"Lapsille ei kuulu yhtään esimerkiksi se, että isä tai äiti on ollut uskoton"

Tottakai kertoisin. Mulla kun ei olisi salattavaa tai hävettävää toisin kuin pettäjällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdoton ei sille, että lapselle tehdään selonteko eron syistä. Lapsen ei kuulu joutua tilanteeseen, jossa hänen pitää asettua jomman kumman vanhempansa puolelle, ja hänen pitää voida rakastaa vanhempaansa ilman velvollisuutta paheksua tätä toisen mieliksi. Lapselle aikuisen terapeutiksi joutuminen on ihan liian raskas taakka kannettavaksi, ja toisekseen toisen vanhemman syyllistäminen käytännössä on, kuin syyllistäisi lasta itseään; onhan hänessä juuri tämän pettäneen, kelvottoman vanhemman verta. Kyllä aikuisten pitää pystyä hoitamaan nämä asiat ilman lasten valjastamista liittolaisiksi tai torailevien vanhempien kuunteleviksi korviksi, heillä kun on oikeasti se oma, lyhyt ja todennäköisesti eron myötä muuttuva lapsuus elettävänä.

Ei tietenkään lapsen pitä alkaa terapeutiksi. Kertoo vaan ikätasoon sopivasti ja rehellisesti, miten asiat on. Ja että molemmat vanhemmat silti rakastavat aina häntä. Kyllä lapsi aistii salaisuudet ja ne luovat turvattomuuden tunnetta.

Otapa huomioon sellainen asia, että tuolla "rehellisyydellä" tosiasiassa ajetaan lapsi asemaan, jossa hänen pitää kyseenalaistaa se vanhempi, joka siihen asti on (kenties) ollut hänelle rakas, turvallinen ja hyvä, ja samalla myös kyseenalaistaa omaa itseään: mietipä esimerkiksi isäänsä ihannoinutta poikalasta, kun hänen elämänsä sankaristaan tehdäänkin hetkessä pahin konna. Ja tämän konnan kanssa lapsen pitäisi ehkä viettää vuoroviikot ja kenties oppia muodostamaan jonkinlainen toimiva suhde uuteen puolisoon, joka niin ikään on maalattu suoranaiseksi arkkiviholliseksi. Ei lapsen kuulu miettiä sellaisia elämäntilanteessa, joka on hänelle itsellekin shokkimuutos menneeseen. Hänen pitää voida totutella siihen uuteen elämään luottaen siihen, että aikuiset hänen ympärillään hallitsevat asiat, joihin hän itse ei voi, eikä ole voinut vaikuttaa. Tiedän että tämä voi olla petetylle katkera pala nieltäväksi, kun ei omat voimavarat varmasti ole vahvimmillaan, mutta vielä hatarammat voimavarat sillä lapsella on.

Maalataan konna? Ei asialla tarvitse alkaa sen enempää mässäilemään: kaikki ei mene aina täydellisesti, toinen vanhempi löysi uuden rakkaan, mutta lapsi on edelleen rakas. Ja ei, se vanhempi ei ole täydellinen, miksi pitäisi ylläpitää moista mielikuvaa? Kyllä se lapsi tajuaa muutenkin mitä häneltä pimitetään.

Olen tästä vahvasti eri mieltä, viis siitä, mässäilikö totuudella vai ei. Erotilanne on jo itsessään lapselle iso ja ehkä traumaattinenkin muutos, joten tähän pakettiin ei enää tarvita sitä, että lapsi joutuisi pohtimaan omien vanhempiensa syyllisyyttä hänen elämänsä suhteen. Vaikka hänelle vain ykskantaan kertoisi isän/äidin rakastuneen toiseen voi kuulostaa aikuisen korvissa neutraalilta, mutta lapselle se voi olla musertava ja koko elämän päälaelleen kääntävä tieto. Vaikka lapsella olisikin ikää ja hän aikuisen mielestä "jo ymmärtäisi", hän on silti vielä lapsi. Ja hänen pitää voida pysyä lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat, jotka hierovat eron likaiset yksityiskohdat lastensa naamalle, ovat yksinkertaisesti itsekkäitä.

Onneksi pettäjä ei ole 😂

Vierailija kirjoitti:

Yli 12- vuotiaalle pitää ehdottomasti kertoa totuus.Eikä se riitä ,että pettäjä on valehdellut jo puolisolleen ja rikkonot kodin ,perheen,lasten ja puolison elämän.Vielä pitäisi jatkaa lapsille valehtelua ,eikä kertoa syytä siitä valtavasta tragediasta,mikä lasten elämää on kohdannut. Aivan hirveää olla kertomatta oikein asioita.

