Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun maailmankuvaan ei sovi ajatus sielun menemisestä taivaaseen.

Missä sinun sielusi oli ennen sinun syntymää?

Saisiko tälle sielulle määritelmän? Eli mikä se tarkalleen ottaen on?

Meinaatko, että ihminen voidaan vain teknisesti saada eloon? Veri virtaamaan ja aivot ajttelemaan kuten frankenstein..ei voi..ihmisellä on sielu, joka on puhallettu eloon, muutoinhan olisi helppoa pitää ihminen elossa iankaikkisesti.

No helppoahan se onkin. Vai etkö ole koskaan aivokuolleista kuullut?

Entä jos alkuräjähdys oli se hetki kun Jumala kuoli ja vei mukanaan taivaan.

Nyt vain Saatana on todellisuutta. Saatana vain ei pysty luomaan uutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys sekä ateisteille että uskovaisille: mitä te sanotte lapsille kuolemassa tapahtuvan? Hyväksyikö lapsi sen selityksen, jonka olette tarjonneet kuoleman jälkeisestä olosta tai olemattomuudesta?

Miksi valehtelisit lapselle tuollaisesta asiasta? Ethän sinä tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, olet sitten ateisti tai uskovainen. Sano totuus: et tiedä, eikä kukaan muukaan tiedä. Sen näkee sitten, kun se tapahtuu. Ei sitä kannata pelätä.

Nyt sinä ymmärsit väärin. Kysymys koski sitä, mitä ihmiset ovat sanoneet lapsilleen, ja ovatko lapset hyväksyneet selityksen. En pyytänyt ideoita, vaan minua kiinnostaa miten tätä asiaa käsitellään eri piireissä, joissa vanhemmille on tärkeää olla uskovainen tai olla ateisti. 

Siihen ettei kohta enää tarvi jankata hihhuleiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ateisti mutta en agnostikko, toivon siis syntyväni uudelleen parempana ihmisenä, helpompaan elämään kuin mitä minulla nyt on ollut.

Mutta sellaiseen elämään, että jalostuisin vieläkin ihmisenä. Vaikka sitten kärsimystenkin kautta. Kunhan ei ihan sellaisia kauhuja tarvitsisi kokea, mitä lapsuudessani kävin läpi.

Sulla on termit pikkusen hakusessa.

Hän voi hyvinkin olla ateisti. Ei usko jumalaan siis ja samaan aikaan ei agnostinen. Eli kokee tietävänsä varmasti ettei jumalaa ole.

Hän voi myös samalla uskoa ja toivoa sielunvaelluksen todellisuuteen. Ei se edellytä jumalaa.

Ateistin voi sitten varmaankin määritellä monella tavalla.

Minun nähdäkseni ateisti ei usko mihinkään yliluonnolliseen. Jumala on yliluonnollinen. Sielu on yliluonnollinen. Uudelleensyntyminen on yliluonnollista. Lentävä spagettihirviö on yliluonnollinen.

Ateistin voi määritellä tasan yhdellä tavalla: Henkilö joka ei ole teisti.

Vierailija kirjoitti:

dfghdfgfhdf kirjoitti:

näinuskon kirjoitti:

Katsokaa luontoa, eläimiä ja kaikkea järjestelmällisyyttä.  Uskon, että Jumala loi kaiken tämän ja myös ihmisen.

Minulle on tärkeintä, että kun kerran olen siellä rajan toisella puolen jumalan tuomioistuimen edessä tekemässä tiliä elämästäni, niin nimeni löytyy sieltä Karitsan elämänkirjasta(lue ilmestyskirjasta).

Ei ole kovinkaan merkittävää minulle, vaikka osa teistä pitää minua typeränä uskoessani jumalaan ja jeesuksen sovintotyöhön.  Tärkein tavoitteeni on kuitenkin olla tämän elämän loputtua siellä jumalan luona pelastettujen joukossa.

Ei maailmaa ole luotu sinulle sopivaksi, vaan sinä olet kehittynyt sellaiseksi lajiksi joka sopii tähän maailmaan, kuten muutkin eläimet.

Tämä on virheellinen käsitys, sillä ilman universumin hienosäätöä elämälle sopivaksi edes tähdet ja planeetat eivät olisi voineet syntyä. Miten elämää voisi olla, jos ei ole planeettoja?

