Olen työkokeilussa päiväkotiryhmässä ja täällä on ryhmän varhaiskasvattajilla tunnekasvatusasiat aivan hukassa

Jos tuolla "tunteiden sanoittamisella" voisi oikeasti korvata kurinpidon niin eiköhän se olisi keksitty jo ajat sitten.

Oikeilla ammattilaisilla on jopa vuosikymmenten kokemus alaltaan ja kokemusperäistä tietoa siitä mikä toimii ja mikä ei. Heillä on myös tiedossa se seikka, että lastenkasvatuksen historia on täynnä erilaisia muotivirtauksia (kasvatusideologioita) joista jokainen kuvittelee olevansa joku Gordionin solmun poikkilyövä miekka joka ratkaisee kaikki ongelmat kaikissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua arvelluttaisi laittaa lasta päiväkotiin, jossa sovelletaan muodikkaita psykologisia oppeja. En usko että on henkisen hyvinvoinnin kannalta hyväksi jatkuvasti ajatella miltä nyt tuntuu. Tai jos kiusaamiseen puuttuminen on sitä että sanotaan että toisesta tuntuu pahalta. No shit, Sherlock, toteaa lapsi ja jatkaa kiusaamista.

Sepä ei olekaan mikään uskonasia.

Totta, kyse ei ole uskosta vaan tutkimustiedosta. Kenellekään ei tee hyvää koko ajan miettiä, miltä minusta tuntuu tai pitäisi tuntua.

Kun lapsi kiusaa ja siihen puututaan sanomalla, että toisesta tuntuu pahalta, niin samalla unohdetaan sen kiusaajan tunteet. Miltä hänestä tuntuu? Miksi aikuinen ei kysy, että tuntuuko sinusta hyvältä kiusata, saatko siitä iloa? Jokaiselle meistä omat tunteet ovat tärkeämmät kuin kaverin eikä se iloa kokeva pätkääkään mieti, että toisella on paha olla.

Tunteiden sanoittamisen sijaan tai viimeistään sanoituksen jälkeen tulee puuttua tekoon ja tuomita se. Sinä kiusasit, kiusaaminen on väärin, siitä seuraa rangaistus eikä tätä nykysysteemiä, että voi voi, toisesta tuntuu pahalta, nyt halaatte. Miksi opettaa kiusaajalle, että aina saa anteeksi eikä ole seurauksia.

Vierailija kirjoitti:

Totta, kyse ei ole uskosta vaan tutkimustiedosta. Kenellekään ei tee hyvää koko ajan miettiä, miltä minusta tuntuu tai pitäisi tuntua.

Pitää muistaa, että kasvatustieteen samoin kuin vaikkapa kansantaloustieteen alalla joku tehty tutkimus ei varsinaisesti todista mitään. Lähinnä se on vaan yksi mielipide ja joku toinen saattaa tehdä ihan yhtä luotettavan oloisen tutkimuksen jonka lopputulos on päinvastainen.

Kyseessä ei siis ole sama asia kuin vaikkapa joku matematiikan tai fysiikan tutkimustieto mikä on oikeasti todiste jostain.

Vaipanvaihdon oppii kerran pari sen tehtyä, mutta ajattelumalleja ja tietoa lapsen kehityksestä ja oppimisesta ei opita kuin syvällisen koulutuksen kautta. 

Tunteiden sanoittaminen on yhteistä keskustelua ja tietenkin kiusaamistilanteissa myös tehdään selväksi, ettei kiusaaminen ole sallittua ja se on huono toimintatapa, kiusaamiseen aina puututaan. Mutta on myös tärkeä etsiä keinoja vahvistaa empatiaa ja sanoittaa toisen tunnetiloja, miltä kiusaaminen tuntuu toisesta. Tunnekasvatukseen kuuluu monenlaisia asioita, eikä se tarkoita, että muut tavat käsitellä asioita unohdetaan. 

Mä oon lastenhoitaja ja pakko sanoa, ettei mulle koulussa opetettu oikeastaan pätkääkään mistään tunteiden käsittelystä tai sanoittamisesta.

