Lue keskustelun säännöt.
Isyysloma ja mies lähti matkoille
11.08.2018 |
Mieheni on parhaillaan isyyslomalla, vauvamme on kohta 7 viikkoa vanha. Mies päätti kuitenkin lähteä matkoille, eilen iltapäivällä lähti kaverinsa kanssa melkein viikoksi kalareissulle pohjoiseen. Hän on aktiivinen kalastuksen harrastaja, joten sinänsä tuossa reissussa ei ole mitään erikoista, on käynyt joka kesä saman kaverinsa kanssa pohjoisessa kalassa. Mutta eipä kysynyt minulta tai vauvalta, että onko ok lähteä nyt, eli ei todellakaan yhdessä sovittu että voi mennä sinne matkalle. Ilmoitti vain, että lähtee juuri nyt, koska tuolla kaverilla on juuri nyt loma, ja siksi reissu ei ollut mahdollinen muulloin. Olen vihainen ja katkera siitä että vain lähti. En tiedä miten antaa anteeksi kun palaa tai että pitääkö edes. Neuvoja?
Kommentit (756)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä ihan sulata sitä, että verorahoilla maksetaan isyyspäivärahaa miehelle, joka lähtee kalaan kaverinsa kanssa. Isyysvapaa on kuitenkin tarkoitettu siihen, että isä viettää aikaa lapsensa kanssa. Harmi että perhevapaisiin ei sisälly mitään velvoitetta huolehtia lapsesta.
Mites kun meillä vaimo jätti 7kk vauvan isovanhempien hoitaa pariksi päiväksi kun käytiin lomalla? Tai kun vaimo nosti kodinhoidon tukea ja käytiin viikon reissussa ilman lasta? Eikös näissäkin tapauksissa mun pitäisi vaimo käräyttää ettei ole hoitanut hommiaan ja nostanut turhaan tukia/rahaa?
Isyysloma on 5vkoa? Ja mies lähti viikoksi. Eli kuluttaa lomastaan 1/5 reissussa. Olisi kieltämättä aika kyseenlaista jos nainen lähtisi äitiyslomalla yksinään 2,4kk:si bäkpäkäämään Aasiaan..
Isyysloma on nykyisin noin 9 viikkoa
Okei, no kiva, siinä ajassahan palstan loistavat isät ehtivät vaikka maailmanympärysmatkalle. Olisi sekin hieman kyseenalaista jos nainen häipyisi äitiyslomalla lapsen luota 1,3kk:ksi ottamaan hermolepoa kun tuo vanhemmuus on niin raskasta.
Eli mikä on se prosentuaalinen määrä mitä saa olla lapsesta erossa äitiys-/isyysloman aikana? Kela ei sitä lukua määrittele.
No vaikka se, missä ajassa lapsi unohtaa vanhempansa. Itse olin alle vuoden ikäisenä kaksi viikkoa sairaalassa kaukana kotoa enkä enää tunnistanut vanhempiani, kun he tulivat hakemaan minua kotiin. Toki en tuosta muista mitään, mutta näin minulle on kerrottu. Kahden kuukauden ikäselle lapselle viikon ero vanhemmasta on pitkä aika, ei hän enää tunnista.
Näitä viestejä kun lukee niin ilmeisesti äitisi sai isäsi ylipuhuttua, että haetaan se lapsi nyt vaan sairaalasta. Isäsi olisi mieluummin unohtanut koko lapsen olemsssaolon ja mennyt mieluummin kalaan.
Se ei vielä riitä, että lapsi tunnistaa vanhempansa, vaan lapsen kiintymys- ja tunneside muodostetaan ensimmäisinä elinvuosina ja se säilyy läpi elämän. Lapsen myöhemmällä iällä se on jo paljon vaikeampi muodostaa.
Olen sijaisvanhemmat ja kyllä ne lapset jotka ovat tulleet vauvana ja olleet meillä ensimmäiset vuodet, niin sama tunneside lapsella säilyy vielä aikuisiällä, eikä lapsi saavuta sitä samaa biologisen vanhemman kanssa.
