Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Shari Lapena:Vieras talossa

Loppuun saatu Sayaka Muratan Convenience Store Woman. Mukavan erikoinen kirja japanilaisesta naisesta, joka on löytänyt paikkansa ruokakaupan työntekijänä, mutta ympäristön mielestä hänen pitäisi tavoitella enemmän, joko perhettä tai uraa.

Nyt menossa Taylor Jenkins Reidin Daisy Jones & The Six, "bändihistoriikki" fiktiivisestä 70-luvun rockbändistä. Kovasti hehkutettu ja odotin innostuvani tästä kovasti, mutta tähän asti onkin "vain" hyvä. Haastattelumuoto on kyllä mielenkiintoinen ratkaisu, mutta rajoittaa myös kovasti.

Saa myös alapeukuttaa, en pahastu😁

Jessica Fellowes: Mitfordin murhat

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kiusaaista alapeukuttaa muiden valintoja. En ymmärrä minäkään tällaista, enkä tätä syrjivää halveksuvaa suhtautumista genreihin, joista ei itse välitä. Minusta ongelma on niin tekevien ihmisten suhtautumistapa.

Miten näet siitä peukusta millä tavalla sen antaja on viestiin suhtautunut??

Eikö se nyt ole melko yksiselitteistä mitä tarkoitetaan ala- tai yläpeukuttamalla muiden kirjoja, vai onko siinäkin jokin mystinen salakulttuuri, josta vain harvat tietoisia?

Eihän se nyt rakettitiedettä ole eikä einsteinin älliä kai vaatine. Mutta jos parin lauseen viestiäkään ei ymmärretä, se voinee olla liian vaativa hommeli mitä pidän jo teeskentelynä, jos täällä luetaan näitä, mitä väitetään lukevansa.

Pointti on: moni meistä ei ymmärrä miksi pitää peukutella muiden valintoja kuin maksimi kannustaakseen muita ylipäätään lukemisessa. Ei ole oikein ilmaista ikävässä tarkoituksessa, omasta mielestä on paha, mikäli joku muu on valinnut lukea jotain.

Näissä ketjuissa missä tahansa palstoilla on aina kullekin suuri määrä muita kuin "omia juttuja" ja sehän on ihan luonnollista. Se tulee pystyä hyväksymään kyeten vain pitämään ylipäätään lukemista kannustettavana. Joskus voidaan kokeilla jotain uuttakin, ja kaikilla hieman tai paljonkin eri maku. En ikinä alapeukuttelisi muiden valintoja / makua. Sellainen on huono ilmapiiri lukevien ihmisten kesken.

Ei siinä omien lukemisten kertomisessa ja jakamisessa pitäisi edes olla kysymys suosion hausta vaan tasan siitä, sen jälkeen useampi tietää siitäkin kirjasta voidaksen halutessaan kokeilla.

Riikka Forström: Kaunis turhuus. Ylellisyys ja nautinnot yksinvaltiuden ajan Ranskassa.

(Tuhlailu ja ylellinen porsastelu saavat tässä kirjassa ihan uudet mittasuhteet. On sitä osattu ennenkin.)

Auschwitzin tatuoija

Vierailija kirjoitti:

Eikö se nyt ole melko yksiselitteistä mitä tarkoitetaan ala- tai yläpeukuttamalla muiden kirjoja, vai onko siinäkin jokin mystinen salakulttuuri, josta vain harvat tietoisia?

Eihän se nyt rakettitiedettä ole eikä einsteinin älliä kai vaatine. Mutta jos parin lauseen viestiäkään ei ymmärretä, se voinee olla liian vaativa hommeli mitä pidän jo teeskentelynä, jos täällä luetaan näitä, mitä väitetään lukevansa.

Pointti on: moni meistä ei ymmärrä miksi pitää peukutella muiden valintoja kuin maksimi kannustaakseen muita ylipäätään lukemisessa. Ei ole oikein ilmaista ikävässä tarkoituksessa, omasta mielestä on paha, mikäli joku muu on valinnut lukea jotain.

