Lue keskustelun säännöt.
Isyysloma ja mies lähti matkoille
11.08.2018 |
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avutonko? kirjoitti:
Miten naiset pärjäsivät yksin vauvan kanssa ennen vanhaan, kun mies oli sodassa? Usein perheessä oli jo muitakin lapsia!
Miten yksinhuoltajat pärjäävät yksin vauvansa kanssa ?!
Lisäksi, jos vauva on kohta 7 kk et ole juuri synnyttänyt, kuten kirjoitit!
Vertaat sodassa olemista vapaaehtoiseen hupikalastusreissuun. Selvä.
Verrattiin siihen miten NAINEN pärjää. Etkö osaa lukea?
Meinaat, että isyysloma on sitä varten, että isukki tuulettuu matkoillansa ja äiti hampaat irvessä pärjää.
Entä jos lapsella ei ole ”isää”? Meneekö naisen hampaat poikki ahdistuksesta?
Jos 7vk ikäisen vauvan yh-äiti soittaa 112 tänään sunnuntaina klo 16.24 ja kertoo, ettei jaksa enää, virkakoneisto lähtee välityömästi käyntiin ja pyydetään virka-apua lsstensuojelusta ja todenmäköisesti 7vk ikäinen lapsi viedään hoitoon sairaalaan ja jos äiti on ok. hän jää kotiin nukkumaan ja huomenna maanantai selvitetään avun tarve ja yh-äiti saa apua.
Toisin kuin ap. tapauksessa, jos hän soittaa 112 ja pyytää apua, viranomaiset peräävät lapsen isän perään ja etsivät hänen käsiinsä. Tosin, siinä tapauksessa isä on heikoilla, jos kysymys on kaverireisusta ja vauva 7 vk. jos vanhemmille tulee ero. Nuo kaikki tiedot pysyvät viranomaisten kansissa ja kirjoissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi anteeksi. Ero tulisi.
Eroa täällä mietinkin. Ap.
Miten meinaat pärjätä yksin lapsen kanssa, jos yhdessä viikossakin on jo tekemistä?
Eipähän miehen suhteen tule enää pettymyksiä, jo se helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos teille tulee ero, niin voit olla aivan varma, että sen jälkeen on mies itkemässä sitä, miten epäreilusti miehiä kohdellaan huol_ta_juus_a_si_ois_sa. Hän niin ihana ja osallistuva isä, mutta silti ikävä nainen vei lapset :(
No ei viikon kalareissu isästä huonoa isää tee. Eikä sekään et hän hoitaa isyytensä toisin kuin äidin mielestä pitäis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teille tulee ero, niin voit olla aivan varma, että sen jälkeen on mies itkemässä sitä, miten epäreilusti miehiä kohdellaan huol_ta_juus_a_si_ois_sa. Hän niin ihana ja osallistuva isä, mutta silti ikävä nainen vei lapset :(
No ei viikon kalareissu isästä huonoa isää tee. Eikä sekään et hän hoitaa isyytensä toisin kuin äidin mielestä pitäis.
Jo reissun ajoitus kertoo, mikä miehelle on tärkeää. Jääkö jatkossa lapsen tärkeät asiat mieheltä väliin, kun kalastusreissut on kivempia? Ja voiko nainen luottaa jatkossa, että miehestä on apua silloin, kun hän sitä tarvitsee? On minullekin käynyt niin, että olen ollut pienten lasten kanssa korkeassa kuumeessa kotona, kun miehen kaveri tarvitsi miestä minua enemmän. Myönnän toki, että onhan se saunominen kavereiden kanssa olutta juoden mitä lasten kaitseminen.
