Lue keskustelun säännöt.
Isyysloma ja mies lähti matkoille
11.08.2018 |
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Miehet on sellaisia itsekkäitä paskoja jos niiden antaa olla. Miten sitten estää se.. Voi yrittää järkipuhetta, puhuu sydämestään että TARVITSEE miestä nyt kotona. Kannattaa lähteä ihan sieltä pohjalta kun puhuu miehelle, eli puhuu niinkuin kolme vuotiaalla lapselle.
Sitten jos ei mene perille niin voi uhata etsivänsä miehen joka tahtoo olla puolisonsa tukena uudessa elämäntilanteessa ja tahtoo olla itsekin isänä läsnä heti alkuun.Ei kävisi mielessäkään jättää vauvaa tai miestä yksin tuossa tilanteessa
. Pikkulapsiaika on pian ohi ja sitten voi taas nähdä kavereita enemmän.Tsemppiä.
Puhuu miehelle kuin kolme välilyönti vuotiaalle lapselle? Ja uhata etsivänsä uuden miehen?
Kuulkaa miehet, menkää kalaan jos tuli otettua tuo nainen, en ihmettele yhtään.. ei hermo kestä muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
No, minä olen 6-lapsisen uusperheen äiti. Meillä molemmat vanhemmat matkustaa paljon työkseenkin, joten tuo viikon kalareissu vastaan yksi vauva kuulostaa melko turhalta draamalta. Eri asia jos äiti olis vaikka sairas. Ja ymmärrän toki, että isän tuki on tärkeää. Mut ei se nyt eron paikka ole. Ja asenne on pielessä, ei toisen kalareissuja kieltää voi. Jos on ensimmäinen lapsi, ei mies välttämättä edes ymmärrä vielä mistä kyse. Kasvaminen isäksi ottaa aikaa, ei se tapahdu kuten äiti haluaa.
Mihin äiti lähtee kasvamaan äidiksi? Kalaanko? Isä hoitaa vauvan sillä välin.
Miehet ovat ihan niin avuttomia kuin naiset heidät kuvittelevat. olevan... ei onnistu pyykinpesu pyykinpesukoneella, mutta töissä vaativien projektien vetäminen onnistuu. Vastaavat työprojektit onnistuvat myös naisilta, mutta kotona on vielä näitä erikoistehtäviä, joita mies ei halua osata...
Äitiä auttavat hormonit. Miehen prosessi isäksi on ihan biologian järkkäämänä hyvin erilainen kuin äidin. Isä yksin ei pysty edes pitämään lasta elossa, jos ei saa kaupasta korviketta. Se on äidin homma.
Kaupassa myydään äidinmaidonkorviketta ihan jokaiselle ostajalle. Sinua on huiputettu, kun joku on väittänyt, että niitä myydään vain pikkuvauvojen äideille. Sen kun kysyy myyjältä, mistä ne löytyvät.
Kyllä vaan. Mutta puhe olikin siitä että hormonit ohjaavat miestä ja naista ihan eri tavoin vanhemmuuteen. Isona esimerkkinä, että jos sitä korvikekauppaa EI OLISI, niinkuin kaikkiallla ei, voitko kuvitella-ole, niin isällä on huomattavia vaikeuksia pitää vastasyntynyt edes elossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
No, minä olen 6-lapsisen uusperheen äiti. Meillä molemmat vanhemmat matkustaa paljon työkseenkin, joten tuo viikon kalareissu vastaan yksi vauva kuulostaa melko turhalta draamalta. Eri asia jos äiti olis vaikka sairas. Ja ymmärrän toki, että isän tuki on tärkeää. Mut ei se nyt eron paikka ole. Ja asenne on pielessä, ei toisen kalareissuja kieltää voi. Jos on ensimmäinen lapsi, ei mies välttämättä edes ymmärrä vielä mistä kyse. Kasvaminen isäksi ottaa aikaa, ei se tapahdu kuten äiti haluaa.
Mihin äiti lähtee kasvamaan äidiksi? Kalaanko? Isä hoitaa vauvan sillä välin.
Miehet ovat ihan niin avuttomia kuin naiset heidät kuvittelevat. olevan... ei onnistu pyykinpesu pyykinpesukoneella, mutta töissä vaativien projektien vetäminen onnistuu. Vastaavat työprojektit onnistuvat myös naisilta, mutta kotona on vielä näitä erikoistehtäviä, joita mies ei halua osata...