Jos ei elämää olisi syntynyt, ei täällä olisi kukaan ihmettelemässä sen puuttumista.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys sekä ateisteille että uskovaisille: mitä te sanotte lapsille kuolemassa tapahtuvan? Hyväksyikö lapsi sen selityksen, jonka olette tarjonneet kuoleman jälkeisestä olosta tai olemattomuudesta?

Itse olen sanonut, etten usko että kuoleman jälkeen on mitään, mutta varmaksi ei voi kukaan tietää. Äitinsä puolelta sukua poika on omaksunut ajatuksen, että kuoleman jälkeen "mennään pilveen". Poika on vasta 8-vuotias joten uskokoon mitä haluaa, eiköhän se aikuistuessa sieltä tarkennu johonkin suuntaan. Tärkeintä ettei turhaan ahdistu asiasta tai ajattele sitä jatkuvasti.

Jos ennen syntymää ei tapahtunut mitään eli ollut tietoisuutta, miksi olisi kuoleman jälkeenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ateisti mutta en agnostikko, toivon siis syntyväni uudelleen parempana ihmisenä, helpompaan elämään kuin mitä minulla nyt on ollut.

Mutta sellaiseen elämään, että jalostuisin vieläkin ihmisenä. Vaikka sitten kärsimystenkin kautta. Kunhan ei ihan sellaisia kauhuja tarvitsisi kokea, mitä lapsuudessani kävin läpi.

Sulla on termit pikkusen hakusessa.

Hän voi hyvinkin olla ateisti. Ei usko jumalaan siis ja samaan aikaan ei agnostinen. Eli kokee tietävänsä varmasti ettei jumalaa ole.

Hän voi myös samalla uskoa ja toivoa sielunvaelluksen todellisuuteen. Ei se edellytä jumalaa.

Ateistin voi sitten varmaankin määritellä monella tavalla.

Minun nähdäkseni ateisti ei usko mihinkään yliluonnolliseen. Jumala on yliluonnollinen. Sielu on yliluonnollinen. Uudelleensyntyminen on yliluonnollista. Lentävä spagettihirviö on yliluonnollinen.

Ateistin voi määritellä tasan yhdellä tavalla: Henkilö joka ei ole teisti.

Ahaa. Eli ateisti siis voi uskoa uudelleensyntymään, kummituksiin, pahoihin henkiin, spiritismiin, kirouksiin, yksisarvisiin, chakroihin, karmaan, astrologiaan, horoskooppeihin, pääsiäispupuun ja joulupukkiin?

Mutta jos uskoo jumalaan, niin sitten ei kyllä enää kelpaa ateistiksi.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnoton kirjoitti:

En ole ateisti vaan uskonnoton. Sieluni vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhka muuttuu tulevan kasvillisuuden lannoitteeksi.

Minulla on sentään runsaasti toivoa eläessäni. Tuntuu vähän siltä, että uskovaisilla sitä on vasta kuoleman jälkeen.

Olet uskontojen kieltää eli siis ateisti. Vakaumuksellinen uskontoihin uskomaton.

Tuossa oli se virhe, että kyllähän me uskontoihin uskomme, ne ovat kiistatta olemassa. Emme vain usko näihin jumalolentoihin joita eri uskonnot yrittävät meille tarjoavat. Niistä ei ole näkynyt vilaustakaan.

Vakaumukseen taas ajatuksena sisältyy tietoinen ja jatkuva periaatteesta kiinnipitäminen ja oman toiminnan muokkaaminen sen periaatteen mukaisesti. Se ei kuvaa ateismia ollenkaan, koska ei meidän tarvitse joka päivä muistuttaa itseämme että minä en nyt sitten usko jumalaan, en usko kirveelläkään, en tänäänkään. Päinvastoin, vaikka kuinka yrittäisimme uskoa niin se ei vain onnistu. Emme näe mitään syytä uskoa näkymättömään asiaan ilman todistusaineistoa, se tuntuu yksinkertaisesti hullulta samalla tavalla kuin keijuihin uskominen. Toisaalta, jos yhtäkkiä jostain ilmestyisi kiistattomia todisteita niin tietenkin muuttaisimme mielemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ateisti mutta en agnostikko, toivon siis syntyväni uudelleen parempana ihmisenä, helpompaan elämään kuin mitä minulla nyt on ollut.

