Lue keskustelun säännöt.
Isyysloma ja mies lähti matkoille
11.08.2018 |
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isi teki remppaa koko isyysloman. Olisi ollut ihanaa saada apua siivouksessa, vaipanvaihdossa tai vaikka aamupala sänkyyn, kun vauva valvottanut tissillä kuukauden putkeen. Mut ei. Remppa oli tärkeämpi. No nyt on herralla hieno talo (jonka olisi voinut rempata vaikka puoltavuotta myöhemminkin, kosmeettisia remppoja). Vapaahetket mies saunoi, kävi salilla, kavereilla jne. Mulla ei ollut vapaahetkiä. Turha ihmetellä miksi ero on nyt päällä. Ymmärrän sua aloittaja todella hyvin, se tunne, kun edes pienen helpotuksen saisi ja toinen lähtee omille reissuilleen. Miehet ei tunnu tajuavan mikä ponnistelu vauvan hoito on, kun "sähän vain makaat pentu tissillä päivät pitkät".
Miehesi toimi viisaasti tehdessään remppaa silloin kun vauva viihtyy paljon tissillä. Vauvan hoito on ponnistelu niille, kelle koko muukin elämä on ponnistelua.
Paskat. Taidat olla mies, kun et tajuu :D. No mut nyt saa isi olla ihan itsekseen ja lapsi käy joka toinen viikonloppu. Itkee yksinäisyyttään, hakekoot seuransa muualta. Pelisilmää olisi voinut olla enemmän, niin olisi perhekkin voinut pysyä kasassa. Ei meinaan jäänyt isyysloman remppaan tuo yksin lapsen kanssa olo, sitä jatkui 3 pitkää vuotta. Varoitin monesti, sitten mulle riitti. Nyt saa herra patsastella itsekseen ja mulla on vihdoin joka toinen viikonloppu aikaa vaikka siivota (kummallista, miten sotkun määrä häviää puolella, kun mies ei ole enää saman katon alla), ei tarvitse kuunnella vittuilua jääneistä tiskeistä (hassua sekin, että niitä ei jää miehen ollessa eri asunnossa) tai käydä patikoimassa ja salilla eikä tarvitse katsoa toisen rientoja vierestä ollen samalla työpäivä poislukien 24h kiinni lapsessa. Mutta kukin tiensä valitsee. Lastani rakastan enemmän, kuin mitään muuta, mutta nyt olen itsekkin onnellinen ja hetken levänneenä paljon parempi äiti. Tiedän, että olisin ollut hyvä puolisokin, mikäli olisin saanut edes hetken ajan..tai vaikka sen aamupalan lapsivuoteeseen. Olisin arvostanut tekoa niin paljon, että mies olisi saanut minusta ikuisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmankon ennenwanhaa avioliiton kestivät, kun riivinraudat eivät keskustelupalstoilla voineet yhyttää toisiaan ”maksamaan pottuja pottuina” ja ottamaan avioeroja. Antakaa ihmisten ratkoa itse ongelmansa!
Isyysvapaisiin taidettaisiin tarvita jotain aktiivimallin kaltaista seurantaa, ettei niitä törkeästi väärinkäytettäisi kuten ap:n tapauksessa. Isät saisivat todistaa, että todellakin viettävät aikansa lapsensa kanssa eivätkä huitele jollain kalareissuilla tai omissa puuhissaan. Äitejähän käytännössä jo seurataan neuvolassa, kyllä siellä äkkiä selviää, jos äiti ei hoida lastaan.
Tämän vuoksi lapsia ei pitäisi tehdä rakkaudettomaan liittoon, se käy niin nopeasti ja julmasti esiin ettei puolisoiden välillä ole tarvittavaa rakkautta, arvostusta, kunnioitusta ja luottamusta. Ap ja miehensä on ehkä ajatellut lapsen pelastavan parisuhteen mutta eihän se niin mene.
