Olen työkokeilussa päiväkotiryhmässä ja täällä on ryhmän varhaiskasvattajilla tunnekasvatusasiat aivan hukassa

Hoitaja sanoittaa omia tunteitaan:)

Vierailija kirjoitti:

Tunnepuheet laittaa vaan lasten päät sekaisin, hyvä jos sellaista ei paljoa harrasteta. 

Minulla on päinvastainen kokemus. Omien lasteni kanssa olen aina selvittänyt lasten keskinäiset ristiriidat puhumalla. Olen tuonut esiin miltä toisesta tuntuu jne. Nyt teini-ikäiset lapseni ovat todella empaattisia. Osaavat katsoa tilanteita muiden näkökulmasta. Tunnetaitoja ja empatiaa pitää opettaa. Se pitää aloittaa pienestä pitäen.

Miten tunteista voi oppia puhumaan vanhempana, jos ei aleta harjoitella jo pienenä? Hyvä ystäväni aina sivuutti lasten ristiriidat mahdollisimman nopeasti ja ohjasi huomion muualle. Nyt omat lapseni valittavat, että tämän ystävän samanikäinen teini alkaa ristiriidan tullen mököttää eikä hänestä saa irti mikä on vialla. Ei ilmeisesti osaa puhua tunteistaan samalla tavoin kuin omani. Hän on kyllä aivan ihana, reipas ja rohkea teini, mutta ongelmien tullessa vastaa ei osaa ratkoa niitä keskustellen.

Miksi poliisit antavat ylinopeussakkoja eivätkä sanoita ylinopeutta ajaneen tunteita? En ymmärrä. Pitäisi varmaan opiskella lastentarhanopettajaksi...

Mistä hemmetistä keksit tuon tunteitten sanoittamisen jos olet siellä nyt vaan harjoittelijana :)

Veikkaan että olet joku kandi joka yrittää nyt luoda keskustelua siitä miten pitäisi nyt saada sitä kandikoulutusta sinne päiväkoteihin lisää.

Toki lapsen tunteiden huomioiminen ja tunnekasvatus tärkeää on, muttei tässä välttämättä yliopistokoulutuksella niitä parhaita tunekasvattajis leivota.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa se onko päiväkoti kunnallinen vai yksityinen ei vaikuta varhaiskasvatuksen laatuun. Ainakaan niin, että yksityinen olisi laadukkaampaa. Yksityisellä laatuongelmia on tavattu enemmän ja siellä myös henkilökunnan palkkaus on usein matalampi kuin kunnallisessa päiväkodissa, koska kaupallisen toimijan on tarkoitus tuottaa voittoa. Kasvatushenkilökunta joutuu esim. valmistelemaan aamu- ja välipalan itse, siivoamaan jne, mikä aika on pois lapsiryhmässä olemiselta, jolloin taas lapset joutuvat pärjäämään enemmän keskenään. Juuri tilanteet, missä lapset ovat keskenään, ovat tilanteita, missä kiusaamista esiintyy eniten. 

Jos viittaat tällä minun kommenttiini, omien lasteni yksityinen pk oli ostopalvelupäiväkoti. Eli kunta osti päiväkodin palvelun ja perheet maksoivat hoidosta kunnalle saman verran, kun kunnallisesta päivähoidosta. Päiväkotia pyöritti kuitenkin yritys ja pk oli pieni. Hoitajia oli riittävästi ja oli oma keittäjä. Pk ei joutunut lähettämään henkilökuntaa toisiin päiväkoteihin, jos jossain oli vajausta. Henkilökunta oli erittäin pysyvää, vaihtuvuus pientä. Selvästi työpaikassa viihdyttiin. Toinen lapseni oli vähän aikaa kunnallisessa pk:ssa lähistöllä ja siellä oli ihan eri meininki. Henkilökunta vaihtui, asenne työtä kohtaan oli ensin mainittuun verrattuna välinpitämätön.

Tähän perustuu vertailuni yksityisen ja kunnallisen päiväkodin välillä. Täysin ykityisestä pk:sta minulla ei ole kokemusta.