Eikä muuten pidä kertoa. Tuossa on jo tarpeeksi kannettavaa aikuisille, joten miten varhaisteini-ikäinen --> pystyy käsittelemään tuollaista ottaen huomioon sen, että hänellä on hitosti selviämistä omassa murrosiässään? 

Pettäjät olisivat heti valehtelemassa lapsilleenkin. Yllätys.

Vierailija kirjoitti:

Niin olisihan se ikävää jos pettämisestä tulisi itselle jotain seurauksiakin. Kertoisin kyllä aivan kaiken lapsen iän ja ymmärryskyvyn puitteissa. Mitään en ainakaan valehtelisi jos lapsi kysyisi.

Ymmärrätkö sen, ettei lapsi ole vanhempien eron syistä kysyessään välttämättä valmis kuulemaan perusteellista selvitystä eron syistä? Kysymyksellä hän yrittää todennäköisesti vain ymmärtää omasta näkökulmastaan mitä vanhempien ero hänelle tulee tarkoittamaan. Antakaa lasten pysyä lapsina niin pitkään kuin mahdollista! Älä murskaa lapsen maailmaa, vaikka olisit vihainen puolisollesi. Lapsi ei ole syypää huonoon liittoosi eikä hänen tulisi turhaan joutua erosta kärsimään ylenpalttisesti.

Vieläkin etoo, kun äiti vollotti minulle teini-ikäisenä ollessani, miten "isällä on toinen nainen". Helvettiäkö se mulle kuului? Olisivat itse hoitaneet omat suhteensa.

Minun lapselleni entinen mieheni kertoi että olen aina pettänyt ja useiden miesten kanssa ja siksi hän on niin yksin ja onneton ja tarvitsee lapsen asumaan hänen luokseen. Lapsi sitten ilmoitti heti 12 täytettyään että haluaa isänsä lähivanhemmaksi koska isä on yksinäinen uhri. Pettämistä ei edes ollut tapahtunut, mutta mies kuitenkin tuomittiin minuun kohdistuneista pahoinpitelyistä. Kannattaa miettiä mitä kertoo...

Vierailija kirjoitti:

Pettäjät olisivat heti valehtelemassa lapsilleenkin. Yllätys.

Ei, vaan täällä on vanhempiensa avioerosta traumatisoituneita lapsia paikalla. Jotka toivovat, että vanhemmat olisivat edes hetken miettineet asioita omaa napaansa pidemmälle. Lastensa takia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta parisuhdeasiat ei kuulu kuin parisuhhteessa oleville/olleille.

Niinpä, mutta parisuhteessa on vain kaksi ihmistä, ei useampia.

Vierailija kirjoitti:

Niin olisihan se ikävää jos pettämisestä tulisi itselle jotain seurauksiakin. Kertoisin kyllä aivan kaiken lapsen iän ja ymmärryskyvyn puitteissa. Mitään en ainakaan valehtelisi jos lapsi kysyisi.

Niin: toisin sanoen lapsi saisi kannettavakseen sekä pettäjävanhempansa taakan että petetyn kaunan, jotka kumpikaan eivät kuulu hänelle. Mietipä ihan oikeasti hetki: se pettäjä ei varmastikaan ole ollut hyvä puoliso pettäessään, mutta hän on kuitenkin lapsen oma vanhempi. Ja se vanhempi on voinut olla lapselleen hyvä, ja on jo riittävän traumaattista joutua se vanhempi menettämään. Jos siihen päälle lapsen pitää vielä oppia vihaamaan sitä vanhempaa petetyn lailla, tai ylipäätään väistellä pommeja yrittäessään sekä itse selviytyä erosta että miellyttää molempia vanhempia, se on _ihan_ liian iso taakka lapselle. Lasta ei tule käyttää koston välineenä, ikinä.

Minä en mitenkään ymmärrä, miksi pettämisestä pitäisi lapsille kertoa. Pitäisi samalle sitten selittää kaikki muutkin suhdetta painaneet asiat, kaikki menneet vääryydet, se, miten iskä ei ikinä sängyssä halunnut tyydyttää äitiä, vaan tälle riitti muutaman minuutin pikapano ja oma nautinto, ettei muistanut hääpäivää, kulki omissa menoissaan, tuhlasi äidin rahat, suuttui ja oli viikkoja mykkäkoulua.... Kyllä lapsilla olisi oikein mukava sulatella näitä ja sitä, että äiti sitten sai tarpeekseen ja mokasi oikein pahan kerran panemalla työkaverin kanssa pikkujouluissa ihan tuhannen kännissä.

