Lue keskustelun säännöt.
Miksi uskoni Jumalaan häiritsee muita?
07.08.2018 |
Uskosta saan elämäniloa, mielenrauhaa, innostusta, turvaa, merkitystä elämään ja jaksan olla positiivisella mielellä, käydä töissä, harrastaa liikuntaa, olla parempi äiti, puoliso ja ystävä.
Paranin (Jumala paransi) minut syvästä masennuksesta ja elämän merkityksettömyydestä noin 10 vuotta sitten. Tiedän, että jos jostain syystä menettäisin uskoni, vaipuisin takaisin masennukseeni ja pelkoihini.
Miksi jotkut ihmiset eivät siedä, että olen uskossa? Täälläkin palstalla juuri avaus, jossa joku "kertoo" uskon olevan satua ja että Jumalaa ei ole olemassa ja haluaa uskovaisten luopuvan uskostaan.
Miksi toisen ihmisen usko häiritsee uskosta osatonta? Miksi yrittää viedä toiselta ilo? ..ei sillä, että uskoni noin heppoisesti olisi mihinkään häviämässä, kukaan ei sitä minulta vie. Ihmetyttää vain, miten joku toiselle tärkeä asia voi häiritä toista, varsinkin kun EN edes uskostani pidä meteliä. Saati että yrittäisin käännyttää ketään.
Vaikken itsekään jaa kaikkien kanssa samoja intressejä, en todellakaan ole kieltämässä tai latistamassa toiselta sellaista asiaa, jonka näen olevan tälle tärkeää, ja tekevän hänelle hyvää...
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
No tietenkin se ettei emäntä luule että ruokansa ovat huonoja. Tottakai on pakko kertoa miksi jättää toisen vaivalla väsäämät sapuskat syömättä, vaikka se kertominen ottaisi kuinka päähän.
Eikö olisi kohteliasta kertoa rajoitteista etukäteen niin välttää kummankin osalta nolot tilanteet eikä tarvitse selitellä syitä?
Ja siis minusta on hienoa, jos joku löytää rauhan ja ilon elämäänsä uskon kautta, missään nimessä en pilkkaa kenenkään vakaumusta. Ihmettelen vaan miksi arkipäiväisistä asioista pitää tehdä suuri ongelma tai numero
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli uskovainen kaveri, joka kertoi, että saattaa rukoillessaan nähdä pirun jonkun ihmisen päällä. Tämän kokemuksen mukaan sitten arvioi esim. uusia työkavereitaan ja määrittelee suhtautumisensa heihin. Päällepäin on aivan normaali nuori ihminen normaalissa työssä.
Uskossa ei ole mitään ongelmaa, kunhan et anna satujen, kuvitelmien ja suoranaisen harhojen ohjata ajatteluasi ja tekemisiäsi.
Aika rajua. Juuri tätä tarkoitin, että kun joskus olen pitänyt jotakuta uskovaista ihan järkevänä, niin yllättäen hän esittää mielipiteen, joka nostaa hiukset pystyyn. Mennyt ihan luotto uskovaisiin, ihan samanlaisia asioita ollut nyt julkisuudessakin, että äkillisesti joku merkittävään virkaan palkattu uskovainen sanoo jotakin homovastaista, joka vahingoittaa edustamaansa tahoa. On tullut kieltämättä ennakkoluuloja uskovaisia kohtaan, vaikka kaikki eivät olekaan sillä tavalla uskossa, että siitä koituisi muille vahinkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
No tietenkin se ettei emäntä luule että ruokansa ovat huonoja. Tottakai on pakko kertoa miksi jättää toisen vaivalla väsäämät sapuskat syömättä, vaikka se kertominen ottaisi kuinka päähän.
Eikö olisi kohteliasta kertoa rajoitteista etukäteen niin välttää kummankin osalta nolot tilanteet eikä tarvitse selitellä syitä?
