Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Jos voisin muuttaa elämässäni yhden asian, se olisi, etten ikinä olisi hankkinut diagnoosia”
05.08.2018 |
”Pitkän jahkailun jälkeen hain apua. Ihan hitonmoinen virhe. Jos voisin muuttaa elämässäni yhden asian, se olisi, etten ikinä olisi hankkinut diagnoosia ja kävellyt sisään terveyskeskuksen ovista.”
Näin kirjoitti 26-vuotias Veera, kun HS kysyi lukijoilta, ovatko he epäröineet avun hakemista mielenterveysongelmiinsa ja miten häiriöt ovat vaikuttaneet heidän kohteluunsa.
VALTAOSA yli 400 vastaajasta kuvailee Veeran tavoin, miten ongelmat ovat hankaloittaneet suhteita erityisesti työelämässä mutta myös terveydenhuollossa ja lähipiirissä. Osa vastaajista kertoo, että mielenterveysongelmat ovat johtaneet irtisanomisiin ja ketjutettujen määräaikaisuuksien katkeamiseen sekä heikentäneet heidän uskottavuuttaan terveydenhuollon asiantuntijoiden silmissä.
Kommentit (255)
HSEn adonis kirjoitti:
Laittaa kanta.fistä niitä kieltoja ja samat kiellot lääkärikeskuksessa niin mistäs niitä tietäisi ellei itse kerro?
Olen laittanut mutta kai ne diagnoosit näkyy vaikka kieltäisikin muut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lentäjäksi et pääse jos oot asioinut mielenterveyden takia lääkärillä, psykologilla.
Ai ei vai, olihan se German Wings lentäjä käynyt terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Lentäjäksi et pääse jos oot asioinut mielenterveyden takia lääkärillä, psykologilla.
Hyvä niin.
Älkää silti hyvät ihmiset jättäkö hoitoon menemistä!
70-luvun lopussa sivarina kävi tuuri ja seukkailin naispsykiatrin kanssa. Tämä donna varoitti minua koskaan käyttämästä mielenterveyspalveluita, koska siitä jää ikuinen leima ja merkintä. Hyvin on pärjäilty vaikka jonkun sortin hullu olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terve neurootikko kirjoitti:
70-luvun lopussa sivarina kävi tuuri ja seukkailin naispsykiatrin kanssa. Tämä donna varoitti minua koskaan käyttämästä mielenterveyspalveluita, koska siitä jää ikuinen leima ja merkintä. Hyvin on pärjäilty vaikka jonkun sortin hullu olenkin.
Haloo! 70-luvulla suhtautuminen moekebteru ongelmiin oli jotain ihan muuta kuin nykyisin, samoin hoitokin. Hae nyt apua itsellesi, niin voit lopettaa täällä sekoilun.
En yhtään ihmettele, jos diagnoosista on tullut monelle ongelmia. Kyllähän sen tästäkin keskustelusta näkee, että osalla ihmisistä ei ole mitään käsitystä siitä, mistä masennuksessa on kyse - luullaan, että se on jo äärimmäistä hulluutta, joka näkyy selvästi päällepäin ja tekee ihmisestä joka tavalla täysin kykenemättömän vaikkapa työntekijäksi, kumppaniksi tai vanhemmaksi. Todellisuudessa masennusta on montaa sorttia ja hyvällä hoidolla yllättävän moni voi lopulta elää suhteellisen normaalia elämää jo siinä vaiheessa kun masennus ja vielä jossain määrin päällä. Itse asiassa lievemmissä tapauksissa pitkiä sairauslomia ei edes suositella. Monista tuntemistani masentuneista ei ikinä arvaisi - olen ollut todella yllättynyt, kun he ovat alkaneet puhua asiasta.
Joku sanoikin, että todennäköisesti suurin osa ihmisistä kärsii mielenterveysongelmista jossain vaiheessa elämäänsä. Uskon samoin. Käsittääkseni oikean masennusdiagnoosin jossain vaiheessa elämäänsä saa noin 25 % ihmisistä. Siihen sitten päälle ne masentuneet jotka eivät syystä tai toisesta hakeudu hoitoon plus tietysti muut diagnoosit - veikkaan, että määrä on aika suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnantajalla voi olla joku tuttu joka pääsee tarkistamaan tiedot työnsä puolesta.