Minäkin olin eräässä päiväkodissa kuntouttavalla, ja siellä eräs lapsi suljettiin työhuoneeseen yksin kun rupesi itkemään,eikä rauhoittunut. Ei häntä kyllä kukaan rauhoitellut.

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden sanoittaminen on yhteistä keskustelua ja tietenkin kiusaamistilanteissa myös tehdään selväksi, ettei kiusaaminen ole sallittua ja se on huono toimintatapa, kiusaamiseen aina puututaan. Mutta on myös tärkeä etsiä keinoja vahvistaa empatiaa ja sanoittaa toisen tunnetiloja, miltä kiusaaminen tuntuu toisesta. Tunnekasvatukseen kuuluu monenlaisia asioita, eikä se tarkoita, että muut tavat käsitellä asioita unohdetaan. 

Mitä sitten tehdään, jos lapsi ei suostu lopettamaan kiusaamista vaikka hoitaja on "tehnyt hänelle selväksi" ettei se ole sallittua ja että se on huono toimintatapa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden sanoittaminen on yhteistä keskustelua ja tietenkin kiusaamistilanteissa myös tehdään selväksi, ettei kiusaaminen ole sallittua ja se on huono toimintatapa, kiusaamiseen aina puututaan. Mutta on myös tärkeä etsiä keinoja vahvistaa empatiaa ja sanoittaa toisen tunnetiloja, miltä kiusaaminen tuntuu toisesta. Tunnekasvatukseen kuuluu monenlaisia asioita, eikä se tarkoita, että muut tavat käsitellä asioita unohdetaan. 

Mitä sitten tehdään, jos lapsi ei suostu lopettamaan kiusaamista vaikka hoitaja on "tehnyt hänelle selväksi" ettei se ole sallittua ja että se on huono toimintatapa?

Ei tuollaista voi sattua. Lapsi jonka tunteita on sanoitettu ja jonka kanssa on käytetty tunnekortteja tottelee aina. :D

Vierailija-ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein voisi sanoa, ettei ryhmän varhaiskasvattajilla näytä olevan mitään tietoa tunnekasvatuksesta. Lasten tunteita ei sanoiteta, lapsia ei itseään rohkaista sanoittamaan tunteitaan, tunnekortteja ei ole käytössä ja jos lapsi ei tottele niin patenttiratkaisu on kiikuttaa tämä jäähypenkille selviämään yksin pahasta olostaan tai hämmennyksestään. Jäähyttäminen on niin yleistä, että sitä varten on ryhmän eteisen seinustalla tuolit pysyvästi varattuna!

Oikeastaan ainoa asia missä tunnekasvatusta edes hiukan sivutaan on se, että jos lapsi kiusaa toista niin tälle sanotaan, että se kiusaaminen tuntuu toisesta pahalta.

Ensivaikutelma tästä paikasta oli, että ihan kuin olisi palannut aikakoneella johonkin 90-luvulle tai 2000-luvun alkuun...

Kuinka kauan olet ollut siinä pk.ssa?

2 kk.

Miten olet päässyt kesäksi työkokeiluun kun silloin pistetään määräaikaiset kasvatusvastuullisetkin pihalle?

Vierailija kirjoitti:

Työkokeilussa ja luulet tietäväsi asiat paremmin kuin ammattilaiset?

Tässä tapauksessa ap todella tuntuu tietävän paremmin kuin kyseisen päiväkodin ”ammattilaiset”. T. Yks ammattilainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija-ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein voisi sanoa, ettei ryhmän varhaiskasvattajilla näytä olevan mitään tietoa tunnekasvatuksesta. Lasten tunteita ei sanoiteta, lapsia ei itseään rohkaista sanoittamaan tunteitaan, tunnekortteja ei ole käytössä ja jos lapsi ei tottele niin patenttiratkaisu on kiikuttaa tämä jäähypenkille selviämään yksin pahasta olostaan tai hämmennyksestään. Jäähyttäminen on niin yleistä, että sitä varten on ryhmän eteisen seinustalla tuolit pysyvästi varattuna!

