Isyysloma ja mies lähti matkoille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän riippuu ap miksi sinä olet katkera ja vihainen miehellesi. Kerroit, että hän lähti pohjoiseen melkein viikoksi kalareissulle ja vauvanne on kohta 7 viikkoa vanha. Miksi sinä oikeastaan olet vihainen ja katkera, mitkä ovat syyt?

Siitä, että hän vain ilmoitti lähtevänsä, eikä välittänyt siitä mitä minä ajattelin asiasta. Siitä, että hän jättää minut yksin huolehtimaan vauvasta, vaikka tunnen epävarmuutta hyvin monessa vauvaan liittyvässä asiassa, tarvitsisin hänen tukea ja apua arjessa, ja koska olen väsynyt yöimetyksistä niin olen katkera siitä, että minä en saa lepolomaa mutta mies vain ottaa itselleen lepolomaa minun jaksamisen kustannuksella. Ap.

Todella itsekäs mies, joka on laittanut oman lomansa vauvan ja sinun hyvinvoinnin edelle. Sen lisäksi että vauvan kanssa on rankkaa yöheräämiseneen ym niin entä jos sinä tai vauva sairastuisitte tai jotain sattuisi? 7 viikon ikäinen vauva on niin pieni, että rajumpi flunssa tai rs-virus voi viedä sairaalahoitoon.

Tai entä jos sinä saat vaikka rintatulehduksen (suht yleinen) ja makaat kotona 40 asteen kuumeessa? Kuka hoitaa vauvaa tai kuskaa sinua lääkäriin? Tai kaadut suihkussa käydessäsi ja murrat kätesi? Kaikenlaista voi sattua, jolloin et syystä tai toisesta pystyisikään hoitamaan vauvaa. Mies ei millään ryntää pohjoisesta silloin sinua yht'äkkiä auttamaan.

Tai aivoverenvuoto, iso suoni päästä katkeaa ja kuolema seuraa sekunneissa. Mies ei ehtisi apuun edes paskalta vessasta.

Toisaalta taloon voi osua meteoriitti ja molemmat vanhemmat kuolevat, mutta vauva selviää. Ei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa ap ymmärtää, että lepoloma on vähän vaikea sinun ottaa kun imetät, sinä olet nyt symbioosissa vauvan kanssa ja sinun aikasi tulee myöhemmin, näin se vaan menee biologian kannalta. Luulisi aikuisen ihmisen pärjäävän yksinään vauvan kanssa muutaman päivän. Kun siirrytte pulloruokintaan niin jätä vauva miehelle pitkäksi viikonlopuksi ja mene Haikon kartanoon.

Tällaista se on, kun tänne vastailee ihmiset, joilla ei itse asiasta kokemusta ole. Tietenkään imettävä äiti ei halua itse lähteä viikoksi pois lapsen luota. Mutta hän tarvitsisi esimerkiksi UNTA. Oletko koskaan kuullut, että vastasyntynyt valvottaa? Jos mies huolehtii lapsesta imetysten välissä, voi äiti nukkua univelkaa pois.

Itse nukuin jatkuvasti 3-5 h /vrk. Ellei mies olisi tullut pelastamaan ja katsonut vauvaa niin että saatoin nukkua korvatulpat korvissa,, olisin tullut hulluksi.

On myös tosi raskasta kannella vauvaa jatkuvasti + imetyksessäkin hartiat jumiutuvat vaikka kuinka yrittää hyvää asentoa. Kantajan vaihto on todella tarpeen. Plus sitten kotityöt. Imuroidahan ei voi kun vauva nukkuu, ja koitapa imuroida sen ollessa hereillä. Jne.

Mutta jälleen kerran: Miksi äidin pitäisi selvitä iloisena vauvan kanssa kahdestaan, kun isä ei handlaa vanhemman roolia edes kahdestaan?

Ilmoitusluontoinen asia: sinä et olisi tullut väsymyksestä hulluksi. Yksinhuoltajatkin kuten minä pärjäävät niin älä valita, sinä halusit lapsen.

Ilmoitusluontoinen asia: sinä et ole pätevä toisten mielenterveyttä ennustamaan. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että ihmiset ovat erilaisia? Entä sitä, että vauvat ovat erilaisia?

Jos omasi oli helppo, ei se tarkoita, että muiden vauvat olisivat. Ja luuletko todella, että ei ole yksinhuoltajaa, joka EI olisi jaksanut?

Tiedän kaksi äitiä, joilla on ollut mielenterveyden ongelmia, jotka ammattilainen on todennut synnytyksen ja/tai sen jälkeisen ajan rasituksista johtuviksi.