Suurin häviäjä ei isyyslomassa ole äiti, vaan isä ja lapsi.
Minusta taas isyysloma on hyvä asia ja siinä koko perhe voittaa, ei ole häviäjiä. Ja ihan fakta ettei viiden päivän ero lapsesta aiheuta lapselle mitään traumoja jos hänellä on hyvä lapsuus ja välittävät vanhemmat.
Kyllä sille naiselle tulee traumoja, jos mies lähtee reissuun vaikkei nainen sitä halua. Miehellä on lomamatkoihin muitakin aikoja kuin lapsen ensimmäiset elinviikot ja muutakin vapaata kuin Kelan maksamana.
Viiden päivän kalareissu aiheuttaa äidissä sinun mukaasi trauman; täydellisen avuttomuuden tunteen ja pitkäaikaisen mielenterveyden haitan? Ehkä näin herkän ihmisen ei pitäisi lisääntyä vai mitä mieltä olet?
Kun minun elämässä tulee tilanne, jossa kaipaan puolison tukea ja osallistumista, niin totta kai minä haluan, että puoliso on siinä. Tällaisia tilanteita on ollut lasten syntymän yhteydessä ja etenkin esikoisen aikaan. Myös itse haluan olla puolison elämässä mukana, tarpeen vaatiessa tukien ja elämää helpottaen, kun puoliso kokee sellaista tarvitsevansa. Eikös tuo ole yksi syy parisuhteisiin?
Nyt kun lapset ovat isoja, niin minun puolesta mies saa vaikka muuttaa kuuhun kahdeksi vuodeksi. Sektion jälkeen vastasyntynyttä hoidellessa ja toipuessa viiden päivän matka olisi ollut liikaa.
Niin, ”minun puolestani”. Miehen tarpeilla ei niin väliä, kunhan mamma saa omansa tai ainakin uhriutua.
Niin, kai sä tajuat että lapsen syntyessä miehestä tulee isä ja huoltaja. Hänellä on sama vastuu lapsesta kuin äidillä. Ei huoltaja voi enää lähteä milloin tahansa mihin tahansa. Hän on vastuussa lapsesta 24/7. Se vastuu katkeaa vasta kun lapsi täyttää 18v. Sen jälkeen saa taas mennä ilman huolen häivää. Lapsen ollessa alaikäinen ei voi lähteä kalaan viikoksi kysymättä ja sopimatta. Ei edes lapsen äidillä ole mitään velvoitetta ottaa isän vastuita hoidettavakseen. Eihän kukaan töistäkään ota omaa lomaa ja kuvittele että työkaveri kyllä hoitaa kaiken. Potkuthan siitä seuraisi. Lapsi on vielä tiukempi velvoite. Silti tuntuu, että monet miehet ei tätä tajua. Lapsen voi aina jättää äidille, kyllä tämä hoitaa.
Juu, ei isä voi poistua ”vanhemmuudesta” 18 vuoteen. Äityli kärsii töistäkin!!! Jaa niin mutku siitä saa rahaa!!
Elatusapua pari sataa kuussa. Just vaipat ja muut hoitotarvikkeet. Ettäkö oikein äiti elää tuolla rahalla. Voi itku näitä.....
Eiku isän työt! 9 tuntia joka arkipäivä! Jättää äityli noin yksin useana päivänä!!1
Jos et oikeasti ymmärrä mikä ero on olla vastuussa vauvasta viikon verran aamusta iltaan, illasta aamuun ilman että hetkeäkään saa luovuttaa vastuun toiselle ja hengähtää, tai sitten päivisin 9h, niin en voi auttaa. Olet vain tyhmä ihminen eikä tätä voi sinulle paremmin selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisestä heppulista tässä nyt puhutaan? Entä Minkälaisia nämä hänen kaverinsa ovat, jos vastasyntyneen isän vikittelivät reissuun? Ovatko lapsellisia vai lapsettomia? Entäs appivanhemmat, oliko heille täysin ok, että poju lähtee kaloja narraamaan jättäen perheensä kotiin pärjäilemään?
