Lue keskustelun säännöt.
Miksi uskoni Jumalaan häiritsee muita?
07.08.2018 |
Uskosta saan elämäniloa, mielenrauhaa, innostusta, turvaa, merkitystä elämään ja jaksan olla positiivisella mielellä, käydä töissä, harrastaa liikuntaa, olla parempi äiti, puoliso ja ystävä.
Paranin (Jumala paransi) minut syvästä masennuksesta ja elämän merkityksettömyydestä noin 10 vuotta sitten. Tiedän, että jos jostain syystä menettäisin uskoni, vaipuisin takaisin masennukseeni ja pelkoihini.
Miksi jotkut ihmiset eivät siedä, että olen uskossa? Täälläkin palstalla juuri avaus, jossa joku "kertoo" uskon olevan satua ja että Jumalaa ei ole olemassa ja haluaa uskovaisten luopuvan uskostaan.
Miksi toisen ihmisen usko häiritsee uskosta osatonta? Miksi yrittää viedä toiselta ilo? ..ei sillä, että uskoni noin heppoisesti olisi mihinkään häviämässä, kukaan ei sitä minulta vie. Ihmetyttää vain, miten joku toiselle tärkeä asia voi häiritä toista, varsinkin kun EN edes uskostani pidä meteliä. Saati että yrittäisin käännyttää ketään.
Vaikken itsekään jaa kaikkien kanssa samoja intressejä, en todellakaan ole kieltämässä tai latistamassa toiselta sellaista asiaa, jonka näen olevan tälle tärkeää, ja tekevän hänelle hyvää...
Kommentit (175)
Jos henkilö sairastuu, oli se sitten masennukseen, syöpään tai mihin nyt tahansa, ja sitten myöhemmin paranee niin miksi se paraneminen on jumalan ansioita mutta sairastuminen ei ollut jumalan vika?
Tuossahan on hyvä ja huono asia joista vain toinen menee jumalan piikkiin? Mistä voi tietää että se oli juuri näin päin mutta ei toisinpäin?
Vai onko jumalalla tällainen rekrytointistrategia että ensin sairastuttaa mahdollisimman monta ihmistä jotta sitten saa seuraajia kun paranevat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee usko Jumaliin ja muihin satuolentoihin siinä vaiheessa, kun aletaan toivottelemaan tavatessa ja lähtiessä siunausta tai herran rauhaa. Tai jos ihan arkitilanteissakin julistaa tuota uskoaan, parantumistaan jne.
Jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa, mutta pitäköön asian itsellään. Jos on aidosti hyvä ja varma olo itsensä ja uskomustensa kanssa, ei niitä tarvitse toisille julistaa.
Itse olen ateisiti. En tuputa omia käsityksiäni muille ja toivoisin muilta samaa.
Aijaa, silloin kun minä vielä olin ateisti niin ei haitannut, vaikka joku toivotti siunausta tai herran rauhaa tms. Mutta ehkä sitten vaan olin piilokristitty tai jotain ;)
koska suomalaiset ovat äärimmäisen helposti muiden kelkkaan lähtevää kansaa, sai r dawkins nämä uusateistit hurmostilaan ja toistelleet siitä asti tämän teesejä kuin hurmosuskovaiset ikään.. surullista nähdä tämän kansan alttiuden milloin millekin tuulelle - on se nää lgbcd ihmiset tai homokultit.. kaikki käy, paitsi uskominen Jumalaan - se kammoksuttaa..
Ei häiritse millään lailla, kunhan pidät sen uskosi omana asianasi. Minä en arvota ihmisiä heidän uskonnollisen vakaumuksensa perusteella, ellei henkilö sitten paasaa joka keskustelussa vakaumuksestaan. Minulle on aivan sama uskooko joku jumalaan, allahiin, hindujumaliin, lentävään spaghettimonsteriin tai ei mihinkään. Minulla on jo aikuisena ihmisenä oma vakaumukseni ja riittävästi älyä etsiä tietoa ihan oma-alotteisesti, mikäli jokin uskonto kiinnostaisi.
Raamatulla päähän lyöminen ja kadotuksesta saarnaaminen ei kiinnosta, enkä ole tällaisten ihmisten kanssa missään tekemisissä vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
sai r dawkins nämä uusateistit hurmostilaan ja toistelleet siitä asti tämän teesejä kuin hurmosuskovaiset ikään..
