"Lapsille ei kuulu yhtään esimerkiksi se, että isä tai äiti on ollut uskoton"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olisihan se ikävää jos pettämisestä tulisi itselle jotain seurauksiakin. Kertoisin kyllä aivan kaiken lapsen iän ja ymmärryskyvyn puitteissa. Mitään en ainakaan valehtelisi jos lapsi kysyisi.

Niin: toisin sanoen lapsi saisi kannettavakseen sekä pettäjävanhempansa taakan että petetyn kaunan, jotka kumpikaan eivät kuulu hänelle. Mietipä ihan oikeasti hetki: se pettäjä ei varmastikaan ole ollut hyvä puoliso pettäessään, mutta hän on kuitenkin lapsen oma vanhempi. Ja se vanhempi on voinut olla lapselleen hyvä, ja on jo riittävän traumaattista joutua se vanhempi menettämään. Jos siihen päälle lapsen pitää vielä oppia vihaamaan sitä vanhempaa petetyn lailla, tai ylipäätään väistellä pommeja yrittäessään sekä itse selviytyä erosta että miellyttää molempia vanhempia, se on _ihan_ liian iso taakka lapselle. Lasta ei tule käyttää koston välineenä, ikinä.

Mene nyt pettämään sitä kumppaniasi

Minä en puhu täällä pettäjänä tai petettynä, vaan lapsen edun näkökulmasta. Teidän aikuisten on voitava hoitaa asianne niin, ettei lapsen tarvitse kantaa teidän torailujanne omilla harteillaan. 

Minusta voisi keskittyä nimeämään pikemmin sen oman parisuhteen vian eli emme rakasta enää toisiamme tai luottamus ja kunnioitus on kadonnut, emme halua/ voi enää asua yhdessä. Lapset nyt muutenkin kyselee kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, ei tosiaan tarvitse yksityiskohtia selittää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä eron syistä voi kertoa mutta yleisellä tasolla ja syyllistämättä ketään. Itselleni lapsena kerrottiin, etteivät isä ja äiti tulee enää toimeen keskenään eikä voi asua enää yhdessä.

Se oli mielestäni fiksua, koska olin toki jo huomannut, ettei kotona asiat ole kunnossa. Kyllähän uusi kumppani oli kuvioissa mukana, mutta onneksi vasta isompana kuulin kaikesta paskasta, mitä eroon liittyi.

Lasta pitää aina suojella ja antaa mahdollisuus pitää molemmat vanhemmat. Lapsen ei pidä joutua asettumaan vanhempaansa vastaan, hän ei ole parisuhteen osapuoli.

Tässä kaikki olennainen pähkinänkuoressa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät olisivat heti valehtelemassa lapsilleenkin. Yllätys.

Ei, vaan täällä on vanhempiensa avioerosta traumatisoituneita lapsia paikalla. Jotka toivovat, että vanhemmat olisivat edes hetken miettineet asioita omaa napaansa pidemmälle. Lastensa takia.

Olisi miettinyt ennen pettämistä. Itsekin olen eroperheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät olisivat heti valehtelemassa lapsilleenkin. Yllätys.

Ei, vaan täällä on vanhempiensa avioerosta traumatisoituneita lapsia paikalla. Jotka toivovat, että vanhemmat olisivat edes hetken miettineet asioita omaa napaansa pidemmälle. Lastensa takia.

Olisi miettinyt ennen pettämistä. Itsekin olen eroperheestä.

Mikä siis olisikaan parempi idea, kuin hoitaa oma avioerokin niin, että lapset kärsivät siitä.mahdollisimman paljon. Miksipä edes yrittää katkaista ylisukupolvien siirtyvä traumaattinen kierre, jos voi vain näppärästi siirtää oman tuskansa muiden harteille: lastensa. Mieti nyt hyvä ihminen millaista tulevaisuutta lapsillesi haluat rakentaa!

Vierailija kirjoitti:

Minusta voisi keskittyä nimeämään pikemmin sen oman parisuhteen vian eli emme rakasta enää toisiamme tai luottamus ja kunnioitus on kadonnut, emme halua/ voi enää asua yhdessä. Lapset nyt muutenkin kyselee kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä, ei tosiaan tarvitse yksityiskohtia selittää.

