Olen työkokeilussa päiväkotiryhmässä ja täällä on ryhmän varhaiskasvattajilla tunnekasvatusasiat aivan hukassa

Jäähy ei opeta lapselle mitään, siinä lapsi jää hankalan olotilansa kanssa yksin, vaikka tarvitsisi aikuisen apua tunteidensa ja olotilansa säätelyyn. Se että ristiriitatilanteessa (kiusaamistilanteessa) oleva alle kouluikäinen lapsi jätetään yksin ei ole mitään arvokasta opittavaa. Nimittäin aikuisen kanssa opitaan taitoja, ei yksin. Aikuinen auttaa lasta stressaavassa tilanteessa ja rauhallinen aikuinen rauhoittaa myös lapsen tilaa. Jotkut lapset eivät halua kiukkuisina kosketusta tai syliä, silloin aikuinen voi olla etäämpänä, mutta kuitenkin läsnä ja lapsen käytettävissä. Tutkimukset osoittavat, että yksin oman tunneryöppynsä keskelle pärjäämään jätetyllä lapsella aktivoituu aivoissa samat alueet mitkä aktivoituvat myös fyysisessä kivussa. Yksinjättäminen satuttaa lasta, mutta ennalta sovittu rauhoittumispaikka, missä lapsi voi olla aikuisen läsnäollessa,  taas tasaa tunnevyöryä. Vasta kun lapsi on rauhoittunut voidaan käsitellä ristiriitatilannetta ja miettiä, mitä oikein tapahtui, mikä on hyväksyttävää toimintaa ja mikä ei ja mitä nyt voidaan tehdä, jotta saadaan "maailma järjestykseen" eli soviteltua kiista tai riita. 

Vierailija kirjoitti:

Jäähy ei opeta lapselle mitään, siinä lapsi jää hankalan olotilansa kanssa yksin, vaikka tarvitsisi aikuisen apua tunteidensa ja olotilansa säätelyyn. Se että ristiriitatilanteessa (kiusaamistilanteessa) oleva alle kouluikäinen lapsi jätetään yksin ei ole mitään arvokasta opittavaa. Nimittäin aikuisen kanssa opitaan taitoja, ei yksin. Aikuinen auttaa lasta stressaavassa tilanteessa ja rauhallinen aikuinen rauhoittaa myös lapsen tilaa. Jotkut lapset eivät halua kiukkuisina kosketusta tai syliä, silloin aikuinen voi olla etäämpänä, mutta kuitenkin läsnä ja lapsen käytettävissä. Tutkimukset osoittavat, että yksin oman tunneryöppynsä keskelle pärjäämään jätetyllä lapsella aktivoituu aivoissa samat alueet mitkä aktivoituvat myös fyysisessä kivussa. Yksinjättäminen satuttaa lasta, mutta ennalta sovittu rauhoittumispaikka, missä lapsi voi olla aikuisen läsnäollessa,  taas tasaa tunnevyöryä. Vasta kun lapsi on rauhoittunut voidaan käsitellä ristiriitatilannetta ja miettiä, mitä oikein tapahtui, mikä on hyväksyttävää toimintaa ja mikä ei ja mitä nyt voidaan tehdä, jotta saadaan "maailma järjestykseen" eli soviteltua kiista tai riita. 

Jäähyillä on kaksi pääasiallista funktiota.

Ensinnäkin ne toimivat sanktioina/pelotteina/rangaistuksina/kuritusmenetelminä (ihan mitä sanaa siitä nyt haluaakaan käyttää) jonka tarkoitus on toisaalta painostaa lasta tottelemaan ja toisaalta laittaa lapsi sovittamaan kielletty tekonsa. Tämän tyyppisiä keinoja tarvitaan, koska aina lapsi ei tottele puhetta ja toisaalta on oikeudenmukaista, että vääryyden tekijä joutuu jotenkin tilille teostaan.

Toisekseen jäähy opettaa lapselle sen perustavanlaatuisen oppitunnin, että toisten seuraan ei useinkaan ole tervetullut jos häiriköi tai käyttäytyy muuten huonosti.

Jäähyille ei oikein ole keksittävissä mitään hyvää korvaajaa varsinkaan päiväkodin tyyppisissä ympäristöissä missä huonosti käyttäytyjälle ei useinkaan liikene henkilökohtaista aikuista vahtijaksi.