Laitatko muutaman linkin näihin teesien toisteluihin. Ei pitäisi olla vaikeaa nykypäivänä kun on Google ja kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
No tietenkin se ettei emäntä luule että ruokansa ovat huonoja. Tottakai on pakko kertoa miksi jättää toisen vaivalla väsäämät sapuskat syömättä, vaikka se kertominen ottaisi kuinka päähän.
Eikö olisi kohteliasta kertoa rajoitteista etukäteen niin välttää kummankin osalta nolot tilanteet eikä tarvitse selitellä syitä?
Ja siis minusta on hienoa, jos joku löytää rauhan ja ilon elämäänsä uskon kautta, missään nimessä en pilkkaa kenenkään vakaumusta. Ihmettelen vaan miksi arkipäiväisistä asioista pitää tehdä suuri ongelma tai numero
No ihan samahan se on missä vaiheessa kertoo, kun pointti oli että miksi ylipäänsä kertoa. Aina ei ole luontevaa ottaa yhteyttä ruoan tarjoajaan etukäteen. Lupaan sulle että ylivoimainen enemmistö olisi todella kiitollinen jos voisi vaan syödä sen mikä tarjotuista soveltuu itselle ilman että mainitsee asiasta lainkaan. Mutta emännän mielenrauhan takia täytyy sanoa. Ja lisäksi sama porukka toivoo että asia sivutettaisiin aha-tasolla. Eikä tarvis ruveta vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään valintojaan.
Ja lisäys, monasti asia on niin että jos etukäteen soittaisit jos emäntä ei erikseen kysy, niin sehän nyt pöyristyttävää huomio hakua olisi. Oikein soitti ja tilasi kasvisruokaa.
Kyllä mä emäntänä arvostaisin kovin jos kutsun jonkun syömään ja hän kertoisi etukäteen jos ei syö jotain tiettyä. Kutsuin pariskunnan rapujuhliin, rouva vastasi että kiitos tullaan tosi mielellään mutta mä en syö äyriäisiä. Hyvä tietää, osaan tehdä jotain muuta rapujen lisäksi ettei kenenkään tarvitse syödä pelkkää paahtoleipää. No big deal, tein juustopiirakkaa ja paria eri salaattia kaikille ja tämä rouva ei vaan syönyt rapuja. Sitä tuskin edes huomasi kukaan muu kun asiasta ei pöydässä tehty numeroa
Tämä toimii jos on luonteva yhteys kutsujaan tietenkin. Mutta jos postissa tulee kutsu miehen suvun puolelta Irmeli-tädin 80-vuotisjuhlille, niin en tosiaankaan ala soittelemaan Irmelille että niin tilaisin yhden kasvisruoan. Käytännössä aina voi kuitenkin jotain syödä. Yritän parhaani mukaan olla herättämättä huomiota.
Irmelin juhlissa tuskin kukaan seisoo pöydän vieressä vahtimassa mitä kukakin syö
Kyllä Irmeli, se vanha vieraanvarainen hössöttäjä, voi tuoda vaikka omin käsin lautasellisen lihakeittoa sen vieraan eteen jonka huomaa jääneen ilman. Ja sen jälkeen ihmetellä, mikä sen keitoksissa on vikana kun ei edes maistaa voi.
Ja ainoa vaihtoehto on sanoa että kiitos en suostu syömään uskontoni takia? Siitähän aloituksessa oli kyse
Mutta vanha maalla asuva Irmeli-höppänä voi hyvin kysyä, miksi vieras kieltäytyy lihasta, koska kasvissyönti on sille täysin vieras ilmiö. Taustalla voi olla jopa epäilys siitä, että vieras on keksinyt jonkun tekosyyn välttyäkseen syömästä pahaa tai liian "maalaista" ruokaa. Viimeistään siinä vaiheessa Irmelille on kohteliasta selittää, että kyse on uskonnollisesta vakaumuksesta.
Pidätkömuuten uskonnollista vakaumusta niin henkilökohtaisena asiana, että kaikkien pitäisi välttää sen mainitsemista viimeiseen asti?
Jos tiedän, että vakaumukseni mainitseminen aiheuttaa paheksuntaa, ylenkatsomista, juoruilua tai muuta yleistä hälinää, en mainitse sitä missään nimessä. Siitähän aloituksessa oli kyse.