Meillä isi teki remppaa koko isyysloman. Olisi ollut ihanaa saada apua siivouksessa, vaipanvaihdossa tai vaikka aamupala sänkyyn, kun vauva valvottanut tissillä kuukauden putkeen. Mut ei. Remppa oli tärkeämpi. No nyt on herralla hieno talo (jonka olisi voinut rempata vaikka puoltavuotta myöhemminkin, kosmeettisia remppoja). Vapaahetket mies saunoi, kävi salilla, kavereilla jne. Mulla ei ollut vapaahetkiä. Turha ihmetellä miksi ero on nyt päällä. Ymmärrän sua aloittaja todella hyvin, se tunne, kun edes pienen helpotuksen saisi ja toinen lähtee omille reissuilleen. Miehet ei tunnu tajuavan mikä ponnistelu vauvan hoito on, kun "sähän vain makaat pentu tissillä päivät pitkät".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avutonko? kirjoitti:
Miten naiset pärjäsivät yksin vauvan kanssa ennen vanhaan, kun mies oli sodassa? Usein perheessä oli jo muitakin lapsia!
Miten yksinhuoltajat pärjäävät yksin vauvansa kanssa ?!
Lisäksi, jos vauva on kohta 7 kk et ole juuri synnyttänyt, kuten kirjoitit!
Luetun ymmärtäminen vk ei suinkaan tarkoita kuukautta, vaan viikkoa eli ap. on 7viikon ikäinen vauva eli kyllä hån on äskettäin synnytyänyt ja lapsivuodeaika kesken.
Joo, ennen naiset pärjäsivät, kun samassa taloudessa asui useampi sukupolvi eli mummot ja ukit, naimsttomat tädit ja enot ja vielä 70-luvulle saakka oli ulkopuolista työvoimaa, jopa työläiskodeissa ja maalla, jotka auttoivat ruokapalkalla.
Itse olen syntynyt -78 ja minunkin ollessa pieni lapsi oli äitiäni auttamassa hänen oma äiti, kaksi naapurinaista (ilmaiseksi), äidin siskon teini-ikäinen tyttö (ilmaiseksi) ja kunnan sellainen kotiaputyöntekijä. Minä sain lapsen vuosi sitten, samassa suurkaupungissa kuin missä itse olen lapsuuteni asunut, ja itse en saanut apua keltään, en äidiltäni, en sukulaistytöiltä, en naapureilta enkä saanut kunnalta työntekijää. MLL:ltä sain toki maksua vastaan halutessani ostettua hoitajan. Niin ne ajat on muuttuneet reilussa kolmessa kymmenessä vuodessakin.
Meille syntyi ensimmäinen lapsi v. -71 ja sairaalassa oltiin vähintäin 7vrk ja lastenhoitajan hoitivat vauvan, jotta äiti sai toipua synnytyksestä ja levätä. Lisäksi meillä kävi kunnan kodinhoitaja muutaman kerran viikossa, kun mies oli töissä - siivosi, laittoi ruokaa jne. Ja terveyssisar kävi muutaman kerran katsomassa vauvaa. Ja tietysti mies osallistui vauvan hoitoon illalla.
Ja lapsivuodeaikakin oli puoli vuotta ja synnytyksen lopputarkastuskin tehtiin vasta 3-4kk päästä.
Mistä näitä nykymiehiä oikein sikiää, sillä kommenteista päätellen moni nykynainen on todella lujalla ja miehet vapaamatkustajia.
Miksi ihmeessä nykynaiset tähän suostuvat, jos ei mies ei auta, palkatkaa ulkopuolista apua ja mies maksaa, niin miehet teki ennenkin, tosin silloin oltiin töissä, eikä muut reissut tullut kuuloonkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teille tulee ero, niin voit olla aivan varma, että sen jälkeen on mies itkemässä sitä, miten epäreilusti miehiä kohdellaan huol_ta_juus_a_si_ois_sa. Hän niin ihana ja osallistuva isä, mutta silti ikävä nainen vei lapset :(
No ei viikon kalareissu isästä huonoa isää tee. Eikä sekään et hän hoitaa isyytensä toisin kuin äidin mielestä pitäis.
Miten isyys hoidetaan kalareissulta käsin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin nuori ettei mulla vielä ole lapsia mutta olen oppinut aika paljon täällä palstalla joten olen omalle miehelle tehnyt selväksi että sitten kun lapsia hankitaan niin jos käyttäytyy yhtä urposti niin se on sitte menoa, mun mies on onneksi niin fiksu ja hyvää "isämateriaalia" ettei tekisi noin.