Jäähy (kun lapsi jätetään siihen yksin tunneryöpyn kanssa) kylläkin näyttäisi tutkimusten mukaan lisäävän enemmän aggressiivisuutta ja tottelemattomuutta, kuten ylipäätään autoritaarinen, rangaistuksiin pohjautuva kasvatus. Se on totta, että päiväkodissa aikuisen apua ja ohjausta  on tarjolla lapsille liian vähän. Mutta eiköhän usein ristiriitatilanteet saada kuitenkin jollain tapaa käsiteltyä, vaikka suuremoi henkilökuntamäärä pystyisikin ohjaamaan lapsia tehokkaammin hyväksyttyihin toimintatapoihin ja ennakoimaan paremmin, ettei ristiriitatilanteita edes syntyisi. 

Vierailija kirjoitti:

Jäähy (kun lapsi jätetään siihen yksin tunneryöpyn kanssa) kylläkin näyttäisi tutkimusten mukaan lisäävän enemmän aggressiivisuutta ja tottelemattomuutta, kuten ylipäätään autoritaarinen, rangaistuksiin pohjautuva kasvatus. Se on totta, että päiväkodissa aikuisen apua ja ohjausta  on tarjolla lapsille liian vähän. Mutta eiköhän usein ristiriitatilanteet saada kuitenkin jollain tapaa käsiteltyä, vaikka suuremoi henkilökuntamäärä pystyisikin ohjaamaan lapsia tehokkaammin hyväksyttyihin toimintatapoihin ja ennakoimaan paremmin, ettei ristiriitatilanteita edes syntyisi. 

Ihan käytännön elämässä on todettu, että jäähy on useimpien lasten kohdalla tehokas pelote, joka parhaimmillaan katkaisee pitkään jatkuneen tottelemattomuuden kierteen. Jäähyä käyttävät ihmiset eivät suinkaan ole typeryksiä vaan osaavat arvioida toimintansa tuloksia.

Järkevä kasvatus ei ole mustavalkoista eli ei perustu joko pelkkään lapsen kanssa puhumiseen tai pelkkiin rangaistuksiin vaan soveltaa molempia (sekä lisäksi palkitsemista) kulloinenkin tilanne huomioiden.

tää keskustelu taas avartaa sitä miten kasvatustieteet ja naisten tekemät työt on täyttä hömppää ja paskaa. ja tätä tehdään yhteiskunnan varoilla. voisitteko naiset tehdä jotakin hyödyllisemmin joskus??? muumilaulut päiväkodissa ei ole sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

säräshti kirjoitti:

Mistä hemmetistä keksit tuon tunteitten sanoittamisen jos olet siellä nyt vaan harjoittelijana :)

Veikkaan että olet joku kandi joka yrittää nyt luoda keskustelua siitä miten pitäisi nyt saada sitä kandikoulutusta sinne päiväkoteihin lisää.

Toki lapsen tunteiden huomioiminen ja tunnekasvatus tärkeää on, muttei tässä välttämättä yliopistokoulutuksella niitä parhaita tunekasvattajis leivota.

Selvästikään et ole opiskellut yliopistossa, kun noin koulutusta aliarvioit. Yliopistossa perehdytään tieteellisiin tutkimustuloksiin ja niistä johdettuihin teorioihin. Parempi siltä pohjalta on toimia, kuin "musta tuntuu"- periaatteella.

Vähän niin kuin yliopistossa marxilaisen professorin johdolla kansantaloustiedettä opiskelleet tulevat vakuuttuneiksi Karl Marxin teorioista ja uusliberalistisen professorin johdolla opiskelleet taas tulevat vakuuttuneiksi uusliberalistisista teorioista. Kumpikin näistä opiskelijaryhmistä ovat viisaampia kuin se joka arvioi kansantalouden toimintaa ihan vaan mutupohjalta.

Uskotko ihan oikeasti, että yliopistossa opetetaan LTO-opiskelijoille jotain ideologiaa? Uskotko oikeasti, että ei ole olemassa mitään empiriaan perustuvaa kehityspsykologista tietoa?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos joidenkin lapset eivät ole lainkaan päiväkodissa, koska vanhempi/vanhemmat ovat kotona? Vanhemmilla ei olisi minkäänlaista koulutusta kasvatukseen eivätkä sanoita lapsen tunteita. Meneekö lapsi silloin ikuisiksi ajoiksi pilalle eikä hänestä voi koskaan tulla kunnollista aikuista?