Irmeli-mummon lihasoppaa voisin näön vuoksi sekoitella lusikalla niin ettei tarvitse tehdä numeroa siitä miksen syö. Aikani pyöriteltyäni kiitän kauniisti ja vien lautaseni keittiöön.
Usko Jumalaan ja Sana paljastaa ihmisen tilan ja itsekkyyden ja salaiset himot ja synnin. Siksi nykyihminen haluaa irtisanoutua uskosta Luojaan.. olla itse oma luojansa ja luoda omat sääntönsä kukin ahneutensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut ihmiset eivät siedä, että olen uskossa? Täälläkin palstalla juuri avaus, jossa joku "kertoo" uskon olevan satua ja että Jumalaa ei ole olemassa ja haluaa uskovaisten luopuvan uskostaan.
En ole lukenut kyseistä ketjua, joten siihen en ota kantaa. Mutta yleisellä tasolla kyse on varmaan siitä, että ihmiset arvostaa totuutta ja haluaa muidenkin lakkaavan uskomasta valheisiin. Vaikka itse kokisit uskontosi pelkästään positiivisena, se voi silti asettaa ajattelullesi ja elämällesi sellaisia rajoitteita, joita ateistit pitävät haitallisina.
Kyse on ihan vastaavasta asiasta kuin siinä, että useimmat uskovat toivoo muidenkin löytävän mielelleen rauhaa ja/tai sielulleen pelastuksen uskonnosta. Tarkoitus on hyvä, vaikka toteutus voi olla epäonnistunut.
t. toinen uskova
Et ole uskova. You silly
Vierailija kirjoitti:
Usko Jumalaan ja Sana paljastaa ihmisen tilan ja itsekkyyden ja salaiset himot ja synnin. Siksi nykyihminen haluaa irtisanoutua uskosta Luojaan.. olla itse oma luojansa ja luoda omat sääntönsä kukin ahneutensa mukaan.
Kukapa muukaan ne säännöt loisi? Sinäkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei varmasti haittaa uskosi jos pidät sen omana tietonasi. En ymmärrä miksi pitää saarnata omasta elämäntavastaan muille ja jankuttaa sen olevan ainoa oikea tapa elää. Sama pätee erikoisruokavaliota noudattaviin ihmisiin. Joka paikassa pitää tuoda oma tapa kovaäänisesti esiin
Muut antavat varmasti sinun uskoa rauhassa jos sinä annat muiden olla uskomatta rauhassa
Ei se valitettavasti mene näin. En tuputa enkä saarnaa. Vastaan kyllä totuudenmukaisesti, jos minulta asiasta kysytään. Ja tällöin olen törmännyt siihen, että minuun hermostutaan ja aletaan inttämäänja suoranaisesti haukkumaan, kun olen vain vastannut kysymykseen, joka minulle on esitetty, yrittämättä käännyttää ketään.
Ap
Millaisissa piireissä liikut? En muista että minulta olisi koskaan lähes 50v ikäni aikana kysytty uskosta normaalin keskustelun yhteydessä. Tai että minä olisin kysynyt keltään. Usko on jokaisen oma asia eikä kuulu muille.
Jehovan todistajat ja muut uskoaan esiin tuovat tietysti kyselee kierrellessään ovelta ovelle tai kadulla kävellessä mutta ei koskaan kukaan ole kysynyt esim. töissä tai harrastuksissa uskosta mitään
En ole se jolta kysyit, mutta mulla uskonto rajoitti mm. ruokailua ja vapaa-ajan viettoa niin, että multa kysyttiin usein mistä valintani johtuu. Luonnollista uteliaisuutta, jolta perusluterilaiset tietysti välttyy, kun uskonto ei näy arjessa juuri mitenkään.
Millä tavalla tänä päivänä täytyy perustella ruokavalintojaan tai harrastuksia? Itse en ole uskossa, mutta en käytä alkoholia lainkaan. Ei minun ole tarvinnut selitellä juomattomuuttani millään tavalla missään seurueessa. Pyydän vaan alkoholittoman vaihtoehdon.
Tarkoitin isompia asioita kuin sitä, että kieltäytyy alkoholista. Ja kyllähän absolutisteiltakin joskus kysytään, miksei ne juo edes vähän.