Keskimääräisillä tunnetaidoilla varustettu vanhempi kyllä osaa kasvattaa lastaan siten, että tämä oppii tulemaan toimeen tunteidensa eli erilaisten olotilojen kanssa. Mutta aina on vanhempia, joilta tämä ei onnistu ja kyllä lapsi voi tosiaan mennä "pilalle" vääränlaisella kasvatuksella, onhan viidesosalla lapsista tunne-elämän häiriöitä ja osa tarvitsee ongelmiinsa psykiatrista apua. Päiväkodissa kasvatus eroaa monella tapaa kotikasvatuksesta, koska kasvattaja ei ole lapsen oma vanhempi/huoltaja ja koska lapsia on ryhmässä 12-28. Kotikasvatukseen ei tarvitse koulutusta tai tutkintoja, mutta on aivan eri asia vastata ison lapsiryhmän kasvatuksesta kuin muutaman oman, joihin on jo valmiiksi vahva side ja kiintymyssuhde. Päiväkodissa ollaan tekemisissä monenlaisten kanssa, joilla osalla on eriasteisia kehityksen pulmia, ja lasta yritetään auttaa eteenpäin ja oppimaan uutta vaikeuksista huolimatta ja ne huomioiden.  

säräshti kirjoitti:

Mistä hemmetistä keksit tuon tunteitten sanoittamisen jos olet siellä nyt vaan harjoittelijana :)

Veikkaan että olet joku kandi joka yrittää nyt luoda keskustelua siitä miten pitäisi nyt saada sitä kandikoulutusta sinne päiväkoteihin lisää.

Toki lapsen tunteiden huomioiminen ja tunnekasvatus tärkeää on, muttei tässä välttämättä yliopistokoulutuksella niitä parhaita tunekasvattajis leivota.

Selvästikään et ole opiskellut yliopistossa, kun noin koulutusta aliarvioit. Yliopistossa perehdytään tieteellisiin tutkimustuloksiin ja niistä johdettuihin teorioihin. Parempi siltä pohjalta on toimia, kuin "musta tuntuu"- periaatteella.

Ja tosiaan lisään vielä, ettei aina lapsen tunne-elämän häiriöt johdu vääränlaisesta vanhemmuudesta, on muitakin syitä. 46

säräshti kirjoitti:

Mistä hemmetistä keksit tuon tunteitten sanoittamisen jos olet siellä nyt vaan harjoittelijana :)

Veikkaan että olet joku kandi joka yrittää nyt luoda keskustelua siitä miten pitäisi nyt saada sitä kandikoulutusta sinne päiväkoteihin lisää.

Toki lapsen tunteiden huomioiminen ja tunnekasvatus tärkeää on, muttei tässä välttämättä yliopistokoulutuksella niitä parhaita tunekasvattajis leivota.

En ole ap, mutta esim. neuvolassa kerrotaan tunnekasvatuksen ja tunteiden sanoittamisen tärkeydestä ja siitä, etteivät jäähyt nykyisin ole suositeltava kasvatuskeino. Ei tuo ole mitään ns. yliopistokoulutettujen salatiedettä vaan ihan perusjuttu.

Vierailija kirjoitti:

Mä annan alapeukun kaikille, jotka puhuvat tunteitten sanoittamisesta. Typerämpää ilmausta en ihan heti keksi.

Tämä. Mikä vika on esimerkiksi tunteiden nimeämisessä? Lauluja sanoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

säräshti kirjoitti:

Mistä hemmetistä keksit tuon tunteitten sanoittamisen jos olet siellä nyt vaan harjoittelijana :)

Veikkaan että olet joku kandi joka yrittää nyt luoda keskustelua siitä miten pitäisi nyt saada sitä kandikoulutusta sinne päiväkoteihin lisää.

Toki lapsen tunteiden huomioiminen ja tunnekasvatus tärkeää on, muttei tässä välttämättä yliopistokoulutuksella niitä parhaita tunekasvattajis leivota.

Selvästikään et ole opiskellut yliopistossa, kun noin koulutusta aliarvioit. Yliopistossa perehdytään tieteellisiin tutkimustuloksiin ja niistä johdettuihin teorioihin. Parempi siltä pohjalta on toimia, kuin "musta tuntuu"- periaatteella.

Vähän niin kuin yliopistossa marxilaisen professorin johdolla kansantaloustiedettä opiskelleet tulevat vakuuttuneiksi Karl Marxin teorioista ja uusliberalistisen professorin johdolla opiskelleet taas tulevat vakuuttuneiksi uusliberalistisista teorioista. Kumpikin näistä opiskelijaryhmistä ovat viisaampia kuin se joka arvioi kansantalouden toimintaa ihan vaan mutupohjalta.

Tämä on niin surullista ja myös päiväkoti kohtaista. Minullakin on kokemusta päiväkodista, jossa toimitaan kuvailemallasi tavalla. On myös opettajakohtaista, kuka ottaa tunne kasvatuksen vakavasti.

