Mies, millaista naista et halua heti viedä makuuhuoneeseen vaan tutustua muulla tavoin viikkokaupalla?

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä läskiä mielellään veisi.

Siinä taas yksi, joka ei jaksanut lukea otsikkoa loppuun. Vai oikeastiko te huviksenne tutustutte naisiin, jotka ovat mielestänne vastenmielisiä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Nyt on kyllä niin korkealentosta, mutta yritän avata omalta kohdalta. Huom. Omalta kohdaltani.

Olen asettanut rajoja ja ottanut etäisyyttä omien tunteiden syntymisen takia. Olen ollut ns. seksisuhteessa jossa tuli tunteet mukaan ja otin etäisyyttä.

Olen myös ottanut etäisyyttä kun olen pelännyt omia tunteitani ja mahdollista pettymistä.

Olen pettynyt sekä tunne- että seksipuolella, ihan yhtä lailla.

Omalla kohdalla seksi on erilaista tai kehittyy eri tavalla tunteiden mukana. Irtoseksissä jmulla ei ole tunteet mukana, ja pystyn siihen heittäytymään, mutta se tuntuu erilaiselta kuin seksi tunteiden kanssa.

Ihastumisiin en osaa sanoa, olen ihastunut harvemmin kuin mitä olen intohimosta mennyt sänkyyn.

Ja edelleen: tämä on sinun yksittäinen kokemuksesi ja se on kaikin puolin ok. Minä puhun näistä yleisistä säännöistä, joita asetetaan yleensä deittimaailmassa. Kaikki tuntevat säännön "ei seksiä ekatreffeillä", mutta kukaan ei tunne sääntöä "kerro lapsuudentraumastasi vasta viidensillä treffeillä". Tuollaisesta säännöstä ja käytännöstä ei syntyisi näin pitkää ketjua tällä palstalla eikä kovinkaan moni varmasti olisi ehdottomasti tuollaisen säännön kannalla. . Jostain syystä niitä sääntöjä asetetaan ainoastaan seksiin, vaikka pettymyksiä voi olla niin monenkirjavia muitakin. Kukaan ei myöskään koskaan mainitse kumppanin kriteeriksi sellaista, että pitää olla mahdollisimman vähän aiempia ihastuksia, mutta seksikumppaneiden määrästä ollaan hyvinkin tarkkoja. 

Kyllä tämä epäloogisuus jostain kertoo ja uskaltaisin väittää, että se edelleenkin juontaa juurensa siihen, että seksi ilman isoja tunteita on paheksuttavaa, vaikka väitetäänkin, että toisen tekemät valinnat ovat ihan ok. 

Minä ainakin välillä pohdin entisiä ihastuksiani, vaikka seksiä ei koskaan olisi ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Nyt on kyllä niin korkealentosta, mutta yritän avata omalta kohdalta. Huom. Omalta kohdaltani.

Olen asettanut rajoja ja ottanut etäisyyttä omien tunteiden syntymisen takia. Olen ollut ns. seksisuhteessa jossa tuli tunteet mukaan ja otin etäisyyttä.

Olen myös ottanut etäisyyttä kun olen pelännyt omia tunteitani ja mahdollista pettymistä.

Olen pettynyt sekä tunne- että seksipuolella, ihan yhtä lailla.

Omalla kohdalla seksi on erilaista tai kehittyy eri tavalla tunteiden mukana. Irtoseksissä jmulla ei ole tunteet mukana, ja pystyn siihen heittäytymään, mutta se tuntuu erilaiselta kuin seksi tunteiden kanssa.

Ihastumisiin en osaa sanoa, olen ihastunut harvemmin kuin mitä olen intohimosta mennyt sänkyyn.

Ja edelleen: tämä on sinun yksittäinen kokemuksesi ja se on kaikin puolin ok. Minä puhun näistä yleisistä säännöistä, joita asetetaan yleensä deittimaailmassa. Kaikki tuntevat säännön "ei seksiä ekatreffeillä", mutta kukaan ei tunne sääntöä "kerro lapsuudentraumastasi vasta viidensillä treffeillä". Tuollaisesta säännöstä ja käytännöstä ei syntyisi näin pitkää ketjua tällä palstalla eikä kovinkaan moni varmasti olisi ehdottomasti tuollaisen säännön kannalla. . Jostain syystä niitä sääntöjä asetetaan ainoastaan seksiin, vaikka pettymyksiä voi olla niin monenkirjavia muitakin. Kukaan ei myöskään koskaan mainitse kumppanin kriteeriksi sellaista, että pitää olla mahdollisimman vähän aiempia ihastuksia, mutta seksikumppaneiden määrästä ollaan hyvinkin tarkkoja. 