En kyllä ymmärrä miksi mitään omia valintoja pitää selitellä. Oli sitten isoja tai pieniä. Joka ikinen kerta kun joku selittelee esim. ruokavalintojaan, hän on itse ottanut asian esiin. ” onko mitään muuta tarjolla kun olen vegaani/gluteiiniton/karppaaja/uskossa”. Kukaan ei ole vain todennut että saanko pastan tilalle kasviksia sen kummemmin selittelemättä.
Ja jos ruuasta tai harrastuksista kieltäytymisestä puhutaan, en oikein osaa keksiä mikä on niin suuri asia että pitää selitellä.
No tietenkin se ettei emäntä luule että ruokansa ovat huonoja. Tottakai on pakko kertoa miksi jättää toisen vaivalla väsäämät sapuskat syömättä, vaikka se kertominen ottaisi kuinka päähän.
Eikö olisi kohteliasta kertoa rajoitteista etukäteen niin välttää kummankin osalta nolot tilanteet eikä tarvitse selitellä syitä?
Ja siis minusta on hienoa, jos joku löytää rauhan ja ilon elämäänsä uskon kautta, missään nimessä en pilkkaa kenenkään vakaumusta. Ihmettelen vaan miksi arkipäiväisistä asioista pitää tehdä suuri ongelma tai numero
No ihan samahan se on missä vaiheessa kertoo, kun pointti oli että miksi ylipäänsä kertoa. Aina ei ole luontevaa ottaa yhteyttä ruoan tarjoajaan etukäteen. Lupaan sulle että ylivoimainen enemmistö olisi todella kiitollinen jos voisi vaan syödä sen mikä tarjotuista soveltuu itselle ilman että mainitsee asiasta lainkaan. Mutta emännän mielenrauhan takia täytyy sanoa. Ja lisäksi sama porukka toivoo että asia sivutettaisiin aha-tasolla. Eikä tarvis ruveta vastailemaan kysymyksiin ja selittelemään valintojaan.
Ja lisäys, monasti asia on niin että jos etukäteen soittaisit jos emäntä ei erikseen kysy, niin sehän nyt pöyristyttävää huomio hakua olisi. Oikein soitti ja tilasi kasvisruokaa.
Kyllä mä emäntänä arvostaisin kovin jos kutsun jonkun syömään ja hän kertoisi etukäteen jos ei syö jotain tiettyä. Kutsuin pariskunnan rapujuhliin, rouva vastasi että kiitos tullaan tosi mielellään mutta mä en syö äyriäisiä. Hyvä tietää, osaan tehdä jotain muuta rapujen lisäksi ettei kenenkään tarvitse syödä pelkkää paahtoleipää. No big deal, tein juustopiirakkaa ja paria eri salaattia kaikille ja tämä rouva ei vaan syönyt rapuja. Sitä tuskin edes huomasi kukaan muu kun asiasta ei pöydässä tehty numeroa
Tämä toimii jos on luonteva yhteys kutsujaan tietenkin. Mutta jos postissa tulee kutsu miehen suvun puolelta Irmeli-tädin 80-vuotisjuhlille, niin en tosiaankaan ala soittelemaan Irmelille että niin tilaisin yhden kasvisruoan. Käytännössä aina voi kuitenkin jotain syödä. Yritän parhaani mukaan olla herättämättä huomiota.
Irmelin juhlissa tuskin kukaan seisoo pöydän vieressä vahtimassa mitä kukakin syö
Kyllä Irmeli, se vanha vieraanvarainen hössöttäjä, voi tuoda vaikka omin käsin lautasellisen lihakeittoa sen vieraan eteen jonka huomaa jääneen ilman. Ja sen jälkeen ihmetellä, mikä sen keitoksissa on vikana kun ei edes maistaa voi.
Ja ainoa vaihtoehto on sanoa että kiitos en suostu syömään uskontoni takia? Siitähän aloituksessa oli kyse
Mutta vanha maalla asuva Irmeli-höppänä voi hyvin kysyä, miksi vieras kieltäytyy lihasta, koska kasvissyönti on sille täysin vieras ilmiö. Taustalla voi olla jopa epäilys siitä, että vieras on keksinyt jonkun tekosyyn välttyäkseen syömästä pahaa tai liian "maalaista" ruokaa. Viimeistään siinä vaiheessa Irmelille on kohteliasta selittää, että kyse on uskonnollisesta vakaumuksesta.
Pidätkömuuten uskonnollista vakaumusta niin henkilökohtaisena asiana, että kaikkien pitäisi välttää sen mainitsemista viimeiseen asti?