Vierailija kirjoitti:
Isyysvapaisiin taidettaisiin tarvita jotain aktiivimallin kaltaista seurantaa, ettei niitä törkeästi väärinkäytettäisi kuten ap:n tapauksessa. Isät saisivat todistaa, että todellakin viettävät aikansa lapsensa kanssa eivätkä huitele jollain kalareissuilla tai omissa puuhissaan. Äitejähän käytännössä jo seurataan neuvolassa, kyllä siellä äkkiä selviää, jos äiti ei hoida lastaan.
Ja naimisiin aikovien sulhasten pitäisi lailla velvoitettuna lukea vauva.fi:n AV-palstaa ennen vihkimistä ja osallistua ”Tätä Se On” -kokeeseen, jotta todistus avioesteiden tutkimisesta voidaan myöntää. Jos moisella lapulla hyväksytyn kokeen tehtyään mitään enää tekeekään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko oikeasti ap. miehen puolustajilla on moraali ja oikeustaju tätä tasoa?
Pitkän työn tuloksena, yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa on mahdollistettu isyysvapaat, jotka maksavat maltaita ja heikentävät yritysten kilpailykykyä ja työntekijöiden työllisyyttä ja tätä kaikkea on perusteltu lapsen edulla, mutta nyt jotkut miehet sen käyttövät sen omaan hyvinvointiin ja matkusteluun ja kalasteluun työnantajan piikkiin.
Ja jotkut jaksavat vielä puolustella työnantajalta varastamista ja vielä pöyristyttävämpää, kun sen tekevät lasten äidit.
Hyi helv.. millaista porukkaa täällä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Minkälainen asioista vastuussa oleva aikuinen hylkää vastuunsa lapsesta kokonaan äidille, vaikka on lomalla juurikin lapsen hoitamista varten? Vauva on ihan yhtä paljon isän ja aika kehnosti iskä tässäkin tapauksessa sen vastuunsa kantoi. Jos kerran lapsia hankit, et enää pysty kulkemaan ja olemaan niinkuin silloin kun olet vastuussa vaan itsestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain tämä provotehtailija muistaa laittaa joka viestinsä perään "Ap." Siis näin:
Satunnaista provolätinää eri aiheista. Kaikki tietenkin täyttä hevonkukkua. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Tuollainen mies ei kyllä vastaa teoistaan vaan luikertelee niistä ilman tunnontuskia. Normaalilla järjellä ja empatiakyvyllä varustettu aikuinen ymmärtää, että puolisoa ja lasta ei jätetä silloin kun nämä apua tarvitsevat.
Ei siis lähdetä esimerkiksi työmatkalle tai kuolla pois?
Omat lomat eivät ole verrannollisia työmatkoihin tai kuolemaan...
Onko vuotokaudessa eri määrä minuutteja riippuen siitä mies tekee tai ei tee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n pitäisi ajatella asiaa posin kautta: kahdentoista vuoden päästä esikoinen pääsee usein jo mukaan kalareissuille.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ole selvästikään valmis isäksi. Pahoittelut ap! Lähtisin vetämään tuosta suhteesta.
Äh. Miksi erota, jos toinen ei nyt tajua hommaansa?
Kädestä pitäen nyt keskustelu.
Ihan rautalangan vääntöä saat tehdä. Oppia voi.
Ihmiset lapsen saatuaan ei vaan heti ole valmiita ja kuvittelevat tekevänsä samaa kuin ennne ja pikkusen vielä enemmän.
Mennään ulkomaan reissuille vauva heiluen jossain telineessä paahteessa, , mennään vauva ahkiossa Lappiin hiihtämään.
Ei tajuta sitä, että suojelua se vauva tarvitsee ja äiti myös.
Keskustele ja kerro, että jopa eroa olet ajatellut, koska tämä tilanne on niin absurdina olet ihan hämilläsi.
En eroaisi, mutta uudet talon säännöt sanee vanhemmuus. Kummallekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n pitäisi ajatella asiaa posin kautta: kahdentoista vuoden päästä esikoinen pääsee usein jo mukaan kalareissuille.
Ehkä pääsee, mutta eri juttu on, haluaako. Isän mielenkiinto voi herätä liian myöhään, lapsella on jo muut jutut kiinnostavampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota takaisin odottelemaan. Teet päätöksesi mitä haluat ja toimit. Toiset vaan ei osaa ottaa vastuuta edes omista lapsistaan.