Äitiä auttavat hormonit. Miehen prosessi isäksi on ihan biologian järkkäämänä hyvin erilainen kuin äidin. Isä yksin ei pysty edes pitämään lasta elossa, jos ei saa kaupasta korviketta. Se on äidin homma.
Kaupassa myydään äidinmaidonkorviketta ihan jokaiselle ostajalle. Sinua on huiputettu, kun joku on väittänyt, että niitä myydään vain pikkuvauvojen äideille. Sen kun kysyy myyjältä, mistä ne löytyvät.
Kyllä vaan. Mutta puhe olikin siitä että hormonit ohjaavat miestä ja naista ihan eri tavoin vanhemmuuteen. Isona esimerkkinä, että jos sitä korvikekauppaa EI OLISI, niinkuin kaikkiallla ei, voitko kuvitella-ole, niin isällä on huomattavia vaikeuksia pitää vastasyntynyt edes elossa.
Jos ja jos ja jos. Jos korvikekauppaa ei olisi, olisi minunkin lapset kuolleet nälkään. Tai sitten lapsille olisi juotettu laimennettua lehmänmaitoa, kuten tehtiin ennen korvikkeita. Se on huono vaihtoehto, mutta kyllä sillä lapsen saa pidettyä hengissä, kuten oman isoisäni.
Monilla naisilla näyttää olevan kyllä suuria vaikeuksia ymmärtää, ettei ole heidän tehtävänsä määrätä, miten isä on isä. Tietysti vauva on molempien (tämäkin näyttää olevan vaikea kysymys) ja yhteistyöllä ja kunnioituksella asiat sujuvat molempia tyydyttävällä tavalla. Silti sen vauvan sai kaksi erillistä ihmistä, joilla on 100%itsemääräämisoikys ja oma käsitys siitä mitä vanhemmuus ja vastuu lapsesta on. Äidin sana ei todellakaan ole mikään ylivertainen jota isän pitää totella.
Vierailija kirjoitti:
Monilla naisilla näyttää olevan kyllä suuria vaikeuksia ymmärtää, ettei ole heidän tehtävänsä määrätä, miten isä on isä. Tietysti vauva on molempien (tämäkin näyttää olevan vaikea kysymys) ja yhteistyöllä ja kunnioituksella asiat sujuvat molempia tyydyttävällä tavalla. Silti sen vauvan sai kaksi erillistä ihmistä, joilla on 100%itsemääräämisoikys ja oma käsitys siitä mitä vanhemmuus ja vastuu lapsesta on. Äidin sana ei todellakaan ole mikään ylivertainen jota isän pitää totella.
Noin ajattelevan miehen kannattaa muistaa, että joskus voi tulla aika, kun hän on vaimon avusta riippuvainen. Vaimo on voinut omaksua miehen ajatukset, että jokainen saa pärjä omillaan miten lystää eikä välitä miehen avunpyynnöistä mitään. Ihmiset nyt tuppaavat muistamaan, jos apua ei saa vaikka tarve on suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota takaisin odottelemaan. Teet päätöksesi mitä haluat ja toimit. Toiset vaan ei osaa ottaa vastuuta edes omista lapsistaan.
Siis ihan oikeasti heti hanskat tiskiin eikä edes yritetä katsoa miten se arki lopulta lähtisi sujumaan edes sen lapsen takia? Vajaan viikon eli todennäköisesti viiden päivän reissun takia kaikki on ohi.
Mä en pystyis enää rakastamaan ja kunnioittamaan miestäni enkä todella luottamaan häneen , jos pyynnöistäni huolimatta lähtisi isyyslomallansa kalareissulle useaksi päiväksi.
Ongelma onkin pyyntösi syy. Aito tarve vai ripustautuminen? Millainen vätys ei pärjää yksin vauvan kanssa?
Millainen vätys ei halua olla isyyslomaansa vauvansa kanssa?
Kokoajan. Kerran mahdollisuus palkalliseen lomaan?
Millainen äiti poistuu shoppailemaan ja kampaajalle vai on lapsikin!!! Miksi ei vain tuijota lastaan?
