Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12465)
Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt
Aihe ja tapahtumat ovat kiinnostavia, kerronta ei oikein ole minun mieleeni, mutta joku tässä pitää kuitenkin mukana. Teemana Saksan pakolaiskriisi eläköityneen professorin näkökulmasta.
Kristiina Saha: Minäpäivät
Tässä taas aihe olisi kiinnostava, mutta kirjailijan tyylissä on jotain herttasarjalais-reginalaista yksinkertaisuutta, joka tökkii. Aiheena työelämän humppa&hömppä ja vähän äiti-tytär/vanhusosastoakin.
Luultavasti molemmat tulee kuitenkin jollain intensiteetillä luettua.
Viimeksi luin Ian McEvanin Machines Like Me -romaanin. Hyvin mielenkiintoinen aihe (ensimmäiset ihmisenkaltaiset kaupalliset robotit tulevat markkinoille), erittäin mielenkiintoinen kehys (vaihtoehtoinen historia 1980-luvun Britanniassa, mm. Turing edelleen elossa), mutta jotenkin nämä ainekset onnistutaan hukkaamaan. Teknologian ja tekoälyn vaikutuksia yhteiskuntaan ei oikeastaan ole. Kiinnostavimmat pohdinnat on sijoitettu päähenkilön tunkkaisiksi sisäisiksi monologeiksi. Liian selittelevää. Harmittaa, että hyvät lähtökohdat kadotetaan tässä näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ernst Brehm; tulevaisuutena pelko.
On nyt ajanhermolla kun puhutaan mars-matkailusta.
Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa
Raamatti ja Jeesupeikon elämänkerta
Aloitan Sara Stridsberg Niin raskas on rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vicki Myronin Kirjastokissa. Kaipasin jotain hyväntuulista lukemista ja tämä kyllä sopii siihen. Maailman hienoin kissan nimi, Dewey Readmore Books. :) Samalla luettavana myös Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Erittäin hieno romaani, lukeminen on silkkaa nautintoa. Ainoana haittapuolena kirjan paksuus, käsiä alkaa nimittäin sattua, kun luen kirjaa makuulla sängyssä.
Paula Savukoski: Nopeasti piirretyt pilvet
Ruth Ware: Valhepeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Margaret Atwood: Noidan sikiö. Sheakespearen Myrsky omin sanoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elly Griffiths - Smoke and Mirrors. Pitää yrittää kuvitella mielessään talvinen eteläenglantilainen kaupunki 1950-luvun alussa. Sodanjälkeistä puutetta, luokkarajat syvät myös alimman luokan keskuudessa (bussikuski ylempänä asteikossa kuin käsillään töitä tekevä), harmaata niin luonnossa, ihmisten asumuksissa kuin ihmisten mielissäkin. Luihin ja ytimiin saakka menevää kylmyyttä niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin. Hiukka vaikeaa, mutta juoni on kyllä mielenkiintoinen: kaksi lasta katoaa koulupäivän jälkeen ja lumisateessa etsintäpartiot ovat liikkeellä. Olen nyt sivulla 49, joten tarina on vasta alussa, ja saa nähdä, miten asiat tästä kehittyvät. Griffithsin Ruth Galloway -kirjoista olen paljon pitänyt, tämä on minulle ensimmäinen Griffiths niiden ulkopuolelta.
Timo Tuomen Jalan halki Ranskan. Mielenkiintoinen matkakertomus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vicki Myronin Kirjastokissa. Kaipasin jotain hyväntuulista lukemista ja tämä kyllä sopii siihen. Maailman hienoin kissan nimi, Dewey Readmore Books. :) Samalla luettavana myös Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Erittäin hieno romaani, lukeminen on silkkaa nautintoa. Ainoana haittapuolena kirjan paksuus, käsiä alkaa nimittäin sattua, kun luen kirjaa makuulla sängyssä.
Kuuntele äänikirjana.
Quintilianus, Puhujan kasvatus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elena Ferrante: the story of a lost child.
Harmi, että kohta olen sarjan lopussa. Onko kirjailijan muut teokset samankaltaisia?
Eira Pättikankaan Meri sininen kuin taivas
Kristiina Vuori: Neidonpaula.
En meinaa millään saada luettua loppuun, ihan älyttömän pitkästyttävä kirja. Hyvää iltalukemista kuitenkin, koska uni tulee varmasti alle viidessä minuutissa.
Muut tämän kirjailijan kirjat on olleet ihan mukaansa tempaavia, mutta tää ei.
Margaret Atwood: Testamentit
Raamattu itsessään on sekalainen kokoelma mitä erilaisempia kirjoja. Siitä pitäisi ennemmin puhua jonkintyyppisenä antologiana, sillä vaikka kirjat ovat hyvin erilaisia, niissä kuvataan samoja teemoja (ihmisyyden muuttumattomuus, ihmisten ihanteiden muuttuminen etc.)
Mielestäni Raamattua ei pysty samalla tavalla hotkimaan kuin tavallista proosaa juurikin sen takia, että tapahtumista saatetaan kertoa parin lauseen verran ja that's it; ja mennään uuteen asiaan! Itse ainakin törmäsin tähän ongelmaan varsinkin Mooseksen kirjoissa. Niitä on pakko lukea hitaasti, ettei mene ihan sekaisin tapahtumista ja henkilöistä. Itselle se hitaus ja vähäkuvailevuus jollain tavalla sopivat, sillä ne saivat minut usein pohtimaan esim. tapahtumaa ja sen hullunkurisuutta, mielettömyyttä tai samaistettavuutta nykyihmisen silmin. Pekka Routalempeä lainatakseni jäin "jännän äärelle". Tuon takia luin ekaa Mooseksen kirjaa kaksi viikkoa.
Myös sekin auttaa, että yrittää löytää jokaisen kirjan tyylin ja asennoitua sen mukaan. Eka Mooseksen kirja on mielestäni aika juonivetoinen, kun taas Jobin kirja on enempi monologinen syväluotaus kaiken maallisen menettäneen ihmisin kivuista ja elämisen tuskasta. Evankeliumit on taas enempi sankari- kuin juonivetoisia kirjoja. Proosan sääntöjen mukaan tehtyä monologia ei voi lukea samoin kuin runoutta, sillä muuten voi menettää jotain tekstin kautta välittyvää sanomaa.
Päätän postaukseni tähän mietintään: ehkä juuri siksi teos on puhutellut taiteilijoita kautta aikain, koska teos on täynnä töksähtelevää toimintakuvausta, aukkoisuutta, "huuruisia" profetia-kirjoja ja samalla itsensä tunnistamista joistain hahmoista. Noista asioista on hyvä lähteä ammentamaan uutta.