Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Jos voisin muuttaa elämässäni yhden asian, se olisi, etten ikinä olisi hankkinut diagnoosia”
05.08.2018 |
”Pitkän jahkailun jälkeen hain apua. Ihan hitonmoinen virhe. Jos voisin muuttaa elämässäni yhden asian, se olisi, etten ikinä olisi hankkinut diagnoosia ja kävellyt sisään terveyskeskuksen ovista.”
Näin kirjoitti 26-vuotias Veera, kun HS kysyi lukijoilta, ovatko he epäröineet avun hakemista mielenterveysongelmiinsa ja miten häiriöt ovat vaikuttaneet heidän kohteluunsa.
VALTAOSA yli 400 vastaajasta kuvailee Veeran tavoin, miten ongelmat ovat hankaloittaneet suhteita erityisesti työelämässä mutta myös terveydenhuollossa ja lähipiirissä. Osa vastaajista kertoo, että mielenterveysongelmat ovat johtaneet irtisanomisiin ja ketjutettujen määräaikaisuuksien katkeamiseen sekä heikentäneet heidän uskottavuuttaan terveydenhuollon asiantuntijoiden silmissä.
Kommentit (255)
Järki käteen kirjoitti:
Ei Cipralex ole mikään huume, voi hyvää päivää sentään. Huumeiksi luokitellaan huume5b testauksessa esim bentsodiatsepiinit mutta niitäkin sää käyttää lääkärin määräyksestä ja se tulee mainita kun menee huumausainetestaukseen.
Ihmiset on ihan pihalla tästä aiheesta.
Masennus ja ahdistuneisuus ovat erittän yleisiä sairauksia joihin sairastuvat myös itse lääkärit, psykologit, hoitajat jne. Eivät ne ole mikään merkki hulluudesta. Asia erikseen on psykoosi, skitsofrenia jne.
Työterveyshuolto ei saa luvatta katsoa mitään tietoja Kanta arkistosta ja mitkään terveydentila asiat eivät todellakaan kuulu työnantajalle.
Minusta tämän keskustelin sisältö on erittäin surullista luettavaa. Toivottavasti kukaan ei jätä hakeutumatta hoitoon kun on lukenut tätä keskustelua. Masennus on yleinen sairaus ja hoidettavissa eikä se ole mikään mörkö jota tarvitsee hävetä ja peitellä.
Moni katukaupassa myytävä tuote on ollut lääkkeenä tai on edelleen. Ei Cipralex mitenkään eroa huumeista, sen vaikutusmekanismi on aivan samanlainen kuin monilla huumeilla. Kuten SSRIt, myös esim. kokaiinin estää serotoniinin takaisinottoa ja täten muokkaa ihmisen fiiliksiä. Bentsot ovat suosittua kamaa narkkarien keskuudessa, vuosikymmen sitten olivat vaarattomia lääkkeitä, jotka eivät tutkimusten mukaan missään nimessä aiheuta riippuvuutta. Ja kuten huumeet, SSRit eivät hoida mitään typerää vajetta, koska sellaista ei masennuspotilailla tunnetusti ole. Jos esim. tryptofaani poistetaan täysin terveiden koehenkilöiden ruokavaliosta, eivät he siitä masennu. Kyse ei ole lääketieteellisesti validista häiriöstä, kyse on lääkärien toiveunista. Ja koska hoito pohjautuu toiveunille ja markkinoinnille, lääkitys on erittäin karkea ja tehoton hoito masennukseen. Lääkkeet heikentävät myös näiden niin kutsuttujen hullujen toimintakykyä niin radikaalisti, että voisin kutsua tätä ”hoitoa” ihmisoikeusrikokseksi. Remissio on näiden puoskareiden mielestä sitä, että kuola valuu rinnuksille, miehille kasvaa tissit, ihminen lihoo 20kg, tulee pakkoliikkeitä, eikä tee mieli enää ajatella eikä tuntea. Ei ihme, että lääkkeen lopettaneelle hulluilla on joidenkin tutkimusten mukaan jopa korkeampi työllisyys kuin työikäiseltä väestöllä keskimäärin, mutta lääkityillä surkea. Psykiatrisessa hoidossa on kyse narkkarien tuottamisesta veronmaksajien rahoilla. Siksikin sitä kannattaa välttää, ihan oman terveytensä vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Järki käteen kirjoitti:
Ei Cipralex ole mikään huume, voi hyvää päivää sentään. Huumeiksi luokitellaan huume5b testauksessa esim bentsodiatsepiinit mutta niitäkin sää käyttää lääkärin määräyksestä ja se tulee mainita kun menee huumausainetestaukseen.