Tottakai ap pärjää vauvan kanssa, pakkohan se on pärjätä, mutta minun mies ei olisi lähtenyt. Ei hän olisi voinut olla ikimaailmassa pois yhdenkään meidän vauvamme luota, jo työpäiväkin tuntui olevan liian pitkä aika. Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon.
Jos siis mies laittaa jonkun joka vuotisen ryyppy-kalareissun vauvan hymyn eteen, niin en laittaisi hänelle viestin viestiä, enkä vastaisi puheluihin. Olkoon mies siellä jossakin ihan rauhassa sitten.
En oikeasti osaa edes kuvitella mitä tekisin, sillä jo ajatuksenakin tilanne on ihan mahdoton. En tunne yhden yhtä miestä, joka olisi voinut noin tehdä.
Esimerkki kajahtaneesta vaimokkeesta. Kutsuu miestään nimellä "heppuli" ja "poju" eli muodostaa mieheensä äiti-lapsi suhteen, great.
Vauva on tietenkin "Varsinkin tuollainen seitsenviikkoinen vauva on aivan ihana pieni hymyilevä ja hellyyttävä tapaus, joka tuntuu katsovan maailmaa hyvin tarkkaan ja ymmärtävän paljon. " joo, no vauva on sellainen rutiinihoitotoimenpiteitä vaativa itkevä käärö, joka ei kauheen mielenkiintoinen ole. Eri asia kun lapsi kasvaa ja ottaa kontaktia, kohta sen voikin viedä jo kalaan.
"joka vuotisen ryyppy-kalareissu" taas on erämaan rauhaa parhaillaan, ilman viinaksia kulkemista luonnon rauhassa, vesien varrella ja kauniita loivia heittoja vuolaaseen virtaan missä sielu lepää ja mieli rauhoittuu. Kun kalan kanssa temuaa niin muuta ei kaipaa, ei vaativaa akkaa tai kiireistä työpäivää, ei itkeviä kakaroita tai uteliaita naapureita. Nuotiolla tuijotan tuleen ja hiillostan kalaa, nukun ulkosalla kaukana kavala maailma ja kännykän kenttä, annan unen tulla.
Täytyy olla helvetin typerä, jos vaimo on "vaativa akka" eikä kaipaa "itkeviä kakaroita" ja silti on mennyt lisääntymään.
Jos se rutiinihoitotoimenpiteitä vaativa itkevä käärö on sinun lapsesi, niin vaihtoehtona ei ole jättää niitä rutiineja hoitamatta ja odotella mielenkiintoisempia aikoja. Vai mitä tuumaisit, jos tulisitte synnäriltä kotiin, vaimo ojentaisi lapsen sinulle ja toteaisi, että siinä sulle, mä hoidan tuota seuraavan kerran sitten kun se kulkee omin jaloin, paskoo pyttyyn ja syö itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Voisiko äiti pitää vaikkapa äitiyslomansa viimeisen viikon ennen työhön paluuta omaa lomaa isän jäädessä kotiin hoitamaan lastaan?
Pointti tässä on se, että toinen ajattelee vain omaa napaansa ja olettaa, että puoliso ilman muuta hoitaa yhteisen lapsen. Miehellä on ollut 9 kk aikaa valmistautua lapseen ja käydä jäsentämässä elämäänsä. Miksi se pitää tehdä juuri silloin, kun oma perhe on vielä epävarma ja kaipaa apua?
Kyllä voisi äiti pitää viikon lomaa ennen töihin menoa. Ja mikä ihmeen "perhe on vielä epävarma" tarkoitat siis sitä naista, joka sai lapsen?