Näissä ketjuissa missä tahansa palstoilla on aina kullekin suuri määrä muita kuin "omia juttuja" ja sehän on ihan luonnollista. Se tulee pystyä hyväksymään kyeten vain pitämään ylipäätään lukemista kannustettavana. Joskus voidaan kokeilla jotain uuttakin, ja kaikilla hieman tai paljonkin eri maku. En ikinä alapeukuttelisi muiden valintoja / makua. Sellainen on huono ilmapiiri lukevien ihmisten kesken.

Ei siinä omien lukemisten kertomisessa ja jakamisessa pitäisi edes olla kysymys suosion hausta vaan tasan siitä, sen jälkeen useampi tietää siitäkin kirjasta voidaksen halutessaan kokeilla.

Entä me, joille pointti noissa peukutuksissa on juuri sen kertominen muillekin, oliko kyseinen kirja omasta mielestä lukemisen arvoinen? Eihän siinä ole kyse kenenkään maun tuomitsemisesta, kun on kerran itsekin lukenut sen kirjan, jota peukuttaa. Ja minusta on kiva nähdä omiin viesteihini tulleista peukutuksista ovatko muut ihmiset pitäneet lukemastani kirjasta. En minä halua täältä mitään kannustusta, että jee olet mahtava kun luet tuollaisia kirjoja.

Enkä ymmärrä ylipäätään alapeukkujen väittämistä kiusaamiseksi. Onko se kiusaamista, jos sen peukun sijaan kirjoitan vastauksen, että olen eri mieltä kanssasi/en pidä siitä, miten ilmaisit asian? Tuntuu, että kiusaamisen käsite on jotenkin hämärtynyt ihmisille ja kaikki, mistä itselle tulee paha mieli otetaan tahallisena kiusaamisena. Kyllä minullekin joskus ihan normaalissa keskustelussa tulee kurja olo, kun kaikki muut ovat jostain minulle tärkeästä asiasta eri mieltä kanssani, mutta ei se silti tee heidän mielipiteestään kiusaamista.

Emmanuelle Pirotten Vielä tänään olemme elossa. Saksalaisen sotilaan ja pienen juutalaistytön kohtalonyhteydestä. Juuri aloitin, vaikuttaa hyvältä. Kesken on myös Michael Connellyn Kaksi totuutta.

Harry Bosch jatkaa tutkimuksiaan. Ikisuosikki johon palaan aina kun muuta lukemista ei ole on Rosamunde

Pilcherin Talvipäivänseisaus. Ihana kuten hänen Simpukankerääjänsäkin.

Rouva Westaway on kuollut

Kadonneen lapsen tarina

Toista kuuntelen äänikirjana ja luen e-kirjana vuorotellen, toinen paperikirja.

Mikko With: Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Stockmann Yard - myymäläetsivän muistelmat.

Antto Terraksen toisenkin kirjan luin:

Pilkkuun asti - baarimestarin muistelmat.

 

Tää kaveri oli haastattelussa yhessä tv-ohjelmassa. Todella outo ja vastenmielinen tyyppi.

Angela Dorsey: Susilauma

Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana

Vierailija kirjoitti:

Rouva Westaway on kuollut

Kadonneen lapsen tarina

Toista kuuntelen äänikirjana ja luen e-kirjana vuorotellen, toinen paperikirja.

Täysin samat juuri menossa!

Vierailija kirjoitti:

Loppuun saatu Sayaka Muratan Convenience Store Woman. Mukavan erikoinen kirja japanilaisesta naisesta, joka on löytänyt paikkansa ruokakaupan työntekijänä, mutta ympäristön mielestä hänen pitäisi tavoitella enemmän, joko perhettä tai uraa.

Nyt menossa Taylor Jenkins Reidin Daisy Jones & The Six, "bändihistoriikki" fiktiivisestä 70-luvun rockbändistä. Kovasti hehkutettu ja odotin innostuvani tästä kovasti, mutta tähän asti onkin "vain" hyvä. Haastattelumuoto on kyllä mielenkiintoinen ratkaisu, mutta rajoittaa myös kovasti.