Opettaja menetti malttinsa lähes jokapäivä lapsiin, joka johti aina lapsen jäähyyn. Omaa räyhäämistä perusteltiin sillä, että niin hän asettaa lapsille rajat. Eräs poika kärsi selvästi tunne elämän vaikeuksista ja meni usein pettymyksen tullessa täysin lukkoon ja taas räyhättiin. Minua katsottiin kieroon kun sanoitin lapsille tunteita ja asioita. Kerran minua kiellettiin sanoittamasta lapsen tunteita, koska lapsi oli suuttunut. Sitä ei saanut ääneen sanoa.. Kaamea paikka, ei enää ikinä sinne. Pahinta oli kun vanhemmille kerrotaan kirkkain silmin päivän päätteeksi, että päivä on mennyt hyvin, vaikka kyseinen henkilö ei ollut kohdannut lasta kertaakaan päivän aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, koulutus auttaa ymmärtämään tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen tasapainoiseen kehitykseen, esimerkiksi kiintymyssuhteen merkitystä ja siihenhän nimenomaan vaikuttaa, millä tavalla lapsen aloitteisiin ja tarpeisiin vastataan. Oman kiintymyssuhdetyylinsä ja sen vaikutusten ymmärtäminen on tällöin tärkeää, sillä se vaikuttaa etenkin kuormittavissa, tunnevaltaisissa tilanteissa vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja sillä on siten vaikutuksensa lapsen turvallisuudentunteeseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Tieteellinen tieto, itsetuntemus ja -reflektio jne muuttuvat vuorovaikutusosaamiseksi, mitä ihmissuhdetyössä tarvitaan. On surullista, jos koulutukselle ei anneta arvoa ja ajatellaan, että ihminen tekee työtään persoonallaan. Voi myös ajatella, että koulutus, tieto ja osaaminen myös vaikuttaa siihen millainen ihminen on ja  muuttaa persoonaa! 

Asioiden sekoittaminen termikikkailulla ainakin tuntuu olevan asia, joka yliopistossa opitaan. Toisaalta lasten perushoitoa siellä ei opeteta, vaikka se työelämän puolella on suurin yksittäinen osa työtehtäviä. Moni lto ei valmistuessaan edes osaa vaippaa vaihtaa.

Toisaalta tutkimusten mukaan henkilökunnan korkea koulutustaso korreloi suoraan lasten hyvinvoinnin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, koulutus auttaa ymmärtämään tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen tasapainoiseen kehitykseen, esimerkiksi kiintymyssuhteen merkitystä ja siihenhän nimenomaan vaikuttaa, millä tavalla lapsen aloitteisiin ja tarpeisiin vastataan. Oman kiintymyssuhdetyylinsä ja sen vaikutusten ymmärtäminen on tällöin tärkeää, sillä se vaikuttaa etenkin kuormittavissa, tunnevaltaisissa tilanteissa vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja sillä on siten vaikutuksensa lapsen turvallisuudentunteeseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Tieteellinen tieto, itsetuntemus ja -reflektio jne muuttuvat vuorovaikutusosaamiseksi, mitä ihmissuhdetyössä tarvitaan. On surullista, jos koulutukselle ei anneta arvoa ja ajatellaan, että ihminen tekee työtään persoonallaan. Voi myös ajatella, että koulutus, tieto ja osaaminen myös vaikuttaa siihen millainen ihminen on ja  muuttaa persoonaa! 

Asioiden sekoittaminen termikikkailulla ainakin tuntuu olevan asia, joka yliopistossa opitaan. Toisaalta lasten perushoitoa siellä ei opeteta, vaikka se työelämän puolella on suurin yksittäinen osa työtehtäviä. Moni lto ei valmistuessaan edes osaa vaippaa vaihtaa.

Hän on yliopistossa oppimassa ihan muita asioita kuin vaipanvaihtoa.

Minä opin vaipanvaihdon 13-vuotiaana kun hoidin pieniä serkkupoikiani. En silti pidä itseäni pätevänä henkilönä lastentarhanopettajan työhön, vaikka olen sittemmin hoitanut paljonkin lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, koulutus auttaa ymmärtämään tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen tasapainoiseen kehitykseen, esimerkiksi kiintymyssuhteen merkitystä ja siihenhän nimenomaan vaikuttaa, millä tavalla lapsen aloitteisiin ja tarpeisiin vastataan. Oman kiintymyssuhdetyylinsä ja sen vaikutusten ymmärtäminen on tällöin tärkeää, sillä se vaikuttaa etenkin kuormittavissa, tunnevaltaisissa tilanteissa vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja sillä on siten vaikutuksensa lapsen turvallisuudentunteeseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Tieteellinen tieto, itsetuntemus ja -reflektio jne muuttuvat vuorovaikutusosaamiseksi, mitä ihmissuhdetyössä tarvitaan. On surullista, jos koulutukselle ei anneta arvoa ja ajatellaan, että ihminen tekee työtään persoonallaan. Voi myös ajatella, että koulutus, tieto ja osaaminen myös vaikuttaa siihen millainen ihminen on ja  muuttaa persoonaa! 