Itse olin jossain vaiheessa koliikkilapsen kanssa niin väsynyt, että satutin vahingossa itseäni, vähältä piti etten vauvaakin. Hallusinoin, eikä koordinaatio pelannut. Ajatella, että näin voi käydä, vaikka SINÄ olit yksinhuoltaja!

Monet miehet ei ymmärrä, että isyysloman aikana ei kalareissut sun muut ole Ok. Kun tulee takaisin, avaat suusi ja teet selväksi, että kaikki poikien reissut on kielletty siihen saakka, kunnes ilmoitat miehelle olevasi valmis olemaan lapsen kanssa kahdestaan pidempään. Lapsi ei ole äidin omaisuutta, vaan ihan yhtä vastuussa isä siitä on.

Ai taasko se lähti lomalle kesken vauva-arjen? Vastahan se pari kuukautta sitten lähti. Toisin sanoen 1/5, ykkönen siitä että näin pitkä ketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän riippuu ap miksi sinä olet katkera ja vihainen miehellesi. Kerroit, että hän lähti pohjoiseen melkein viikoksi kalareissulle ja vauvanne on kohta 7 viikkoa vanha. Miksi sinä oikeastaan olet vihainen ja katkera, mitkä ovat syyt?

Siitä, että hän vain ilmoitti lähtevänsä, eikä välittänyt siitä mitä minä ajattelin asiasta. Siitä, että hän jättää minut yksin huolehtimaan vauvasta, vaikka tunnen epävarmuutta hyvin monessa vauvaan liittyvässä asiassa, tarvitsisin hänen tukea ja apua arjessa, ja koska olen väsynyt yöimetyksistä niin olen katkera siitä, että minä en saa lepolomaa mutta mies vain ottaa itselleen lepolomaa minun jaksamisen kustannuksella. Ap.

Todella itsekäs mies, joka on laittanut oman lomansa vauvan ja sinun hyvinvoinnin edelle. Sen lisäksi että vauvan kanssa on rankkaa yöheräämiseneen ym niin entä jos sinä tai vauva sairastuisitte tai jotain sattuisi? 7 viikon ikäinen vauva on niin pieni, että rajumpi flunssa tai rs-virus voi viedä sairaalahoitoon.

Tai entä jos sinä saat vaikka rintatulehduksen (suht yleinen) ja makaat kotona 40 asteen kuumeessa? Kuka hoitaa vauvaa tai kuskaa sinua lääkäriin? Tai kaadut suihkussa käydessäsi ja murrat kätesi? Kaikenlaista voi sattua, jolloin et syystä tai toisesta pystyisikään hoitamaan vauvaa. Mies ei millään ryntää pohjoisesta silloin sinua yht'äkkiä auttamaan.

Tai aivoverenvuoto, iso suoni päästä katkeaa ja kuolema seuraa sekunneissa. Mies ei ehtisi apuun edes paskalta vessasta.

Kyllä ja aivoverenvuotoja sattuu myös nuorille 30-40-vuotiaille. Vaikka mies olisi kotona niin ei välttämättä pystyisi vaimoaan pelastamaan, mutta pystyisi huolehtimaan vauvastaan. On aivan eri asia vauvan joutua yksin itkemään kahden tunnin kauppareissun tai 8 tunnin työpäivän ajan kuin viikon kalastusreissun ajan. Viikossa tuon ikäinen löytyisi kuolleeksi kuivuneena, muutamasta tunnista todennäköisesti selviäisi hengissä.

Minun mieheni on myös intohimoinen kalastaja ja käy useamman kalareissun vuodessa. Hän seuraa tarkkaan milloin on otolliset olosuhteet kalaa saada ja tämä voi muuttua nopeastikin, eli joskus ilmoittaa lyhyellä varoitusajalla, että reissu on tulossa.

Meillä on kaksi lasta eikä reissu aina ole osunut itselleni hyvään saumaan, hän on esim. lähtenyt myös, kun synnytyksestä ei ole ollut kuin kuukausi-kaksi. Mutta tämä on hänen harrastus, eikä mieleeni ole tullutkaan, että kieltäisin häntä lähtemästä! Tilanne olisi eri, jos hän muuten vain lähtisi reissuun vauvan ollessa pieni tai kulkisi baareissa.

Mieheni usein myös patistaa minua lähtemään vuorostaan reissuun ja olemaan yötä pois ja olen ollutkin. Enemmän olen, kunhan lapset kasvavat, vielä en kovin raski olla pois.