Niin minäkin olin omalle miehelleni tehnyt hyvin selväksi. Ja niin minäkin kuvittelin, että hän olisi hyvää isämateriaalia eikä tekisi vastaavia temppuja. No saa sitä tietenkin kaikkea kuvitella, väärinpä luulin. No eipä tämä parisuhde kovin hyvä enää vauvan synnyttyä olekaan, kun toinen ei ollutkaan sitten kovin hyvää isämateriaalia, vaikka kaikkien "merkkien" mukaan piti olla.
”Isämateriaalia”. Hyvin esineellistetty. Isän pitää olla kone, joka sokeasti tottelee äidin oikkuja. Muuten on materiaalissa vikaa.
Jos viikon kalareissu on liikaa, miten pärjäävät ne äitylit, joiden miehet ovat kuukausitolkulla esimerkiksi merillä?
Isän ei tarvitse totella äidin oikkuja, mutta mies, joka varastaa työnantajalta ja yhteiskunnalta, sekä jättää oman pienen lapsensa hoitamatta, on moraaliton ja perheessään turha.
Hyvin alkoi ap:n perhe-elämä. Kommunikaatiotaidot pielessä, mies teini-ikäisen tasolla ja äiti aloittaa uhriutumisensa heti. Nyt kannattaa miettiä et ei sitä toista lasta hanki, jos ette todella molemmat halua kasvaa. Eron tullen katkeruus ja uhriutuminen tuppaa olemaan sitä suurempaa, mitä enemmän lapsia. Miehen teko oli tökerö, mut voisitko sä ap keskittyä vaikka vauvaan enempi ku katkeroitumiseen? Anna vaik miehelle anteeks ettei paremmin osannu toimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teille tulee ero, niin voit olla aivan varma, että sen jälkeen on mies itkemässä sitä, miten epäreilusti miehiä kohdellaan huol_ta_juus_a_si_ois_sa. Hän niin ihana ja osallistuva isä, mutta silti ikävä nainen vei lapset :(
No ei viikon kalareissu isästä huonoa isää tee. Eikä sekään et hän hoitaa isyytensä toisin kuin äidin mielestä pitäis.
Kyllä se aika heikolta näyttää viranomaisten silmissä, jos äiti kertoo miehensä jättäneen 7vk ikäisen lapsen kielloista huolimatta ja lähtenyt kavereiden kanssa viikoksi kalaan, oli miehen mielestä kuinka hyvä isä tahansa, kun faktat puhuvat muuta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi anteeksi. Ero tulisi.
Eroa täällä mietinkin. Ap.
Miten meinaat pärjätä yksin lapsen kanssa, jos yhdessä viikossakin on jo tekemistä?
Huh huh teidän kanssanne.
Jos sinkku aikoo saada lapsen, hän tietää olevansa yksin, jos merimiehen vaimo aikoo saada lapsen, hän tietäämitä merimiehen työ on.
Jos parisuhteessa olevat saavat lapsen, on luonnollista olettaa, että tuetaan toisiansa.
Kun parisuhteessa oleva eroaa mislapsesta, hän tietää olevansa yh ja järjestelee elämänsä sen mukaan.
Jos kalamiehen vaimo aikoo saada lapsen, hän tietää mitä kalamiehen kanssa on. On luonnollista olettaa, että mies on viimeisillään raskaana olevan vaimonsa ja sitten äidin sekä vastasyntyneen lapsen tukena. On yhtä mahdollista olettaa, että mies voi tehdä viikon kalareissun Lappiin kun lapsi on 7 viikkoa eikä vastasyntynyt.