Ihmiset on ihan pihalla tästä aiheesta.
Masennus ja ahdistuneisuus ovat erittän yleisiä sairauksia joihin sairastuvat myös itse lääkärit, psykologit, hoitajat jne. Eivät ne ole mikään merkki hulluudesta. Asia erikseen on psykoosi, skitsofrenia jne.
Työterveyshuolto ei saa luvatta katsoa mitään tietoja Kanta arkistosta ja mitkään terveydentila asiat eivät todellakaan kuulu työnantajalle.
Minusta tämän keskustelin sisältö on erittäin surullista luettavaa. Toivottavasti kukaan ei jätä hakeutumatta hoitoon kun on lukenut tätä keskustelua. Masennus on yleinen sairaus ja hoidettavissa eikä se ole mikään mörkö jota tarvitsee hävetä ja peitellä.Moni katukaupassa myytävä tuote on ollut lääkkeenä tai on edelleen. Ei Cipralex mitenkään eroa huumeista, sen vaikutusmekanismi on aivan samanlainen kuin monilla huumeilla. Kuten SSRIt, myös esim. kokaiinin estää serotoniinin takaisinottoa ja täten muokkaa ihmisen fiiliksiä. Bentsot ovat suosittua kamaa narkkarien keskuudessa, vuosikymmen sitten olivat vaarattomia lääkkeitä, jotka eivät tutkimusten mukaan missään nimessä aiheuta riippuvuutta. Ja kuten huumeet, SSRit eivät hoida mitään typerää vajetta, koska sellaista ei masennuspotilailla tunnetusti ole. Jos esim. tryptofaani poistetaan täysin terveiden koehenkilöiden ruokavaliosta, eivät he siitä masennu. Kyse ei ole lääketieteellisesti validista häiriöstä, kyse on lääkärien toiveunista. Ja koska hoito pohjautuu toiveunille ja markkinoinnille, lääkitys on erittäin karkea ja tehoton hoito masennukseen. Lääkkeet heikentävät myös näiden niin kutsuttujen hullujen toimintakykyä niin radikaalisti, että voisin kutsua tätä ”hoitoa” ihmisoikeusrikokseksi. Remissio on näiden puoskareiden mielestä sitä, että kuola valuu rinnuksille, miehille kasvaa tissit, ihminen lihoo 20kg, tulee pakkoliikkeitä, eikä tee mieli enää ajatella eikä tuntea. Ei ihme, että lääkkeen lopettaneelle hulluilla on joidenkin tutkimusten mukaan jopa korkeampi työllisyys kuin työikäiseltä väestöllä keskimäärin, mutta lääkityillä surkea. Psykiatrisessa hoidossa on kyse narkkarien tuottamisesta veronmaksajien rahoilla. Siksikin sitä kannattaa välttää, ihan oman terveytensä vuoksi.
Kantaisiko sun kuitenkin hakeutua hoitoon, sen verran absurdi kirjoitus. Ssri lääkkeet huume, no hoh hoijaa.
Eli lähes 500 000 suomalaista on huumeissa koko ajan vai?
Veera on väärässä. Diagnoosi kannattaa hankkia, jotta saa asianmukaista hoitoa ja oikeutettu esimerkiksi Kelan tukemaan terapiaan. MUTTA siitä diagnoosista kannattaa pitää suu supussa, varsinkin työtä hakiessa.
No minä en elä elämääni työelämää varten, joten en kärsinyt vapaaehtoisesti vaan hain apua. Työnantajat on luusereita jos sen takia syrjii. Omaa elämää pitää arvostaa sen verran. Ilman sitä apua en olisi enää tässä, joten v*tut minä p*skoista työnantajista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista, olen terveydenhuollossa töissä ja olen huomannut että yli puolella 18-24 vuotiaista on jonkinasteinen masennus diagnosoitu. Itse ole siis töissä somaattisella puolella.