Ja siis minusta on hienoa, jos joku löytää rauhan ja ilon elämäänsä uskon kautta, missään nimessä en pilkkaa kenenkään vakaumusta. Ihmettelen vaan miksi arkipäiväisistä asioista pitää tehdä suuri ongelma tai numero
No ihan samahan se on missä vaiheessa kertoo, kun pointti oli että miksi ylipäänsä kertoa. Aina ei ole luontevaa ottaa yhteyttä ruoan tarjoajaan etukäteen. Lupaan sulle että ylivoimainen enemmistö olisi todella kiitollinen jos voisi vaan syödä sen mikä tarjotuista soveltuu itselle ilman että mainitsee asiasta lainkaan. Mutta emännän mielenrauhan takia täytyy sanoa. Ja lisäksi sama porukka toivoo että asia sivutettaisiin aha-tasolla. Eikä tarvis ruveta vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään valintojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
No tietenkin se ettei emäntä luule että ruokansa ovat huonoja. Tottakai on pakko kertoa miksi jättää toisen vaivalla väsäämät sapuskat syömättä, vaikka se kertominen ottaisi kuinka päähän.
Eikö olisi kohteliasta kertoa rajoitteista etukäteen niin välttää kummankin osalta nolot tilanteet eikä tarvitse selitellä syitä?
Ja siis minusta on hienoa, jos joku löytää rauhan ja ilon elämäänsä uskon kautta, missään nimessä en pilkkaa kenenkään vakaumusta. Ihmettelen vaan miksi arkipäiväisistä asioista pitää tehdä suuri ongelma tai numero
No ihan samahan se on missä vaiheessa kertoo, kun pointti oli että miksi ylipäänsä kertoa. Aina ei ole luontevaa ottaa yhteyttä ruoan tarjoajaan etukäteen. Lupaan sulle että ylivoimainen enemmistö olisi todella kiitollinen jos voisi vaan syödä sen mikä tarjotuista soveltuu itselle ilman että mainitsee asiasta lainkaan. Mutta emännän mielenrauhan takia täytyy sanoa. Ja lisäksi sama porukka toivoo että asia sivutettaisiin aha-tasolla. Eikä tarvis ruveta vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään valintojaan.
Ja lisäys, monasti asia on niin että jos etukäteen soittaisit jos emäntä ei erikseen kysy, niin sehän nyt pöyristyttävää huomio hakua olisi. Oikein soitti ja tilasi kasvisruokaa.
Eipä minua häiritse kenenkään kaverin henkilökohtainen usko, kavereissakin on ainakin sunnilaisia, helluntailaisia ja lestaadiolaisia.
Yleisemmällä tasolla häiritsevintä on näiden abrahamilaisten uskontojen sisällä esiintyvä tiedevastaisuus ja rasismi.
Se että kannattaa maailmankuvaa jossa luominen on tapahtunut n.6000 vuotta sitten ja veljesuskonnon edustaja on "paholaisen asialla", on jotain joka väistämättä vaikuttaa negatiivisesti muiden elämään.
Se että pitää esimerkiksi maailmaa 6000 vuotta vanhana, ei välttämättä tee ihmisestä muita huonompaa, mutta on verrattavissa siihen että uskoisi litteään maahan. Jos maailmankuva on näin "höyrähtänyt", ni varmasti saa väkiselläkin pilkkaa osakseen, ainakin jos tuo näkemystään aktiivisesti esille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
No tietenkin se ettei emäntä luule että ruokansa ovat huonoja. Tottakai on pakko kertoa miksi jättää toisen vaivalla väsäämät sapuskat syömättä, vaikka se kertominen ottaisi kuinka päähän.
Eikö olisi kohteliasta kertoa rajoitteista etukäteen niin välttää kummankin osalta nolot tilanteet eikä tarvitse selitellä syitä?
Ja siis minusta on hienoa, jos joku löytää rauhan ja ilon elämäänsä uskon kautta, missään nimessä en pilkkaa kenenkään vakaumusta. Ihmettelen vaan miksi arkipäiväisistä asioista pitää tehdä suuri ongelma tai numero
No ihan samahan se on missä vaiheessa kertoo, kun pointti oli että miksi ylipäänsä kertoa. Aina ei ole luontevaa ottaa yhteyttä ruoan tarjoajaan etukäteen. Lupaan sulle että ylivoimainen enemmistö olisi todella kiitollinen jos voisi vaan syödä sen mikä tarjotuista soveltuu itselle ilman että mainitsee asiasta lainkaan. Mutta emännän mielenrauhan takia täytyy sanoa. Ja lisäksi sama porukka toivoo että asia sivutettaisiin aha-tasolla. Eikä tarvis ruveta vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään valintojaan.
Ja lisäys, monasti asia on niin että jos etukäteen soittaisit jos emäntä ei erikseen kysy, niin sehän nyt pöyristyttävää huomio hakua olisi. Oikein soitti ja tilasi kasvisruokaa.