Tästä voi olla montaa mieltä, ole vapaasti. Minä en tuota hirveänä asiana pidä koska menin kalamiehen kanssa naimisiin ja aina se on sen reissunsa tehnyt. Häitä ei juhlittu kesällä koska kalastus. Rantalomille ei mennä kesällä koska kalastus. Kesäviikonloppuina ei mennä kavereiden tai sukulaisten häihin tai mihinkään juhliin tai edes terassille koska kalastus. Höyrytköön kesän, se on minun mies ja vain minun mies suurimman ajan vuodesta. Tiedän ettei se muuta tyyliä vaikka lapsia tulisi. Ei kannata ottaa kalamiestä jos hermo ei kestä. Meidän liima on se, että olemme hyvin itsenäisiä ja kummallakin on harrastuksensa. Hermo menee jos mies rajoittaisi minun elämää niin sama se on toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi anteeksi. Ero tulisi.
Eroa täällä mietinkin. Ap.
Miten meinaat pärjätä yksin lapsen kanssa, jos yhdessä viikossakin on jo tekemistä?
Eipähän miehen suhteen tule enää pettymyksiä, jo se helpottaa.
Siis mietitään jo eroa vajaan viikon kalareissun takia. Eikö nyt kannattaisi katsoa miten arki lähtee sujumaan reissun jälkeen. Mies voi olla hämmentynyt tästä uudesta tilanteesta eikä sen takia vielä ajattele järkevästi. Reissun jälkeen pitää vain rauhallisesti keskustella asioista ja kertoa avoimesti tunteista ja ajatuksista.
Minusta tuossa ei ole mitään kummalista, koska pikkuvauvan äitinä olin vauvassa kiinni kuten hän minussa.
Olsisin ollut iloinen, jos mies olisi lähtenyt muualle kuin juomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin alkoi ap:n perhe-elämä. Kommunikaatiotaidot pielessä, mies teini-ikäisen tasolla ja äiti aloittaa uhriutumisensa heti. Nyt kannattaa miettiä et ei sitä toista lasta hanki, jos ette todella molemmat halua kasvaa. Eron tullen katkeruus ja uhriutuminen tuppaa olemaan sitä suurempaa, mitä enemmän lapsia. Miehen teko oli tökerö, mut voisitko sä ap keskittyä vaikka vauvaan enempi ku katkeroitumiseen? Anna vaik miehelle anteeks ettei paremmin osannu toimia.
Vastaavia tempauksia riittävästi anteeksi antaneena voin kyllä sanoa, että ei kannata antaa anteeksi ainakaan siinä uskossa että se mies mihinkään muuttuisi. Mies on osoittanut tärkeysjärjestyksensä ja perhe tulee siinä kaukana omien huvitusten jälkeen. Se ei siitä anteeksi antamalla mihinkään muutu. Toki kannatan vakavaa keskustelua ennen eropäätöstä, mutta jos homma toistuu, niin ei sitä vuosikausiksi kannata jäädä katselemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin nuori ettei mulla vielä ole lapsia mutta olen oppinut aika paljon täällä palstalla joten olen omalle miehelle tehnyt selväksi että sitten kun lapsia hankitaan niin jos käyttäytyy yhtä urposti niin se on sitte menoa, mun mies on onneksi niin fiksu ja hyvää "isämateriaalia" ettei tekisi noin.
Niin minäkin olin omalle miehelleni tehnyt hyvin selväksi. Ja niin minäkin kuvittelin, että hän olisi hyvää isämateriaalia eikä tekisi vastaavia temppuja. No saa sitä tietenkin kaikkea kuvitella, väärinpä luulin. No eipä tämä parisuhde kovin hyvä enää vauvan synnyttyä olekaan, kun toinen ei ollutkaan sitten kovin hyvää isämateriaalia, vaikka kaikkien "merkkien" mukaan piti olla.
”Isämateriaalia”. Hyvin esineellistetty. Isän pitää olla kone, joka sokeasti tottelee äidin oikkuja. Muuten on materiaalissa vikaa.
Jos viikon kalareissu on liikaa, miten pärjäävät ne äitylit, joiden miehet ovat kuukausitolkulla esimerkiksi merillä?
