Lue keskustelun säännöt.
Isyysloma ja mies lähti matkoille
11.08.2018 |
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Tuollainen mies ei kyllä vastaa teoistaan vaan luikertelee niistä ilman tunnontuskia. Normaalilla järjellä ja empatiakyvyllä varustettu aikuinen ymmärtää, että puolisoa ja lasta ei jätetä silloin kun nämä apua tarvitsevat.
Ei siis lähdetä esimerkiksi työmatkalle tai kuolla pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
No, minä olen 6-lapsisen uusperheen äiti. Meillä molemmat vanhemmat matkustaa paljon työkseenkin, joten tuo viikon kalareissu vastaan yksi vauva kuulostaa melko turhalta draamalta. Eri asia jos äiti olis vaikka sairas. Ja ymmärrän toki, että isän tuki on tärkeää. Mut ei se nyt eron paikka ole. Ja asenne on pielessä, ei toisen kalareissuja kieltää voi. Jos on ensimmäinen lapsi, ei mies välttämättä edes ymmärrä vielä mistä kyse. Kasvaminen isäksi ottaa aikaa, ei se tapahdu kuten äiti haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä isi teki remppaa koko isyysloman. Olisi ollut ihanaa saada apua siivouksessa, vaipanvaihdossa tai vaikka aamupala sänkyyn, kun vauva valvottanut tissillä kuukauden putkeen. Mut ei. Remppa oli tärkeämpi. No nyt on herralla hieno talo (jonka olisi voinut rempata vaikka puoltavuotta myöhemminkin, kosmeettisia remppoja). Vapaahetket mies saunoi, kävi salilla, kavereilla jne. Mulla ei ollut vapaahetkiä. Turha ihmetellä miksi ero on nyt päällä. Ymmärrän sua aloittaja todella hyvin, se tunne, kun edes pienen helpotuksen saisi ja toinen lähtee omille reissuilleen. Miehet ei tunnu tajuavan mikä ponnistelu vauvan hoito on, kun "sähän vain makaat pentu tissillä päivät pitkät".
Miehesi toimi viisaasti tehdessään remppaa silloin kun vauva viihtyy paljon tissillä. Vauvan hoito on ponnistelu niille, kelle koko muukin elämä on ponnistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi anteeksi. Ero tulisi.
Eroa täällä mietinkin. Ap.
Miten meinaat pärjätä yksin lapsen kanssa, jos yhdessä viikossakin on jo tekemistä?
Siitä tulee lisäaikaa päivään kun ei tarvitse miettiä voisiko mies osallistua lapsen hoitoon ja ottaa vastuuta. Jos miestä ei ole, pystyy äiti organisoimaan hoidon tehokkaammin kun miehen satunnaisia spontaaneja haluja osallistua (tai ei) ei tarvitse ottaa huomioon. Eikä tarvitse itse miesl@psesta ja hänen jaksamisestaan pitää yksipuolisesti huolta.
Hyvän miehen/isän tuki ja täysipainoinen tasapuolinen osallistuminen on hienoa ja aina parempi kuin yksinhuoltajalla, mutta jos se tapahtuu vain silloin kun miestä huvittaa ja kun hän ei katso näitä välttämättömiä asioita itselleen rasittaviksi, se lähinnä hankaloittaa elämää. Ja saa äidin väsymyksessään tosissaan miettimään olisiko elämä helpompaa ilman sitä lapsen isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
No, minä olen 6-lapsisen uusperheen äiti. Meillä molemmat vanhemmat matkustaa paljon työkseenkin, joten tuo viikon kalareissu vastaan yksi vauva kuulostaa melko turhalta draamalta. Eri asia jos äiti olis vaikka sairas. Ja ymmärrän toki, että isän tuki on tärkeää. Mut ei se nyt eron paikka ole. Ja asenne on pielessä, ei toisen kalareissuja kieltää voi. Jos on ensimmäinen lapsi, ei mies välttämättä edes ymmärrä vielä mistä kyse. Kasvaminen isäksi ottaa aikaa, ei se tapahdu kuten äiti haluaa.
Mihin äiti lähtee kasvamaan äidiksi? Kalaanko? Isä hoitaa vauvan sillä välin.