Kyllä mä emäntänä arvostaisin kovin jos kutsun jonkun syömään ja hän kertoisi etukäteen jos ei syö jotain tiettyä. Kutsuin pariskunnan rapujuhliin, rouva vastasi että kiitos tullaan tosi mielellään mutta mä en syö äyriäisiä. Hyvä tietää, osaan tehdä jotain muuta rapujen lisäksi ettei kenenkään tarvitse syödä pelkkää paahtoleipää. No big deal, tein juustopiirakkaa ja paria eri salaattia kaikille ja tämä rouva ei vaan syönyt rapuja. Sitä tuskin edes huomasi kukaan muu kun asiasta ei pöydässä tehty numeroa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
Esim. vesipaasto on sellainen asia, joka herättää helposti kysymyksiä. Samoin erikoiset rajoitukset, kuten vaikka ortodoksien tapa kieltäytyä joistain ruuista tiettyinä viikonpäivinä mutta syödä muuten normaalisti.
Ortodokseillahan öljyt on kielletty joinain paastopäivinä. Kyllä se varmasti ihmetyttää, miksi joku voi syödä kokonaisia oliiveja mutta pienikin määrä oliiviöljyä on ehdoton ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
No tietenkin se ettei emäntä luule että ruokansa ovat huonoja. Tottakai on pakko kertoa miksi jättää toisen vaivalla väsäämät sapuskat syömättä, vaikka se kertominen ottaisi kuinka päähän.
Eikö olisi kohteliasta kertoa rajoitteista etukäteen niin välttää kummankin osalta nolot tilanteet eikä tarvitse selitellä syitä?
Ja siis minusta on hienoa, jos joku löytää rauhan ja ilon elämäänsä uskon kautta, missään nimessä en pilkkaa kenenkään vakaumusta. Ihmettelen vaan miksi arkipäiväisistä asioista pitää tehdä suuri ongelma tai numero
No ihan samahan se on missä vaiheessa kertoo, kun pointti oli että miksi ylipäänsä kertoa. Aina ei ole luontevaa ottaa yhteyttä ruoan tarjoajaan etukäteen. Lupaan sulle että ylivoimainen enemmistö olisi todella kiitollinen jos voisi vaan syödä sen mikä tarjotuista soveltuu itselle ilman että mainitsee asiasta lainkaan. Mutta emännän mielenrauhan takia täytyy sanoa. Ja lisäksi sama porukka toivoo että asia sivutettaisiin aha-tasolla. Eikä tarvis ruveta vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään valintojaan.
Ja lisäys, monasti asia on niin että jos etukäteen soittaisit jos emäntä ei erikseen kysy, niin sehän nyt pöyristyttävää huomio hakua olisi. Oikein soitti ja tilasi kasvisruokaa.
Kyllä mä emäntänä arvostaisin kovin jos kutsun jonkun syömään ja hän kertoisi etukäteen jos ei syö jotain tiettyä. Kutsuin pariskunnan rapujuhliin, rouva vastasi että kiitos tullaan tosi mielellään mutta mä en syö äyriäisiä. Hyvä tietää, osaan tehdä jotain muuta rapujen lisäksi ettei kenenkään tarvitse syödä pelkkää paahtoleipää. No big deal, tein juustopiirakkaa ja paria eri salaattia kaikille ja tämä rouva ei vaan syönyt rapuja. Sitä tuskin edes huomasi kukaan muu kun asiasta ei pöydässä tehty numeroa
Tämä toimii jos on luonteva yhteys kutsujaan tietenkin. Mutta jos postissa tulee kutsu miehen suvun puolelta Irmeli-tädin 80-vuotisjuhlille, niin en tosiaankaan ala soittelemaan Irmelille että niin tilaisin yhden kasvisruoan. Käytännössä aina voi kuitenkin jotain syödä. Yritän parhaani mukaan olla herättämättä huomiota.
Uskoivaisuus kutistaa maailmankatsomuksen todella kapeaksi. Ei sen puoleen että se välttämättä olisi kovin lavea monilla, mutta uskovaisuus säännöttää sen todella kapeaksi, jossa ei ole tilaa tehdä omaa ajattelua ja kehittää realistista ymmärrystä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei häiritse, usko mihin haluat ja niin kuin haluat, kunhan et tuomitse muiden elämää ja perhesuhteita. Uskovaisissa yleensä häiritsee nimenomaan tuo muiden tuomitseminen ja oman uskon pitäminen ehdottomana totuutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
No tietenkin se ettei emäntä luule että ruokansa ovat huonoja. Tottakai on pakko kertoa miksi jättää toisen vaivalla väsäämät sapuskat syömättä, vaikka se kertominen ottaisi kuinka päähän.