Ihmisen elämässä ei ole mitään niin suurta muutosta kuin ensimmäisen lapsen syntymä. Naisen elämän se mullistaa ainakin kertaheitolla, mies pystyy luistelemaan siitäkin. Ei se lapsenhoito, synnytyksestä toipuminen ja äitiyteen totutteleminen käy hetkessä. Siinä saa tuntea itsensä surulliseksi ja pettyneeksi, kun huomaa, että miehelle asialla ei ole mitään merkitystä vaan harrastukset ja kaverit on tärkeämpiä.
Ei vaan nainen tuntee itsensä surulliseksi kun ei ole miehen elämän AINOA kiinnostus. Teillä huonoitsetuntoisilla pitäisi olla vastuu tunteistanne.
Varmaan se kuukausi ennen synnytystä ja kuukausi synnytyksen jälkeen kaikki on varpaillaan. Mutta ei elämä ja harrastukset lopu lapsen syntymään, sitten mennään kun voidaan. Eiköhän se äiti pärjää muutaman päivän ihan itsekseen jos lopettaa hermoilun. 7 viikon vanha ei ole enää vastasyntynyt, ja hoitorutiinia on jo kertynyt. Jos synnytyslaitokselta pääsee kotiin niin sitten on jo edellytykset selviytyä.
Mites se isä, oliko yhtään kotona isyyslomalla vauvan syntymän jälkeen ja aikooko vielä käyttää isyyslomaa muuhunkin kuin kalastamiseen? Vähän veikkaan, että isä on ollut muutaman viikon kotonakin.
Pitääköhän se isä sen max 9 viikkoa putkeen mutta eihän sitä saa olla yhtäaikaa äidin kanssa kuin 3 viikkoa? Ja lapsi on 7 viikkoa.. luulisi isän olevan kotona viikon pari kun lapsi on syntynyt.. nyt noi viikot ei ihan täsmää vai ovatko isät useinkin pari viikkoa kun lapsi syntyy ja sitten taas muutaman viikon päästä..
Ap on provo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Voisiko äiti pitää vaikkapa äitiyslomansa viimeisen viikon ennen työhön paluuta omaa lomaa isän jäädessä kotiin hoitamaan lastaan?
Pointti tässä on se, että toinen ajattelee vain omaa napaansa ja olettaa, että puoliso ilman muuta hoitaa yhteisen lapsen. Miehellä on ollut 9 kk aikaa valmistautua lapseen ja käydä jäsentämässä elämäänsä. Miksi se pitää tehdä juuri silloin, kun oma perhe on vielä epävarma ja kaipaa apua?
Kyllä voisi äiti pitää viikon lomaa ennen töihin menoa. Ja mikä ihmeen "perhe on vielä epävarma" tarkoitat siis sitä naista, joka sai lapsen?
Ihmisen elämässä ei ole mitään niin suurta muutosta kuin ensimmäisen lapsen syntymä. Naisen elämän se mullistaa ainakin kertaheitolla, mies pystyy luistelemaan siitäkin. Ei se lapsenhoito, synnytyksestä toipuminen ja äitiyteen totutteleminen käy hetkessä. Siinä saa tuntea itsensä surulliseksi ja pettyneeksi, kun huomaa, että miehelle asialla ei ole mitään merkitystä vaan harrastukset ja kaverit on tärkeämpiä.
Ei vaan nainen tuntee itsensä surulliseksi kun ei ole miehen elämän AINOA kiinnostus. Teillä huonoitsetuntoisilla pitäisi olla vastuu tunteistanne.
Ei nämä ketjun miehet ole siitä vauvastakaan kiinnostuneet, kaverit ja harrastukset menee senkin ohi. Miksi te niitä lapsia hankitte, kun haluatte viettää kaiken ajan muualla kuin kotona? Miehillä on 9 kuukautta aikaa totutella ajatukseen, että tulee isäksi, niitä ajatuksia voi jo raskausaikana pohtia lapsia saaneiden kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Voisiko äiti pitää vaikkapa äitiyslomansa viimeisen viikon ennen työhön paluuta omaa lomaa isän jäädessä kotiin hoitamaan lastaan?