Kyllä tämä epäloogisuus jostain kertoo ja uskaltaisin väittää, että se edelleenkin juontaa juurensa siihen, että seksi ilman isoja tunteita on paheksuttavaa, vaikka väitetäänkin, että toisen tekemät valinnat ovat ihan ok. 

Minä ainakin välillä pohdin entisiä ihastuksiani, vaikka seksiä ei koskaan olisi ollutkaan.

Niin millä tavalla pohdit ja mihin se vaikuttaa? 

Et kai sää nyt lumppu ole :O ?

Ei tietenkään kunniallinen mies halua heti vie naista sänkyyn, jos on vakavammat optiot mielessä. Horatsut on asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen kaikkien naisten kanssa näin. On hyvä nähdä ainakin muutaman kerran.

En harrasta yhden yön juttuja tai hae seksiä baareista.

Housuissa on 19cm kalu eli en yritä piilotella tai pitkittää.

Harmi vain, että naiset näkevät tällaisen toimintamallin liian kilttinä ja heikkoutena.

Pitäisi olla jännä ja seivästää nainen heti ekana iltana. Pitäisi olla tunteeton apinamies.

Ihanko oikeastiko joku mittaa kalunsa?

Palstan mukaan naiset mittaavat miestensä kaluja koska 95% tietää miehensä koon, joka tietenkin on jotain väliltä 16-20cm. Palstan ulkopuolisilla on sitten ne 13,5cm normit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kertoo miehestä, jos hän ajattelee, että seksi liian aikaisessa vaiheessa hänen kanssaan pilaa naisen? Siis seksi tämän miehen kanssa? Mikä miehessä silloin on pielessä? Mitä tautia hän kantaa?

Eihän se naista mihinkään muuta, antaa vain viitteitä arvomaailmasta.

Se onkin hyvä kriteeri vaimokkeelle, ettei liiemmin välitä seksistä.

Elä sitten valita.

Reh reh.

Tää on ihan älytön logiikka. Tuskin olen ainoa, joka rakastaa seksiä, parisuhteessa. - 6 kumppania, tuhansia seksikertoja

Niin, tuskin olet ainoa, mutta kyllä se nyt vain satavarmasti menee niin, että ne, jotka eivät välitä seksistä ovat juuri näiden joukossa, jotka odotuttavat seksiä suhteen alussa. 

No en tiedä miehistä, mutta mulla on kyllä hieman eri kokemuksia naisista - nainen saattaa olla halukas ja aktiivinen alussa, mutta alun kiihkon jälkeen muuttuu passiiviseksi lahnaksi, jota ei seksi kiinnosta ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se kertoo miehestä, jos hän ajattelee, että seksi liian aikaisessa vaiheessa hänen kanssaan pilaa naisen? Siis seksi tämän miehen kanssa? Mikä miehessä silloin on pielessä? Mitä tautia hän kantaa?

Eihän se naista mihinkään muuta, antaa vain viitteitä arvomaailmasta.

Se onkin hyvä kriteeri vaimokkeelle, ettei liiemmin välitä seksistä.

Elä sitten valita.

Reh reh.

Tää on ihan älytön logiikka. Tuskin olen ainoa, joka rakastaa seksiä, parisuhteessa. - 6 kumppania, tuhansia seksikertoja

Niin, tuskin olet ainoa, mutta kyllä se nyt vain satavarmasti menee niin, että ne, jotka eivät välitä seksistä ovat juuri näiden joukossa, jotka odotuttavat seksiä suhteen alussa. 

No en tiedä miehistä, mutta mulla on kyllä hieman eri kokemuksia naisista - nainen saattaa olla halukas ja aktiivinen alussa, mutta alun kiihkon jälkeen muuttuu passiiviseksi lahnaksi, jota ei seksi kiinnosta ollenkaan.

Täällä yksi juuri tuollainen nainen, joka ei hidastele ja alkuun tahtoo seksiä usein, mutta jonka halut myöhemmin hiipuvat miltei olemattomiin. Pitkään oletin, että niin käy miehillekin, mutta valitettavasti olen päätynyt suhteisiin miesten kanssa, jotka kokevat minun huijanneen heidät suhteeseen seksin täyteisellä alulla.