Eikö olisi kohteliasta kertoa rajoitteista etukäteen niin välttää kummankin osalta nolot tilanteet eikä tarvitse selitellä syitä?
Ja siis minusta on hienoa, jos joku löytää rauhan ja ilon elämäänsä uskon kautta, missään nimessä en pilkkaa kenenkään vakaumusta. Ihmettelen vaan miksi arkipäiväisistä asioista pitää tehdä suuri ongelma tai numero
No ihan samahan se on missä vaiheessa kertoo, kun pointti oli että miksi ylipäänsä kertoa. Aina ei ole luontevaa ottaa yhteyttä ruoan tarjoajaan etukäteen. Lupaan sulle että ylivoimainen enemmistö olisi todella kiitollinen jos voisi vaan syödä sen mikä tarjotuista soveltuu itselle ilman että mainitsee asiasta lainkaan. Mutta emännän mielenrauhan takia täytyy sanoa. Ja lisäksi sama porukka toivoo että asia sivutettaisiin aha-tasolla. Eikä tarvis ruveta vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään valintojaan.
Ja lisäys, monasti asia on niin että jos etukäteen soittaisit jos emäntä ei erikseen kysy, niin sehän nyt pöyristyttävää huomio hakua olisi. Oikein soitti ja tilasi kasvisruokaa.
Kyllä mä emäntänä arvostaisin kovin jos kutsun jonkun syömään ja hän kertoisi etukäteen jos ei syö jotain tiettyä. Kutsuin pariskunnan rapujuhliin, rouva vastasi että kiitos tullaan tosi mielellään mutta mä en syö äyriäisiä. Hyvä tietää, osaan tehdä jotain muuta rapujen lisäksi ettei kenenkään tarvitse syödä pelkkää paahtoleipää. No big deal, tein juustopiirakkaa ja paria eri salaattia kaikille ja tämä rouva ei vaan syönyt rapuja. Sitä tuskin edes huomasi kukaan muu kun asiasta ei pöydässä tehty numeroa
Tämä toimii jos on luonteva yhteys kutsujaan tietenkin. Mutta jos postissa tulee kutsu miehen suvun puolelta Irmeli-tädin 80-vuotisjuhlille, niin en tosiaankaan ala soittelemaan Irmelille että niin tilaisin yhden kasvisruoan. Käytännössä aina voi kuitenkin jotain syödä. Yritän parhaani mukaan olla herättämättä huomiota.
Irmelin juhlissa tuskin kukaan seisoo pöydän vieressä vahtimassa mitä kukakin syö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
Selitellä täytyy siinä vaiheessa, kun joku kysyy ja haluaa olla kohtelias. Tai jos joku luulee tietävänsä syyn, miksi toinen kieltäytyy jostain, ja haluaa korjata virheellisen käsityksen.
Olisi aika tylyä sanoa, että mä en suostu syömään sitä enkä tätä mutta enpä kerro syytä vaikka kuinka kyselet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
No tietenkin se ettei emäntä luule että ruokansa ovat huonoja. Tottakai on pakko kertoa miksi jättää toisen vaivalla väsäämät sapuskat syömättä, vaikka se kertominen ottaisi kuinka päähän.
Eikö olisi kohteliasta kertoa rajoitteista etukäteen niin välttää kummankin osalta nolot tilanteet eikä tarvitse selitellä syitä?
Ja siis minusta on hienoa, jos joku löytää rauhan ja ilon elämäänsä uskon kautta, missään nimessä en pilkkaa kenenkään vakaumusta. Ihmettelen vaan miksi arkipäiväisistä asioista pitää tehdä suuri ongelma tai numero
No ihan samahan se on missä vaiheessa kertoo, kun pointti oli että miksi ylipäänsä kertoa. Aina ei ole luontevaa ottaa yhteyttä ruoan tarjoajaan etukäteen. Lupaan sulle että ylivoimainen enemmistö olisi todella kiitollinen jos voisi vaan syödä sen mikä tarjotuista soveltuu itselle ilman että mainitsee asiasta lainkaan. Mutta emännän mielenrauhan takia täytyy sanoa. Ja lisäksi sama porukka toivoo että asia sivutettaisiin aha-tasolla. Eikä tarvis ruveta vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään valintojaan.