Miehet ovat ihan niin avuttomia kuin naiset heidät kuvittelevat. olevan... ei onnistu pyykinpesu pyykinpesukoneella, mutta töissä vaativien projektien vetäminen onnistuu. Vastaavat työprojektit onnistuvat myös naisilta, mutta kotona on vielä näitä erikoistehtäviä, joita mies ei halua osata...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Tuollainen mies ei kyllä vastaa teoistaan vaan luikertelee niistä ilman tunnontuskia. Normaalilla järjellä ja empatiakyvyllä varustettu aikuinen ymmärtää, että puolisoa ja lasta ei jätetä silloin kun nämä apua tarvitsevat.
Ei siis lähdetä esimerkiksi työmatkalle tai kuolla pois?
Omat lomat eivät ole verrannollisia työmatkoihin tai kuolemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
Aikuisten tulee myös yhdessä keskustella perheen kodin sisustukseen liittyvistä asioista, sekä yhteisestä siisteystasosta, myös lapsen pukeutumiseen vaikuttaa molemmat vanhemmat. Hyvin usein toinen osapuoli jyrää oman kantansa läpi, eikä keskustelua synny.
Tästä ketjusta ei taida sitä kunnollista puolisomateriaalia löytyä, ei kommentoijista eikä heidän kertomuksistaan. Mutta lapsia on tehty urakalla ja mietin mitä järkeä. Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kahdesti mennyt kalaan kavereiden kanssa, kun rouva oli viimeisillään raskaana. Muina vuosina kyllä, lasten ollessa pieniäkin. Ei ihminen lakkaa olemasta, vaikka isäksi tulisikin. Nyt kun lapset ovat isompia, niin rouva on ollut omien kavereidensa kanssa ulkomailla ja se on ok. Perheen kanssa tehdään kuitenkin 1-2 lomamatkaa vuodessa. Mainittakoon, että olemme molemmat samalta paikkakunnalta, opettajia ja lomat ovat yhteiset - jopa joskus ”liiankin yhteiset”. Omaa aikaa pitää olla. Muuten saatte alkaa tosissanne kirjoittaa niitä eropapereja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota takaisin odottelemaan. Teet päätöksesi mitä haluat ja toimit. Toiset vaan ei osaa ottaa vastuuta edes omista lapsistaan.
Siis ihan oikeasti heti hanskat tiskiin eikä edes yritetä katsoa miten se arki lopulta lähtisi sujumaan edes sen lapsen takia? Vajaan viikon eli todennäköisesti viiden päivän reissun takia kaikki on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kahdesti mennyt kalaan kavereiden kanssa, kun rouva oli viimeisillään raskaana. Muina vuosina kyllä, lasten ollessa pieniäkin. Ei ihminen lakkaa olemasta, vaikka isäksi tulisikin. Nyt kun lapset ovat isompia, niin rouva on ollut omien kavereidensa kanssa ulkomailla ja se on ok. Perheen kanssa tehdään kuitenkin 1-2 lomamatkaa vuodessa. Mainittakoon, että olemme molemmat samalta paikkakunnalta, opettajia ja lomat ovat yhteiset - jopa joskus ”liiankin yhteiset”. Omaa aikaa pitää olla. Muuten saatte alkaa tosissanne kirjoittaa niitä eropapereja.
Opettajan luulisi ymmärtäneen lukemansa ja saaneen kopin mistä kyse.
Ennen lasta ap ja miehensä ovat reissaanneet kahden ja erikseen.
Nyt oli kyse tästä yhdestä kerrasta, kun ap uutena äitinä tarvitsisi miehensä tukea ja pyysi ettei mies lähtisi.
Ja mies lähti kalaan ISYYSlomalla, mikä on aika irvokasta. Tai ei kalaan vaan viikon mittaiselle kalastusmatkalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota takaisin odottelemaan. Teet päätöksesi mitä haluat ja toimit. Toiset vaan ei osaa ottaa vastuuta edes omista lapsistaan.
Siis ihan oikeasti heti hanskat tiskiin eikä edes yritetä katsoa miten se arki lopulta lähtisi sujumaan edes sen lapsen takia? Vajaan viikon eli todennäköisesti viiden päivän reissun takia kaikki on ohi.