Jos tiedän, että vakaumukseni mainitseminen aiheuttaa paheksuntaa, ylenkatsomista, juoruilua tai muuta yleistä hälinää, en mainitse sitä missään nimessä. Siitähän aloituksessa oli kyse.
Irmeli-mummon lihasoppaa voisin näön vuoksi sekoitella lusikalla niin ettei tarvitse tehdä numeroa siitä miksen syö. Aikani pyöriteltyäni kiitän kauniisti ja vien lautaseni keittiöön.
Pitäisikö homojenkin olla suuntautumisestaan ja elämänkumppanistaan täysin hiljaa, jos seurassa on yksikin joka paheksuu homosuhteita? Enkä siis tarkoita huomaavaista asian puheeksiottamisen välttämistä vaan sitä, että väittää homopuolisoaan pelkäksi kämppikseksi ja kaveriksi ja valehtelee olevansa sinkku tai kumppaninsa olevan vastakkaista sukupuolta.
Kysyn tätä siis siksi, etten ymmärrä miksi juuri uskonnolinen vakaumus on joidenkin mielestä sellainen mörkö, jonka mainitsemista kaikkien pitäisi kynsin hampain varoa. Jos kyse on paheksunnan ja konfliktien välttämisestä, miksei vastaava vaatimus päde myös muihin asioihin?
Sinun henkilökohtainen uskosi ei minua häiritse. Jos alat tuomaan sitä jatkuvasti esille, jos se alkaa vaikuttaa merkittävästi käytökseesi, ja viimeistään siinä vaiheessa kun se alkaa vaikuttaa muiden ihmisten elämään mm. lainsäädännön, koulutuksen, suvaitsevaisuuden jne merkeissä, se alkaa häiritä, paljon.
Kaikki voivat uskoa mihin haluavat. Mutta esim valtio ja kirkko pitäisi olla niinkaukana toisistaan kuin mahdollista, ja esim kristillisdemokraatit on jotain niin järkkyä etten oikein ymmärrä miten "sivistynyt" maa voi sellaista ylläpitää. Uskonnot ja uskonnottomuudet pitäisi olla täysin henkilökohtaisia.
-ateisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittömän aggressiivista ateistiporukkaa täällä vastailemassa. No, muutama ihminen vain, mutta sitäkin kiihkeämpi. Itsekin olen ateisti mutta suhtautumiseni uskontoihin on hyväksyvää. En vain itse kykene uskomaan, ateismin olen sisäistänyt kasvatuksessani jo. Liekkö nämä kiihkoilijat sitä kuuluisaa ”suvaitsevaistoa”?
Usein he itse vaalivat tiukkoja elämäntapasääntöjä jotka perustuvat terveellisyyteen, eettisyyteen, ekologisuuteen, hiilijalanjälkeen, syöpävaarallisten tuotteiden välttämiseen ja ties mihin ”tutkittuun” ”tieteellisesti todistettuun”.
Monet juovat litratolkulla turhaan vettä koska uskovat sen puhdistavan elimistöään. Mikään tutkimus ei tue tällaista, no, ehkä niiden vesikauppiaiden omat tutkimukset.
Raivotaan ja solvataan, osoitetaan mieltä, uhriudutaan, häpäistään surutta kaikki toisin ajattelevat. Vain HE ovat oikeassa, siksi heillä on mielestään oikeus vaatia muita sulkemaan suunsa.
Näyttää siltä että uskovan rauhallinen ja hyväksyvä elämäntapa jo sinänsä osoittaa että oikeilla jäljillä ollaan. Rauhaa!
Tässä on aivan mahtava esimerkki uskovien "rauhassa elämisestä". Ensin rakennetaan täysin paikkansapitämätön, törkeä olkiukko keskustelukumppanista, sitten itketään kun tulee aggressiivisia vastauksia ja lopuksi toivotetaan tekopyhästi rauhaa :DDD.
Ja lisätäänpä vielä listaan valehtelu, koska aluksi tyyppi väittää olevansa ateisti eikä muista mittavan olkiukkonsa väsääämisen jälkeen enää jatkaa teeskentelyä :D. Että rauhaa vaan kaikille.