Tai valittaa nettipalstalla. Ap, tiedätkö kuinks vahingollisia lapselle ovat someriippuvaiset äidit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla naisilla näyttää olevan kyllä suuria vaikeuksia ymmärtää, ettei ole heidän tehtävänsä määrätä, miten isä on isä. Tietysti vauva on molempien (tämäkin näyttää olevan vaikea kysymys) ja yhteistyöllä ja kunnioituksella asiat sujuvat molempia tyydyttävällä tavalla. Silti sen vauvan sai kaksi erillistä ihmistä, joilla on 100%itsemääräämisoikys ja oma käsitys siitä mitä vanhemmuus ja vastuu lapsesta on. Äidin sana ei todellakaan ole mikään ylivertainen jota isän pitää totella.
Noin ajattelevan miehen kannattaa muistaa, että joskus voi tulla aika, kun hän on vaimon avusta riippuvainen. Vaimo on voinut omaksua miehen ajatukset, että jokainen saa pärjä omillaan miten lystää eikä välitä miehen avunpyynnöistä mitään. Ihmiset nyt tuppaavat muistamaan, jos apua ei saa vaikka tarve on suuri.
Apu ja riippuvuus on hyvin eri asia.
Naisilla on erikoinen ajatusmaailma näin mieheen silmistä katsottuna. Ensin sinkkuna tai eronneena ollaan niin kovin vahvoja ja itsenäisiä, mutta sitten miehen saatua, suurinpiirtein kuollaan nälkään jos mies ei ole ruokkimassa lusikalla 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin ketjusta näkee miten typeriä akat ovat. Eroa jo ollaan miettimässä viikon reissun jälkeen. Olisiko sitten ollut hyväksytympää kun mies olisi liehitellyt ja neuvotellut asiasta kuukauden etukäteen anoen lupaa? No sitähän ei olisi ketjun perusteella tullut 90 % osalta naisista. Ettekö pärjää viikkoa yksin lapsen kanssa? Yksinhuoltajanahan sitä "yksinaikaa" vasta riittääkin. On teillä mahtava logiikka. Käytännössä kyse on siis periaatteesta "kun en minäkään niin ei mieskään". Nykynaiset ovat aivan pilalla. Miehillä ei ole tissejä joilla ruokkia lasta ja naiset ne ovat useimmin niitä jotka lapsen haluavatkin. Hommaa semmoin "mies" joka heiluu essu päällä ja lässyttää ja hyörii kuin kunnon emo. Miehet (paino sanalla) ei ole biologisestikaan semmoisia.
Ah kyllä on mukavaa olla poikamies, sellaisena pysynkin jos ei järkevää naista ole olemassa. Siltähän se vaikuttaa. Matkustelen, kalastelen ja teen juttuja niin kuin haluan. Pitäkää tunkkinne ja kakaranne.
Varmaan oletkin poikamies, mutta tuskin pystyisit muuttamaan tilannetta jos haluaisitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
No, minä olen 6-lapsisen uusperheen äiti. Meillä molemmat vanhemmat matkustaa paljon työkseenkin, joten tuo viikon kalareissu vastaan yksi vauva kuulostaa melko turhalta draamalta. Eri asia jos äiti olis vaikka sairas. Ja ymmärrän toki, että isän tuki on tärkeää. Mut ei se nyt eron paikka ole. Ja asenne on pielessä, ei toisen kalareissuja kieltää voi. Jos on ensimmäinen lapsi, ei mies välttämättä edes ymmärrä vielä mistä kyse. Kasvaminen isäksi ottaa aikaa, ei se tapahdu kuten äiti haluaa.
Mihin äiti lähtee kasvamaan äidiksi? Kalaanko? Isä hoitaa vauvan sillä välin.
Miehet ovat ihan niin avuttomia kuin naiset heidät kuvittelevat. olevan... ei onnistu pyykinpesu pyykinpesukoneella, mutta töissä vaativien projektien vetäminen onnistuu. Vastaavat työprojektit onnistuvat myös naisilta, mutta kotona on vielä näitä erikoistehtäviä, joita mies ei halua osata...
Äitiä auttavat hormonit. Miehen prosessi isäksi on ihan biologian järkkäämänä hyvin erilainen kuin äidin. Isä yksin ei pysty edes pitämään lasta elossa, jos ei saa kaupasta korviketta. Se on äidin homma.
Voi elämän kevät. Mites niiden lasten käy, jos äiti menehtyy synnytyksessä, ellei isä kanna vsstuutaan? Niitäkin tapahtuu useampi vuosittain.
Mun ystävä menehtyi 3kk synnytyksestä ja isä on nuorimman lapsen hoitanut siitä lähtien ja muutaman vuoden vanhemman toisen lapsen ja hyvin on pärjännyt, kun on ollut läsnä oleva isä lasten syntymästä lähtien.