Ei nopea tai hidas eteneminen kerro mitään siitä, kuinka paljon seksiä ihminen lopulta haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Nyt on kyllä niin korkealentosta, mutta yritän avata omalta kohdalta. Huom. Omalta kohdaltani.

Olen asettanut rajoja ja ottanut etäisyyttä omien tunteiden syntymisen takia. Olen ollut ns. seksisuhteessa jossa tuli tunteet mukaan ja otin etäisyyttä.

Olen myös ottanut etäisyyttä kun olen pelännyt omia tunteitani ja mahdollista pettymistä.

Olen pettynyt sekä tunne- että seksipuolella, ihan yhtä lailla.

Omalla kohdalla seksi on erilaista tai kehittyy eri tavalla tunteiden mukana. Irtoseksissä jmulla ei ole tunteet mukana, ja pystyn siihen heittäytymään, mutta se tuntuu erilaiselta kuin seksi tunteiden kanssa.

Ihastumisiin en osaa sanoa, olen ihastunut harvemmin kuin mitä olen intohimosta mennyt sänkyyn.

Ja edelleen: tämä on sinun yksittäinen kokemuksesi ja se on kaikin puolin ok. Minä puhun näistä yleisistä säännöistä, joita asetetaan yleensä deittimaailmassa. Kaikki tuntevat säännön "ei seksiä ekatreffeillä", mutta kukaan ei tunne sääntöä "kerro lapsuudentraumastasi vasta viidensillä treffeillä". Tuollaisesta säännöstä ja käytännöstä ei syntyisi näin pitkää ketjua tällä palstalla eikä kovinkaan moni varmasti olisi ehdottomasti tuollaisen säännön kannalla. . Jostain syystä niitä sääntöjä asetetaan ainoastaan seksiin, vaikka pettymyksiä voi olla niin monenkirjavia muitakin. Kukaan ei myöskään koskaan mainitse kumppanin kriteeriksi sellaista, että pitää olla mahdollisimman vähän aiempia ihastuksia, mutta seksikumppaneiden määrästä ollaan hyvinkin tarkkoja. 

Kyllä tämä epäloogisuus jostain kertoo ja uskaltaisin väittää, että se edelleenkin juontaa juurensa siihen, että seksi ilman isoja tunteita on paheksuttavaa, vaikka väitetäänkin, että toisen tekemät valinnat ovat ihan ok. 

Minä ainakin välillä pohdin entisiä ihastuksiani, vaikka seksiä ei koskaan olisi ollutkaan.

Niin millä tavalla pohdit ja mihin se vaikuttaa? 

Ehkä osaat itsekin sen arvata. Ei kai se mihinkään vaikuta mitä oman pään sisällä tapahtuu.

Sun mummoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tunnetason yhteyttä korostava kehtaa tunnustaa, että heillä on parisuhteessa myös huonoa ja väsynyttä seksiä välillä? Ettei edes vahva tunneside ihmisten välillä tee aina siitä seksistä fantastista sielujen yhtymistä toisiinsa?

Tottakai on, miten tämä kysymys edes liittyy koko ketjuun? Rakkaan ja tutun ihmisen kanssa sen huonon lässähdysseksinkin ottaa mieluummin vastaan kuin vieraan lakanoissa.

Itse ainakin odotan monissa asioissa läheisiltäni paljon enemmän kaikenlaista kuin ventovierailta. Pettymys läheisen huonoa käytöstä kohtaan on yleensä voimakkaampaa kuin ventovieraan käyttäytyessä huonosti. Mutta näin erilaisia ihmiset ovat!

Jos mies, johon olen jo ehtinyt paremmin tutustua ja josta oikeasti välitän, läikyttää jotakin matolleni ja matto ei lähde pesussakaan puhtaaksi, harmittaa se vähemmän kuin se, että joku satunnainen sotkee lempimattoni.

Onko sulle tapahtunut seksissä jotain tosi kamalaa vai miksi tällainen vertaus. Siis miten sun "matto" voi mennä pilalle, ettei lähde pesussakaan puhtaaksi :o 

Se ei tainnut edes olla vertaus vaan aivan käytännön esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos palataan aiheeseen, minä kunnioittaisin miestä joka ei yrittäisi viedä minua heti sänkykamariinsa.

