pitää vain päättää luottaa että elämä kantaa ja alkaa puuhata lasta, jos koskaan aikoo. Helppo se on miehenä viisastella, kun samanlaista aikarajaa ei ole. Naisen panos on huomattavasti suurempi, mutta palkinto huomattavasti pienempi. Ei ole reilua, ei.

Vierailija kirjoitti:

Naiselle lapsen saanti on myös sellainen asia, että aika päätökselle on verrattain lyhyt. Jos ajatellaan, että 25-vuotiaana alkaa olla tarpeeksi kypsä ja koulunsa käynyt ja 35-vuotiaana hedelmällisyys alkaa dramaattisesti laskea, jää uran luomiselle ja perheellistymiselle noin 10 vuotta. Se on loppujen lopuksi todella lyhyt aika, varsinkin jos ei heti työllisty johonkin mieluiseen työpaikkaan vaan joutuu rämpimään määräaikainen-työtön-suossa ja toivomaan, että edes mies saa duunin jonka varaan laskea (vaikka sitäkään ei kuulemma saa tehdä, koska mies voi lähteä kävelemään milloin vain ja lapsi pitää tehdä sillä varauksella, että jää sen kanssa kaksin ja ukko muuttaakin Belgiaan.)

Ei siis useinkaan ole varaa odottaa täydellistä elämäntilannetta, vaan viimeistään kolmekymppisenä pitää vain päättää luottaa että elämä kantaa ja alkaa puuhata lasta, jos koskaan aikoo. Helppo se on miehenä viisastella, kun samanlaista aikarajaa ei ole. Naisen panos on huomattavasti suurempi, mutta palkinto huomattavasti pienempi. Ei ole reilua, ei.

Ja tämä on lainaus toisesta ketjusta tänään, et voinut sitten linkittää tekstiäsi, vai kopioit vaan toisen tekstin? Ketju jossa puhuttiin naisten raskauden taakasta.

On törkeätä kysellä pariskunnalta, koska aikovat hankkia lapsia tms. Small talkia voi kehitellä jostain muustakin kuin hyvin henkilökohtaisesta asiasta.

Miksi haluat leikkiä Jumalaa? Jos olisitte normaaleja, terveitä ja lisääntymiskykyisiä ei ongelmia siittämisessä olisi.

Lehdetön puu luom merelle siltaa...

Ei ole pääasiassa vauva aiheisia vaan täällähän ruikutetaan kaikesta elämän ongelmista. 

Kyrsiikö jos sanon suoraan että elämässä on muutakin kuin pelkät kakarat tai kakarattomuus ja voi olla taas toisenlaisia huolia ja murheita joista kukaan ei halua kuulla mitään. En ole lapsettomana tottunut valittamaan mistään pikkuasioista ja kukaan ei kysykkään mitä sulle kuuluu kun kaikki muut alkavat jo murheita kaatamaan niskaani niin kuin minä olisi joku muka jolla ei ole mitään ongelmia tai murheita. 

Opastan hakemaan vertaistukea sillä en voi ymmärtää kaikkien ihmisten murheita josta minulla ei ole kokemusta. Olen kasvattanut kovan kuoren ja taumani on minullakin joista olen koittanut selviytyä. 

Jos olen joskus sanonut jollekkin oman mielipiteeni niin se on ihan turhaa siis tyrkyttää neuvoja kenellekkään sillä jokaisen täytyy tehdä omat virheensä ja mennä kantapäänkautta. 

Jättäkää joskus se perhe-elämänne, kakarat sinne kotiin niin ei tarvitse sitä tuoda ystävyys suhteisiinne, työpaikoille ja joka helvetin harrastuksiin. Kuka jaksaa kuunnella niiden molopäiden temmellyksiä tuntikausia. Jos jollain on lemmikki niin ei se varmaan kiusaa kuulijaa selostamalla sen koko päivän rutiinit ulkopuoliselle. 

Mikä niissä kakaroissa on niin ihmeellistä että hajoo pää jos ei niitä saa. Minä adoptoisin köyhistä maista ja ei sen tarvitse tulla omasta jalkovälistä ulos että voisin rakastaa ja antaa rakkautta jonkun muunkin synnyttämälle lapselle. Täysin itsekästä jos ei pysty hoiva viettiään purkamaan muuhun kuin itse synnyttämään ja entäs mies joka ei sitä synnytä niin sen hoiva vietti on vaikeempaan kuin naisella ja erot johtuu juuri siitä kun miestä ei enään ole tai huomioida ollenkaan sen naisen saatuaan lapset. 