Luuleeko oikeasti noin moni alapeukuttaja etteikö tuollaista muka tapahdu?,jatuvasti jää hoitajia ja muuta henkilökuntaa kiinni muiden tietojen luvatta katsomisesta
Hoitamaton sairaus vaikuttaa uraan ja heikentää työkykyäsi, ei hoidettu. Luulisi työnantajien arvostan hoidettua sairautta - olipa se mikä tahansa. Hoitamaton sairaus on kävelevä aikapommi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös vakuutuksen saaminen tulee hankalemmaksi mt-taustalla.. henkivakuutusta ei välttämättä tipu kovin helpolla..siinä sitten miettiä esim omakotitalon ostamista kun ei vakuutusta saa. Jos toinen kuolee niin lirissä on toinen puoliso velkojen kanssa. Näin se vaan menee.
MIten kauan aikaisemmin cipraplex pitää lopettaa ettei näy työpaikan huumeseulassa? tietääkö kukaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut työterveydessä biposta ja ei se minnekään ole vuotanut. On saanut näppärästi lääkkeet uusittua sähköpostilla vain. Muistaakseni työterveydestä työnantaja saa vain lyhyen yhteenvedon työkyvystä. Jos on mt-ongelmat hallinnassa, niin kyllä siitä tulee rasti ruutuun ”työkykyinen”.
Tämä oli helpotus kuulla. Olen huolestuneena lukenut tätä ketjua, kun oman lapsen seurustelukumppani on juuri saanut bipo-diagnoosin ja ollut pari viikkoa suljetulla osastolla, sairaslomaa taisi yhteensä tulla melkein 2kk. Oma lapsi puolestaan on masentunut ja kertoi siitä esimiehelleenkin, sopivat yhdessä hieman lyhyemmästä työpäivästä (kesätyö). Tässä on ollut sulattelemista kun vielä keväällä kaikki näytti olevan niin hyvin ja tulevaisuus näytti valoisalta. Nyt pelottaa jo, miten opinnot mahtavat sujua ja sitten vielä tuo työnantajien suhtautuminen.
terve neurootikko kirjoitti:
70-luvun lopussa sivarina kävi tuuri ja seukkailin naispsykiatrin kanssa. Tämä donna varoitti minua koskaan käyttämästä mielenterveyspalveluita, koska siitä jää ikuinen leima ja merkintä. Hyvin on pärjäilty vaikka jonkun sortin hullu olenkin.
Kertoo paljon psykitren persoonallisuudesta että tietävät että se on haitallista mutta silti harjoittavat sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on mielenkiintoista, olen terveydenhuollossa töissä ja olen huomannut että yli puolella 18-24 vuotiaista on jonkinasteinen masennus diagnosoitu. Itse ole siis töissä somaattisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
MIten kauan aikaisemmin cipraplex pitää lopettaa ettei näy työpaikan huumeseulassa? tietääkö kukaan ?
Ei se ole "huume" eikä se näy. Sinulla on resepti muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista, olen terveydenhuollossa töissä ja olen huomannut että yli puolella 18-24 vuotiaista on jonkinasteinen masennus diagnosoitu. Itse ole siis töissä somaattisella puolella.
Mistä ihmeestä tämä voi johtua? Ovatko yhteiskunnan vaatimukset ja paineet niin kovat, että nuoret eivät kestä? Eikö tuossa iässä vielä nuorilla pitäisi olla luja usko tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin, kun tuntuu että koko maailma on avoin ja voi tehdä mitä vain?
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tämä voi vaikuttaa ihmisen uskottavuuteen terveydenhuollon asiantuntijoiden(=lääkärien) silmissä?
Osoittaa todellisen asiantuntijuuden puutteen.
Ei Cipralex ole mikään huume, voi hyvää päivää sentään. Huumeiksi luokitellaan huume5b testauksessa esim bentsodiatsepiinit mutta niitäkin sää käyttää lääkärin määräyksestä ja se tulee mainita kun menee huumausainetestaukseen.
