Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Jos voisin muuttaa elämässäni yhden asian, se olisi, etten ikinä olisi hankkinut diagnoosia”
05.08.2018 |
”Pitkän jahkailun jälkeen hain apua. Ihan hitonmoinen virhe. Jos voisin muuttaa elämässäni yhden asian, se olisi, etten ikinä olisi hankkinut diagnoosia ja kävellyt sisään terveyskeskuksen ovista.”
Näin kirjoitti 26-vuotias Veera, kun HS kysyi lukijoilta, ovatko he epäröineet avun hakemista mielenterveysongelmiinsa ja miten häiriöt ovat vaikuttaneet heidän kohteluunsa.
VALTAOSA yli 400 vastaajasta kuvailee Veeran tavoin, miten ongelmat ovat hankaloittaneet suhteita erityisesti työelämässä mutta myös terveydenhuollossa ja lähipiirissä. Osa vastaajista kertoo, että mielenterveysongelmat ovat johtaneet irtisanomisiin ja ketjutettujen määräaikaisuuksien katkeamiseen sekä heikentäneet heidän uskottavuuttaan terveydenhuollon asiantuntijoiden silmissä.
Kommentit (255)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos aikoo joskus hankkia lapsia, masennusdiagnoosi voi merkitä lasten huostaanottoa.
Oma mielenterveys on joka tapauksessa liian arvokas asia antaa kaikenmaailman puoskareiden käsiin.
Niin, ja jos on joskus saanut jonkun mt-diagnoosin, se roikkuu loppuiän kaikissa terveydenhoitojärjestelmän sisällä kirjoitettavissa lähetteissä.
Ei roiku missään lähetteissä, paitsi tietysti jos sairaus on ajankohtainen edelleen ja vaikuttaa näin hoitooon/määrättäviin lääkkeisiin ym.
Masennuksen takia ei automaattisesti huostaanoteta ketään. Minulla on vuosien takaisina diagnooseina masennus ja psykoosi ja olen ollut suljetulla hoidossa. Silloin kun sairaus oli akuutti,mukana oli lasu ja perhetyö. Loppui kun toivuin,mutta ketään ei huostaanottu.
Toki tämä tieto aina aika ajoin tulee esille terveydenhuollossa, mutta kun kerron mistä oli kyse silloin ja mikä tilanne on nyt,asia on ollut sillä selvä.
Toisen lapsenapsen saadessa olin toki siinä määrin "erityistarkkailussa",että mahdollisiin masennusoireisiin olisi reagoitu normaalia herkemmin. Mitään lasua ei asiasta tehty,koska olen nykyään terve ja täysin kykenevä lapsen hoitamaan.Lapsen huostaanotto pitäisi tehdä jo sen takia että kulutat noin paljon verorahoja. Täysin järjetöntä että yhteiskunta hyysää ihmistä ja varsinkin ihmistä joka hankkii lapsia.
Suomeen pitäisi saada lapsentekolupa. Jossa katsottaisiin taloudellinen kyky sekä fyysinen ja psyykkinen terveys lapsentekoon. Jos on mitään sairauksia lapsenteko kielletään.
Muista ottaa lääkkesi, sadisti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus parantuu ottamalla itseä niskasta kiinni.
Tämä.
