Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12465)
He eivät tiedä mitä he tekevät. Puolivälissä olen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori ohis, mutta etsin tätä ketjua palstan hakutoiminnon avulla, ja paras saamani osuma oli ketju otsikolla "ovatko alkoholistit pienimunaisia?" :D Millä perusteella tuo haku oikein arpoo noita tuloksia? Onneksi googlella löytyi.
Olavi Paavolaisen Volga virtaa nyt Moskovaan. Hänen matkastaan Neuvostoliittoon v.-39. Mielenkiintoista ajankuvaa.
Josie Silver: Olisit minun. Romanttista hömppää, kevyttä.
Vierailija kirjoitti:
Nichlas Natt och Dag: 1793.
Tukholma parisataa vuotta sitten ja karmea rikos jota tutkimaan laitetaan kaksi omalla tavallaan rujoa päähenkilöä. Eikä ole kyllä kaunisteltu sen ajan maailmaa muutenkaan. Tykkään kovasti.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pistänpä muistiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ken Drydenin The Game tuli luettua, nyt vuorossa Frank Herbertin Dyyni. Molemmat luettu jo useampaan kertaan mutta aina jaksaa uudestaan lukea.
Just luin Celeste Ng Tulenarkoja asioita.
En ymmärrä hehkutusta. Ehkä kuitenki mielestäni liian jenkkimäiseen hömppää taittuva.
Nyt aloitan Yu Hua Elämänkaari.
Tässä ketjussa on ollut monta hyvää kirjaa. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu
Samuel Björkin Poika pimeästä. 3. suomennettu Björkiltä, suosittelen dekkarifaneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terry Darlington: Narrow Dog to Carcassonne
Hilpeä matkakirja. Eläkeläispariskunta seilaa narrowboatilla (vene joka on tarkoitettu kulkemaan englantilaisissa kapeissa kanavissa) Englannin kanaalin yli ja edelleen Ranskan halki mukanaan whippet-koiransa. Olen vasta varsin alussa, mutta kirja on niin hauska, että olen nyt jo päättänyt lukea myös sen jatko-osat.
Stephen Hawking: A Brief History of Time
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yu Hua Elämänkaari on nyt luettu. Ihan ok kirja, meni aika nopeasti.
Nyt aloitan Elisabeth Strout Nimeni on Lucy Barton. Sitä oltiin kehuttu tässä ketjussa ja alku vaikuttaa hyvältä.
Julian Fellowes: Loiston päivät
”Downton Abbeyn tekijän nostalgiaa tihkuva, herkullinen kuvaus brittiläisen yläluokan viimeisistä loiston ajoista.
Damian Baxter on suunnattoman varakas ja vakavasti sairas. Häntä painaa raastava huoli: kuka perii hänen omaisuutensa? Nimetön kirje vihjaa, että Damianilla on lapsi. Keneltä kirje on? Selvittääkseen asiaa Damian tekee sopimuksen pahimman vihamiehensä kanssa, ja tämä saa viiden äitiehdokkaan listan ja luottokortin.
Selvittely vie 1960-luvun Lontooseen, jossa aristokraattiset vanhemmat etsivät yläluokkaisia sulhasehdokkaita tyttärilleen. Damian Baxter – röyhkeä nousukas valmisvaatteissa – ei kuulu heihin. Mutta naiset eivät voi vastustaa häntä.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkijän omaelämäkerta.
Kertoo siitä TV sarjan meediosta joka auttoi poliisia ratkomaan katoamisia. Jotenkin... creepy aihe. Piti lopettaa lukeminen illalla kun alkoi tuulla kylmästi.
Miksi pitää olla jokin ikuinen trendi, pitää halventaa / katsoa nenää pitkin asia ilmaisten muille julkisesti jotain laitoja kirjallisuudesta?
Oon seurannut tätä koko ikäni lukijana. Miksi joidenkin huono itsetunto vaatii muiden maun dissausta? Paraneeko se siitä miten muka? Kiusaamista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä alapeukutetaan kommentteja? Itse sain alapeukkuja enemmän kuin yläpeukkuja. Kyllä mulla on oikeus lukea mitä haluan. Ilmoitin vain kirjan nimen, eikä se edes ole mikään huonossa maineessa oleva hömppäkirja. Suorastaan myrkyllinen tämä palsta, aina tulee paha mieli. Minun av-päivät taitaa olla nyt ohi!
Itsekin ihmettelen alapeukkuja. Onko pakko alapeukuttaa, jos ei tykkää jostain kirjasta. Jokainen lukee mitä haluaa. Eikä ns. hömpässäkään mitään vikaa ole. Joskus hömpän lukeminen on rentouttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää olla jokin ikuinen trendi, pitää halventaa / katsoa nenää pitkin asia ilmaisten muille julkisesti jotain laitoja kirjallisuudesta?
Oon seurannut tätä koko ikäni lukijana. Miksi joidenkin huono itsetunto vaatii muiden maun dissausta? Paraneeko se siitä miten muka? Kiusaamista se on.Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä alapeukutetaan kommentteja? Itse sain alapeukkuja enemmän kuin yläpeukkuja. Kyllä mulla on oikeus lukea mitä haluan. Ilmoitin vain kirjan nimen, eikä se edes ole mikään huonossa maineessa oleva hömppäkirja. Suorastaan myrkyllinen tämä palsta, aina tulee paha mieli. Minun av-päivät taitaa olla nyt ohi!
Itsekin ihmettelen alapeukkuja. Onko pakko alapeukuttaa, jos ei tykkää jostain kirjasta. Jokainen lukee mitä haluaa. Eikä ns. hömpässäkään mitään vikaa ole. Joskus hömpän lukeminen on rentouttavaa.
En saanut oikein selvää viestistäsi (ja lainauskin menee todennäköisesti sekaisin, kun kirjoitit vastauksesi ennen lainaamaasi viestiä), mutta nyt on pakko kysyä, että miksi te, joiden mielestä alapeukut ovat kiusaamista, ette mene jollekin sellaiselle palstalle, jolla ei ole peukutusmahdollisuutta? Voisin lyödä vaikka vetoa, että suurin osa peukuttajista ei alapeukuta ajatuksenaan kiusata tai halventaa toista, vaan ainoastaan kertoakseen olevansa eri mieltä viestin kanssa. Ongelma ei ole peukutuksissa vaan suhtautumisessasi niihin.
Minusta on kiusaaista alapeukuttaa muiden valintoja. En ymmärrä minäkään tällaista, enkä tätä syrjivää halveksuvaa suhtautumista genreihin, joista ei itse välitä. Minusta ongelma on niin tekevien ihmisten suhtautumistapa.
Vierailija kirjoitti:
Teurastamo no: 5
En ymmärrä mikä tässä nyt niin hienoa on. Aika ajanut ohi? Osaisiko joku kirjallisuutta tunteva kertoa?
No, miten itse olisit kirjoittanut teoksen, niin että se nousee yhden järkyttävän ja omakohtaisen kokemuksen yli sodanvastaiseksi manifestiksi?
Enid Blyton: Viisikko.
Aarresaari
Jännitävä teos