Eli sellainen mies ei veisi, joka haluaa, että nainen näkee hänessä muutakin kuin sen mahdollisuuden seksiin.

Miten voi joku olla niin naurettava, että harmittelee jälkeenpäin, kun *missasi* mahdollisuuden saada toiselta pimpsaa tai penistä?

Kun ei heti tarttunut tuumasta toimeen.

Silloinhan se ihminen itsessään ei ole edes tärkeä vaan se, että ihminen mahdollistaa sen, että saa seksiä, silläkin kertaa.

Ihan kuin joka ikinen *menetetty* seksikerta olisikin se harmitus?

Onko se niin kamalaa, jos ihminen osoittautuu mukavaksi ja memllyttäväksi vaikka ei sitten sitä seksiä juuri sillä kertaa saisikaan?

Onko seuraava tai sitä seuraava tapaaminen ilman seksiä niin traumaattinen ja tuskallinen kokemus miehelle (tai naiselle), että mieluummin sitten ei enää haluakaan tavata?

Aika kummallinen ajatusmaailma mielestäni. Ja kuvaa kyllä jotain tästä ajasta ja ihmisistä.

Jotain on mennyt pieleen tai vinoon.

Ei tässä mielestäni kukaan sitä ole harmitellutkaan. Sen sijaan on suoraan sanottu, että seksiä liian aikaisin vältellään, ettei se sitten myöhemmin harmittaisi. Mutta mitään ongelmaa ei ilmeisesti nähdä siinä, että ihastuminenkin voisi jälkeen päin harmittaa, koska tutustumista ja ihastumista ei tarvitse mitenkään vältellä. Tätä ei ole kukaan vieläkään minulle avannut, miksei se tunnepuolen pettymys sitten tunnu ollenkaan pahalta, vaan pelkästään se harrastettu seksi. 

No onhan sitä yrittänyt useampi jo selittää. Tuntuuhan se pettyminen tunne puolella pahalta, mutta tuntuu pahalta tai harmittaa myös harrastettu seksi jos kumppani on osottautunut heti kohta kumminkin vääräksi.

Kyllä mua itteäni satuttaa ja pelottaakin enemmän se pettymys ihmiseen tunne puolella, kuin se harrastettu seksi, mutta silti edettiin nykyisen kumppanin kanssa hitaammin kuin olen edennyt muiden kanssa.

Sitten minulta on mennyt joitakin viestejä kyllä ohi, kun en ole vielä yhtäkään viestiä nähnyt, jossa tämä ihan reilusti myönnettäisiin. Joku käytti sitä kakkuvertausta, jossa sivuutti kokonaan sen tunnepuolen. 

Jos se tunnepuoli on kuitenkin myös merkittävä pelon aihe, miksi on kuitenkin ihan suotavaa tutustua ja ihastua? Miksi tälle ei aseteta samanlaisia rajoituksia kuin seksille? Esim, että jos alkaa syntyä tunteita, pitää ottaa etäisyyttä ja deittailla välillä muitakin. Minusta on jotenkin epäloogista "suojautua" yhdellä osa-alueella pettymykseltä, mutta toisella osa-alueella on ihan ok ja jopa toivottavaa, että edetään nopeasti, jos siltä tuntuu. 

Ja jos verrataan taas näihin seksiin käytettyyn perusteisiin, yksihän on se, että seksin pitää olla niin spesiaalia, että sitä harrastetaan vain harvojen kanssa. Päteekö sama sitten myös ihastumisiin ja miten tätä sitten "kontrolloidaan"? Onko turn-off, jos joku kertoo ihastuneensa monta kertaa elämässään? Sehän tarkoittaa sitä, että sinuun ihastuminen ei ole kovin spesiaalia, kun se ihastus on "tusinatavaraa". 

Nyt on kyllä niin korkealentosta, mutta yritän avata omalta kohdalta. Huom. Omalta kohdaltani.

Olen asettanut rajoja ja ottanut etäisyyttä omien tunteiden syntymisen takia. Olen ollut ns. seksisuhteessa jossa tuli tunteet mukaan ja otin etäisyyttä.

Olen myös ottanut etäisyyttä kun olen pelännyt omia tunteitani ja mahdollista pettymistä.

Olen pettynyt sekä tunne- että seksipuolella, ihan yhtä lailla.