Mistä ihmeestä tämä voi johtua? Ovatko yhteiskunnan vaatimukset ja paineet niin kovat, että nuoret eivät kestä? Eikö tuossa iässä vielä nuorilla pitäisi olla luja usko tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin, kun tuntuu että koko maailma on avoin ja voi tehdä mitä vain?
Eikö se ole juuri nuoruudessa niin, että jokainen pitää itseään maailman rumimpana ja lahjattomimpana yksilönä, josta ei ole mihinkään. Kun aikaa kuluu, niin huomaa etteivät toisetkaan niin erinomaisia ole, ja itseluottamus kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä, älkää hyvät ihmiset uskoko näitä salaliittoteorioita ja salatko Kanta-tietoja. Se hankaloittaa terveydenhoidon ammattilaisten työtä todella paljon. Luuletteko te ihan oikeasti, että jos vaikka tulette päivystykseen infektion tai loukkaantumisen takia, ketään kiinnostaa masennustausta ja psykiatrisen puolen käynnit. Mutta se, että teillä on vaikka diabetes tai joku muu krooninen fyysisen puolen sairaus voi olla tärkeää infoa. Aina potilas ei kykene itse kertomaan tärkeitä potilastietojaan, varsinkaan kun ikää on enemmän.[/quote]
Niinhän minäkin luulin. Kolonoskopiasta kirjoitettu kertomus alkoi räväkästi xx v. nainen, jolla depressio...
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtautuisit hänen tehdessään itsemurhan jäätyään ilman hoitoa? Ura kärsii siitäkin.
Pakko oikeaista tämä harha:
- lähes 100% itsarin tehneistä on omannnut mt-diagnoosin ennestään. Diagnoosin tekeminen siis lisää riskiä itsemurhaan, eikä missään tapauksessa vähennä sitä. Toinen näkökulma on tietysti se, että hoito ei toimi. Sitä puoltaa myös se näkemys, että akateemisista eniten itsemurhiin päätyy lääkärit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veera on väärässä. Diagnoosi kannattaa hankkia, jotta saa asianmukaista hoitoa ja oikeutettu esimerkiksi Kelan tukemaan terapiaan. MUTTA siitä diagnoosista kannattaa pitää suu supussa, varsinkin työtä hakiessa.
Eli diagnoosi kannattaa hakea TUKIEN takia, ei parantuakseen. Tämä myös johtaa siihen, että kannattaa sitten elellä niillä tuilla loppuelämänsä, koska diagnoosi haittaa muiden tulojen hankkimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tämä voi vaikuttaa ihmisen uskottavuuteen terveydenhuollon asiantuntijoiden(=lääkärien) silmissä?
Itselläni ainakin siten, että jos haen apua johonkin fyysiseen vaivaan, niin aina kaivellaan jotain mielenterveysjuttuja ja muistutetaan hakemaan apua myös tähän puoleen. Jotkut eivät saa ehkä fyysisiin vaivoihin ollenkaan apua, koska niitä epäillään psyykkisiksi kuitenkin.
Sitä en ymmärrä, mistä työnantaja saisi tietää diagnooseista, jos niistä ei itse kerro.
Työnantajalle tulee laskut yksityiseltä työterveysasemalta ja niissä on kävijän tieto. Työnantajan tulee pystyä varmistamaan, että laskut ovat oikein. Muutenhan sieltä voisi tulla mitä tahansa laskuja. Tulee eriteltynä esim. työpsykologia jne. Käynnin syy on myös kirjattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus parantuu ottamalla itseä niskasta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järki käteen kirjoitti:
Ei Cipralex ole mikään huume, voi hyvää päivää sentään. Huumeiksi luokitellaan huume5b testauksessa esim bentsodiatsepiinit mutta niitäkin sää käyttää lääkärin määräyksestä ja se tulee mainita kun menee huumausainetestaukseen.
Ihmiset on ihan pihalla tästä aiheesta.
Masennus ja ahdistuneisuus ovat erittän yleisiä sairauksia joihin sairastuvat myös itse lääkärit, psykologit, hoitajat jne. Eivät ne ole mikään merkki hulluudesta. Asia erikseen on psykoosi, skitsofrenia jne.
Työterveyshuolto ei saa luvatta katsoa mitään tietoja Kanta arkistosta ja mitkään terveydentila asiat eivät todellakaan kuulu työnantajalle.