Mulle on muutama vuosi sitten kirjattu diagnoosiksi määrittelemätön persoonallisuushäiriö ja masennus. Hain apua jatkuvaan väsymykseen ja masennukseksihan se laitettiin vaikka sanoin etten koe olevani masentunut vaan loputtoman väsynyt. No tadaa, muutama kuukausi myöhemmin hakeuduin työterveyshuoltoon alkaneen unettomuuden vuoksi ja yllättäen löytyi pahasti vinksallaan olevat kilpirauhasarvot! Sairastinkin autoimmuunia kilpirauhastulehdusta mikä aiheutti kilpirauhasen vajaatoiminnan ja oireet johtuivat siitä. Tarkemmissa testeissä löytyi vielä vasta-aineet basedonin tautiin eli ennen kilpparin tulehdusta olin sairastanut liikatoimintaa! Eli aikaisempi ahdistus, rauhattomuus jne oireet johtuivat kilpirauhasen liikatoiminnasta. Ja minua joskus vuosia sitten hoidettiin ahdistuneena ja masentuneena, jopa epäiltiin kaksisuuntaistamielialahäiriötä ja kaiken takana oli kilpirauhasongelmat! Joten kyllä harmittaa toistuvat masennus diagnoosit omakannssa, kun ovat aivan virheellistä tietoa. Ja todellakin joka kerta kun käyn valittamassa jotain fyysistä vaivaa lääkärissä niin aina vedotaan siihen olenko masentunut, enkä meinaa saada apua siihen fyysiseen sairauteen. Suomessa myös alilääkitään kilpirauhasen vajaatoimintaa milloin hyvä lääketasapaino ja hyvä olo voivat olla saavutettamattomissa ja vedotaan vaan että sullahan on masennus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän juuru perustuu sanonta "ei ole häpeä hakea apua". Näin sanotaan koska on nimenomaan häpeä hakea sitä apua. Kun apua hakee, sen jälkeen onkin toisen luokan kansalainen. Kun tyttäreni opiskeli niin kävi terapiassa. Sehän on nykyaikaa että käydään juttelemassa ammattiautajalle kun kengässä on kivi. Varoitin häntä että vaikuttaa urakehitykseen.
Mistä ne työnantajat muka saavat tietää, että tyttäresi kävi opiskeluaikoinaan terapiassa? Tyhmiä varoituksia sinulla. Olisit pitänyt ison leipäläpesi kiinni, kun tyttäresi koki terapiaa tarvitsevansa.
Nykyään omakannasta.
Työnantajalla ei ole lupaa mennä omakantaan (muuhun kuin omaansa).
Joillakin työpaikoilla työterveyslääkäri on osa talon organisaatiota.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä tulee tämä käsitys, että työnantajalla tai yhtään kenellekään olisi oikeutta nähdä ihmisen terveystietoja ja diagnooseja. Sinua hoitavat ammattilaisetkin saavat katsoa tietoja vain rajoitetusti. Lasten kanssa työskentelevien tulee toimittaa todiste siitä, ettei ole tehnyt lapsiin kohdistuvia rikoksia ja työhöntulotarkastuksessa saatetaan kysyä mielialasta, mutta sekin on sinun ja lääkärin välinen asia, joka ei kuulu työnantajalle. Jos tarvitsee mielenterveysongelmien takia sairaslomaa, työnantaja saattaa nähdä dg-koodin, mutta yleensä senkin voi sopia lääkärin kanssa siten, että koodi kirjoitetaan hienovaraisella syyllä.
Tämä ikuinen myytti "hullun papereista", jotka kaikki näkee, sais jo lakata olemasta.
Lääkäri kirjaa sairauslomatodistukseen diagnoosin sen mukaan mikä se on. Jos sinulla on masennus, kirjoitetaan sairausloman syyksi masennus. Ei nilkan murtuma tai flunssa.
Sairauslomatodistus voi, organisaatiosta riippuen, päätyä useammallekin henkilölle nähtäväksi. Esimerkiksi esimies, palkanlaskija... Jos on pidempi sairausloma ja siitä haetaan Kela-korvauksia, voi sl-todistus pyöriä sihteerin, hr-harjoittelijan jne. pöydällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mistä tulee tämä käsitys, että työnantajalla tai yhtään kenellekään olisi oikeutta nähdä ihmisen terveystietoja ja diagnooseja. Sinua hoitavat ammattilaisetkin saavat katsoa tietoja vain rajoitetusti. Lasten kanssa työskentelevien tulee toimittaa todiste siitä, ettei ole tehnyt lapsiin kohdistuvia rikoksia ja työhöntulotarkastuksessa saatetaan kysyä mielialasta, mutta sekin on sinun ja lääkärin välinen asia, joka ei kuulu työnantajalle. Jos tarvitsee mielenterveysongelmien takia sairaslomaa, työnantaja saattaa nähdä dg-koodin, mutta yleensä senkin voi sopia lääkärin kanssa siten, että koodi kirjoitetaan hienovaraisella syyllä.