Kaikissa eroissa mies on saanut koiran viran tai ei virkaa ollenkaan naisen saatuaan sen haluamansa. Miestä ei halua kukaan nainen enään kunhan saa kakaransa tehtyä ja mies potkaistaan pellolle jos on tehtävänsä tehnyt. Se mies joka tyytyy koiran virkaan niin saa jäädä elättämään. 

En jaksaisi kuunnella päivääkään näiden lasta saamattomien naisten porua sillä mitä vittua se muille kuuluu jos ei kakaraa saa ja miksi siitä pitäisi muidenkien kärsiä. En jaksa kuunnella lapsiperheellisten hehkutusta kakaroistaan kun ne eivät kiinnosta. En jaksa yhtäkään ihmistä joka ei ongelmistaan pääse eroon vaan vatvoo sitä lopunikää. 

Pittäkää ongelmat itsellänne ja esittäkää vaan edes tyytyväistä sillä ei kaikkia kiinnosta toisten ongelmien terapeuttina oleminen. Ystävää jos haette niin ei ketään kiinnosta olla joku terapeutti jollekka aletaan purkaan kaikki ongelmat. Ystävän ei tarvitse olla mikään psygologi joka antaa helpon tien ahdistukseenne. 

No mulle sanottiin että "Mä voin tulla hoitaa homman sun miehen puolesta." Vaikkei miehessä ees todettu mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä enää kestä yhtään lapsettomuushoidossa käyviä, siskoni "tie" oli läheisille kuin kivisen reen vetämistä. Jatkuvaa loukkaantumista ja ärhentelyä, riidan haastamista ja marttyyriksi heittäytymistä. Jaksa siinä sitten pahoitella ja tukea useamman vuoden ajan. Niillä läheisillä on myös oma elämä ja omat surut elettävänä, ei koko suvun tarvitse hypätä samaan kaivoon lapsettomuudesta kärsivän kanssa ja elää varoen sanojaan joka ikinen hetki. Kukaan meistä ei edes sanonut mitään pahaa, nieltiin kaikki paska ja syljettiin se sitten toistemme niskaan.

Nyt hänellä lapsi ja valitettavasti tämä ei tuonutkaan onnea ja autuutta mukanaan. Olen lukenut että näinkin voi käydä, kuten kelle tahansa ei lapsettomuudesta kärsineille.

Ulkopuolinen tuki ja apu voi olla parempi kuin läheisien kuormittaminen.

Tämä siis vahvisti kantaani: en aio kertoa kenellekään lapsettomuushoidoistamme. Emme halua olla rasittava taakka kenellekään. Olisi kuitenkin kiva tietää edellisen kirjoittajalta, mitä haluat, että vastaamme, kun kyselette "ootteko ajatellu lasta hankkia"? Onko parempi siis valehdella ihan suoraan, että "katsotaan perin vuoden päästä" kuin kertoa, että on tässä tahkottu jo pari vuotta. Itse en empatiaa tms tarvitse, mutta noin periaatteessa voin kyllä vastata kun kysytään.

"Ootteko ajatellu lasta hankkia?" "Itseasiassa kyllä, toivottavasti lähitulevaisuudessa tärppäisi kun lapsi olisi kovasti haaveissa." "Ootteko ajatellu lasta hankkia?" "Olisihan se ihanaa, jos tulevina vuosina voitaisiin olla pienen ihanan vanhemmat, lapsi olisi oikein tervetullut sitten kun on tullakseen." "Ootteko ajatellu lasta hankkia?" "Kyllä ollaan, toivottavasti voidaan saada lapsia kun niitä ei niin vain tilailla, mutta tulevaisuus näyttää."

Tarviiko siinä alkaa kertomaan kuinka kauan on ollut hoidoissa, jos ei halua asiasta keskustella? Tai tarviiko valehdella että lapset ei olisi suunnitelmissa, jos kerta ovat?

Ehkä jollekin kysyjälle tuollainen vastaus voisi toimiakin, ja aiheen puiminen jäädä siihen. Jos ajattelen omaa lähipiiriäni, niin siihen tulisi kyllä sitten hyvin herkästi vastakommenttia: "ei kyllä kannattais enää lykätä asiaa, kun teilläkin on jo ikää", "kannattaa unohtaa koko asia niin tärppää", "ootteko kokeillu sitä tätä tota..."

Jos joku taivastelee ikää niin kuittaa että totta, toivottavasti ei ole liian myöhäistä. Ja miksi joku vastaisi tuollaiseen että unohtakaa koko juttu, kun yrittämisen aloittamisesta saati ajasta ole sanottu mitään? Outoja tuttuja sulla..