Heh, kyllä huvittaa tuo raivoaminen. En valehtele. Olen ateisti mutta arvostan uskovaisia. Saatan käydä kirkossakin koska koen sielä tunnelman hyväksi. Ateistiksi minut in kasvatettu, ei minulla olisi mitään uskokntuloakaan vastaan mutta kun vaan olen liian rationaalinen siihen. Ei edes elämänkriisiä, johon tarvitsisin pelastajaksi uskoa. Uskonto edustaa mielestäni ihmisen pyrkimystä hyvään, monelle todellisuus on liian julmaa ja toivotonta.
Mielenrauhaa! Oisko tuo sopivampi toivotus sitten jos rauha onkin vain joku uskisten salakielikoodi?
Vierailija kirjoitti:
Minulle on joskus käynyt niin, etten itse ole mitenkään kertonut uskostani kenellekään, mutta silti siitä on joku kysynyt. Esimerkiksi minulla on enkeliriipus kaulakorussa, niin siitä voi joku tulla kysymään olenko uskossa. Tai jos jollakin on vaikka daavidin tähti pinssi laukussa, niin siitäkin voi joku tulla kysymään uskosta.
Ja joihinkin uskontoihin kuuluvilla voi olla näkyvmpiä symboleja uskostaan, esim naisten huivit ja miesten parrat ja hatut.Ei omaa uskoaan välttämättä tarvitse mitenkään sanallisesti julistaa, kun joillakin se näkyy päälle päin.
Tällaisessa tilanteessa jotkut näkevät oikeudekseen tulla kertomaan kuinka hänen mielestään kaikki uskonnot on pelkkää satua ja että uskovainen on mielisairas.
En usko että sinulle on oikeasti käynyt noin. Että ihminen tulee kysymään pinssistäsi ja sen jälkeen sanoo sinulle että uskonnot ovat satuja ja olet mielisairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei häiritse kenenkään uskomiset niin kauan kuin pitävät sen omana tietonaan.
Usein vain uskovaisten tapana on kuuluttaa sitä uskoaan ja sen ihanuutta kahvitunnilla/keskustelupalstoilla/ joka paikassa ja siinä sivussa yrittää käännyttää niitä lähellä olevia pakanoita. Todella ärsyttävää ja rasittavaa. Parhaimpana esimerkkinä lienee Avan lauantaiaamun chat, jossa joku/muutama kiihkouskovainen pukkaa ruudun täydeltä raamatunlauseita ilmeisenä tarkoituksenaan juuri saada kaikki käännytetyiksi. Kun toiminta herättää ärtymyksen muissa, uskovainen lisää raamatunlauseiden viestitulvaa.
En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä miksi uskovaiset eivät vain nauti siitä uskostaan ja anna muiden uskoa/olla uskomatta omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua häiritsee usko Jumaliin ja muihin satuolentoihin siinä vaiheessa, kun aletaan toivottelemaan tavatessa ja lähtiessä siunausta tai herran rauhaa. Tai jos ihan arkitilanteissakin julistaa tuota uskoaan, parantumistaan jne.
Jokainen saa minun puolestani uskoa mihin haluaa, mutta pitäköön asian itsellään. Jos on aidosti hyvä ja varma olo itsensä ja uskomustensa kanssa, ei niitä tarvitse toisille julistaa.
Itse olen ateisiti. En tuputa omia käsityksiäni muille ja toivoisin muilta samaa.
Aijaa, silloin kun minä vielä olin ateisti niin ei haitannut, vaikka joku toivotti siunausta tai herran rauhaa tms. Mutta ehkä sitten vaan olin piilokristitty tai jotain ;)
Ja nyt saat hirveet hepulit jos joku toivottaa sulle allll ah -sisältöisiä asioita vai mitä? Tai yrittää saada oikeuden harjoittaa sitä uskontoa rauhanomaisesti.
Minua ei häiritse kenenkään usko niin kauan, kun sitä ei aleta minulle tuputtaa ja aleta arvostelemaan omaa tapaani elää. Voin arvostaa ja kunnioittaa toista, toisen tapaa elää ja hänen arvojaan, mutta samaa edellytän myös uskovaiselta minua kohtaan. Parhaimmillaan usko tuo varmasti mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä elämään.
Olen kasvanut uskovaisessa kodissa ja olen lapsena ollut paljon seurakunnan tapahtumissa mukana. Olin ns lapsenuskossa, mutta kun kasvoin ja aloin ajattelemaan itse, totesin elämänarvojeni olevan toisenlaisia.