Suurin osa nykyvanhemmista on sen verran kiinnostuneita lapsistaan, että hankkii tuon ihan perustiedon kasvatuksesta esim. ihan kuuntelemalla mitä neuvolan terkka sanoo, tai lukemalla lähes minkä tahansa jutun tunnekasvatuksesta (niitä on neuvolan oppaissa, netissä, naistenlehdissä...).

Jos vanhemmat eivät millään lailla auta lasta ymmärtämään ja käsittelemään tunteitaan, niin ei lapsi ole pilalla, mutta suurella todennäköisyydellä elämä on hänelle kaikissa vaiheissa vaikeampaa kuin jos hän olisi tämän oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnepuheet laittaa vaan lasten päät sekaisin, hyvä jos sellaista ei paljoa harrasteta. 

Minulla on päinvastainen kokemus. Omien lasteni kanssa olen aina selvittänyt lasten keskinäiset ristiriidat puhumalla. Olen tuonut esiin miltä toisesta tuntuu jne. Nyt teini-ikäiset lapseni ovat todella empaattisia. Osaavat katsoa tilanteita muiden näkökulmasta. Tunnetaitoja ja empatiaa pitää opettaa. Se pitää aloittaa pienestä pitäen.

Miten tunteista voi oppia puhumaan vanhempana, jos ei aleta harjoitella jo pienenä? Hyvä ystäväni aina sivuutti lasten ristiriidat mahdollisimman nopeasti ja ohjasi huomion muualle. Nyt omat lapseni valittavat, että tämän ystävän samanikäinen teini alkaa ristiriidan tullen mököttää eikä hänestä saa irti mikä on vialla. Ei ilmeisesti osaa puhua tunteistaan samalla tavoin kuin omani. Hän on kyllä aivan ihana, reipas ja rohkea teini, mutta ongelmien tullessa vastaa ei osaa ratkoa niitä keskustellen.

Sama havainto. Se, että ei reagoi negatiivisesti lapsen negatunteisiin, edes raivoon, vaan sanoittaa, hyväksyy, ja antaa toivoa, että kohta viha menee ohi, tuo joskus ihan silminnähtävän muutoksen lapsessa. Mun lapset on temperamentiltaan tosi erilaisia, mutta kaikkia kolmea on aina kehuttu juuri empaattisuudesta ja sosiaalisista taidoista.

Vierailija kirjoitti:

Melkein voisi sanoa, ettei ryhmän varhaiskasvattajilla näytä olevan mitään tietoa tunnekasvatuksesta. Lasten tunteita ei sanoiteta, lapsia ei itseään rohkaista sanoittamaan tunteitaan, tunnekortteja ei ole käytössä ja jos lapsi ei tottele niin patenttiratkaisu on kiikuttaa tämä jäähypenkille selviämään yksin pahasta olostaan tai hämmennyksestään. Jäähyttäminen on niin yleistä, että sitä varten on ryhmän eteisen seinustalla tuolit pysyvästi varattuna!

Oikeastaan ainoa asia missä tunnekasvatusta edes hiukan sivutaan on se, että jos lapsi kiusaa toista niin tälle sanotaan, että se kiusaaminen tuntuu toisesta pahalta.

Ensivaikutelma tästä paikasta oli, että ihan kuin olisi palannut aikakoneella johonkin 90-luvulle tai 2000-luvun alkuun...

Monelle harkkarille tulee ylläripyllärinä millä tasolla oikeasti pk:ssa toimitaan muksujen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

säräshti kirjoitti:

Mistä hemmetistä keksit tuon tunteitten sanoittamisen jos olet siellä nyt vaan harjoittelijana :)

Veikkaan että olet joku kandi joka yrittää nyt luoda keskustelua siitä miten pitäisi nyt saada sitä kandikoulutusta sinne päiväkoteihin lisää.

Toki lapsen tunteiden huomioiminen ja tunnekasvatus tärkeää on, muttei tässä välttämättä yliopistokoulutuksella niitä parhaita tunekasvattajis leivota.

Selvästikään et ole opiskellut yliopistossa, kun noin koulutusta aliarvioit. Yliopistossa perehdytään tieteellisiin tutkimustuloksiin ja niistä johdettuihin teorioihin. Parempi siltä pohjalta on toimia, kuin "musta tuntuu"- periaatteella.