Pointti tässä on se, että toinen ajattelee vain omaa napaansa ja olettaa, että puoliso ilman muuta hoitaa yhteisen lapsen. Miehellä on ollut 9 kk aikaa valmistautua lapseen ja käydä jäsentämässä elämäänsä. Miksi se pitää tehdä juuri silloin, kun oma perhe on vielä epävarma ja kaipaa apua?
Moni mies alkaa miettiä koko asiaa vasta, kun lapsi on jo syntynyt. Jostain syystä miehille usein on vaikeaa valmistautua etukäteen lapsen syntymään. Ehkä se on naiselle vaan niin paljon konkreettisempaa, kun sitä lasta kantaa.
Minulle se valmistautuminen oli yrityksistä huolimatta vaikeaa. Nykyään olen yh-isä ja ihan kelvollinen sellainen. Ehkä tuo elämänmuutos konkretisoituu miehillä niin äkillisesti, että siinä ollaan hetki hukassa. Minä olin tunteitteni kanssa aivan yksin, koska tästä ei saa kai edes puhua? Kaikessa muistetaan äidin hyvinvointi, mutta miehen hyvinvoinnista ei yleisesti puhuta missään eikä koskaan vaikka. Minä sain päälleni kuitenkin kaikki tunteenpurkaukset ja kiukuttelut. Sehän on äidiltä yleisesti hyväksyttävää?
Miten naiset pärjäsivät yksin vauvan kanssa ennen vanhaan, kun mies oli sodassa? Usein perheessä oli jo muitakin lapsia!
Miten yksinhuoltajat pärjäävät yksin vauvansa kanssa ?!
Lisäksi, jos vauva on kohta 7 kk et ole juuri synnyttänyt, kuten kirjoitit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimimerkki Avutonko? korjaa : tarkoitin siis että vauva on 7 viikkoa, ei 7 kk!
Avutonko? kirjoitti:
Miten naiset pärjäsivät yksin vauvan kanssa ennen vanhaan, kun mies oli sodassa? Usein perheessä oli jo muitakin lapsia!
Miten yksinhuoltajat pärjäävät yksin vauvansa kanssa ?!
Lisäksi, jos vauva on kohta 7 kk et ole juuri synnyttänyt, kuten kirjoitit!
Vertaat sodassa olemista vapaaehtoiseen hupikalastusreissuun. Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisi alkaa miestä vauva-arki ahdistaa.
Sinä olet nyt väkisin kiinni vauvassa sen vuoden verran, mutta sitten lähdet puolestasi itse kaverisi kanssa reissuun ja mies saa pärjäillä lapsen kanssa. Tämä molemmissa tapauksissa, olette sitten vielä yhdessä tai ette.Ei se äiti todellakaan oo pakotettu olee vauvassa kii VUOTTA. Isä on ihan yhtälailla huoltaja ja korvikkeellakin kasvaa. Se on ihan omaa uhriutumista jos ei poistu mihinkään ilman vauvaa.
Jos äitiltä tulee maitoa tarpeeksi niin korvikkeeseen turvautuminen on kyllä lapsen hyvinvoinnin laiminlyöntiä.
Sinä joka jankutat, että miehelle on tärkeä saada tuulettua ja puhua. No, mieheni lähti poikien reissuun viikko synnytyksen jälkeen. Eli hän oli loppujen lopuksi kotona meidän kanssa neljä päivää. Olin menettänyt paljon verta synnytyksessä ja tikkejä oli parikymmentä alapäässä. Eli olinko tosiaan kohtuuton kun pyysin miestäni jäämään kotiin. Asutaan maalla ja lähimpään kaauppaan on 7 km. Tikkijen vuoksi oli vaikea istua, hoidin kauppareissut, vauvan ja sammalla vuotaa verta ja 20 tikkiä perseessä. Samalla imetin pari tunnein välein ja tein itselleni ruokaa. Jos sinulla olisi 20 tikkiä perseessä, ja vaimosi ilmoittaa, lähden nyt viikoksi etelään, tuossa on vauva. Nähdään viikon kulutta, minun pitää tuulettaa minun päätä jotta tulisi hyväksi äidiksi. Mitäs sanoisit siihen. Ap nimenomaan pyysi miestä jäämään kotiin,ja mies päätti kuitenkin lähteä.