Kyllä sun miehestä voi vielä ihan hyvä isä tulla mutta nyt on kyllä vakavan keskustelun paikka ja tehtävä selväksi että tuo on vika kerta tuollaiselle tempaukselle. Ja että sulla on lapsen ollessa vähän vanhempi vastaavasti lupa mennä viikoksi kaveri kanssa valitsemaasi kohteeseen ilman heitä.

Vastuuntunnottoman ja keskenkasvuisen kersan kanssako olet sitten päättänyt lisääntyä? Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroitko ap miehelle, että sinua jännittää olla yksin lapsen kanssa, kaipaat tukea ja olet yösyötöistä väsynyt ja silti mies vaan lähti?

Kerroin. Mies sanoi, että hän ei voi perua jo sovittua reissua. Ap.

Oliko mies millään lailla pahoillaan, järjestelokö asioita, että sinulla olisi mukavampi tunne jäädä vauvan kanssa, sanoiko soittelevansa, ylipäätään oliko mitään merkkejä, että välittää tridtä ja ymmärtää, että tuli tehtyä hölmä päätös?

Minun mieheni taas lähti koko viikonlopuksi ryyppäämään, vaikka olen viimeisilläni raskaana ja minun on hankala enää pysyä taaperon perässä ja nostella. Sanoin että yksi päivä on ok mutta koko viikonloppu on kertakaikkiaan liikaa. Ei välittänyt p:n vertaa joten nyt on ero edessä. Tsemppiä ap:lle, ei varmasti ole helppo tilanne kun luottamus ja tuki petetään siihen herkimpään aikaan.

Olen pahoillani puolestasi, ap. Kysyit, miten pystyt antamaan anteeksi tai pitäisikö edes. En tiedä, osaanko antaa neuvoja noin hankalaan tilanteeseen, mutta joitakin ajatuksia heräsi, kun luin tätä ketjua.

Meille tuli parisuhdekriisi lapsen syntymän myötä, ja vasta nyt se alkaa pikkuhiljaa helpottaa (lapsi 2 v). Mies ei tehnyt mitään tuollaista isoa tempausta, mutta jonkin verran jouduin pettymään hänen osallistumiseensa silloin kun lapsi oli pienempi. Parisuhteemme jatkumisen edellytyksenä on ollut se, että mies on ottanut vastuun käyttäytymisestään pyytämällä anteeksi ja korjaamalla käyttäytymistään. (Todettakoon, että myös itse olen toiminut joissain tilanteissa väärin, ja parisuhteemme jatkuminen on edellyttänyt, että olen ottanut samalla tavalla vastuun pyytämällä anteeksi ja toimimalla jatkossa rakentavammin.)

Ehdotan, että et mieti nyt anteeksiantoa etkä tee vielä päätöstä eroamisesta. Katso sen sijaan, ottaako mies vastuun tekemisestään. Keskustelkaa tarvittaessa asiasta sellaisen ulkopuolisen henkilön kanssa, joka ymmärtää, millaista lapsen pikkuvauvavaihe on äidille.

Jos mies ei pyydä anteeksi eikä yritä korjata tekoaan KANTAMALLA ERITTÄIN PALJON VASTUUTA JATKOSSA, en itse jatkaisi parisuhdetta hänen kanssaan.

Täytyy vielä todeta, että omalle miehelleni ei olisi tuollainen tullut mieleenkään, kun vauva oli noin pieni, joten miehesi kyky ottaa vastuuta näyttäytyy todella kyseenalaisena. Olen silti sitä mieltä, että kaikkien kannalta on parasta antaa mokan tehneelle puolisolle (jos kyseessä ei ole väkivaltainen puoliso) mahdollisuus korjata käyttäytymistään. Ehkä tämä tapahtuma on käänne, joka saa miehenkin katsomaan omaa isyyttään uusin silmin. Tule kertomaan, miten tässä käy! :)

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni on myös intohimoinen kalastaja ja käy useamman kalareissun vuodessa. Hän seuraa tarkkaan milloin on otolliset olosuhteet kalaa saada ja tämä voi muuttua nopeastikin, eli joskus ilmoittaa lyhyellä varoitusajalla, että reissu on tulossa.

Meillä on kaksi lasta eikä reissu aina ole osunut itselleni hyvään saumaan, hän on esim. lähtenyt myös, kun synnytyksestä ei ole ollut kuin kuukausi-kaksi. Mutta tämä on hänen harrastus, eikä mieleeni ole tullutkaan, että kieltäisin häntä lähtemästä! Tilanne olisi eri, jos hän muuten vain lähtisi reissuun vauvan ollessa pieni tai kulkisi baareissa.

Mieheni usein myös patistaa minua lähtemään vuorostaan reissuun ja olemaan yötä pois ja olen ollutkin. Enemmän olen, kunhan lapset kasvavat, vielä en kovin raski olla pois.