Ihmiset on ihan pihalla tästä aiheesta.
Masennus ja ahdistuneisuus ovat erittän yleisiä sairauksia joihin sairastuvat myös itse lääkärit, psykologit, hoitajat jne. Eivät ne ole mikään merkki hulluudesta. Asia erikseen on psykoosi, skitsofrenia jne.
Työterveyshuolto ei saa luvatta katsoa mitään tietoja Kanta arkistosta ja mitkään terveydentila asiat eivät todellakaan kuulu työnantajalle.
Minusta tämän keskustelin sisältö on erittäin surullista luettavaa. Toivottavasti kukaan ei jätä hakeutumatta hoitoon kun on lukenut tätä keskustelua. Masennus on yleinen sairaus ja hoidettavissa eikä se ole mikään mörkö jota tarvitsee hävetä ja peitellä.
Järki käteen kirjoitti:
Ei Cipralex ole mikään huume, voi hyvää päivää sentään. Huumeiksi luokitellaan huume5b testauksessa esim bentsodiatsepiinit mutta niitäkin sää käyttää lääkärin määräyksestä ja se tulee mainita kun menee huumausainetestaukseen.
Ihmiset on ihan pihalla tästä aiheesta.
Masennus ja ahdistuneisuus ovat erittän yleisiä sairauksia joihin sairastuvat myös itse lääkärit, psykologit, hoitajat jne. Eivät ne ole mikään merkki hulluudesta. Asia erikseen on psykoosi, skitsofrenia jne.
Työterveyshuolto ei saa luvatta katsoa mitään tietoja Kanta arkistosta ja mitkään terveydentila asiat eivät todellakaan kuulu työnantajalle.
Minusta tämän keskustelin sisältö on erittäin surullista luettavaa. Toivottavasti kukaan ei jätä hakeutumatta hoitoon kun on lukenut tätä keskustelua. Masennus on yleinen sairaus ja hoidettavissa eikä se ole mikään mörkö jota tarvitsee hävetä ja peitellä.
Juuri näin! Tämä keskustelu on aivan absurdilta tuntuva. Luin tätä eilen töissä tauolla (joita pidin muuten yhden pikaisen 14,5h työpäivän aikana). Hoidin eilen päivystyksessä kymmeniä potilaita, syitä laidasta laitaan, ikähaitari suuri. Ehkä 1/3 osalla vilahti joku psyk. puolen diagnoosi tai niihin vaivoihin käytetty lääkitys. Mikäli potilaan vaiva ei suoraan koske näitä sairauksia, en noteeraa sitä mitenkään. En myöskään ole huomannut kollegoiden toiminnassa mitään vastaavaa väärinkäytöstä.
Ja olen itse sairastanut masennusta lievästä vaikeaan, yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötö, paniikkihäiriötä ja syömishäiriötä. Yli puolet elämästäni olen ollut tältä osin ”sairas”. Kuitenkin olen opiskellut lääkäriksi ja työskentelen lääkärinä. Ei taustani kenellekään tule julki, ellen siitä itse avaudu. Potilastietoni ovat salaisia.
Ja vielä, älkää hyvät ihmiset uskoko näitä salaliittoteorioita ja salatko Kanta-tietoja. Se hankaloittaa terveydenhoidon ammattilaisten työtä todella paljon. Luuletteko te ihan oikeasti, että jos vaikka tulette päivystykseen infektion tai loukkaantumisen takia, ketään kiinnostaa masennustausta ja psykiatrisen puolen käynnit. Mutta se, että teillä on vaikka diabetes tai joku muu krooninen fyysisen puolen sairaus voi olla tärkeää infoa. Aina potilas ei kykene itse kertomaan tärkeitä potilastietojaan, varsinkaan kun ikää on enemmän.
Ihmettelen kanssa tätä, että mistä ne hankaluudet johtuvat. Itse en ole tällaista hankaluutta kokenut. Paremminkin lääkäritkin aina olettavat että ole töissä jne.
T: vuosia työkyvyttömänä ja nyt pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä psyykkisten vaivojen vuoksi