Miksi pitäisi valehdella? Jos toinen ei halua erota ja rakastaa vielä,  on tällainen jargoni silloin silkkaa valehtelua. Onneksi en ole eronnut, mutta jos sellainen tilanne joskus koittaa, kerron ihan kaiken rehellisesti ja suoraan kiertelemättä.

Keskustelun edetessä on käynyt selväksi millainen ihminen ap on: sellainen, joka on käyttänyt lapsia omia uskottuinaan eron yhteydessä toista vanhempaa vastaan minkä on ehtinyt. Ja yrittää nyt täällä saada pestyä omatuntoaan puhtaaksi puhumalla rehellisyydestä, lasten oikeudesta saada tietää yms. Ap, olet varmasti aivan rikki. Sinulla ei silti ollut oikeutta tuhota lastesi elämää käyttämällä heitä terapeutteinasi. Hae nyt apua itsellesi ja lapsillesi! Ehkä saatte vielä jotakin korjattua.

VIis lapsista, kun heille pitää kaataa oma paha olo ja laittaa ikävään välikäteen. En olisi uskonut, miten lapsellista porukkaa täällä on. Eiköhän jokainen eroperheen lapsi muista, miten ikävää lapsen kannalta sellainen on.

Kyllä minä kerroin lapsille että äiti muutti jonkin miehen luokse ja että äidillä on ongelmia mutta että munä en katoa heidän elämästä ikinä mihinkään ja he ovat minuöle tärkeintä maailmassa

Kuinka moni isä, joka katoaa lapsen elämästä erotilanteessa, tekee sen häpeän vuoksi. Aikuisten riidat ja ongelmat eivät kuulu lapsille ja molempien vanhempien velvollisuus on tukea sitä, että lapsi säilyttää suhteen ja kunnioituksen molempiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni isä, joka katoaa lapsen elämästä erotilanteessa, tekee sen häpeän vuoksi. Aikuisten riidat ja ongelmat eivät kuulu lapsille ja molempien vanhempien velvollisuus on tukea sitä, että lapsi säilyttää suhteen ja kunnioituksen molempiin.

Pyh. Fiksu ihminen miettii etukäteen tekojensa erilaiset mahdolliset seuraukset ja sitten kärsii ne, jos katsoo vaivan arvoisiksi. Pettäjää ei tarvitse mitenkään suojella, on täysin oma asia ryhtyä suhmuroimaan ja valehtelemaan perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Miehet pahoja naiset hyviä.Helppoa kun sen osaa,vai mitä?Miksi suurin osa näissä kertomuksissa mies on petturi ,itselle kävi toisinpäin,ja olen saanut elämäni kuntoon vaikka olenkin Vain mies.Exsälle hyvää jatkoa ,mitään puhuttavaa meillä ei ole ja lapsilla on oma elämä.

Et ole seurannut palstaa tarpeeksi pitkään. Miehet jättävät ja pettävät koska ovat huonoja ihmisiä, naiset sen sijaan "rakastuvat ja lähtevät", koska eksä on huono ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni isä, joka katoaa lapsen elämästä erotilanteessa, tekee sen häpeän vuoksi. Aikuisten riidat ja ongelmat eivät kuulu lapsille ja molempien vanhempien velvollisuus on tukea sitä, että lapsi säilyttää suhteen ja kunnioituksen molempiin.

Pyh. Fiksu ihminen miettii etukäteen tekojensa erilaiset mahdolliset seuraukset ja sitten kärsii ne, jos katsoo vaivan arvoisiksi. Pettäjää ei tarvitse mitenkään suojella, on täysin oma asia ryhtyä suhmuroimaan ja valehtelemaan perheelle.

Vähät pettäjästä. Kyse on lasten mielenterveyden suojelemisesta. Lasten edusta vaikeassa elämäntilanteessa. Lapsia ei pitäisi sekoittaa vanhempien sotkuihin missään eron vaiheessa. Hae itsellesi apua, jotta pystyisit toimimaan lastesi kanssa kuten kypsän aikuisen pitää, tuosta kaikesta vihastasi huolimatta.

Olen myös sitä mieltä, että aikuisten ja omien vanhempien intiimielämä ei kuulu lapsille. Mutta siinä vaiheessa kun toinen tai molemmat vanhemmista on aivan rikki, on velvollinen kertomaan lapsille että nyt on rankka tilanne. Jos sanoja ei yksin löydä, niitä kannattaa miettiä ammattilaisen kanssa. Lastenkin luottamus petetään kun parisuhde rikotaan.