Minusta tämän keskustelin sisältö on erittäin surullista luettavaa. Toivottavasti kukaan ei jätä hakeutumatta hoitoon kun on lukenut tätä keskustelua. Masennus on yleinen sairaus ja hoidettavissa eikä se ole mikään mörkö jota tarvitsee hävetä ja peitellä.Moni katukaupassa myytävä tuote on ollut lääkkeenä tai on edelleen. Ei Cipralex mitenkään eroa huumeista, sen vaikutusmekanismi on aivan samanlainen kuin monilla huumeilla. Kuten SSRIt, myös esim. kokaiinin estää serotoniinin takaisinottoa ja täten muokkaa ihmisen fiiliksiä. Bentsot ovat suosittua kamaa narkkarien keskuudessa, vuosikymmen sitten olivat vaarattomia lääkkeitä, jotka eivät tutkimusten mukaan missään nimessä aiheuta riippuvuutta. Ja kuten huumeet, SSRit eivät hoida mitään typerää vajetta, koska sellaista ei masennuspotilailla tunnetusti ole. Jos esim. tryptofaani poistetaan täysin terveiden koehenkilöiden ruokavaliosta, eivät he siitä masennu. Kyse ei ole lääketieteellisesti validista häiriöstä, kyse on lääkärien toiveunista. Ja koska hoito pohjautuu toiveunille ja markkinoinnille, lääkitys on erittäin karkea ja tehoton hoito masennukseen. Lääkkeet heikentävät myös näiden niin kutsuttujen hullujen toimintakykyä niin radikaalisti, että voisin kutsua tätä ”hoitoa” ihmisoikeusrikokseksi. Remissio on näiden puoskareiden mielestä sitä, että kuola valuu rinnuksille, miehille kasvaa tissit, ihminen lihoo 20kg, tulee pakkoliikkeitä, eikä tee mieli enää ajatella eikä tuntea. Ei ihme, että lääkkeen lopettaneelle hulluilla on joidenkin tutkimusten mukaan jopa korkeampi työllisyys kuin työikäiseltä väestöllä keskimäärin, mutta lääkityillä surkea. Psykiatrisessa hoidossa on kyse narkkarien tuottamisesta veronmaksajien rahoilla. Siksikin sitä kannattaa välttää, ihan oman terveytensä vuoksi.
Kantaisiko sun kuitenkin hakeutua hoitoon, sen verran absurdi kirjoitus. Ssri lääkkeet huume, no hoh hoijaa.
Eli lähes 500 000 suomalaista on huumeissa koko ajan vai?
Ei ollut absurdi kirjoitus. Et ymmärrä mitä sana absurdi tarkoittaa, vaan sinusta se kuulosti hienolta sanalta ja kopioit sen tuolta ylemmästä ilm. terveyskeskuslääkärin viestistä.
Tuo kirjoitus mitä vastaan argumentoit väärin, oli erittäin asiallinen ja paikkansa pitävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut kohtelee äärimmäisen hyvin, jotkut äärimmäisen huonosti. Tarkoitan esim. lääkäreitä, heissäkin on moneksi.
Mä täytin bdi-testin täysin valheellisesti ihan vain siksi, ettei sen perusteella voi diagnosoida masennusta, koska ks.diagnoosi vaikeuttaisi entisestään avunsaamista kroonisissa kivuissa. Etenkin kun psykiatri rupes selittämään että "kun sä et noihin masenuslääkkeisiin suostu, niin ei sulla sillon mitään kipuja ole." Noh, ks.lääkärin sanoille mä en anna minkäänlaista painoarvoo, se kun ei mistään asiasta tiedä, ni se on h*lvetin hyvä yrittää päteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan ole laskuerittelyssä käynnin syytä. Sehän olisi ihan laitonta. Vaitiolovelvollisuutta ei rikota.
No hyvä on, käytetään sitten sanaa järjenvastainen.
Järki käteen kirjoitti:
Ei Cipralex ole mikään huume, voi hyvää päivää sentään. Huumeiksi luokitellaan huume5b testauksessa esim bentsodiatsepiinit mutta niitäkin sää käyttää lääkärin määräyksestä ja se tulee mainita kun menee huumausainetestaukseen.
Ihmiset on ihan pihalla tästä aiheesta.