Omalla kohdalla seksi on erilaista tai kehittyy eri tavalla tunteiden mukana. Irtoseksissä jmulla ei ole tunteet mukana, ja pystyn siihen heittäytymään, mutta se tuntuu erilaiselta kuin seksi tunteiden kanssa.

Ihastumisiin en osaa sanoa, olen ihastunut harvemmin kuin mitä olen intohimosta mennyt sänkyyn.

Ja edelleen: tämä on sinun yksittäinen kokemuksesi ja se on kaikin puolin ok. Minä puhun näistä yleisistä säännöistä, joita asetetaan yleensä deittimaailmassa. Kaikki tuntevat säännön "ei seksiä ekatreffeillä", mutta kukaan ei tunne sääntöä "kerro lapsuudentraumastasi vasta viidensillä treffeillä". Tuollaisesta säännöstä ja käytännöstä ei syntyisi näin pitkää ketjua tällä palstalla eikä kovinkaan moni varmasti olisi ehdottomasti tuollaisen säännön kannalla. . Jostain syystä niitä sääntöjä asetetaan ainoastaan seksiin, vaikka pettymyksiä voi olla niin monenkirjavia muitakin. Kukaan ei myöskään koskaan mainitse kumppanin kriteeriksi sellaista, että pitää olla mahdollisimman vähän aiempia ihastuksia, mutta seksikumppaneiden määrästä ollaan hyvinkin tarkkoja. 

Kyllä tämä epäloogisuus jostain kertoo ja uskaltaisin väittää, että se edelleenkin juontaa juurensa siihen, että seksi ilman isoja tunteita on paheksuttavaa, vaikka väitetäänkin, että toisen tekemät valinnat ovat ihan ok. 

Minä ainakin välillä pohdin entisiä ihastuksiani, vaikka seksiä ei koskaan olisi ollutkaan.

Niin millä tavalla pohdit ja mihin se vaikuttaa? 

Ehkä osaat itsekin sen arvata. Ei kai se mihinkään vaikuta mitä oman pään sisällä tapahtuu.

Nyt en ymmärrä. Mitä pitäisi arvata ja miksei muka vaikuttaisi? Kyllähän näitä eräitä kuvottaa se harrastettu seksikin jälkeenpäin ja pään sisällähän se kuvotus tapahtuu. 

En nyt oikein ymmärrä, miten tuo liittyi tuohon lainattuun kommenttiin. 

Miehet ovat sellaisia ailahtelevia viettinsä vankeja (onneksi ei kaikki), ja sitten on ne paineet olla hyvä sängyssä ja aktiivinen uros. Ei voi kun nauraa.  Tää kysymys, milloin sänkyyn, on just näitä kysymyksiä mitä tyhmyys vain voi maanpäälle tuottaa. 

Hohhoijaa kirjoitti:

Miehet ovat sellaisia ailahtelevia viettinsä vankeja (onneksi ei kaikki), ja sitten on ne paineet olla hyvä sängyssä ja aktiivinen uros. Ei voi kun nauraa.  Tää kysymys, milloin sänkyyn, on just näitä kysymyksiä mitä tyhmyys vain voi maanpäälle tuottaa. 

Siis ensin naurat miehille, kun ovat viettiensä vankeja, mutta sitten naisen esittämä kysymys onkin tyhmä. Kumpiko sinä siis olet ja miksi asiasta keskustelu on mielestäsi tyhmää? 

Nopeasti selaamalla konsensus on että seksi ko. tyypin kanssa ei kiinnsta. Mitäs muuta?

Me edettiin sängyn puolelle hitaammin mieheni kanssa, mutta siksi, että oltiin ensin oltu ystäviä ja siitä edetty romanttisempaan suuntaan. Haluttiin ensin ihan vain jutella ja miettiä itse seurustelua, ennen kuin rynnättäisiin sänkyyn. Vietettiin aikaa hhdessä ja huomattiin, että toisen läheisyys tuntui hyvältä. Siitä edettiin sitten pikku hiljaa seksiinkin.

Kannatti odottaa, mies on paras seksikumppanini koskaan. En ole edes ketään muuta himoinnut yhtä maanisesti kuin häntä, ehkä se on sitten se yhteys mikä toiseen on :D on mahtavaa ns. seurustella parhaan ystävänsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan tietää onko nainen täysjärkinen. Mieluummin viestitellään kuukausi tai kaksi, kuin mennään heti panemaan, ja sitten riidellään kun toinen ei ollutkaan sitä mitä haettiin.