Tällä tarkoitan sitä, että kyllä mies ihan varmasti saa sitä omaa aikaa, mutta ajankohta oli todella tökerö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avutonko? kirjoitti:
Miten naiset pärjäsivät yksin vauvan kanssa ennen vanhaan, kun mies oli sodassa? Usein perheessä oli jo muitakin lapsia!
Miten yksinhuoltajat pärjäävät yksin vauvansa kanssa ?!
Lisäksi, jos vauva on kohta 7 kk et ole juuri synnyttänyt, kuten kirjoitit!
Ennen vauva jätettiin kapalossa tuntikausiksi yksin. Jos vauva huusi, se ei haitannut vaan vauva "vahvisti keuhkoja". Pieniä vauvoja kuoli paljon. Nyt jos teet samoin vauvan kanssa, niin lastensuojelu vie vauvan välittömästi. Sitäkö sinä kaipaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies piti kaksi viikkoa isyyslomaa, josta melkein eka meni siellä synnytyssairaalassa ja viikko oltiin kotona. Ja mies oli vauvasta kyllä onnesta soikeana. Mutta sitten kun vauva oli kolmeviikkoinen, mies joutui lähtemään kolmeksi viikoksi työmatkalle. Tuota ei voi tietty verrata kalareissuun, mutta oli siinä vähän orpo olo esikoisen kanssa, kun vasta opetteli vauvanhoitoa ja imetystä.
Riippuu nyt vähän tuosta isyysloman pituudesta, miten tuohon viikon poissaoloon suhtautuu. Jos isyysloma on kuukauden, niin en pitäisi ihan hirveänä rikkeenä ottaa siitä yksi viikko omaa aikaa. Ehkä sen kalakaverin kanssa tulee juteltua isyydestä ja uudesta elämäntilanteesta? Voi olla miehelle ihan tärkeäkin reissu päästä puhumaan. Ja ehkä takaraivossa ajatus siitä, ettei tiedä pääseekö ensi vuonna enää, ehkä nyt on viimeinen mahdollisuus moneen vuoteen? Vauva roikkuu tuossa vaiheessa kuitenkin aika tiiviisti äidin tississä, joten tuskin menee hajalle siitä että isi käy vähän kalassa.
Voiko tätä enää paremmin sanoa? Minä koin samassa tilanteessa kalareissun todella tärkeäksi, varsinkin sen että voin jakaa ajatuksia ystävien kanssa. Monesti miehellä tuo lapsi tulee kuitenkin vähän shokkina, koska se ei ole tätä ennen juurikaan vaikuttanut hänen elämäänsä. Pieni aika sulatteluun ja ajatusten jäsentelyyn "maksaa" itsensä takaisin.
Voisiko äiti pitää vaikkapa äitiyslomansa viimeisen viikon ennen työhön paluuta omaa lomaa isän jäädessä kotiin hoitamaan lastaan?
Pointti tässä on se, että toinen ajattelee vain omaa napaansa ja olettaa, että puoliso ilman muuta hoitaa yhteisen lapsen. Miehellä on ollut 9 kk aikaa valmistautua lapseen ja käydä jäsentämässä elämäänsä. Miksi se pitää tehdä juuri silloin, kun oma perhe on vielä epävarma ja kaipaa apua?