Isän ei tarvitse totella äidin oikkuja, mutta mies, joka varastaa työnantajalta ja yhteiskunnalta, sekä jättää oman pienen lapsensa hoitamatta, on moraaliton ja perheessään turha.
En nyt sanoisi, että äidin toive siitä, että isäkin osallistuu lapsensa hoitoon, on varsinaisesti äidin OIKKU.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teille tulee ero, niin voit olla aivan varma, että sen jälkeen on mies itkemässä sitä, miten epäreilusti miehiä kohdellaan huol_ta_juus_a_si_ois_sa. Hän niin ihana ja osallistuva isä, mutta silti ikävä nainen vei lapset :(
No ei viikon kalareissu isästä huonoa isää tee. Eikä sekään et hän hoitaa isyytensä toisin kuin äidin mielestä pitäis.
Kyllä se aika heikolta näyttää viranomaisten silmissä, jos äiti kertoo miehensä jättäneen 7vk ikäisen lapsen kielloista huolimatta ja lähtenyt kavereiden kanssa viikoksi kalaan, oli miehen mielestä kuinka hyvä isä tahansa, kun faktat puhuvat muuta
Ja ketä viranomaista kiinnostaa isän viikon mittainen kalareissu?? Kyllä tässäkin maassa on ihan oikeasti apua tarvitsevia, eikä resurssit riitä heitäkään auttamaan. Hävytöntä edes kuvitella kuormittavansa viranomaisia tuollaisella skitsoilulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Kuule silloin kun perheessä on lapsia, niin niiden perheen aikuisten täytyy nimenomaan neuvotella keskenään vapaista ja työnjaosta. Katsos kun molemmat eivät voi tehdä mitä huvittaa ja nakella niskojaan kuin uhmakkaat teinit, koska silloin se lapsi jää hoitamatta. Siinä ei ole kyse mistään luvista tai määräämisestä, vaan aikuisten välisestä keskustelusta ja neuvottelusta.
Sinkkuna voi juosta vapaana ja tehdä mitä huvittaa, mutta lapsiperheeseen se ei sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mä kävin lontoossa isyysvapaallani. Mahtoikohan vaimo asiasta täällä valittaa ja kysellä vinkkejä eroon. Kaikesta sitä ihminen ongelman voi tehdäkkin.
En nyt ihan usko tapahtumien kulkua, että yhtäkkiä vain ilmoittaa, että ”heippa, lähden nyt pohjoiseen kalastamaan”. Eiköhän tästä ole sanonut jo aikaisemmin.
Mies ilmoitti vähän yli kolme viikkoa sitten, että lähtee matkalle, ja lähti siis eilen. Ei kysynyt minulta, että voiko lähteä. En aivan suoraan kieltänyt, mutta sanoin, että en halua hänen lähtevän. Ja olen sanonut useamman kerran tässä kolmen viikon aikana. Ap.
Huhhu. Tässä ongelman ydin. Kun vauva syntyy, äidistä tulee myös isän huoltaja. Isä kysyy lapsen asemassa saanko, voinko, sopiiko. Ja äiti sitten vanhemman asemassa kieltää tai myöntää. Ja sit harmittaa kun isä ei käyttäydy kuin aikuinen. Jospa ap ja muutkin äidit yrittäis ymmärtää ettei edes lapsen saaminen tee miehestä holhouksenne alaista. Hän on isänäkin edelleen erillinen, itsestään ja teoistaan vastaava aikuinen. Joka päättää ihan itse elämästään. Isyydestäänkin.
Tuollainen mies ei kyllä vastaa teoistaan vaan luikertelee niistä ilman tunnontuskia. Normaalilla järjellä ja empatiakyvyllä varustettu aikuinen ymmärtää, että puolisoa ja lasta ei jätetä silloin kun nämä apua tarvitsevat.
Lisään vielä, että ap sanoo, että jos olisi toennyt miehensä voivan lähteä näin pian synnytyksen jälkeen kalareissulle hänen pyynnöistään huolimatta, hän ei missään nimessä olisi tehnyt lasta tämän kanssa.