Oikeastaan ainoa asia missä tunnekasvatusta edes hiukan sivutaan on se, että jos lapsi kiusaa toista niin tälle sanotaan, että se kiusaaminen tuntuu toisesta pahalta.

Ensivaikutelma tästä paikasta oli, että ihan kuin olisi palannut aikakoneella johonkin 90-luvulle tai 2000-luvun alkuun...

Kuinka kauan olet ollut siinä pk.ssa?

2 kk.

Miten olet päässyt kesäksi työkokeiluun kun silloin pistetään määräaikaiset kasvatusvastuullisetkin pihalle?

Työkokeilija on työnantajalle ilmainen.

Siis mitä, eiköhän just siksi. Ilmainen orjatyövoima kelpaa kesät talvet ja muita ei kohta tarvitakaan. Voi muuten käydä niin, että työkokeilijat on koulutetumpaa väkeä kuin ne vakituiset...

Minunkin työkokeiluni IT-alalla loppuu pian. Mitähän sit tekis...

t. 16, KTM ei lto

Päiväkodeissa on töissä sekalaista sakkia. Omien lasteni pk-ajoilta kyllä muistan millaista, vaikka olikin hyvä (yksityinen, ostopalvelu) päiväkoti. Siellä oli hyviä lastentarhanopettajia, lähes kaikki. Heillä oli pedagoginen ote ja toiminta oli virikkeellistä. Sitten oli ne lastenhoitajat, jotka selvästikään eivät olleet opinnoissaan törmänneet edes eri tempperamenttityyppeihin. Oli aika mutu-meininki siihen työhön.

Olen itse lukenut kasvatustieteitä omissa opinnoissani ja sitä kautta ymmärsin omaa hitaasti lämpiävää ja herkkää lastani. Kasvatuskeskusteluissa kerroin millainen lapseni on ja pääsimme omahoitajan kanssa loistavaan yhteisymmärrykseen. Mutta kyllä piti aika rautalangasta vääntää jotain juttuja.

Että en ole yhtään hämmästynyt tältä pohjalta ap:n havainnoista, jos kyseessä on kunnallinen pk. Niistäkin on kokemusta.. huhhuh.

No aika harvoin pienet lapset tosiaan lopettavat kiusaamisen, jos heitä kieltää kiusaamasta. Eiköhän tilannetta lähdetä ratkomaan myös pedagogisesti ja analysoimalla, mitä kiusaamistilanteissa tapahtuu, mikä lasta mahdollisesti motivoi ja mitä lapsi hakee kiusaamisella jne.  Lapsen leikkitaitoja voi lähteä vahvistamaan, harjoitellaan jakamista, vuorottelua jne. Harjoitellaan leikkimistä jonkun sellaisen lapsen kanssa, jolla jo on vahvat leikkitaidot ja aikuinen on mukana leikissä. Vahvistetaan oikeita toimintatapoja positiivisella palautteella, toisaalta kerrotaan, millainen toisen kohtelu ei ole hyväksyttyä arjen konkreettisissa tilanteissa. Yritetään vahvistaa empatiaa ja kyllä niillä tunteillakin ja tunnetaidoilla on väliä! Kyse voi olla myös kielellisistä pulmista tai neurologisesta erityisyydestä. Paitsi vuorovaikutuksen avulla, myös ympäristön jäsentäminen ja vaikkapa siirtymien suunnittelu auttaa vähentämään kiusaamiselle otollisia tilanteita. Useinhan kiusaamista tapahtuu siirtymissä ja tilanteissa, missä aikuinen ei ole läsnä. Aikuinen on siten lähellä lasta, joka tarvitsee aikuisen apua itsesäätelyssä ja yhteistoiminnassa. Kiusaaminen vaatii monenlaisia toimia, eikä tietenkään tunnekortit tai sanoittaminen siinä yksin riitä. Sanoittaminen on kuitenkin erittäin hyvä keino lisätä lapsen itsesäätelytaitoa, sillä kieli ja sisäinen puhe ohjaa lapsen toimintaa, kun lapsi on harjoittelemassa hyväksyttyä toimintatapaa. Sisäinen puhe vaatii sanavarastoa ja sanojen merkityksen ymmärtämistä ja vasta sisäisen puheen avulla ohjaamaan tietoisesti toimintaansa. 