Vähän niin kuin yliopistossa marxilaisen professorin johdolla kansantaloustiedettä opiskelleet tulevat vakuuttuneiksi Karl Marxin teorioista ja uusliberalistisen professorin johdolla opiskelleet taas tulevat vakuuttuneiksi uusliberalistisista teorioista. Kumpikin näistä opiskelijaryhmistä ovat viisaampia kuin se joka arvioi kansantalouden toimintaa ihan vaan mutupohjalta.

Uskotko ihan oikeasti, että yliopistossa opetetaan LTO-opiskelijoille jotain ideologiaa? Uskotko oikeasti, että ei ole olemassa mitään empiriaan perustuvaa kehityspsykologista tietoa?

Kasvatustieteessä on olemassa lukuisia erilaisia suuntauksia, joilla jokaisella suuntauksella on ne omat tutkimustietonsa joita halutaan korostaa. Tämä nykyinen Suomen LTO-kouluissa vallitseva ääriliberaali suuntaus on vain yksi niistä suuntauksista.

1) Mitä ihmettä - aloittaja on työkokeilussa jo kaksi kuukautta alalla, missä kärsitään työvoimapulasta!!

Haloo, miksi häntä ei ole palkattu toimeen, esim. kesätyöntekijäksi oikealla palkalla?

2) Voisiko aloittaja kertoa täsmällisemmin, mitä hän tarkoittaa "tunteiden sanoittamisella" eli tunteiden nimeämisellä? Kaipaan konkreettisia esimerkkejä, koska en valitettavasti tiedä mitä "tunteiden sanoittaminen" tarkoittaa. Myös tunnekorttien käyttöä olisi hyvä täsmentää, miten niitä käytetään, onko kyseessä jokin peli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein voisi sanoa, ettei ryhmän varhaiskasvattajilla näytä olevan mitään tietoa tunnekasvatuksesta. Lasten tunteita ei sanoiteta, lapsia ei itseään rohkaista sanoittamaan tunteitaan, tunnekortteja ei ole käytössä ja jos lapsi ei tottele niin patenttiratkaisu on kiikuttaa tämä jäähypenkille selviämään yksin pahasta olostaan tai hämmennyksestään. Jäähyttäminen on niin yleistä, että sitä varten on ryhmän eteisen seinustalla tuolit pysyvästi varattuna!

Oikeastaan ainoa asia missä tunnekasvatusta edes hiukan sivutaan on se, että jos lapsi kiusaa toista niin tälle sanotaan, että se kiusaaminen tuntuu toisesta pahalta.

Ensivaikutelma tästä paikasta oli, että ihan kuin olisi palannut aikakoneella johonkin 90-luvulle tai 2000-luvun alkuun...

Monelle harkkarille tulee ylläripyllärinä millä tasolla oikeasti pk:ssa toimitaan muksujen kanssa.

Kouluissa opitaan kirjoista ne muotiteoriat ja todellisuuden kohtaaminen päiväkotiharjoittelussa voi olla monelle iso shokki. Moni lto-opiskelija yllättyy ensinnäkin siitä miten raaka lasten maailma on ja miten itsepäisiä lapset voivat olla. Se 5-vuotias kultakutri muumimekossa saattaa kylmän rauhallisesti terrorisoida toimintaa koska laskee saavuttavansa itselleen siitä hyötyä taikka "tarhakiusata" jatkuvasti ja suunnitelmallisesti jotakuta koska se tuntuu hänestä hyvältä ja tuo vallantunnetta. Eikä lapsi useinkaan lopeta sitä kiellettyä toimintaansa vaikka häntä kuinka positiivisesti huomioisi, sanoittaisi ja yrittäisi muutenkin ymmärtää. Kielletty toiminta usein katkeaa vasta sitten, kun se on perinteisellä kuritus- ja kova kovaa vastaan -ajattelulla tehty lapselle kannattamattomaksi ja osoitettu lapselle kuka päiväkodissa määrää.

