"Lapsille ei kuulu yhtään esimerkiksi se, että isä tai äiti on ollut uskoton"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lasten kuulu joutua miettimään pettämistä tai aikuisten seksuaalisuuutta. Liittoon ja eroon tarvitaan kaksi. Vaikka vain toinen olisikin ollut uskoton, niin se kertoo, että liitossa on ollut jotain pielessä jo ennnen sitä. Vaikka uskottomuus helposti näyttäisikin eron syyltä, niin sitä edeltävä aika on johtanut siihen. Ei eroon ikinä ole yhtä syypäätä, paitsi ehkä alkoholi / väkivalta.

Väärin. Liitossa ei tarvi olla mitään vialla ja silti toinen voi pettää. Joskus tilaisuus tekee pettäjän esim hirveessä kännissä vaikka oma puoliso ois ihana ja asiat olis hyvin.

... ja se on surkeaa katsottavaa. Kun loukkaa toista, ero tulee ja kaikki kärsivät, koko perhe.

Panoilla on usein järkyttävä hintalappu.

Vierailija kirjoitti:

Noh, minusta lapselle ei pidä millään tavalla maalata kenestäkään, edes pettäneen puolison uudesta kumppanista, syyllistä eroon.

Ei uusi kumppani ole syyllinen, vaan "luotettava ja kunnollinen" vanhempi eli isä tai äiti.

Mielestäni lapsen pitää tietää eron syy, koska turhan moni lapsi syyttää itseään, kun vanhemmat eroavat.

Lapselle ei kannata hokea, että vika ei ole sinussa, isä ja äiti rakastaa sinua yhä. Silloin lapsi ihmettelee, että vika on siis jossain, mutta missä ja kun syyllistä ei nimetä, niin nimeää itse itsensä. Parempi kaikille, että lapselle kerrotaan, että isä/äiti rakastui toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se minua surettaa, että nämä pettävät miehet pääsevät, kuin koira veräjästä. Äiti jää lasten kanssa, äiti joutuu kertomaan erosta, kun se paska mies ei uskalla, äiti paikkaa, kun isä ei viitsi tavata lapsiaan, äiti paikkaa, kun isä ei maksa elatusmaksujaan, äiti paikkaa, kun isä ei viitsi auttaa lasta, kun hän opiskelee, äiti selittää, kun faijalla vaihtuu naiset, äiti kuuntelee lapsen itkut ja katkeruuden. Äidiltä jää oma elämä elämättä, koska eihän siihen voi tuoda uutta puolisoa, kun lapset kärsivät isän lähdöstä ja ovat kiinni äidissään. Ja lopuksi se pettäjä mankuu koko ajan takaisin, vanhetessaa vollottaa, että katuu, ja syyttää, kun e nainen huoli paskaa takaisin maailmalta.

Kyllä montaa miestä alulle laittaessa olisi pitänyt vain laskea lakanalle!

No totta tietysti tämäkin. Ja joskus se huono vanhempi on myös äiti. Mutta auttaako esim. tässä tilanteessa lapsia, jos se tilanne avataan niille? Eipä taida. Äidin sydän saattaa keventyä kun saa lapsista "liittolaiset" isää vastaan (jos nyt oletetaan että pettäjä on mies) mutta se on kyllä melko itsekästä toimintaa äidiltä. Aikuisen osa kun on välillä paska, mutta lapset on kyllä pyrittävä pitämään niistä aikuisten vastoinkäymisten yksityiskohdista erossa ja jos ei meinaa jaksaa, se olkapää johon tukeutua tulee etsiä muualta kuin jälkikasvustaan.

Omassa lapsuudenperheessä vanhemmat erosi kun äiti petti. Ja olisin kyllä ollut paljon onnellisempi lapsi jos äiti ei olisi kaatanut syyllisyydentuntojaan ja isä vihaansa äitiä kohtaan mun niskaani. Siltä se nimittäin tuntui vaikka vanhemmat omasta mielestään vaan "keskustelivat" asiasta. No en olisi halunnut tietää, ei niiden seksielämä tai oikeammin yhteisen sellaisen puute olisi mulle, alle kymmenenvuotiaalle kuulunut...