Meillä mies kertoi lapsille, että isä on tehnyt väärin äitiä kohtaan ja ollut liian läheinen toisen naisen kanssa. Asian kertomista helpotti se, että mies aidosti katui ja näytti että kunnioittaa äitiä niin paljon että haluaa korjata asiat. Siinä vaiheessa lapset olivat kuulleet jo paljon kirosanoja suljettujen ovien takaa.

Vaikka asioita olisi selvitelty kuiskaillen, niin lapset tunsivat koko perheen ilmaston muuttuneen. Olisi ollut suoranaista henkistä väkivaltaa heitä kohtaan hymyillen sanoa että eipä tässä mitään.

Marttyyriksi opitaan mallista ja minulle oli tärkeää että en näytä alistuvan ja uhriutuvan naisen osaa tyttärilleni, vaan asiat selvitetään eikä jätetä kesken. Selän takana toisen vanhemman haukkuminen on aina vääränlaista vallankäyttöä, mutta kyllä sen saa sanoa että nyt on vaikeat ajat.

Tunteitaan ei tarvitse hävetä, vaikka sanoissa pitää olla maltillinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni isä, joka katoaa lapsen elämästä erotilanteessa, tekee sen häpeän vuoksi. Aikuisten riidat ja ongelmat eivät kuulu lapsille ja molempien vanhempien velvollisuus on tukea sitä, että lapsi säilyttää suhteen ja kunnioituksen molempiin.

Pyh. Fiksu ihminen miettii etukäteen tekojensa erilaiset mahdolliset seuraukset ja sitten kärsii ne, jos katsoo vaivan arvoisiksi. Pettäjää ei tarvitse mitenkään suojella, on täysin oma asia ryhtyä suhmuroimaan ja valehtelemaan perheelle.

Kyse on ensisijaisesti lapsista, mutta pitää kyllä sanoa etten ymmärrä tällaista elinkautisten asettelua joko virheestä, paskamaisuudesta tai siitä, että joku löysi rakkauden kesken väljähtäneen liiton. Paskasti tehty toki, mutta ihmiset tekevät paljon muutakin paskamaista ja toisaalta pettäjä on muutakin kuin pettäjä.

(En ole itse pettänyt.)

iskä ei rakasta enää äitiä ja iskä rakastaa nyt lissua joten muutti sen luokse

Ei pidä kertoa. En olisi halunnut tietää. Enkä kuunnella muitakaan haukkumisia. Jouduin sanomaan äidilleni että lopeta se haukkuminen, se on kuitenkin silti minun isä. Äiti vähän hätkähti mutta lopetti sitten. Oli varmaan ajatellut että minä tunnen samoin kuin hän isää kohtaan, vihaa ja inhoa. Lapsi on vanhemmalle lojaali oli mikä oli. Ei aikuisella ole oikeutta oksentaa sitä omaa pahaa oloa ja pettymystä lapsen niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni isä, joka katoaa lapsen elämästä erotilanteessa, tekee sen häpeän vuoksi. Aikuisten riidat ja ongelmat eivät kuulu lapsille ja molempien vanhempien velvollisuus on tukea sitä, että lapsi säilyttää suhteen ja kunnioituksen molempiin.

Joo, se pettäminen ja omien lasten hylkääminen on kätevä laittaa sen hirveän ex-puolison piikkiin, jonka jätti yksin selviämään lasten kanssa (siis täysi luotto silti tämän hirviön vanhemmuuteen).

Vierailija kirjoitti:

Olen myös sitä mieltä, että aikuisten ja omien vanhempien intiimielämä ei kuulu lapsille. Mutta siinä vaiheessa kun toinen tai molemmat vanhemmista on aivan rikki, on velvollinen kertomaan lapsille että nyt on rankka tilanne. Jos sanoja ei yksin löydä, niitä kannattaa miettiä ammattilaisen kanssa. Lastenkin luottamus petetään kun parisuhde rikotaan.

Meillä mies kertoi lapsille, että isä on tehnyt väärin äitiä kohtaan ja ollut liian läheinen toisen naisen kanssa. Asian kertomista helpotti se, että mies aidosti katui ja näytti että kunnioittaa äitiä niin paljon että haluaa korjata asiat. Siinä vaiheessa lapset olivat kuulleet jo paljon kirosanoja suljettujen ovien takaa.