Tämä ikuinen myytti "hullun papereista", jotka kaikki näkee, sais jo lakata olemasta.
Lääkäri kirjaa sairauslomatodistukseen diagnoosin sen mukaan mikä se on. Jos sinulla on masennus, kirjoitetaan sairausloman syyksi masennus. Ei nilkan murtuma tai flunssa.
Sairauslomatodistus voi, organisaatiosta riippuen, päätyä useammallekin henkilölle nähtäväksi. Esimerkiksi esimies, palkanlaskija... Jos on pidempi sairausloma ja siitä haetaan Kela-korvauksia, voi sl-todistus pyöriä sihteerin, hr-harjoittelijan jne. pöydällä...
Tietenkään ei kirjoiteta että nilkan murtuma, mutta hoitajana olen ollut useasti paikalla kun tällaisia leväperäisiä pieniä organisaatioita varten (joissa lappu pyörii kaikkien nähtävillä) kirjoitetaan jotain ympäripyöreää väsmyksestä, stressistä, kriisistä tai sopeutumishäiriöstä.
Tämä sairasloma-asia on kuitenkin vain pieni osa pointtiani, joka oli se, että työnantaja ei ole koskaan oikeutettu näkemään kenenkään terveystietoja eikä niistä tarvitse itse kenellekään mitään puhua. Ja tämäkin koskee työnantajaa, johon olet jo työsuhteessa. Esim. työhaastattelussa tai missään "taustatutkimuksessa" nämä asiat eivät paljastu, ellei kyse ole todella laittomista selvityksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos aikoo joskus hankkia lapsia, masennusdiagnoosi voi merkitä lasten huostaanottoa.
Oma mielenterveys on joka tapauksessa liian arvokas asia antaa kaikenmaailman puoskareiden käsiin.
Niin, ja jos on joskus saanut jonkun mt-diagnoosin, se roikkuu loppuiän kaikissa terveydenhoitojärjestelmän sisällä kirjoitettavissa lähetteissä.
Ei roiku missään lähetteissä, paitsi tietysti jos sairaus on ajankohtainen edelleen ja vaikuttaa näin hoitooon/määrättäviin lääkkeisiin ym.
Masennuksen takia ei automaattisesti huostaanoteta ketään. Minulla on vuosien takaisina diagnooseina masennus ja psykoosi ja olen ollut suljetulla hoidossa. Silloin kun sairaus oli akuutti,mukana oli lasu ja perhetyö. Loppui kun toivuin,mutta ketään ei huostaanottu.
Toki tämä tieto aina aika ajoin tulee esille terveydenhuollossa, mutta kun kerron mistä oli kyse silloin ja mikä tilanne on nyt,asia on ollut sillä selvä.
Toisen lapsenapsen saadessa olin toki siinä määrin "erityistarkkailussa",että mahdollisiin masennusoireisiin olisi reagoitu normaalia herkemmin. Mitään lasua ei asiasta tehty,koska olen nykyään terve ja täysin kykenevä lapsen hoitamaan.Lapsen huostaanotto pitäisi tehdä jo sen takia että kulutat noin paljon verorahoja. Täysin järjetöntä että yhteiskunta hyysää ihmistä ja varsinkin ihmistä joka hankkii lapsia.
Suomeen pitäisi saada lapsentekolupa. Jossa katsottaisiin taloudellinen kyky sekä fyysinen ja psyykkinen terveys lapsentekoon. Jos on mitään sairauksia lapsenteko kielletään.