Vierailija kirjoitti:

Niin, koulutus auttaa ymmärtämään tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen tasapainoiseen kehitykseen, esimerkiksi kiintymyssuhteen merkitystä ja siihenhän nimenomaan vaikuttaa, millä tavalla lapsen aloitteisiin ja tarpeisiin vastataan. Oman kiintymyssuhdetyylinsä ja sen vaikutusten ymmärtäminen on tällöin tärkeää, sillä se vaikuttaa etenkin kuormittavissa, tunnevaltaisissa tilanteissa vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja sillä on siten vaikutuksensa lapsen turvallisuudentunteeseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Tieteellinen tieto, itsetuntemus ja -reflektio jne muuttuvat vuorovaikutusosaamiseksi, mitä ihmissuhdetyössä tarvitaan. On surullista, jos koulutukselle ei anneta arvoa ja ajatellaan, että ihminen tekee työtään persoonallaan. Voi myös ajatella, että koulutus, tieto ja osaaminen myös vaikuttaa siihen millainen ihminen on ja  muuttaa persoonaa! 

Yliopiston esseepapereissa voisi lukea juuri jotain tällaista. Näitä tekstejä oppi aika nopeasti kirjoittamaan kun huomasi, mitä haettiin. Täysin turhaa sanahelinää, joka ei konkretisoidu missään eikä liity arkipäivän tilanteisiin millään lailla. Näyttää hyvältä paperilla ja sillä saa hyviä arvosanoja.

Vierailija-ap kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melkein voisi sanoa, ettei ryhmän varhaiskasvattajilla näytä olevan mitään tietoa tunnekasvatuksesta. Lasten tunteita ei sanoiteta, lapsia ei itseään rohkaista sanoittamaan tunteitaan, tunnekortteja ei ole käytössä ja jos lapsi ei tottele niin patenttiratkaisu on kiikuttaa tämä jäähypenkille selviämään yksin pahasta olostaan tai hämmennyksestään. Jäähyttäminen on niin yleistä, että sitä varten on ryhmän eteisen seinustalla tuolit pysyvästi varattuna!

Oikeastaan ainoa asia missä tunnekasvatusta edes hiukan sivutaan on se, että jos lapsi kiusaa toista niin tälle sanotaan, että se kiusaaminen tuntuu toisesta pahalta.

Ensivaikutelma tästä paikasta oli, että ihan kuin olisi palannut aikakoneella johonkin 90-luvulle tai 2000-luvun alkuun...

Kuinka kauan olet ollut siinä pk.ssa?

2 kk.

Ihan kiva tarina. Mutta jos olet tässä kohtaa ollut jossain päiväkodissa 2 kk työkokeilussa niin et ole vielä edes päässyt näkemään päiväkodin perusarkea koska kesäaika on aina semmoista keräilyerää. Ryhmän vakituiset kasvattajat ovat lomailleet ja paikalla ollut sijaisia/lainakasvattajia muista ryhmistä ja yksiköistä. 

Vierailija kirjoitti:

tää keskustelu taas avartaa sitä miten kasvatustieteet ja naisten tekemät työt on täyttä hömppää ja paskaa. ja tätä tehdään yhteiskunnan varoilla. voisitteko naiset tehdä jotakin hyödyllisemmin joskus??? muumilaulut päiväkodissa ei ole sitä.

Jonkun kai sitä pitää muksuja kasvattaa ja niiden kanssa muumilauluja lauleskella vai meinasitko, että pistetään kakarat vain suoraan töihin heti kun jokin työkalu pysyy käsissä.

Kasvatustyö on yksi tärkeimpiä töitä yhteiskunnassa ja kasvatukseenkin liittyy erilaisia teorioita, joita voi tutkia ihan yliopistotasolla. Jos kukaan ei olisi koskaan vaivautunut tutkimaan kasvatusasioita, tenavat saisivat vieläkin selkäänsä esim. yökastelun vuoksi, mille yksikään tenava ei voi mitään, koska vaiva on fyysinen.

Niin tosiaan heinäkuu on valtaosassa maan päiväkodeista päivystyskuukausi jolloin suurin osa yksiköistä on kiinni ja päivähoitoa tarvitsevat lapset keskitetään auki oleviin yksiköihin. Jännä ettet itse huomannut ap että siellä on ryhmä täynnä vieraita lapsia ja aikuisetkin keskenään eri yksiköistä. Kun olet noin tunneherkkä ja tarkkaavainen siis. 

Kesäpäivystys on todella haastavaa ja stressaavaa, muutenkin kesällä töitä tehdään alle minimihenkilökunnan, kun sijaisia ei saa, vaikka henkilökuntaa olisi sairaana. 