Ja lisäys, monasti asia on niin että jos etukäteen soittaisit jos emäntä ei erikseen kysy, niin sehän nyt pöyristyttävää huomio hakua olisi. Oikein soitti ja tilasi kasvisruokaa.
Kyllä mä emäntänä arvostaisin kovin jos kutsun jonkun syömään ja hän kertoisi etukäteen jos ei syö jotain tiettyä. Kutsuin pariskunnan rapujuhliin, rouva vastasi että kiitos tullaan tosi mielellään mutta mä en syö äyriäisiä. Hyvä tietää, osaan tehdä jotain muuta rapujen lisäksi ettei kenenkään tarvitse syödä pelkkää paahtoleipää. No big deal, tein juustopiirakkaa ja paria eri salaattia kaikille ja tämä rouva ei vaan syönyt rapuja. Sitä tuskin edes huomasi kukaan muu kun asiasta ei pöydässä tehty numeroa
Tämä toimii jos on luonteva yhteys kutsujaan tietenkin. Mutta jos postissa tulee kutsu miehen suvun puolelta Irmeli-tädin 80-vuotisjuhlille, niin en tosiaankaan ala soittelemaan Irmelille että niin tilaisin yhden kasvisruoan. Käytännössä aina voi kuitenkin jotain syödä. Yritän parhaani mukaan olla herättämättä huomiota.
Irmelin juhlissa tuskin kukaan seisoo pöydän vieressä vahtimassa mitä kukakin syö
Kyllä Irmeli, se vanha vieraanvarainen hössöttäjä, voi tuoda vaikka omin käsin lautasellisen lihakeittoa sen vieraan eteen jonka huomaa jääneen ilman. Ja sen jälkeen ihmetellä, mikä sen keitoksissa on vikana kun ei edes maistaa voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
No tietenkin se ettei emäntä luule että ruokansa ovat huonoja. Tottakai on pakko kertoa miksi jättää toisen vaivalla väsäämät sapuskat syömättä, vaikka se kertominen ottaisi kuinka päähän.
Eikö olisi kohteliasta kertoa rajoitteista etukäteen niin välttää kummankin osalta nolot tilanteet eikä tarvitse selitellä syitä?
Ja siis minusta on hienoa, jos joku löytää rauhan ja ilon elämäänsä uskon kautta, missään nimessä en pilkkaa kenenkään vakaumusta. Ihmettelen vaan miksi arkipäiväisistä asioista pitää tehdä suuri ongelma tai numero
No ihan samahan se on missä vaiheessa kertoo, kun pointti oli että miksi ylipäänsä kertoa. Aina ei ole luontevaa ottaa yhteyttä ruoan tarjoajaan etukäteen. Lupaan sulle että ylivoimainen enemmistö olisi todella kiitollinen jos voisi vaan syödä sen mikä tarjotuista soveltuu itselle ilman että mainitsee asiasta lainkaan. Mutta emännän mielenrauhan takia täytyy sanoa. Ja lisäksi sama porukka toivoo että asia sivutettaisiin aha-tasolla. Eikä tarvis ruveta vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään valintojaan.
Ja lisäys, monasti asia on niin että jos etukäteen soittaisit jos emäntä ei erikseen kysy, niin sehän nyt pöyristyttävää huomio hakua olisi. Oikein soitti ja tilasi kasvisruokaa.
Kyllä mä emäntänä arvostaisin kovin jos kutsun jonkun syömään ja hän kertoisi etukäteen jos ei syö jotain tiettyä. Kutsuin pariskunnan rapujuhliin, rouva vastasi että kiitos tullaan tosi mielellään mutta mä en syö äyriäisiä. Hyvä tietää, osaan tehdä jotain muuta rapujen lisäksi ettei kenenkään tarvitse syödä pelkkää paahtoleipää. No big deal, tein juustopiirakkaa ja paria eri salaattia kaikille ja tämä rouva ei vaan syönyt rapuja. Sitä tuskin edes huomasi kukaan muu kun asiasta ei pöydässä tehty numeroa
Tämä toimii jos on luonteva yhteys kutsujaan tietenkin. Mutta jos postissa tulee kutsu miehen suvun puolelta Irmeli-tädin 80-vuotisjuhlille, niin en tosiaankaan ala soittelemaan Irmelille että niin tilaisin yhden kasvisruoan. Käytännössä aina voi kuitenkin jotain syödä. Yritän parhaani mukaan olla herättämättä huomiota.