Minä tarkoitan tosiasian toteamista, en intiimiasioiden kuvausta. Meillä oli edessä heti kysymys, miksi ei rakasta? Johon totesin, että on rakastunut toiseen. Petturi ei tietysti selittänyt mitään, kunhan raukkamaisesti liukeni paikalta. Lapset tekivät valinnan, minä olisin halunnut mennä yksin asumaan, olin niin petetty, lyöty ja häväisty. Mutta huoripukki ei ottanut lapsia, minunhan siihen oli jäätävä, vaikka voimat ei olisi mitenkään riittäneet. Se on kova paikka, kun kaikki sortuu ympäriltä ja itse joutuu kokoamaan, mitä nyt koottavista on. Itsemurhaa yritin monta kertaa. Että sellaisia paskoja ovat kaikki petturit. Meilläkin tämä pettäjä oli vielä kuolinvuoteellaan volissut, kuinka katuu ja elämä meni pilanneet. Sitä saa, mitä tilaa.

Yritit itsemurhaa useita kertoja, vaikka huolehdit lapsista? Surullista ja järkyttävää.

Pääsivätkö lapset juttelemaan ammattiauttajan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, minusta lapselle ei pidä millään tavalla maalata kenestäkään, edes pettäneen puolison uudesta kumppanista, syyllistä eroon.

Ei uusi kumppani ole syyllinen, vaan "luotettava ja kunnollinen" vanhempi eli isä tai äiti.

Mielestäni lapsen pitää tietää eron syy, koska turhan moni lapsi syyttää itseään, kun vanhemmat eroavat.

Höpö löpö. Lapsi ei syyllistä itseään ellei vanhemmat tätä syyllistä. Lasta ei saa kuormittaa pettämisillä ja muilla vanhempien intiimiasioilla.

Sen sijaan lapselle voi kertoa, että vanhempien erimielisyydet ei ole lapsen vika ja lapsi on aina rakas vanhemmilleen, vaikka nämä eivät pysty elämään yhdessä.

Omat vanhempani erosivat, koska isäni petti äitiäni. Olin teini-ikäinen, joten tiesin, mitä tarkoittaa pettäminen. Minulle kerrottiin vain, että vanhemmat eroavat ja äitini kertoi, että isällä on ollut toinen nainen. Isä poti silmin nähden syyllisyyttä vielä pitkään eron jälkeen, mutta sen kummemmin asiaa ei vatvottu. Minusta asia hoidettiin ihan hyvin. Vasta nyt aikuisena olemme puhuneet äitini kanssa siitä, miten paljon hän tilanteesta silloin kärsi. Tätä en silloin nuorempana tajunnut ja hyvä niin, ettei kerrottu yksityiskohtia. Ei siinä iässä kiinnosta vanhempien seksielämä. 

Poikani oli yli 20 vuotias, kun kerroin olleeni uskoton, ja sen vuoksi erotttu. Järkkytyi kovasti ja paheksui sanomalla: äiti sinä siis huomasit.

Itse sain tietää koulun pihalla kavereilta, että isäni pettää. Se oli hirveä järkytys. Vanhempani eivät kuitenkaan eronneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh oma äitini oli aggressiivinen kaheli meitä lapsia kohtaan ja myös isää. Isä alkoi viihtyä viikonloput muualla. Äiti haukkui isää meille minkä ehti ja tietysti niitä toisia naisia. Törkein kerta oli, kun äiti ajoi yhden isän naisen luokse, isän ollessa siellä ja käski minut hakemaan isän pois sieltä. Olin noin 8-9-vuotias. Yhtä itkua ja tuskaa.

Ja ei, en kannata ajatusta, että lasten täytyy kaikki saada tietoonsa vanhempien erotessa.

Kannattaa miettiä, kenelle sitä tuskaa tuottaa.

Oletko koskaan miettinyt, mikä teki äidistäsi agressiivisen kahelin? Se on niin helppo tuomita, se joka kärsii, ja joka ei osaa tuskansa keskellä kärsiä siististi. Olisihan isänne voinut teidät lapset valita, eikä niitä naisia. Olisi ottanut oman asunnon ja hoitanut teitä lapsia. Huomaatko, että sinäkin ajattelit, että isällä on oikeus mennä naisiin, kun tuli ongelmía ja jättää äitinne selviämään kanssanne. Oikea mies olisi ottanut eron ja huolehtinut lapsistaan, jos äidillinen oli vaikeaa.

Julma olet, kun isäsi huoraamisesta äitiäsi syytät. Avaa silmäksi hyvä ihminen. Ja ajattele mitä kirjoitat.

Luuletko, että 80-luvulla isät saivat lapset eron yhteydessä? Ei. Olen avannut silmäni äitini suhteen jo lapsena ja nykyään en ole hänen kanssaan tekemisissä lainkaan. Ja kyllä, en ihmettele, että isäni haki muualta seuraa. Ei äiti mikään synnitön riepu ollut.. toki sinun kaltaiset osaa edelleen pyörittää pikkusormensa ympärille ja säälimään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsellakin ole oikeus syy tietää. Komppaan aloittajaa.