Miten lapsenteko voitaisiin kieltää? Eihän ketään voi estää olemasta yhdynnässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkäpä tästä on hyötyä masentuneille, kun hoitoresursseja saattaa vapautua, kun ne keksityllä "masennuksella" festareille saikuttajat ja aktiivimallin pelossa "feikkimasennuksella" eläkettä hakevat saattavat jäädä pois viemästä paikkoja oikeasti masentuneilta
Jäi kyllä myös mietityttämään, miksi masentuneen pitää valita työkseen joku äärimmäisen stressaava uraohjus-ammatti. Ja sekin, kun Hesarin kommenteissa vaadittiin työpaikkoja toimimaan mielenterveyskuntoutuspaikkoina. Työpaikalla tehdään yleensä työtä ja siitä saadaan palkkaa, hoitoon mennään muualle tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle oli yllätys, miten hyvin terveyshistoria pääsee työantajan tietoon. Enpähän enää kannusta lähipiirissäni olevaa masentunutta ja ahdistunutta pätkätyöläistä hakemaan mielenterveyden apua viranomaisilta.
Kumpa sen voisikin itse valita että "hankkiiko diagnoosin."
Jos vaihtoehtona on vain itsemurha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli yllätys, miten hyvin terveyshistoria pääsee työantajan tietoon. Enpähän enää kannusta lähipiirissäni olevaa masentunutta ja ahdistunutta pätkätyöläistä hakemaan mielenterveyden apua viranomaisilta.
Eikö suomalainen voi hakeutua hoitoon myös toisessa EU-maassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nykyään käyvät terapiassa, paitsi köyhät joilla ei ole siihen varaa.
Niin tai fiksut jotka ovat sitä kokeilleet ja tajunneet moisen olevan täysin hyödytöntä.
Mä en olisi hengissä ilman terapiaa. Pointtihan terapiassa onkin se, että ei terapeutti ketään paranna. Siellä joutuu tekemään itse sen työn ja ennen kaikkea joutuu olemaan täysin rehellinen itselleen ja itsestään. Äärimmäisen harva siihen pystyy ja silloin "terapia on hyödytöntä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki nykyään käyvät terapiassa, paitsi köyhät joilla ei ole siihen varaa.
Niin tai fiksut jotka ovat sitä kokeilleet ja tajunneet moisen olevan täysin hyödytöntä.
Mä en olisi hengissä ilman terapiaa. Pointtihan terapiassa onkin se, että ei terapeutti ketään paranna. Siellä joutuu tekemään itse sen työn ja ennen kaikkea joutuu olemaan täysin rehellinen itselleen ja itsestään. Äärimmäisen harva siihen pystyy ja silloin "terapia on hyödytöntä".
Hyvä, että pääsit terapiaan ja siitä oli hyötyä. Totta, että terapiassa asiakas joutuu kohtaamaan rankkoja asioita ja tulemaan tietoisemmaksi itsestään. En ole kuitenkaan samaa mieltä kanssasi, että vain harva pystyy tähän. Tietenkin aina on ihmisiä, jotka eivät tee osuuttaan vaikeusten voittamiseksi. Uskon kuitenkin, että suurin osa ihmisistä yrittää vaikuttaa elämäänsä ja päästä eteenpäin.
Mihin perustat väitteesi? Miksi ajattelet psykoterapian hyödyttömyyden johtuvan siitä, ettei asiakas olisi tehnyt "töitä" ja ollut rehellinen itselleen ja itsestään? Tuskin tunnet kaikkia terapiassa kävijöitä henkilökohtaisesti.
Psykoterapian toimivuus on monen tekijän summa, eikä ole aina helppoa arvioida milloin se auttaa. Asiakkaan motivoituneisuuden lisäksi tärkeää on myös terapeutin ammattitaito. Sitä ei voi liikaa korostaa. Ei ole reilua arvostella ensimmäisenä asiakasta, jos syynä on huono terapeutti. Pitäisi olla enemmän kiinnostusta ihmisten kokemuksista ja järjestelmän toimivuudesta. Jos ihmisellä on ongelmia, joista ei yksin selviydy, oikeanlaisen avun saaminen on elintärkeää.
Sukuni on täynnä juuri tuollaisia ihmisiä, jotka eivät hoida päätään kuntoon. Arvostan kaikkia, jotka hakeutuvat hoidon piiriin ja tekevät ongelmilleen jotain. Teenhän niin itsekin.