Irmelin juhlissa tuskin kukaan seisoo pöydän vieressä vahtimassa mitä kukakin syö
Kyllä Irmeli, se vanha vieraanvarainen hössöttäjä, voi tuoda vaikka omin käsin lautasellisen lihakeittoa sen vieraan eteen jonka huomaa jääneen ilman. Ja sen jälkeen ihmetellä, mikä sen keitoksissa on vikana kun ei edes maistaa voi.
Ja ainoa vaihtoehto on sanoa että kiitos en suostu syömään uskontoni takia? Siitähän aloituksessa oli kyse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
No tietenkin se ettei emäntä luule että ruokansa ovat huonoja. Tottakai on pakko kertoa miksi jättää toisen vaivalla väsäämät sapuskat syömättä, vaikka se kertominen ottaisi kuinka päähän.
Eikö olisi kohteliasta kertoa rajoitteista etukäteen niin välttää kummankin osalta nolot tilanteet eikä tarvitse selitellä syitä?
Ja siis minusta on hienoa, jos joku löytää rauhan ja ilon elämäänsä uskon kautta, missään nimessä en pilkkaa kenenkään vakaumusta. Ihmettelen vaan miksi arkipäiväisistä asioista pitää tehdä suuri ongelma tai numero
No ihan samahan se on missä vaiheessa kertoo, kun pointti oli että miksi ylipäänsä kertoa. Aina ei ole luontevaa ottaa yhteyttä ruoan tarjoajaan etukäteen. Lupaan sulle että ylivoimainen enemmistö olisi todella kiitollinen jos voisi vaan syödä sen mikä tarjotuista soveltuu itselle ilman että mainitsee asiasta lainkaan. Mutta emännän mielenrauhan takia täytyy sanoa. Ja lisäksi sama porukka toivoo että asia sivutettaisiin aha-tasolla. Eikä tarvis ruveta vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään valintojaan.
Ja lisäys, monasti asia on niin että jos etukäteen soittaisit jos emäntä ei erikseen kysy, niin sehän nyt pöyristyttävää huomio hakua olisi. Oikein soitti ja tilasi kasvisruokaa.
Kyllä mä emäntänä arvostaisin kovin jos kutsun jonkun syömään ja hän kertoisi etukäteen jos ei syö jotain tiettyä. Kutsuin pariskunnan rapujuhliin, rouva vastasi että kiitos tullaan tosi mielellään mutta mä en syö äyriäisiä. Hyvä tietää, osaan tehdä jotain muuta rapujen lisäksi ettei kenenkään tarvitse syödä pelkkää paahtoleipää. No big deal, tein juustopiirakkaa ja paria eri salaattia kaikille ja tämä rouva ei vaan syönyt rapuja. Sitä tuskin edes huomasi kukaan muu kun asiasta ei pöydässä tehty numeroa
Tämä toimii jos on luonteva yhteys kutsujaan tietenkin. Mutta jos postissa tulee kutsu miehen suvun puolelta Irmeli-tädin 80-vuotisjuhlille, niin en tosiaankaan ala soittelemaan Irmelille että niin tilaisin yhden kasvisruoan. Käytännössä aina voi kuitenkin jotain syödä. Yritän parhaani mukaan olla herättämättä huomiota.
Irmelin juhlissa tuskin kukaan seisoo pöydän vieressä vahtimassa mitä kukakin syö
Kyllä Irmeli, se vanha vieraanvarainen hössöttäjä, voi tuoda vaikka omin käsin lautasellisen lihakeittoa sen vieraan eteen jonka huomaa jääneen ilman. Ja sen jälkeen ihmetellä, mikä sen keitoksissa on vikana kun ei edes maistaa voi.
Ja ainoa vaihtoehto on sanoa että kiitos en suostu syömään uskontoni takia? Siitähän aloituksessa oli kyse
Jos tätä ruvetaan vertaamaan uskontoon, niin se menisi sitten niin että minä en syö eikä kukaan muukaan saa. Kaikki te jotka syötte olette saastaisia ja perverssejä itse asiassa vaadin että lainsäädännöllä estetään teiltä syöminen kokonaan jos ette tee niin kuin minä määrään. Ps. Minulla on 2000 vuotta vanhat ravintosuositukset, vaviskaa niiden edessä!