Missähän vaiheessa isä olisi kypsä kantamaan vastuunsa? Sun mielestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota takaisin odottelemaan. Teet päätöksesi mitä haluat ja toimit. Toiset vaan ei osaa ottaa vastuuta edes omista lapsistaan.
Siis ihan oikeasti heti hanskat tiskiin eikä edes yritetä katsoa miten se arki lopulta lähtisi sujumaan edes sen lapsen takia? Vajaan viikon eli todennäköisesti viiden päivän reissun takia kaikki on ohi.
Mä en pystyis enää rakastamaan ja kunnioittamaan miestäni enkä todella luottamaan häneen , jos pyynnöistäni huolimatta lähtisi isyyslomallansa kalareissulle useaksi päiväksi.
Ongelma onkin pyyntösi syy. Aito tarve vai ripustautuminen? Millainen vätys ei pärjää yksin vauvan kanssa?
Millainen vätys ei halua olla isyyslomaansa vauvansa kanssa?
Kokoajan. Kerran mahdollisuus palkalliseen lomaan?
Millainen äiti poistuu shoppailemaan ja kampaajalle vai on lapsikin!!! Miksi ei vain tuijota lastaan?
Meneekö sun vaimolla kampaamokäyntiin viikko? Melkoinen kuontalo.
Isyysvapaa ei ole loma vaan oikeus olla pois töistä lapsen hoitoa varten.
”Jos ja jos ja jos. Jos korvikekauppaa ei olisi, olisi minunkin lapset kuolleet nälkään. Tai sitten lapsille olisi juotettu laimennettua lehmänmaitoa, kuten tehtiin ennen korvikkeita. Se on huono vaihtoehto, mutta kyllä sillä lapsen saa pidettyä hengissä, kuten oman isoisäni.”
Lehmänmaitoaikaan kätkytkuolleisuus huiteli kymmenissä prosenteissa. Eipä kyllä ollut keliaakikkojakaan, saati gluteenitonta vaihtoehtoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monilla naisilla näyttää olevan kyllä suuria vaikeuksia ymmärtää, ettei ole heidän tehtävänsä määrätä, miten isä on isä. Tietysti vauva on molempien (tämäkin näyttää olevan vaikea kysymys) ja yhteistyöllä ja kunnioituksella asiat sujuvat molempia tyydyttävällä tavalla. Silti sen vauvan sai kaksi erillistä ihmistä, joilla on 100%itsemääräämisoikys ja oma käsitys siitä mitä vanhemmuus ja vastuu lapsesta on. Äidin sana ei todellakaan ole mikään ylivertainen jota isän pitää totella.
Juuri näin.
Mutta jos isä hakee ihan itse, ilman että yksikään nainen siihen pakottaa isyyslomaa työstä, niin totta hemmetissä hän on velvollinen hoitamaan lasta isyysloman aikana. Se sanotaan moneen kertaa jo hakulomakkeessa, muussa tapauksessa hän syylistyy etuus PETOKSEEN joka on rangaista teko. Isyysloma on lapsen etu, ei isän lomailua tai hyvinvointia varten.
Ihan sama, jos haet työttömyyskorvausta, mutta samaan aikaan käyt töissä.
Isyyslomasta on juttua Kelan sivuilla ja oman ammattiliiton. Siellä on tarkat kriteerit, milloin se myönnetään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
No, minä olen 6-lapsisen uusperheen äiti. Meillä molemmat vanhemmat matkustaa paljon työkseenkin, joten tuo viikon kalareissu vastaan yksi vauva kuulostaa melko turhalta draamalta. Eri asia jos äiti olis vaikka sairas. Ja ymmärrän toki, että isän tuki on tärkeää. Mut ei se nyt eron paikka ole. Ja asenne on pielessä, ei toisen kalareissuja kieltää voi. Jos on ensimmäinen lapsi, ei mies välttämättä edes ymmärrä vielä mistä kyse. Kasvaminen isäksi ottaa aikaa, ei se tapahdu kuten äiti haluaa.
Mihin äiti lähtee kasvamaan äidiksi? Kalaanko? Isä hoitaa vauvan sillä välin.
Miehet ovat ihan niin avuttomia kuin naiset heidät kuvittelevat. olevan... ei onnistu pyykinpesu pyykinpesukoneella, mutta töissä vaativien projektien vetäminen onnistuu. Vastaavat työprojektit onnistuvat myös naisilta, mutta kotona on vielä näitä erikoistehtäviä, joita mies ei halua osata...