Vaikka asioita olisi selvitelty kuiskaillen, niin lapset tunsivat koko perheen ilmaston muuttuneen. Olisi ollut suoranaista henkistä väkivaltaa heitä kohtaan hymyillen sanoa että eipä tässä mitään.

Marttyyriksi opitaan mallista ja minulle oli tärkeää että en näytä alistuvan ja uhriutuvan naisen osaa tyttärilleni, vaan asiat selvitetään eikä jätetä kesken. Selän takana toisen vanhemman haukkuminen on aina vääränlaista vallankäyttöä, mutta kyllä sen saa sanoa että nyt on vaikeat ajat.

Tunteitaan ei tarvitse hävetä, vaikka sanoissa pitää olla maltillinen.

...mutta muistitko myös kertoa kuinka äiti ei ole ennen pettämistäkään hävennyt tunteitaan vaan nalkuttanut, huutanut ja parkunut johon isi kyllästyi ja etsi mukavampaa seuraa. Helppo laittaa kaikki pettäjän niskaan kun ei halua katsoa ollenkaan omaa puolta parisuhteesta. Ei se pettäminen yleensä kumpua ihan tyhjästä, kyllä parisuhteessa on ollut jo paljon vialla ennen pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös sitä mieltä, että aikuisten ja omien vanhempien intiimielämä ei kuulu lapsille. Mutta siinä vaiheessa kun toinen tai molemmat vanhemmista on aivan rikki, on velvollinen kertomaan lapsille että nyt on rankka tilanne. Jos sanoja ei yksin löydä, niitä kannattaa miettiä ammattilaisen kanssa. Lastenkin luottamus petetään kun parisuhde rikotaan.

Meillä mies kertoi lapsille, että isä on tehnyt väärin äitiä kohtaan ja ollut liian läheinen toisen naisen kanssa. Asian kertomista helpotti se, että mies aidosti katui ja näytti että kunnioittaa äitiä niin paljon että haluaa korjata asiat. Siinä vaiheessa lapset olivat kuulleet jo paljon kirosanoja suljettujen ovien takaa.

Vaikka asioita olisi selvitelty kuiskaillen, niin lapset tunsivat koko perheen ilmaston muuttuneen. Olisi ollut suoranaista henkistä väkivaltaa heitä kohtaan hymyillen sanoa että eipä tässä mitään.

Marttyyriksi opitaan mallista ja minulle oli tärkeää että en näytä alistuvan ja uhriutuvan naisen osaa tyttärilleni, vaan asiat selvitetään eikä jätetä kesken. Selän takana toisen vanhemman haukkuminen on aina vääränlaista vallankäyttöä, mutta kyllä sen saa sanoa että nyt on vaikeat ajat.

Tunteitaan ei tarvitse hävetä, vaikka sanoissa pitää olla maltillinen.

...mutta muistitko myös kertoa kuinka äiti ei ole ennen pettämistäkään hävennyt tunteitaan vaan nalkuttanut, huutanut ja parkunut johon isi kyllästyi ja etsi mukavampaa seuraa. Helppo laittaa kaikki pettäjän niskaan kun ei halua katsoa ollenkaan omaa puolta parisuhteesta. Ei se pettäminen yleensä kumpua ihan tyhjästä, kyllä parisuhteessa on ollut jo paljon vialla ennen pettämistä.

Kun tämä äiti nyt vaan ei ole sellainen joka nalkuttaa ja parkuu ja huutaa, vaan sellainen joka haluaa käsitellä asioita. Isi itse asiassa "kyllästyi" siihen, että äiti ei ollut niin päällekäyvä kuin tämä toinen nainen oli ja toinen nainen oli hämmentävän kiihkeä lähentelyissään.

Parisuhdetta on käsitelty kiitos vain erittäin rakentavasti tämän jälkeenkin ja mies keskustellut keski-iän kriisistään ammattilaisen kanssa.

Itsekin olen sitä mieltä, että vika ei ole yksittäisissä ihmisissä vaan parisuhteen väärinkäsityksissä. Esimerkiksi siinä, että vaimo ei rakasta yhtään vähempää vaikka ei olekaan posket punoittaen hyppäämässä syliin heti kohdatessa.