Kovin kapeutunut stereotyyppinen käsitys täällä on uskovaisista. Itse olen todistanut uskon tuovan ihmisen elämään sisäistä rauhaa, itsekkyyden vähenemistä ja lähimmäisen rakkauden lisääntymistä mille kai meidän länsimainen hyvinvointimmekin perustuu. Kummasti ei-uskovatkin jotain hakevat, monet itäisten oppien mukaisesti jumalaa itsestä, en usko siihen tiehen itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopunaikoina pilkka kasvaa, tämä on kirjoitettu.
Uskovaisten homoviha ei laannu. Tämä on kirjoitttu tälle palstalle nyt. Voit tarkistaa profetian paikkansapitävyyden vuosittain.
Olet hakoteilla.
Ensinnäkin evlut kirkkohan on täysin rähmällään homoseksuaalisuuden edessä. On gaypappeja, vihitään gayavioliittoja, naispiispa jakaa palkintoja gaylapsille.
Toisekseen uskovainen ei vihaa homoja. Se mitä koet homovihana on sitä että uskovainen pitää homoutta syntinä. Kaikki ovat syntisiä, tekevät syntejä koska kukaan ei ole täydellinen.
Ateisti on taas aidosti hämillään että joku pitää oikeastaan mitään kiellettynä.
Epäilen vahvasti että aikanaan tiede osaa selittää miksi homoseksuaalisuutta kannattaa karttaa yhteiskunnassa, koska ultraliberaalit yhteiskunnat tuhoutuvat väistämättä.
Itseäni ei haittaa jos uskoo johonkin, jos se tuo ihmiselle turvaa niin mikä minä olen kieltämään sen.
Mutta juuri niinkuin yllä olevassa lainauksessa, monet (eivät kaikki) uskovaiset ovat tekopyhiä.
"uskovainen pitää homoutta syntinä. Kaikki ovat syntisiä, tekevät syntejä koska kukaan ei ole täydellinen."
Joh. 8: 6-7
6. Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
7. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".
Minulle on joskus käynyt niin, etten itse ole mitenkään kertonut uskostani kenellekään, mutta silti siitä on joku kysynyt. Esimerkiksi minulla on enkeliriipus kaulakorussa, niin siitä voi joku tulla kysymään olenko uskossa. Tai jos jollakin on vaikka daavidin tähti pinssi laukussa, niin siitäkin voi joku tulla kysymään uskosta.
Ja joihinkin uskontoihin kuuluvilla voi olla näkyvmpiä symboleja uskostaan, esim naisten huivit ja miesten parrat ja hatut.
Ei omaa uskoaan välttämättä tarvitse mitenkään sanallisesti julistaa, kun joillakin se näkyy päälle päin.
Tällaisessa tilanteessa jotkut näkevät oikeudekseen tulla kertomaan kuinka hänen mielestään kaikki uskonnot on pelkkää satua ja että uskovainen on mielisairas.
Vierailija kirjoitti:
Kovin kapeutunut stereotyyppinen käsitys täällä on uskovaisista. Itse olen todistanut uskon tuovan ihmisen elämään sisäistä rauhaa, itsekkyyden vähenemistä ja lähimmäisen rakkauden lisääntymistä mille kai meidän länsimainen hyvinvointimmekin perustuu. Kummasti ei-uskovatkin jotain hakevat, monet itäisten oppien mukaisesti jumalaa itsestä, en usko siihen tiehen itse.
Millaisia kuspäitä ovatkaan tuttavasi olleet ennen uskoon tuloa? Omasta kokemuksestani uskovat ovat niitä, jotka etsimällä etsivät toisista vikoja ja tuovat ne esille. Enkä koe suurta lähimmäisen rakkautta siinä, että omaa rakkauttani kutsutaan rikkinäisyydeksi tai pelkäksi himoksi. Taikka verrataan pedofiliaan, kuten julkisuudessa on taas tehty.
Uskovaiset poistattivat aloituksen, jossa kommentoitiin heidän lapsellisia, pseudoloogisia yms. yrityksiään todistaa ateistien olevan väärässä sen sijaan, että todistaisivat itse oman jumalansa olevan olemassa. Se on uskovaiselta liikaa vaadittu ja siksi heidän pitää hyökätä.