Nämä asiat kuuluu lapsille. Eiku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olisihan se ikävää jos pettämisestä tulisi itselle jotain seurauksiakin. Kertoisin kyllä aivan kaiken lapsen iän ja ymmärryskyvyn puitteissa. Mitään en ainakaan valehtelisi jos lapsi kysyisi.

Niin: toisin sanoen lapsi saisi kannettavakseen sekä pettäjävanhempansa taakan että petetyn kaunan, jotka kumpikaan eivät kuulu hänelle. Mietipä ihan oikeasti hetki: se pettäjä ei varmastikaan ole ollut hyvä puoliso pettäessään, mutta hän on kuitenkin lapsen oma vanhempi. Ja se vanhempi on voinut olla lapselleen hyvä, ja on jo riittävän traumaattista joutua se vanhempi menettämään. Jos siihen päälle lapsen pitää vielä oppia vihaamaan sitä vanhempaa petetyn lailla, tai ylipäätään väistellä pommeja yrittäessään sekä itse selviytyä erosta että miellyttää molempia vanhempia, se on _ihan_ liian iso taakka lapselle. Lasta ei tule käyttää koston välineenä, ikinä.

Miksi rehellisyys olisi koston väline? Lapselle on tärkeintä tietää, että hänessä ei ole vikaa. Pettäminen kuitenkin todennäköisesti hajottaa perheen, mutta eihän lapsi siinä menetä pettäjävanhempaa vaan perheen. Siksi lapselle tulee kertoa, että perhe hajosi,koska toinen vanhempi halusi uuden perheen. Ei siinä ole kostoa, siinä on fakta. Vanhemmuus säilyy.

Pettäjän kannattaa ennen tekojaan miettiä seurauksia. Jos lapsille hymistellään, että isä ja äiti päätti näin, niin lapsen looginen kysymys on, että miksi.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisissa tilanteissa on todellinen riski siihen, että lapsi kokee tarvetta hoivata pettymyksen kohdannutta vanhempaansa ja toisaalta saattaa kohdistaa ylimitoitettua vihaa pettänyttä vanhempaa kohtaan, vaikka tämä olisi lapselle hyvä ja tasapainoinen vanhempi. Ero on lapsen kannalta riskitekijä monelle ikävälle asialle, ja mitä siistimmin ja vähemmän lapsen tunne-elämää kuormittaen se pystytään hoitamaan, sen parempi. Jos lapselle "valehtelu" eron syistä edesauttaa sitä, että lapsi toipuu ja jatkaa elämäänsä eikä päädy huostaanotetuksi päihdenuoreksi, niin tottakai on vanhemman tehtävä olla kertomatta yksityiskohtia, vaikka omaan moraalikoodistoon kuuluisikin toisen osapuolen nöyryyttäminen. 

Lapselle EI IKINÄ saa valehdella.

Pettäjä ei ikinä halua lapselleen pahaa.Mutta itselleen hyvää !No sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olisihan se ikävää jos pettämisestä tulisi itselle jotain seurauksiakin. Kertoisin kyllä aivan kaiken lapsen iän ja ymmärryskyvyn puitteissa. Mitään en ainakaan valehtelisi jos lapsi kysyisi.

Niin: toisin sanoen lapsi saisi kannettavakseen sekä pettäjävanhempansa taakan että petetyn kaunan, jotka kumpikaan eivät kuulu hänelle. Mietipä ihan oikeasti hetki: se pettäjä ei varmastikaan ole ollut hyvä puoliso pettäessään, mutta hän on kuitenkin lapsen oma vanhempi. Ja se vanhempi on voinut olla lapselleen hyvä, ja on jo riittävän traumaattista joutua se vanhempi menettämään. Jos siihen päälle lapsen pitää vielä oppia vihaamaan sitä vanhempaa petetyn lailla, tai ylipäätään väistellä pommeja yrittäessään sekä itse selviytyä erosta että miellyttää molempia vanhempia, se on _ihan_ liian iso taakka lapselle. Lasta ei tule käyttää koston välineenä, ikinä.

Mene nyt pettämään sitä kumppaniasi

Jos lapselle ei saa kertoa eron syytä, niin miten ihmeessä te sitten selitätte uudet seurustelukumppanit? Kun lapselle ei saa sanoa, että isi rakastui toiseen, niin mitä se lapsi mahtaa ajatella, kun isän luona asuukin ihan vieras nainen. Kun lasta ei pidä sotkea parisuhteisiin, niin montako vuotta vanhempien pitää olla ilman parisuhdetta, johon lasta ei sovi sotkea?