Äitiä auttavat hormonit. Miehen prosessi isäksi on ihan biologian järkkäämänä hyvin erilainen kuin äidin. Isä yksin ei pysty edes pitämään lasta elossa, jos ei saa kaupasta korviketta. Se on äidin homma.
Voi elämän kevät. Mites niiden lasten käy, jos äiti menehtyy synnytyksessä, ellei isä kanna vsstuutaan? Niitäkin tapahtuu useampi vuosittain.
Mun ystävä menehtyi 3kk synnytyksestä ja isä on nuorimman lapsen hoitanut siitä lähtien ja muutaman vuoden vanhemman toisen lapsen ja hyvin on pärjännyt, kun on ollut läsnä oleva isä lasten syntymästä lähtien.
Missähän vaiheessa isä olisi kypsä kantamaan vastuunsa? Sun mielestä.
Ja näin miehen kalastusretkestä päästiin jo äidin mahdolliseen kuolemaan. Ja nämä kaksihan ovatkin ratkaisuja tehtäessä vieretysten siinä samalla viivalla juu. Että jankutijankuti rakkaat sisaret. Joskus voisi olla teille itsellennekin ihan terveellistä yrittää katsoa asioita muistakin näkökulmista kuin siitä omasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota takaisin odottelemaan. Teet päätöksesi mitä haluat ja toimit. Toiset vaan ei osaa ottaa vastuuta edes omista lapsistaan.
Siis ihan oikeasti heti hanskat tiskiin eikä edes yritetä katsoa miten se arki lopulta lähtisi sujumaan edes sen lapsen takia? Vajaan viikon eli todennäköisesti viiden päivän reissun takia kaikki on ohi.
Mä en pystyis enää rakastamaan ja kunnioittamaan miestäni enkä todella luottamaan häneen , jos pyynnöistäni huolimatta lähtisi isyyslomallansa kalareissulle useaksi päiväksi.
Ongelma onkin pyyntösi syy. Aito tarve vai ripustautuminen? Millainen vätys ei pärjää yksin vauvan kanssa?
Millainen vätys ei halua olla isyyslomaansa vauvansa kanssa?
Kokoajan. Kerran mahdollisuus palkalliseen lomaan?
Millainen äiti poistuu shoppailemaan ja kampaajalle vai on lapsikin!!! Miksi ei vain tuijota lastaan?Meneekö sun vaimolla kampaamokäyntiin viikko? Melkoinen kuontalo.
Isyysvapaa ei ole loma vaan oikeus olla pois töistä lapsen hoitoa varten.
Toisia ketjuja miettineenä tuli mieleen. Naisella on oikeus käyttää tonni ja viikko vuodesta shoppailuun/kampaajalle, mutta mies ei samaa voi käyttää omaan matkaansa.
Äitiysvapaa on sitte aikaa vain vauvaa varten, ethän so(r)meta välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei herranen aika. Mies lähtee kalareissulle ja mammat on taas heti ehdottamassa perheen hajottamista sen takia. Olihan tuo typerä teko mutta joku raja sentään.
Jos kalareissulle on ajankohta väärä, niin se on silloin väärä. Niitä kalareissuja voi tehdä kymmenien vuosien ajan, se ei haittaa, jos joku jää väliin lapsen ensiviikkojen takia.
Vaikka se ajankohta olisikin väärä niin ei sen takia nyt erota ellei suhde ole todella heikoilla kantimilla.
Kysymys. Onko kukaan nainen ikinä äitiysloman/hoitovapaan aikana poistunut lapsensa luota kauppaa pidemmälle? Illaksi, yöksi, pariksikin? Ei varmaan. Ja varmaa on ettei yksikään nainen koskaan ole äitiys-tai hoitovapaan aikana käynyt matkoilla ilman perhettään. Näinhän ei ole voinut koskaan käydä? Tai jos onkin, varmaan kivitetty se äiti yhteiskunnan tukien haaskaamisesta ja lapsen laiminlyönnistä? Kertokaa toki jos oon väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
No, minä olen 6-lapsisen uusperheen äiti. Meillä molemmat vanhemmat matkustaa paljon työkseenkin, joten tuo viikon kalareissu vastaan yksi vauva kuulostaa melko turhalta draamalta. Eri asia jos äiti olis vaikka sairas. Ja ymmärrän toki, että isän tuki on tärkeää. Mut ei se nyt eron paikka ole. Ja asenne on pielessä, ei toisen kalareissuja kieltää voi. Jos on ensimmäinen lapsi, ei mies välttämättä edes ymmärrä vielä mistä kyse. Kasvaminen isäksi ottaa aikaa, ei se tapahdu kuten äiti haluaa.