Masennus ja ahdistuneisuus ovat erittän yleisiä sairauksia joihin sairastuvat myös itse lääkärit, psykologit, hoitajat jne. Eivät ne ole mikään merkki hulluudesta. Asia erikseen on psykoosi, skitsofrenia jne.
Työterveyshuolto ei saa luvatta katsoa mitään tietoja Kanta arkistosta ja mitkään terveydentila asiat eivät todellakaan kuulu työnantajalle.
Minusta tämän keskustelin sisältö on erittäin surullista luettavaa. Toivottavasti kukaan ei jätä hakeutumatta hoitoon kun on lukenut tätä keskustelua. Masennus on yleinen sairaus ja hoidettavissa eikä se ole mikään mörkö jota tarvitsee hävetä ja peitellä.
Hyvä kirjoitus. Itse olen kärsinyt ahdistuneisuudesta vuosikymmenet, lääkkeiden avulla mennään, mutta mennään kuitenkin, ja leuka pystyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän juuru perustuu sanonta "ei ole häpeä hakea apua". Näin sanotaan koska on nimenomaan häpeä hakea sitä apua. Kun apua hakee, sen jälkeen onkin toisen luokan kansalainen. Kun tyttäreni opiskeli niin kävi terapiassa. Sehän on nykyaikaa että käydään juttelemassa ammattiautajalle kun kengässä on kivi. Varoitin häntä että vaikuttaa urakehitykseen.
Mistä ne työnantajat muka saavat tietää, että tyttäresi kävi opiskeluaikoinaan terapiassa? Tyhmiä varoituksia sinulla. Olisit pitänyt ison leipäläpesi kiinni, kun tyttäresi koki terapiaa tarvitsevansa.
Nykyään omakannasta.
Työnantajalla ei ole lupaa mennä omakantaan (muuhun kuin omaansa).
Paitsi kun työterveyslääkäri tarkastaa tietosi.
Tai kuka tahansa vastaanottovirkailija.
Tai joku siinä yrityksessä, joka tuottaa tota palvelua, ei jää edes jälkeä silloin. Omakanta ei ole koskaan ollut turvallinen. Edes suunnittelupöydällä, saatikka sitten käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Järki käteen kirjoitti:
Ei Cipralex ole mikään huume, voi hyvää päivää sentään. Huumeiksi luokitellaan huume5b testauksessa esim bentsodiatsepiinit mutta niitäkin sää käyttää lääkärin määräyksestä ja se tulee mainita kun menee huumausainetestaukseen.
Ihmiset on ihan pihalla tästä aiheesta.
Masennus ja ahdistuneisuus ovat erittän yleisiä sairauksia joihin sairastuvat myös itse lääkärit, psykologit, hoitajat jne. Eivät ne ole mikään merkki hulluudesta. Asia erikseen on psykoosi, skitsofrenia jne.
Työterveyshuolto ei saa luvatta katsoa mitään tietoja Kanta arkistosta ja mitkään terveydentila asiat eivät todellakaan kuulu työnantajalle.
Minusta tämän keskustelin sisältö on erittäin surullista luettavaa. Toivottavasti kukaan ei jätä hakeutumatta hoitoon kun on lukenut tätä keskustelua. Masennus on yleinen sairaus ja hoidettavissa eikä se ole mikään mörkö jota tarvitsee hävetä ja peitellä.Hyvä kirjoitus. Itse olen kärsinyt ahdistuneisuudesta vuosikymmenet, lääkkeiden avulla mennään, mutta mennään kuitenkin, ja leuka pystyssä.
... kunnes lääkkeiden haitat vievät loputkin terveydestä. Pitkittäistutkimuksissa lääkitys on liitetty huonompaan hoitotulokseen. Eli kannattaa etsiä keinoja lääkkeistä poispääsemiseksi.
Tuo jutussa haastateltu "Veera" tässä hei. Tulin ihan mielenkiinnosta katsomaan, onko juttu päätynyt tänne palstalle riepoteltavaksi. Näköjään kyllä.
Juttuun suostuessani mietin, kannattaako se ja paljon on minua ja lehteä haukuttu siitä, että annamme liian negatiivisen kuvan masennuksesta ja voimme säikyttää jonkun niin, ettei tämä haekaan apua. Mielestäni juttu oli tärkeä tehdä, jotta voidaan tuoda esiin sitä, miten mt-diagnoosi vaikuttaa vielä vuosien jälkeenkin ja miten ennakkoluuloisesti porukka suhtautuu meihinkin, joilla ei vuosiin ole ollut oireita.