Mä en pystyis enää rakastamaan ja kunnioittamaan miestäni enkä todella luottamaan häneen , jos pyynnöistäni huolimatta lähtisi isyyslomallansa kalareissulle useaksi päiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kahdesti mennyt kalaan kavereiden kanssa, kun rouva oli viimeisillään raskaana. Muina vuosina kyllä, lasten ollessa pieniäkin. Ei ihminen lakkaa olemasta, vaikka isäksi tulisikin. Nyt kun lapset ovat isompia, niin rouva on ollut omien kavereidensa kanssa ulkomailla ja se on ok. Perheen kanssa tehdään kuitenkin 1-2 lomamatkaa vuodessa. Mainittakoon, että olemme molemmat samalta paikkakunnalta, opettajia ja lomat ovat yhteiset - jopa joskus ”liiankin yhteiset”. Omaa aikaa pitää olla. Muuten saatte alkaa tosissanne kirjoittaa niitä eropapereja.
Opettajan luulisi ymmärtäneen lukemansa ja saaneen kopin mistä kyse.
Ennen lasta ap ja miehensä ovat reissaanneet kahden ja erikseen.
Nyt oli kyse tästä yhdestä kerrasta, kun ap uutena äitinä tarvitsisi miehensä tukea ja pyysi ettei mies lähtisi.Ja mies lähti kalaan ISYYSlomalla, mikä on aika irvokasta. Tai ei kalaan vaan viikon mittaiselle kalastusmatkalle.
Minun tapauksessani ISYYSloma käytettiin kotona. Muiden ihmisten annan ihan itse jyvittää lomiensa käytön oman tilanteensa mukaan. Kesäloma, talviloma, isyysvapaa, virkavapaa. Myönnän toki, että isyyteen kasvetaan - ei se heti synnytyslaitokselta tarttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota takaisin odottelemaan. Teet päätöksesi mitä haluat ja toimit. Toiset vaan ei osaa ottaa vastuuta edes omista lapsistaan.
Siis ihan oikeasti heti hanskat tiskiin eikä edes yritetä katsoa miten se arki lopulta lähtisi sujumaan edes sen lapsen takia? Vajaan viikon eli todennäköisesti viiden päivän reissun takia kaikki on ohi.
Mä en pystyis enää rakastamaan ja kunnioittamaan miestäni enkä todella luottamaan häneen , jos pyynnöistäni huolimatta lähtisi isyyslomallansa kalareissulle useaksi päiväksi.
Mieheni teki aikoinaan vähän vastaavanlaisen aivopierun, jonka onneksi annoin anteeksi. Ymmärsi kerrasta ja sen jälkeen on ollut mitä ihanin aviomies.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Juu kyllä miehellä pitää kalalle päässä, sehän kyllä selvä. Mutta kun mies tulee kalalta pakkaa valmiiksi reppu ja heti kun kotia tulee lähde saman tie ja sano ai Juu en muistanut kertoa että lähen ystävän kans vaellusreissulle..Potut pottuina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuota takaisin odottelemaan. Teet päätöksesi mitä haluat ja toimit. Toiset vaan ei osaa ottaa vastuuta edes omista lapsistaan.
Siis ihan oikeasti heti hanskat tiskiin eikä edes yritetä katsoa miten se arki lopulta lähtisi sujumaan edes sen lapsen takia? Vajaan viikon eli todennäköisesti viiden päivän reissun takia kaikki on ohi.
Mä en pystyis enää rakastamaan ja kunnioittamaan miestäni enkä todella luottamaan häneen , jos pyynnöistäni huolimatta lähtisi isyyslomallansa kalareissulle useaksi päiväksi.
Löyhässä on sinun rakkautesi, kunnioituksesi ja luottamuksesi niin eipä siinä mies paljoa menetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ota ap yhteyttä Kelaan ja kerro että miehesi ei osallistu vauvan hoitoon isyyslomallaan, jolloin hänellä ei ole oikeutta siitä saatavaan tukeenkaan.
Ja tätä vastausta peukutetaan?!?
Tämäkö on naisten tapa ratkoa asioita?
Voi jeesus mitä p..kaa!!
Jos toi on toimintamalli yleisestikin, ei paljon tartte ihmetellä että mies lähtee pohjoiseen kalaan😅
Mies syyllistyy etuisuuspetokseen. Voit kelan sivuilta lukea, että etuisuuden saaminen edellyttää, että mies hoitaa lasta. Isyyslomaa ei anneta harrastus-ja virkistysmatkoihin, vaan ihan tosiaan etuuden myöntäjä olettaa miehen tutustuvan ja hoitavan lastaan tällä lastaan silloin.
Asumaanko se mies jäikin sinne kanoottiin? Kerran kalassa = miestä ei lapsi kiinnosta?
Vittu te ootte sairaita!