Yritän kaikin tavoin vältää joutumasta keskustelemista fundamentalistiuskovaisen kanssa uskonnosta, edusti hän mitä uskontoa tahansa. Keskustelu on harvoin sellaisen ihmisen kanssa hedelmällistä, kun toisen mielipiteet eivät oikeasti kiinnosta, on vain halu käännyttää ja olla oikeassa.
T. Agnostikko
Jos usko on henkilökohtaista ja siitä saa uskova rauhaa & voimaa itselleen, ei minua kiinnosta pätkääkään. Uskokoon kukin mihin haluaa.
Ainoa ehto on se, että tämä usko ei saa sekoittua yhteiskunnan sekulääreihin arvoihin, eikä sitä tulisi esim. opettaa kouluissa. Kirkollisvero täytyisi lakkauttaa. Jos kirkko nyt keskenään on sitä mieltä, että esim. homoja ei saa vihkiä, niin mun puolesta ihan ok, kunhan valtio takaa että lain puitteissa heitä kohdellaan silti oikeudenmukaisesti. Tietty aika inhottavaa sellaisten homojen kannalta, jotka ovat uskossa, mutta silti.
Ongelmahan tässä onkin se, että uskovaiset ovat niin varmoja siitä, että ovat oikeassa, etteivät pysty erottamaan omaa uskoaan politiikasta & muusta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Tätä en tule koskaan hyväksymään, ja SEN vuoksi minua häiritsee tietyt uskovaiset. Niin kauan kun juttu on ihan oman pään sisäinen, niin uskokaa vaikka menninkäisiin tai Lentävään Spagettihirviöön.
T: Ateisti
Minulle ei ole väliä mihin kukakin uskoo. Se ei määritä pidänkö henkilöstä vai en. Muutos tulee siinä vaiheessa jos vastapuoli alkaa pakottamaan minut uskomaan tai olemaan samaa mieltä kuin he. Maailma ja myös uskon asiat ovat minulle kuin avoin kirja. Asiat voivat olla, tai olla olematta. Harvemmin uskon mihinkään ilman että siitä on 100% varma todiste. Uskon asiat ovat tälläinen asia. Mutta. Tämän sanottuani uskon myös oman kokemuksen tuomaan tietoon. En välttämättä usko Jumalaan yleisessä merkityksessä mutta en myöskään halua kieltää tämän olemassa oloa. Kokemuksen pohjalta, nimenomaan uskomattomien tapausten kohdalla, olen pohtinut josko täällä on kuitenkin olemassa jokin voima, jokin muu kuin tämä ”Jumala”, joka tarpeen tullessa saattaa auttaa. Tai sitten se on ollut vain hyvää omasta alitajunnasta lähtevää viisautta tai tuuria. Tai ehkäpä jonkin sorttista spiritismiä. Nämä ovat asioita joita olen elämäni aikana kokenut ja pohtinut. Siitä huolimatta en myöskään voi vielä 100% uskoa niihin, mutta kokemuksen ja niiden herättämien tunteiden pohjalta en myöskään voi samalla varmuudella kieltää niitä. Jotain se siitä huolimatta on. Mitä se on? Onko se Jumala vai jokin looginen alitajunnasta lähtenyt voima? Sitä en tiedä. Mutta jos jokin asia tekee jonkun onnelliseksi, miksi alkaa kieltämään sitä häneltä.
Vierailija kirjoitti:
Todella aggressiivisia vastauksia ateisteilta. Miksi ette pysty puhumaan uskosta kiihkottomasti ja asiallisesti? Miksi alatte aina solvata uskovia?
Koska ateisteja sisimmässään pelottaa, ja paljon, fiksuimmat heistä epäilevät omaa vakaumustaan.
Mutta vanha maalla asuva Irmeli-höppänä voi hyvin kysyä, miksi vieras kieltäytyy lihasta, koska kasvissyönti on sille täysin vieras ilmiö. Taustalla voi olla jopa epäilys siitä, että vieras on keksinyt jonkun tekosyyn välttyäkseen syömästä pahaa tai liian "maalaista" ruokaa. Viimeistään siinä vaiheessa Irmelille on kohteliasta selittää, että kyse on uskonnollisesta vakaumuksesta.
Pidätkömuuten uskonnollista vakaumusta niin henkilökohtaisena asiana, että kaikkien pitäisi välttää sen mainitsemista viimeiseen asti?