Kaksinaamaista sanoa, että parisuhteessa on vain 2, sen ongelmia ei selitellä lapsille. Kuitenkin isän tai äidin uudessa suhteessakin on 2, mutta miksi ihmeessä lapset joutuvat sen uuden suhteen näkemään, jos heille ei ole saanut kertoa eron syitä?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapselle ei saa kertoa eron syytä, niin miten ihmeessä te sitten selitätte uudet seurustelukumppanit? Kun lapselle ei saa sanoa, että isi rakastui toiseen, niin mitä se lapsi mahtaa ajatella, kun isän luona asuukin ihan vieras nainen. Kun lasta ei pidä sotkea parisuhteisiin, niin montako vuotta vanhempien pitää olla ilman parisuhdetta, johon lasta ei sovi sotkea?

Kaksinaamaista sanoa, että parisuhteessa on vain 2, sen ongelmia ei selitellä lapsille. Kuitenkin isän tai äidin uudessa suhteessakin on 2, mutta miksi ihmeessä lapset joutuvat sen uuden suhteen näkemään, jos heille ei ole saanut kertoa eron syitä?

No ei meillä ainakaan kummankaan luona asunut ketään uutta eron jälkeen. Uudet kumppanit esiteltiin lapsille vasta vuosi eron jälkeen, vaikka liitto päättyi pettämiseen ja vaikka toinen puolisoista on edelleen yhdessä sen kanssa, jonka kanssa petti.

Kyllä eron syistä voi kertoa mutta yleisellä tasolla ja syyllistämättä ketään. Itselleni lapsena kerrottiin, etteivät isä ja äiti tulee enää toimeen keskenään eikä voi asua enää yhdessä.

Se oli mielestäni fiksua, koska olin toki jo huomannut, ettei kotona asiat ole kunnossa. Kyllähän uusi kumppani oli kuvioissa mukana, mutta onneksi vasta isompana kuulin kaikesta paskasta, mitä eroon liittyi.

Lasta pitää aina suojella ja antaa mahdollisuus pitää molemmat vanhemmat. Lapsen ei pidä joutua asettumaan vanhempaansa vastaan, hän ei ole parisuhteen osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin olisihan se ikävää jos pettämisestä tulisi itselle jotain seurauksiakin. Kertoisin kyllä aivan kaiken lapsen iän ja ymmärryskyvyn puitteissa. Mitään en ainakaan valehtelisi jos lapsi kysyisi.

Niin: toisin sanoen lapsi saisi kannettavakseen sekä pettäjävanhempansa taakan että petetyn kaunan, jotka kumpikaan eivät kuulu hänelle. Mietipä ihan oikeasti hetki: se pettäjä ei varmastikaan ole ollut hyvä puoliso pettäessään, mutta hän on kuitenkin lapsen oma vanhempi. Ja se vanhempi on voinut olla lapselleen hyvä, ja on jo riittävän traumaattista joutua se vanhempi menettämään. Jos siihen päälle lapsen pitää vielä oppia vihaamaan sitä vanhempaa petetyn lailla, tai ylipäätään väistellä pommeja yrittäessään sekä itse selviytyä erosta että miellyttää molempia vanhempia, se on _ihan_ liian iso taakka lapselle. Lasta ei tule käyttää koston välineenä, ikinä.

Miksi rehellisyys olisi koston väline? Lapselle on tärkeintä tietää, että hänessä ei ole vikaa. Pettäminen kuitenkin todennäköisesti hajottaa perheen, mutta eihän lapsi siinä menetä pettäjävanhempaa vaan perheen. Siksi lapselle tulee kertoa, että perhe hajosi,koska toinen vanhempi halusi uuden perheen. Ei siinä ole kostoa, siinä on fakta. Vanhemmuus säilyy.

Pettäjän kannattaa ennen tekojaan miettiä seurauksia. Jos lapsille hymistellään, että isä ja äiti päätti näin, niin lapsen looginen kysymys on, että miksi.

"Siksi lapselle tulee kertoa, että perhe hajosi, koska toinen vanhempi halusi uuden perheen" --> oletko sinä nyt ihan tosissasi, että lapsi pystyy käsittelemään tuollaisen tiedon neutraalisti? Tuolla tavoin oikeasti hierotaan lapsen naamaan sitä, että sinä et merkinnyt vanhemmallesi, vaan hän halusi jotakin parempaa, viis siitä, mitä rakkausjargonia sen perään luetellaan.