Saa myös alapeukuttaa, en pahastu😁

Mä en tykännyt Daisy Jones -kirjasta juuri yhtään. Haastattelumuoto ei kuljeta juonta eikä anna tutustua hahmoihin. Daisy oli yksiulotteinen: tiedämme hänestä vain että hän on kaunis, laiha ja tykkää huumeista.

Lisäksi piti kärsiä 60 sivua biisinkirjoitustekniikkaa.

2 tähteä annoin.

Juha Vuorisen No, velli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuun saatu Sayaka Muratan Convenience Store Woman. Mukavan erikoinen kirja japanilaisesta naisesta, joka on löytänyt paikkansa ruokakaupan työntekijänä, mutta ympäristön mielestä hänen pitäisi tavoitella enemmän, joko perhettä tai uraa.

Nyt menossa Taylor Jenkins Reidin Daisy Jones & The Six, "bändihistoriikki" fiktiivisestä 70-luvun rockbändistä. Kovasti hehkutettu ja odotin innostuvani tästä kovasti, mutta tähän asti onkin "vain" hyvä. Haastattelumuoto on kyllä mielenkiintoinen ratkaisu, mutta rajoittaa myös kovasti.

Saa myös alapeukuttaa, en pahastu😁

Mä en tykännyt Daisy Jones -kirjasta juuri yhtään. Haastattelumuoto ei kuljeta juonta eikä anna tutustua hahmoihin. Daisy oli yksiulotteinen: tiedämme hänestä vain että hän on kaunis, laiha ja tykkää huumeista.

Lisäksi piti kärsiä 60 sivua biisinkirjoitustekniikkaa.

2 tähteä annoin.

Olen samaa mieltä kanssasi, mutta aikakauden rock-skene ja fleetwood mac-mäinen dynamiikka kiehtovat niin paljon, että haluan toivoa parasta loppuun saakka!

Yuval Noah Hararin "Sapiens: ihmisen lyhyt historia". Alku oli mielenkiintoinen, tässä keskivaiheilla vähän tylsää, mutta se ei johdu kirjasta, vaan aihe (nykykulttuurit, jumalat jne.) ei hirveästi kiinnosta minua. Mutta paljon on ollut sellaista mitä en tiennyt. Ja kerronta on helppoa ja mielenkiintoista, kannattaa lukea (tai kuunnella, bookbeatin valikoimasta löytyy hakusanalla sapiens) jos aihe yhtään kiinnostaa.

Rosa Liksomin Maa, Bernhard Schlinkin Viikonloppu ja Anne B. Radgen Elämänrakentajat.

Minulla on yleensä kymmeniä kirjoja menossa yhtä aikaa, joten heti jos tulee vähänkin tylsä kohta, vaihdan kirjaa. Tästä syystä Elämänrakentajat on ollut mulla koko kesän kesken. Berliininpoppelit-sarjasta olen kyllä pitänyt kovasti tähän saakka, mutta liekö tauko edellisestä ollut liian pitkä vai onko kerronnassa vika, mutta tällä kertaa ei vain imaise mukaansa millään. Mulle on ihan sama miten Torunnille ja Margidolle käy.

Rosa Liksomin Maa on mukavan lyhyt. Olen alkanut nykyään suosia kirjoja, jotka voi lukea yhtenä iltana. Viimeisin tällainen loppuun luettu oli Sjónin Skugga-Baldur. Painokasta ja taidokasta tekstiä.

Tuossa Schlinkin viikonlopussa on ahdistava alkuasetelma, kun joku nöyrä nainen on jaksanut odottaa miestään vankilasta yli kaksikymmentä vuotta ja on sitten pettynyt, kun mies onkin muuttunut. Tiedä viitsiikö tuollaista kahlata läpi. Kirjaa kuitenkin kehutaan takakannessa tiivistunnelmaiseksi, ja että siinä on nerokas henkilökaarti.