Siis ihan oikeasti heti hanskat tiskiin eikä edes yritetä katsoa miten se arki lopulta lähtisi sujumaan edes sen lapsen takia? Vajaan viikon eli todennäköisesti viiden päivän reissun takia kaikki on ohi.
Mä en pystyis enää rakastamaan ja kunnioittamaan miestäni enkä todella luottamaan häneen , jos pyynnöistäni huolimatta lähtisi isyyslomallansa kalareissulle useaksi päiväksi.
Ongelma onkin pyyntösi syy. Aito tarve vai ripustautuminen? Millainen vätys ei pärjää yksin vauvan kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota takaisin odottelemaan. Teet päätöksesi mitä haluat ja toimit. Toiset vaan ei osaa ottaa vastuuta edes omista lapsistaan.
Siis ihan oikeasti heti hanskat tiskiin eikä edes yritetä katsoa miten se arki lopulta lähtisi sujumaan edes sen lapsen takia? Vajaan viikon eli todennäköisesti viiden päivän reissun takia kaikki on ohi.
Mä en pystyis enää rakastamaan ja kunnioittamaan miestäni enkä todella luottamaan häneen , jos pyynnöistäni huolimatta lähtisi isyyslomallansa kalareissulle useaksi päiväksi.
Ongelma onkin pyyntösi syy. Aito tarve vai ripustautuminen? Millainen vätys ei pärjää yksin vauvan kanssa?
Millainen vätys ei halua olla isyyslomaansa vauvansa kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
No, minä olen 6-lapsisen uusperheen äiti. Meillä molemmat vanhemmat matkustaa paljon työkseenkin, joten tuo viikon kalareissu vastaan yksi vauva kuulostaa melko turhalta draamalta. Eri asia jos äiti olis vaikka sairas. Ja ymmärrän toki, että isän tuki on tärkeää. Mut ei se nyt eron paikka ole. Ja asenne on pielessä, ei toisen kalareissuja kieltää voi. Jos on ensimmäinen lapsi, ei mies välttämättä edes ymmärrä vielä mistä kyse. Kasvaminen isäksi ottaa aikaa, ei se tapahdu kuten äiti haluaa.
No sinua ei ehkä haittaa, jos sinut dumpataan pikkuvauvan kanssa viikoksi yksin hupireissun takia ja pelkällä ilmoituksella. Teillä on asiat hoidettu noin ja hyvä jos se teillä toimii. Aika moni muu kuitenkin toivoo, että pidemmistä reissuista etenkin vauva-aikana neuvotellaan etukäteen. Et sinä voi väittää näiden ihmisten ajatuksia vääriksi. En minäkään vaadi että mikään mikä ei häiritse minua ei saisi häiritä ketään muutakaan.
Ja työmatkat eivät liity tähän mitenkään. Pakolliset menot ovat ero asia, kuten tässä ketjussa on moneen kertaan sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
No, minä olen 6-lapsisen uusperheen äiti. Meillä molemmat vanhemmat matkustaa paljon työkseenkin, joten tuo viikon kalareissu vastaan yksi vauva kuulostaa melko turhalta draamalta. Eri asia jos äiti olis vaikka sairas. Ja ymmärrän toki, että isän tuki on tärkeää. Mut ei se nyt eron paikka ole. Ja asenne on pielessä, ei toisen kalareissuja kieltää voi. Jos on ensimmäinen lapsi, ei mies välttämättä edes ymmärrä vielä mistä kyse. Kasvaminen isäksi ottaa aikaa, ei se tapahdu kuten äiti haluaa.
Mihin äiti lähtee kasvamaan äidiksi? Kalaanko? Isä hoitaa vauvan sillä välin.
Miehet ovat ihan niin avuttomia kuin naiset heidät kuvittelevat. olevan... ei onnistu pyykinpesu pyykinpesukoneella, mutta töissä vaativien projektien vetäminen onnistuu. Vastaavat työprojektit onnistuvat myös naisilta, mutta kotona on vielä näitä erikoistehtäviä, joita mies ei halua osata...