Mutta sellaiseen elämään, että jalostuisin vieläkin ihmisenä. Vaikka sitten kärsimystenkin kautta. Kunhan ei ihan sellaisia kauhuja tarvitsisi kokea, mitä lapsuudessani kävin läpi.

Sulla on termit pikkusen hakusessa.

Hän voi hyvinkin olla ateisti. Ei usko jumalaan siis ja samaan aikaan ei agnostinen. Eli kokee tietävänsä varmasti ettei jumalaa ole.

Hän voi myös samalla uskoa ja toivoa sielunvaelluksen todellisuuteen. Ei se edellytä jumalaa.

Ateistin voi sitten varmaankin määritellä monella tavalla.

Minun nähdäkseni ateisti ei usko mihinkään yliluonnolliseen. Jumala on yliluonnollinen. Sielu on yliluonnollinen. Uudelleensyntyminen on yliluonnollista. Lentävä spagettihirviö on yliluonnollinen.

Ateistin voi määritellä tasan yhdellä tavalla: Henkilö joka ei ole teisti.

Ahaa. Eli ateisti siis voi uskoa uudelleensyntymään, kummituksiin, pahoihin henkiin, spiritismiin, kirouksiin, yksisarvisiin, chakroihin, karmaan, astrologiaan, horoskooppeihin, pääsiäispupuun ja joulupukkiin?

Mutta jos uskoo jumalaan, niin sitten ei kyllä enää kelpaa ateistiksi.

Juurikin näin. Sanan kantamuoto on teismi, joka tarkoittaa uskoa jumalaan. Etuliite a- taas kääntää sanan merkityksen päinvastaiseksi, eli "ilman uskoa". Ei siihen sen kummempaa mystiikkaa liity.

Kun sitä sielua ei ole. Eikä taivasta. Joten miten sitä toivoisi olemattoman menevän olemattomaan?

Vierailija kirjoitti:

Uskonnoton kirjoitti:

En ole ateisti vaan uskonnoton. Sieluni vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhka muuttuu tulevan kasvillisuuden lannoitteeksi.

Minulla on sentään runsaasti toivoa eläessäni. Tuntuu vähän siltä, että uskovaisilla sitä on vasta kuoleman jälkeen.

 

Uskovaiset ovat vähän narsistisia

Vähänkö vain? Galakseja on jotain kaksi biljoonaa ja niissä yhteensä tähtiä 700000 triljoonaa ja tähdillä planeettoja ties miten paljon. Kaikki se kuulemma vain sen takia että uskisten pitää syystä tai toisesta vietää vajaat 100 vuotta maapallolla jotta on mahdollisuus päästä viettämään iankaikkista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Ei, ja ei.

Kestän kuoleman ja toivo lähtee aivoista heti kun tietoisuus lakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Ennen syntymääni oli omalla kohdallani juuri sellainen tilanne eikä minulla ole siitä minkäänlaisia negatiivisia muistoja.

Ei mihinkään. Kuolema on loppu.

No mä vaan palaan 60-luvun alun ja kaikkien sitä edeltäneiden vuosisatojen tilanteisiin ja fiiliksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun maailmankuvaan ei sovi ajatus sielun menemisestä taivaaseen.

Missä sinun sielusi oli ennen sinun syntymää?

 

Saisiko tälle sielulle määritelmän? Eli mikä se tarkalleen ottaen on?

 

Meinaatko, että ihminen voidaan vain teknisesti saada eloon? Veri virtaamaan ja aivot ajttelemaan kuten frankenstein..ei voi..ihmisellä on sielu, joka on puhallettu eloon, muutoinhan olisi helppoa pitää ihminen elossa iankaikkisesti.

 

Onko kaikella elävällä siis sielu?

 

Eläimillä on, mutta ne eivät murehdi menneitä tai tulevaa. He elävät tässä hetkessä ja heidän sielunsa on kuol

Sieluja on siis kahta lajia, kuolemattomai ja kuolevaisia. Mistä se tieto on peräisin?

Mitä jos muutama ateistimies jää maanpäälle kummittelemaan ja vakoilee alastomia neitoja. Kauhea ajatus. Siksi tilojen puhdistus on tärkeää ja energiakenttien. Sitä valonoidat tekevät ja jotkut meediot.