Tunnepuheet laittaa vaan lasten päät sekaisin, hyvä jos sellaista ei paljoa harrasteta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden sanoittaminen on yhteistä keskustelua ja tietenkin kiusaamistilanteissa myös tehdään selväksi, ettei kiusaaminen ole sallittua ja se on huono toimintatapa, kiusaamiseen aina puututaan. Mutta on myös tärkeä etsiä keinoja vahvistaa empatiaa ja sanoittaa toisen tunnetiloja, miltä kiusaaminen tuntuu toisesta. Tunnekasvatukseen kuuluu monenlaisia asioita, eikä se tarkoita, että muut tavat käsitellä asioita unohdetaan. 

Mitä sitten tehdään, jos lapsi ei suostu lopettamaan kiusaamista vaikka hoitaja on "tehnyt hänelle selväksi" ettei se ole sallittua ja että se on huono toimintatapa?

Lapsi voidaan ohjata AIKUISEN KANSSA eri tilaan muista ja kertoa ettei hän voi leikkiä muiden kanssa jos kiusaa ja satuttaa toisia. Sitten heidän on oltava täällä tylsässä huoneessa kahdestaan.

Itse asiassa se onko päiväkoti kunnallinen vai yksityinen ei vaikuta varhaiskasvatuksen laatuun. Ainakaan niin, että yksityinen olisi laadukkaampaa. Yksityisellä laatuongelmia on tavattu enemmän ja siellä myös henkilökunnan palkkaus on usein matalampi kuin kunnallisessa päiväkodissa, koska kaupallisen toimijan on tarkoitus tuottaa voittoa. Kasvatushenkilökunta joutuu esim. valmistelemaan aamu- ja välipalan itse, siivoamaan jne, mikä aika on pois lapsiryhmässä olemiselta, jolloin taas lapset joutuvat pärjäämään enemmän keskenään. Juuri tilanteet, missä lapset ovat keskenään, ovat tilanteita, missä kiusaamista esiintyy eniten. 

Mitäs jos joidenkin lapset eivät ole lainkaan päiväkodissa, koska vanhempi/vanhemmat ovat kotona? Vanhemmilla ei olisi minkäänlaista koulutusta kasvatukseen eivätkä sanoita lapsen tunteita. Meneekö lapsi silloin ikuisiksi ajoiksi pilalle eikä hänestä voi koskaan tulla kunnollista aikuista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden sanoittaminen on yhteistä keskustelua ja tietenkin kiusaamistilanteissa myös tehdään selväksi, ettei kiusaaminen ole sallittua ja se on huono toimintatapa, kiusaamiseen aina puututaan. Mutta on myös tärkeä etsiä keinoja vahvistaa empatiaa ja sanoittaa toisen tunnetiloja, miltä kiusaaminen tuntuu toisesta. Tunnekasvatukseen kuuluu monenlaisia asioita, eikä se tarkoita, että muut tavat käsitellä asioita unohdetaan. 

Mitä sitten tehdään, jos lapsi ei suostu lopettamaan kiusaamista vaikka hoitaja on "tehnyt hänelle selväksi" ettei se ole sallittua ja että se on huono toimintatapa?

Lapsi voidaan ohjata AIKUISEN KANSSA eri tilaan muista ja kertoa ettei hän voi leikkiä muiden kanssa jos kiusaa ja satuttaa toisia. Sitten heidän on oltava täällä tylsässä huoneessa kahdestaan.

Mitenköhän tuo päiväkotien arjessa onnistuu? Ryhmän lastentarhanopettaja numero 1 on toimistossa kirjoittamassa varhaiskasvatussuunnitelman raporttia tms, lastentarhanopettaja numero 2 on palaverissa ja ainokainen lastenhoitaja on kaksistaan sen kiusaamiseen syyllistyneen Nico-Jessican kanssa jossain sivuhuoneessa. Kuka vahtii niitä ryhmän loppuja 23 lasta? Päiväkodin keittäjäkö?