Omat kokemukseni hoidosta ovat negatiiviset. Kynnys hakea apua oli korkea. Minua lopulta palloteltiin vain lääkäriltä ja hoitajalta toiselle. Oli vaikea muodostaa luottamusta, kun tulikin yllättäen ilmoitus, että ensi viikolla uusi lääkäri. En kokenut olevani perillä hoidostani. Lääkkeistä tuli sivuvaikutuksia. Valitin näistä ja ehdotin annostuksen tai lääkkeen vaihtamista. Ehei. Ja kun myöhemmin pyysin potilastietojani nähtäväksi mahdolliseen vakuutushakemukseen kävi ilmi, että minusta ja keskustelusta lääkärin kanssa oli kirjattu ihan virheellisiä tietoja. Ei tuntunut siltä, että kukaan olisi välittänyt tippaakaan ja terapiakäynnit vain ahdistivat. Olisin voinut pyytää lääkärin vaihtamista, mutta koin, että minulla ei ole siihen oikeutta ja pitää vain olla kiitollinen, että on päässyt hoitoon kun kaikki eivät pääse. Lopulta olin aina huonommassa kunnossa terapiakäyntien jälkeen ja kadun hoitoon hakeutumista, koska siitä saatu hyöty suhteessa haittoihin oli aika olematon. Ymmärrän olevani poikkeustapaus, jonka kohdalla moni asia meni pieleen. Useimmat hyötyvät hoidosta, mutta on meitäkin, joiden kohdalla kaikki ei mene suunnitellusti.
Olen siitä onnekas, että pystyin koko masennuksen ajan opiskelemaan ja käymään osa-aikatöissä. Nämä olivat minulle tärkeitä ja motivoivia asioita, joiden ansiosta pystyin roikkumaan yhteiskunnassa. Vähitellen oloni alkoi parantua, mutta vielä vuosia myöhemmin en saanut kaikkia vakuutuksia ja minun piti varoa, mitä kaikkea minusta tulee esiin vaikka töissä. Olen aina ollut hyvä oppilas ja pärjännyt töissä. En ottanut tästä paineita tai stressiä eli tämä ei aiheuttanut masennustani. Nautin vain uusien asioiden oppimisesta ja pidän alastani. En ole ollut päivääkään poissa töistä mt-ongelmien takia ja sairaslomalla yhteensä alle viikon useamman vuoden aikana. Olen aiemmissa työpaikoissani saanut tappouhkauksia, epäonnistunut, tehnyt 15-tuntisia päiviä ja saanut hyvin vastuullisia tehtäviä. En olisi ehkä päässyt tähän, jos töissä olisi tiedetty diagnoosistani.
Tuntuu siltä, että on ihan alasta ja ympäristöstä riippuvaa, miten mt-ongelmiin suhtaudutaan. Omalla konservatiivisella alallani varsin huonosti. Osalla tämä ei vaikuta mitenkään. En tiedä, miten paljon minulla on liikkumatilaa. Voi olla, että jos kävisin uuden hoitojakson, se ei vaikuttaisi mitenkään tai sitten menettäisin unelmatyön. Nyt tuntuu siltä, että moni lääkäri tai työnantaja ajattelee muka parastani ja miettii, kestänkö vaativaa työtä. Kestän ja olen kestänyt. Olen täysin työkykyinen ja tehnyt valtavasti työtä päästäkseni näin pitkälle. Pelkään silti, että jonkun lääkärin tai työnantajan ennakkoluulojen takia olen heikommilla kuin "terveet" kollegani. Ihmiset, jotka ovat saaneet kuulla masennuksestani ovat alkaneet puhua minulle toisinaan kuin lapselle tai vähä-älyiselle ja tämä on pahuksen rasittavaa. Olen edelleen ihan perusälykäs aikuinen.
Loppupeleissä suuri osa meistä mt-ongelmista kärsineistä tai siihen sopivaa hoitoa saavista emme erityisesti poikkea normaaleista ihmisistä ja haluaisimme elää ihan normaalia elämää kunhan meille annetaan siihen mahdollisuus eikä nähdä vain diagnoosia.
Mielenkiintoinen keskustelu ollut lukea läpi.