Sama meillä mutta me molemmat olemme intohimoisia kalastajia, harrastuksen parissa tavattu. Kun on lohennousu ja vesi sopivalla korkeudella niin silloin mennään eikä meinata. Pienin on ollut reissussa tississä kiinni mutta joskus esikoisen aikana jäin arkuuttani reissulta kotiin. Yleensä reissut on aina kahden viikon kestoisia mutta esikoisen aikaan mieheni oli vain viikon pois kotoa, minulla ei ollut hoitoapua. Meillä on nyt kolme poikaa ja kaikki kalastavat, se on heille tullut äidinmaidossa.

Ne jotka natkuttavat ovat yleensä ensimmäisen lapsensa kanssa uuden äärellä eivätkä sitten myöskään itse kalasta. Eivät he ymmärrä miten joku kala voi olla perhe-elämää tärkeämpi. Eihän se olekaan tärkeämpää vaan se viikko voi olla henkireikä koko vuodelle niin se täytyy vaan järjestää. Mieluummin minä pärjäisin viikon yksin vauvan kanssa kun katson vuoden katkeraa kalastajaa. Ja kalastajankaan ei kannata pitää sitä katkeraa vaimoa. Eivät vaan sovi toisilleen, se pitää heidän myöntää.

Reissun VOI perua. Sano miehelle, että peruu, tai teidän suhteenne on katkolla.

vaihda lukot.

Vierailija kirjoitti:

vaihda lukot.

Pitäiskö ennemmin vaihtaa ne vaipat?

Mutta eihän tuo ole kuin 7 päivää.

Vierailija kirjoitti:

Mutta eihän tuo ole kuin 7 päivää.

Kokeilehan nukkua, niin että sinua herätellään 2 tunnin välein... lopulta ei uni tule. Osallistuva isä on loistava asia, harmi ettei kaikissa perheissä sellaista ole.

Tästäkin ketjusta näkee miten typeriä akat ovat. Eroa jo ollaan miettimässä viikon reissun jälkeen. Olisiko sitten ollut hyväksytympää kun mies olisi liehitellyt ja neuvotellut asiasta kuukauden etukäteen anoen lupaa? No sitähän ei olisi ketjun perusteella tullut 90 % osalta naisista. Ettekö pärjää viikkoa yksin lapsen kanssa? Yksinhuoltajanahan sitä "yksinaikaa" vasta riittääkin. On teillä mahtava logiikka. Käytännössä kyse on siis periaatteesta "kun en minäkään niin ei mieskään". Nykynaiset ovat aivan pilalla. Miehillä ei ole tissejä joilla ruokkia lasta ja naiset ne ovat useimmin niitä jotka lapsen haluavatkin. Hommaa semmoin "mies" joka heiluu essu päällä ja lässyttää ja hyörii kuin kunnon emo. Miehet (paino sanalla) ei ole biologisestikaan semmoisia.

Ah kyllä on mukavaa olla poikamies, sellaisena pysynkin jos ei järkevää naista ole olemassa. Siltähän se vaikuttaa. Matkustelen, kalastelen ja teen juttuja niin kuin haluan. Pitäkää tunkkinne ja kakaranne.

Luulen, että moni äiti kuvittelee vieläkin uhrautuvansa kantamaan raskauden ja synnyttämään ja haluaa siihen sitten vastapainoksi puolisoltaan osallistumista hoivaa, huolenpitoa, huomiota jne. tämä on tunnetason solmu eikä logiikalla aukea.

Alkuunhan se vauva on vain hoitorutiineja vaativa itkevä käärö eikä isä ole siihen kovin kiintynyt. Äiti on ehtinyt kiintyä enemmän raskauden aikana, ihan kirjaimellisesti napanuoralla. Napanuora leikataan ja hyvä se olisi äidin leikata se henkinen napanuora isään ja muistaa ettei lapsen tulo maailmaan voi muuttaa kaikkea ihan toisenlaiseksi, niin käy vain elokuvissa tai äidin omsssa päässä. Isän päässä se ei mene niin, ihan eri hormonit.

- Tässä on tämmönen vauva.

- Mutta tuolla olis semmosia kaloja.

- Minusta meidän pitää yhdessä hoitaa tää vauva.

- Hoida sinä nyt niin minä meen välillä kalalle.

- Hoidan sitte taas tota vauvaa, eihän se tee nyt muuta kun nukkuu ja syö.

- Sinua kiinnostaa enemmän kalat kuin vauva!

- No se on totta, ei toi vauva vielä ole mitenkään erityisen kiinnostava. Terve!