Mihin äiti lähtee kasvamaan äidiksi? Kalaanko? Isä hoitaa vauvan sillä välin.
Miehet ovat ihan niin avuttomia kuin naiset heidät kuvittelevat. olevan... ei onnistu pyykinpesu pyykinpesukoneella, mutta töissä vaativien projektien vetäminen onnistuu. Vastaavat työprojektit onnistuvat myös naisilta, mutta kotona on vielä näitä erikoistehtäviä, joita mies ei halua osata...
Äitiä auttavat hormonit. Miehen prosessi isäksi on ihan biologian järkkäämänä hyvin erilainen kuin äidin. Isä yksin ei pysty edes pitämään lasta elossa, jos ei saa kaupasta korviketta. Se on äidin homma.
Voi elämän kevät. Mites niiden lasten käy, jos äiti menehtyy synnytyksessä, ellei isä kanna vsstuutaan? Niitäkin tapahtuu useampi vuosittain.
Mun ystävä menehtyi 3kk synnytyksestä ja isä on nuorimman lapsen hoitanut siitä lähtien ja muutaman vuoden vanhemman toisen lapsen ja hyvin on pärjännyt, kun on ollut läsnä oleva isä lasten syntymästä lähtien.
Missähän vaiheessa isä olisi kypsä kantamaan vastuunsa? Sun mielestä.
Ja näin miehen kalastusretkestä päästiin jo äidin mahdolliseen kuolemaan. Ja nämä kaksihan ovatkin ratkaisuja tehtäessä vieretysten siinä samalla viivalla juu. Että jankutijankuti rakkaat sisaret. Joskus voisi olla teille itsellennekin ihan terveellistä yrittää katsoa asioita muistakin näkökulmista kuin siitä omasta.
Tosiasia nyt kuitenkin on, että lapsivuodeaikana 12vk asti äidille voi tulla ongelmia esim. tulehdukset ovat hyvinkin yleisiä esim. rintatulehdus tai verisuonitukokset alaraajoissa. Siinä äidillä ei ole paljon voimia jos kuume nousee yli 40 asteen.
On vastuutonta jättää äiti yksin lapsivuodeaikana viikoksi, ilman turvaverkostoa, vaikka olisi työtehtävä, saati viikon kalareissu. Ja yhtähyvin voi lapsi sairastua, vaikka olisi syntynyt terveenä.
Lapsen ja äidin elämässä 3kk synnytyksestä on ne kriittisemmät, vaikka synnytys olisi mennyt hyvin.
Huh huh, tätä ketjua lukiessa ei voi muuta kuin olla onnellinen että ollaan aina oltu tällaisista asioista miehen kanssa samaa mieltä, ei ole tarvinnut edes keskustella saati jankata.
Sitä mä vähän ihmettelen, että mitä se poikamies uhoaa tässä ketjussa. Asiahan ei sua kosketa millään lailla ja joskus tulet isäksi saatat huomata että yhtälössä ei ole äidin ja isän oikeudet vastakkain vaan keskiössä on lapsi! Hänen parhaansa ja molempien vanhempien omaehtoinen halu olla oman lapsensa kanssa ( ja muunlaisten ei tulisikaan lisääntyä)
Vierailija kirjoitti:
Kysymys. Onko kukaan nainen ikinä äitiysloman/hoitovapaan aikana poistunut lapsensa luota kauppaa pidemmälle? Illaksi, yöksi, pariksikin? Ei varmaan. Ja varmaa on ettei yksikään nainen koskaan ole äitiys-tai hoitovapaan aikana käynyt matkoilla ilman perhettään. Näinhän ei ole voinut koskaan käydä? Tai jos onkin, varmaan kivitetty se äiti yhteiskunnan tukien haaskaamisesta ja lapsen laiminlyönnistä? Kertokaa toki jos oon väärässä.
No jos mies pyytää ettei mene ja sanoo ettei meinaa pärjätä vauvan kanssa, ja tuo meno on täysin vapaaehtoinen, niin eiköhän se nainenkin saa aika rankkaa sosiaalista paheksuntaa osakseen.
On se äijä, akat hiljaa ku miehet touhuaa.