Miksi lapsi pitää synnyttää juuri ennen sovittua kalareissua??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avutonko? kirjoitti:
Miten naiset pärjäsivät yksin vauvan kanssa ennen vanhaan, kun mies oli sodassa? Usein perheessä oli jo muitakin lapsia!
Miten yksinhuoltajat pärjäävät yksin vauvansa kanssa ?!
Lisäksi, jos vauva on kohta 7 kk et ole juuri synnyttänyt, kuten kirjoitit!
Ennen vanhaan koko suku asui samassa läjässä, nykyään töiden perässä muutetaan ties minne kauaksi ns. tukiverkoista. Usein se ainoa tukiverkko on mies eli vanhemmat kahdestaan hoitavat lapsensa.
Itse jouduin noin 2 viikon jälkeen synnytyksestä sairaalaan yhdeksi vuorokaudeksi tarkkailuun näköhäiriöiden ja korkean verenpaineen vuoksi, raskaudessa alkanut raskausmyrkytys ei heti hellittänyt.
Mies jäi kotiin 2 viikon ikäisen vauvan kanssa, jääkaapissa oli äidinmaitoa. Ihan yksin hän ei ollut, vaan pikkuveljeni oli tullut katsomaan vauvaa noin 500 km päästä. Hyvin hoitivat vauvan... arvostan syvästi edelleen noin 14 vuotta sitten tapahtunutta.
Avutonko? kirjoitti:
Miten naiset pärjäsivät yksin vauvan kanssa ennen vanhaan, kun mies oli sodassa? Usein perheessä oli jo muitakin lapsia!
Miten yksinhuoltajat pärjäävät yksin vauvansa kanssa ?!
Lisäksi, jos vauva on kohta 7 kk et ole juuri synnyttänyt, kuten kirjoitit!
1940-luvulla imeväisikäisistä vauvoista kuoli noin 10 %.
Olen niin nuori ettei mulla vielä ole lapsia mutta olen oppinut aika paljon täällä palstalla joten olen omalle miehelle tehnyt selväksi että sitten kun lapsia hankitaan niin jos käyttäytyy yhtä urposti niin se on sitte menoa, mun mies on onneksi niin fiksu ja hyvää "isämateriaalia" ettei tekisi noin.
Vierailija kirjoitti:
Avutonko? kirjoitti:
Miten naiset pärjäsivät yksin vauvan kanssa ennen vanhaan, kun mies oli sodassa? Usein perheessä oli jo muitakin lapsia!
Miten yksinhuoltajat pärjäävät yksin vauvansa kanssa ?!
Lisäksi, jos vauva on kohta 7 kk et ole juuri synnyttänyt, kuten kirjoitit!
Vertaat sodassa olemista vapaaehtoiseen hupikalastusreissuun. Selvä.
Verrattiin siihen miten NAINEN pärjää. Etkö osaa lukea?
Ap:n olisi varmaan kannattanut keskustella asiasta miehensä kanssa, kertoa oma kantansa, sen sijaan että uhriutuu täällä.
Vierailija kirjoitti:
Olen niin nuori ettei mulla vielä ole lapsia mutta olen oppinut aika paljon täällä palstalla joten olen omalle miehelle tehnyt selväksi että sitten kun lapsia hankitaan niin jos käyttäytyy yhtä urposti niin se on sitte menoa, mun mies on onneksi niin fiksu ja hyvää "isämateriaalia" ettei tekisi noin.
Niin minäkin olin omalle miehelleni tehnyt hyvin selväksi. Ja niin minäkin kuvittelin, että hän olisi hyvää isämateriaalia eikä tekisi vastaavia temppuja. No saa sitä tietenkin kaikkea kuvitella, väärinpä luulin. No eipä tämä parisuhde kovin hyvä enää vauvan synnyttyä olekaan, kun toinen ei ollutkaan sitten kovin hyvää isämateriaalia, vaikka kaikkien "merkkien" mukaan piti olla.
Eiku isän työt! 9 tuntia joka arkipäivä! Jättää äityli noin yksin useana päivänä!!1