Ihan turhaa tähän on alapeukkuja antaa. Mä todellakin seulon naisen tarkkaan, ja mä olen yhden naisen mies ja samaa odotan myös naiselta. Kaksi pitkää suhdetta takana, ja se kolmas on mun viimeinen, hautaan asti.

Ihana kommentti. Juuri näin, tosin minä olen ollut parisuhteessa/sekstaillut vain aviomieheni kanssa. Hän oli ensimmäinen mies, ketä edes treffailin. Pitkään katsoin, mikä mies on miehiään. Miten kohtelee minua, äitiään, eläimiä, muita ihmisiä. Miten hoitaa asiansa, onko kunnollinen... eräänä miehen tarjoamana kynttiläillallisena oli sitten vain pakko antaa periksi: mies oli kaikin puolin herrasmies, ja kunnollinen. Luottamuksen ja turvallisuudentunteen myötä nousi kiima. Sinä yönä mies huusi nautinnosta, kun annoin periksi halulle.

Ja tuossa se on edelleen kiimassa muhun 18 vuoden jälkeenkin, etenkin kun olen nuorempi ja treenaukseen ja terveellisiin elämäntapoihin hurahtanut (lue kroppa on timmi ja muodokas)

vai huusi kiimassa

tämä ei ole seksitarinat saitti ..jossa neitsyt nainen panee kuin hu..ora

semmoista kuin exä, lapsia ois pitänyt heti alkaa tekemään, kun en alkanut panna ilman kumia lähti takaisin exänsä luo jonka kanssa oli 2 lasta ja joka hakkasi häntä. suurperhe keinolla millä hyvänsä. puhui monesti miten exä oli halunnut paljon lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi mieheni ei pihtaillut kun tapasimme 20vuotiaina.

Ihanaa hellää seksiä ja paljon

Edelleen yhdessä 30v jälkeen:)

Vaikka sinua on onnistanut yhden kerran yli 30 vuotta sitten, niin se ei tarkoita, että kaikkien kannattaisi mallia ottaa. Miehet kun ovat enimmäkseen pelkkien panojen perään.

Tiedän..olen voittanut mieslotossa

mutta ei kaikki miehet oo pahoja

akksum kirjoitti:

semmoista kuin exä, lapsia ois pitänyt heti alkaa tekemään, kun en alkanut panna ilman kumia lähti takaisin exänsä luo jonka kanssa oli 2 lasta ja joka hakkasi häntä. suurperhe keinolla millä hyvänsä. puhui monesti miten exä oli halunnut paljon lapsia

Seurustelit siis tämän naisen kanssa, mutta et halunnut hänen kanssaan seksiä heti aluksi. Syy jäi minulle nyt kyllä hieman epäselväksi. Eli sen takia et halunnut seksiä suhteen alussa, koska hän halusi heti lapsia ja palasi exänsä luokse. Mutta tästä huolimatta halusit vielä jatkaa tutustumista? 

Kyllä todella omituisia ovat nämä palstan miesten vastaukset. Väen väkisin deittaillaan, vaikkei yhtään kiinnosta ja naiset ovat ihan sekopäitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos näen naisessa ainesta vakavaan suhteeseen, kannatan hitaampaa etenemistä makuuhuoneen puolelle. 

Miksi?

Hmm...jotenkin ajatus rusinat heti pullasta ei välttämättä lupaa hyvää, jos suhde lähtee makkarista liikkeelle. Ajattelen, että parempi tutustua ja edetä ensi alkuun mieluummin pään kautta. Tämä on silti vain mielipide. Olin aikanaan 2 vuoden suhteessa, joka alkoi puhtaasti seksin pohjalta ja muuttui vakavaksi myöhemmin.

Näin naisena kyllä vituttais jos mies ei heti alusta asti käy kuumana muhun.

Onko se susta niin, että kun käy kuumana -> automaattisesti sänkyyn? Et osaa hillitä itseäsi? Et tunne miehiä, jotka osaavat hillitä itseään? Hui, pelotta skenaario!

Erittäin tärkeää, et ihan jokainen meistä osaa myös hillitä himonsa. Ei tartte miettiä suhteessakaan, et viekö himot puolison tai itsen väärään sänkyyn, sellaistakin meinaan tapahtuu hillittömillä ihmisillä.