Ei kukaan lapsi halua kuulla vanhemmastaan tuollaista. Ei omien kaunojen takia saa pilata lapsen ja toisen vanhemman suhdetta. T: avioeroperheen lapsi

Kumpi oikeastaan pilaa lapsen ja vanhemman välisen suhteen, se joka rikkoo perheen paneskelemalla ympäriinsä, vai se joka tästä lapselle kertoo? Miksi ei voi elää elämäänsä siten että voisi olla oikeasti lapsensa kunnioituksen arvoinen?

Kultaisella 90-luvulla isä petti äitiäni kaverini äidin kanssa. Sain kuulla tästä koko äidin loppuelämän, kuinka olin oikeastaan syypää koko juttuun. 

Mieluiten en olisi koskaan tietänyt mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, minusta lapselle ei pidä millään tavalla maalata kenestäkään, edes pettäneen puolison uudesta kumppanista, syyllistä eroon.

Ei uusi kumppani ole syyllinen, vaan "luotettava ja kunnollinen" vanhempi eli isä tai äiti.

Mielestäni lapsen pitää tietää eron syy, koska turhan moni lapsi syyttää itseään, kun vanhemmat eroavat.

Höpö löpö. Lapsi ei syyllistä itseään ellei vanhemmat tätä syyllistä. Lasta ei saa kuormittaa pettämisillä ja muilla vanhempien intiimiasioilla.

Sen sijaan lapselle voi kertoa, että vanhempien erimielisyydet ei ole lapsen vika ja lapsi on aina rakas vanhemmilleen, vaikka nämä eivät pysty elämään yhdessä.

Tuossa on yksi perustavaa laatua oleva vika, tuossa höpinässäsi. Ne pettäjät yleensä hylkäävät ne lapsensa, kun se uusi vaatii niin paljon aikaa ja se on se, joka ne lapset syyllistää. Miksi en isälle kelpaa? Sitä miettii moni lapsi tälläkin hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän lapsellakin ole oikeus syy tietää. Komppaan aloittajaa.

Ei kukaan lapsi halua kuulla vanhemmastaan tuollaista. Ei omien kaunojen takia saa pilata lapsen ja toisen vanhemman suhdetta. T: avioeroperheen lapsi

Kumpi oikeastaan pilaa lapsen ja vanhemman välisen suhteen, se joka rikkoo perheen paneskelemalla ympäriinsä, vai se joka tästä lapselle kertoo? Miksi ei voi elää elämäänsä siten että voisi olla oikeasti lapsensa kunnioituksen arvoinen?

Se, joka valjastaa lapsen omaksi henkilökohtaiseksi terapeutikseen. Se on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja vanhemman aseman väärinkäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh oma äitini oli aggressiivinen kaheli meitä lapsia kohtaan ja myös isää. Isä alkoi viihtyä viikonloput muualla. Äiti haukkui isää meille minkä ehti ja tietysti niitä toisia naisia. Törkein kerta oli, kun äiti ajoi yhden isän naisen luokse, isän ollessa siellä ja käski minut hakemaan isän pois sieltä. Olin noin 8-9-vuotias. Yhtä itkua ja tuskaa.

Ja ei, en kannata ajatusta, että lasten täytyy kaikki saada tietoonsa vanhempien erotessa.

Kannattaa miettiä, kenelle sitä tuskaa tuottaa.

Oletko koskaan miettinyt, mikä teki äidistäsi agressiivisen kahelin? Se on niin helppo tuomita, se joka kärsii, ja joka ei osaa tuskansa keskellä kärsiä siististi. Olisihan isänne voinut teidät lapset valita, eikä niitä naisia. Olisi ottanut oman asunnon ja hoitanut teitä lapsia. Huomaatko, että sinäkin ajattelit, että isällä on oikeus mennä naisiin, kun tuli ongelmía ja jättää äitinne selviämään kanssanne. Oikea mies olisi ottanut eron ja huolehtinut lapsistaan, jos äidillinen oli vaikeaa.

Julma olet, kun isäsi huoraamisesta äitiäsi syytät. Avaa silmäksi hyvä ihminen. Ja ajattele mitä kirjoitat.