Kiintymyssuhdeteoria ja sen näkyminen kasvatustyössä ei ole hömppää. On lukuisia tutkimuksia missä huomataan, että kasvattajan omalla kiintymyssuhdetyylillä on merkittävä vaikutus siihen, millä tapaa hän kohtelee lapsia haastavissa kasvastustilanteissa. Jatkossa päiväkoteihin voisikin rekrytoida vain turvallisesti kiintyneitä ihmisiä henkilökunnaksi! He pystyvät lapsen kiukun hetkillä todennäköisemmin kohtelemaan lasta turvallisuutta tuovalla tavalla. No, tämä taitaa olla utopiaa. Koulutuksen ja tieteellisen tiedon kautta ihminen kuitenkin pystyy tarkastelemaan omia toimintatapojaan ja arvioimaan niiden laatua. Yliopistokoulutus tuottaa reflektion taitoa, mikä on olennainen taito kasvatustyötä tekevälle,  siinä tarvitaan pohjalle tietoa (ei mutua), jotta pystyy arvioimaan kasvatustilanteita ja ymmärtämään, mitä niissä tapahtuu ja ymmärtämään, tuottaako oma toiminta niitä tavoitteita, joita kasvatustoiminnalla tulee olla - vai jotain muuta. Tiedon merkityksen vähättely saa ihmettelemään, ihan kuin kasvatustyö olisi ainoa asiantuntijuutta vaativa ala, missä tieteellisellä tiedolla ei olisi mitään merkitystä eikä se vaikuttaisi osaamiseen! 

Vierailija kirjoitti:

Niin tosiaan heinäkuu on valtaosassa maan päiväkodeista päivystyskuukausi jolloin suurin osa yksiköistä on kiinni ja päivähoitoa tarvitsevat lapset keskitetään auki oleviin yksiköihin. Jännä ettet itse huomannut ap että siellä on ryhmä täynnä vieraita lapsia ja aikuisetkin keskenään eri yksiköistä. Kun olet noin tunneherkkä ja tarkkaavainen siis. 

Ei noin ole joka paikassa. Yksityiset päiväkodit ja esimerkiksi paikkakunnan ainoat päiväkodit (yleistä) pikkupaikkakunnilla ovat yleensä auki kautta vuoden.

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksen ja tieteellisen tiedon kautta ihminen kuitenkin pystyy tarkastelemaan omia toimintatapojaan ja arvioimaan niiden laatua. Yliopistokoulutus tuottaa reflektion taitoa, mikä on olennainen taito kasvatustyötä tekevälle,  siinä tarvitaan pohjalle tietoa (ei mutua), jotta pystyy arvioimaan kasvatustilanteita ja ymmärtämään, mitä niissä tapahtuu ja ymmärtämään, tuottaako oma toiminta niitä tavoitteita, joita kasvatustoiminnalla tulee olla - vai jotain muuta. Tiedon merkityksen vähättely saa ihmettelemään, ihan kuin kasvatustyö olisi ainoa asiantuntijuutta vaativa ala, missä tieteellisellä tiedolla ei olisi mitään merkitystä eikä se vaikuttaisi osaamiseen! 

Lasten päivähoito on ennen kaikkea käytännön ala. Ei siis sellainen ala, jossa asiantuntemus ensisijaisesti luodaan kirjoja lukemalla ja tutkielmia kirjoittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tosiaan heinäkuu on valtaosassa maan päiväkodeista päivystyskuukausi jolloin suurin osa yksiköistä on kiinni ja päivähoitoa tarvitsevat lapset keskitetään auki oleviin yksiköihin. Jännä ettet itse huomannut ap että siellä on ryhmä täynnä vieraita lapsia ja aikuisetkin keskenään eri yksiköistä. Kun olet noin tunneherkkä ja tarkkaavainen siis. 

Ei noin ole joka paikassa. Yksityiset päiväkodit ja esimerkiksi paikkakunnan ainoat päiväkodit (yleistä) pikkupaikkakunnilla ovat yleensä auki kautta vuoden.

Siksi siinä lukeekin että valtaosassa. Pikkupaikkakunnillakin kyllä yhdistellään paljon naapurikuntien kanssa tai jos lapsia on äärimmäisen vähän hoidossa niin päiväkoti on kiinni ja perhepäivähoitajat tekevät kesäpäivystyksen. 

Jos tässä taas olikin kyse yksyityisestä päiväkodista niin lähtisin ensimmäisenä tarkistamaan että onko siellä ylipäätään koulutettuja ammattilaisia töissä.