Äitiä auttavat hormonit. Miehen prosessi isäksi on ihan biologian järkkäämänä hyvin erilainen kuin äidin. Isä yksin ei pysty edes pitämään lasta elossa, jos ei saa kaupasta korviketta. Se on äidin homma.
Miehet on sellaisia itsekkäitä paskoja jos niiden antaa olla. Miten sitten estää se.. Voi yrittää järkipuhetta, puhuu sydämestään että TARVITSEE miestä nyt kotona. Kannattaa lähteä ihan sieltä pohjalta kun puhuu miehelle, eli puhuu niinkuin kolme vuotiaalla lapselle.
Sitten jos ei mene perille niin voi uhata etsivänsä miehen joka tahtoo olla puolisonsa tukena uudessa elämäntilanteessa ja tahtoo olla itsekin isänä läsnä heti alkuun.
Ei kävisi mielessäkään jättää vauvaa tai miestä yksin tuossa tilanteessa
. Pikkulapsiaika on pian ohi ja sitten voi taas nähdä kavereita enemmän.
Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
No, minä olen 6-lapsisen uusperheen äiti. Meillä molemmat vanhemmat matkustaa paljon työkseenkin, joten tuo viikon kalareissu vastaan yksi vauva kuulostaa melko turhalta draamalta. Eri asia jos äiti olis vaikka sairas. Ja ymmärrän toki, että isän tuki on tärkeää. Mut ei se nyt eron paikka ole. Ja asenne on pielessä, ei toisen kalareissuja kieltää voi. Jos on ensimmäinen lapsi, ei mies välttämättä edes ymmärrä vielä mistä kyse. Kasvaminen isäksi ottaa aikaa, ei se tapahdu kuten äiti haluaa.
Mihin äiti lähtee kasvamaan äidiksi? Kalaanko? Isä hoitaa vauvan sillä välin.
Miehet ovat ihan niin avuttomia kuin naiset heidät kuvittelevat. olevan... ei onnistu pyykinpesu pyykinpesukoneella, mutta töissä vaativien projektien vetäminen onnistuu. Vastaavat työprojektit onnistuvat myös naisilta, mutta kotona on vielä näitä erikoistehtäviä, joita mies ei halua osata...
Äitiä auttavat hormonit. Miehen prosessi isäksi on ihan biologian järkkäämänä hyvin erilainen kuin äidin. Isä yksin ei pysty edes pitämään lasta elossa, jos ei saa kaupasta korviketta. Se on äidin homma.
Kaupassa myydään äidinmaidonkorviketta ihan jokaiselle ostajalle. Sinua on huiputettu, kun joku on väittänyt, että niitä myydään vain pikkuvauvojen äideille. Sen kun kysyy myyjältä, mistä ne löytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota takaisin odottelemaan. Teet päätöksesi mitä haluat ja toimit. Toiset vaan ei osaa ottaa vastuuta edes omista lapsistaan.
Siis ihan oikeasti heti hanskat tiskiin eikä edes yritetä katsoa miten se arki lopulta lähtisi sujumaan edes sen lapsen takia? Vajaan viikon eli todennäköisesti viiden päivän reissun takia kaikki on ohi.
Mä en pystyis enää rakastamaan ja kunnioittamaan miestäni enkä todella luottamaan häneen , jos pyynnöistäni huolimatta lähtisi isyyslomallansa kalareissulle useaksi päiväksi.
Ongelma onkin pyyntösi syy. Aito tarve vai ripustautuminen? Millainen vätys ei pärjää yksin vauvan kanssa?
Millainen vätys ei halua olla isyyslomaansa vauvansa kanssa?
Kokoajan. Kerran mahdollisuus palkalliseen lomaan?
Millainen äiti poistuu shoppailemaan ja kampaajalle vai on lapsikin!!! Miksi ei vain tuijota lastaan?
Kun mies tulee takaisin - niin lähde sinä vuorostasi. Kyllä äiditkin tarvii omia lomia. Mies pärjää kyllä - kun on pakko.