Eli mielestäsi tässä lapsi on julma äitiään kohtaan ja saa syyllistyä äitinsä huonosta olosta 🤔🤔

Miehet pahoja naiset hyviä.Helppoa kun sen osaa,vai mitä?Miksi suurin osa näissä kertomuksissa mies on petturi ,itselle kävi toisinpäin,ja olen saanut elämäni kuntoon vaikka olenkin Vain mies.Exsälle hyvää jatkoa ,mitään puhuttavaa meillä ei ole ja lapsilla on oma elämä.

Pienelle lapselle, eikä teini-ikäisellekään mun mielestä ei pitäisi kertoa pettämisestä. Tai sitten jos uusi on kuvioissa, niin juuri tuolla isi/äiti rakastaa nyt äidin/isin sijaisia toista tavalla. Mutta vanhempana olisi hyvä avata eron taustoja. Itse sain tietää isän pettämisestä ja todellisen syyn avioeroon isän hautajaisissa! Olen edelleen katkera asiasta ja olisin mielelläni kuullut isäni kannan asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh oma äitini oli aggressiivinen kaheli meitä lapsia kohtaan ja myös isää. Isä alkoi viihtyä viikonloput muualla. Äiti haukkui isää meille minkä ehti ja tietysti niitä toisia naisia. Törkein kerta oli, kun äiti ajoi yhden isän naisen luokse, isän ollessa siellä ja käski minut hakemaan isän pois sieltä. Olin noin 8-9-vuotias. Yhtä itkua ja tuskaa.

Ja ei, en kannata ajatusta, että lasten täytyy kaikki saada tietoonsa vanhempien erotessa.

Kannattaa miettiä, kenelle sitä tuskaa tuottaa.

Oletko koskaan miettinyt, mikä teki äidistäsi agressiivisen kahelin? Se on niin helppo tuomita, se joka kärsii, ja joka ei osaa tuskansa keskellä kärsiä siististi. Olisihan isänne voinut teidät lapset valita, eikä niitä naisia. Olisi ottanut oman asunnon ja hoitanut teitä lapsia. Huomaatko, että sinäkin ajattelit, että isällä on oikeus mennä naisiin, kun tuli ongelmía ja jättää äitinne selviämään kanssanne. Oikea mies olisi ottanut eron ja huolehtinut lapsistaan, jos äidillinen oli vaikeaa.

Julma olet, kun isäsi huoraamisesta äitiäsi syytät. Avaa silmäksi hyvä ihminen. Ja ajattele mitä kirjoitat.

Eli mielestäsi tässä lapsi on julma äitiään kohtaan ja saa syyllistyä äitinsä huonosta olosta 🤔🤔

Noinhan toimitaan sellaisessa perheessä, jossa molemmat vanhemmista ovat kusipäitä ja viis veisaavat lastensa hyvinvoinnista. Mikä lapsuus? Ei sitä tuollaisen perheen lapsilla koskaan ollutkaan!

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhempani parjasivat toisiaan minkä ehtivät eron jälkeen. Olin hyvin ahdistunut nuori. Ja aikuisena yhä vihaan vanhempiani, jotka itsekkyydellään tuhosivat nuoruuteni. Olisivat antaneet minun olla rauhassa!

Olen itse jo nuori aikuinen ja jouduin myös kuuntelemaan 3v. kun vanhemmat haukkuivat toisiaan jne. Eivätkä edes eronneet ja minustakin tuntuu että ovat tuhonneet elämääni ja kaiken muun stressin päälle kun kantoi tuota tuskaa on asiat mennyt siihen suhteeseen että kärsin unettomuudesta ja ahdistuksesta.

Ei luottamuksen pettäminen ole mikään INTIIMIasia, mikäli sen takia lapselta ehjä perhe menee.

Sovelletaanko samaa kun toinen vanhemmista on alkoholisti tai väkivaltainen? Eli ei kerrota lapselle mitään vaan lakaistaan ongelma maton alle ja vedotaan aikuisten välisiin asioihin, ja valehdellaan ettei kumpikaan rakasta, vaikka se petetty ehkä rakastaisikin vielä sitä mulkeroa joka muuttaa toisen naisen luo?

No miten muuten lapset muuten tietäisivät, kumman vika on, että heidän lapsuutensa on pilalla?

Vierailija kirjoitti:

No miten muuten lapset muuten tietäisivät, kumman vika on, että heidän lapsuutensa on pilalla?

Voin luvata, että lapsi tulee vihaamaan molempia vanhemmistaan tuollaisten avautumisten jälkeen. Pilaatte yhdessä hänen lapsuutensa. Ehkä te ansaitsitte toisenne, mutta lapsenne olisi ansaitsisi paljon paremmat vanhemmat.