Asioiden sekoittaminen termikikkailulla ainakin tuntuu olevan asia, joka yliopistossa opitaan. Toisaalta lasten perushoitoa siellä ei opeteta, vaikka se työelämän puolella on suurin yksittäinen osa työtehtäviä. Moni lto ei valmistuessaan edes osaa vaippaa vaihtaa.

Toisaalta tutkimusten mukaan henkilökunnan korkea koulutustaso korreloi suoraan lasten hyvinvoinnin kanssa.

Kukahan ne tutkimukset on tehnyt? Ei vaan olisi sama taho joka tienaa leipänsä kouluttamalla yliopistossa uusia lastentarhanopettajia.

Arkikokemuksen mukaan sen sijaan lapset voivat usein paremmin jopa täysin kouluttamattoman perhepäivähoitajan hoivissa kuin päiväkodin "karjalaumassa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, koulutus auttaa ymmärtämään tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen tasapainoiseen kehitykseen, esimerkiksi kiintymyssuhteen merkitystä ja siihenhän nimenomaan vaikuttaa, millä tavalla lapsen aloitteisiin ja tarpeisiin vastataan. Oman kiintymyssuhdetyylinsä ja sen vaikutusten ymmärtäminen on tällöin tärkeää, sillä se vaikuttaa etenkin kuormittavissa, tunnevaltaisissa tilanteissa vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja sillä on siten vaikutuksensa lapsen turvallisuudentunteeseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Tieteellinen tieto, itsetuntemus ja -reflektio jne muuttuvat vuorovaikutusosaamiseksi, mitä ihmissuhdetyössä tarvitaan. On surullista, jos koulutukselle ei anneta arvoa ja ajatellaan, että ihminen tekee työtään persoonallaan. Voi myös ajatella, että koulutus, tieto ja osaaminen myös vaikuttaa siihen millainen ihminen on ja  muuttaa persoonaa! 

Asioiden sekoittaminen termikikkailulla ainakin tuntuu olevan asia, joka yliopistossa opitaan. Toisaalta lasten perushoitoa siellä ei opeteta, vaikka se työelämän puolella on suurin yksittäinen osa työtehtäviä. Moni lto ei valmistuessaan edes osaa vaippaa vaihtaa.

Toisaalta tutkimusten mukaan henkilökunnan korkea koulutustaso korreloi suoraan lasten hyvinvoinnin kanssa.

Kukahan ne tutkimukset on tehnyt? Ei vaan olisi sama taho joka tienaa leipänsä kouluttamalla yliopistossa uusia lastentarhanopettajia.

Arkikokemuksen mukaan sen sijaan lapset voivat usein paremmin jopa täysin kouluttamattoman perhepäivähoitajan hoivissa kuin päiväkodin "karjalaumassa".

Pitäisikö sinun vähän opiskella aihetta, jota kommentoit? Perhepäivähoitajat ovat käyneet työtään varten vuoden mittaisen koulutuksen. Koulutukseen sisältyy mm. Lapsen tuen tarpeeseen vastaaminen (pakollinen osa kokonaisuus). Pitkään työelämässäkin olleet perhepäivähoitajat päivittävät osaamistaan erilaisilla kursseilla.

https://www.lahdenkansanopisto.fi/koulutustarjonta/perhepaivahoitajan-a…

https://www.omnia.fi/hae-oppimaan/ammatilliset-koulutukset/ammattitutki…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, koulutus auttaa ymmärtämään tekijöitä, jotka vaikuttavat lapsen tasapainoiseen kehitykseen, esimerkiksi kiintymyssuhteen merkitystä ja siihenhän nimenomaan vaikuttaa, millä tavalla lapsen aloitteisiin ja tarpeisiin vastataan. Oman kiintymyssuhdetyylinsä ja sen vaikutusten ymmärtäminen on tällöin tärkeää, sillä se vaikuttaa etenkin kuormittavissa, tunnevaltaisissa tilanteissa vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja sillä on siten vaikutuksensa lapsen turvallisuudentunteeseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Tieteellinen tieto, itsetuntemus ja -reflektio jne muuttuvat vuorovaikutusosaamiseksi, mitä ihmissuhdetyössä tarvitaan. On surullista, jos koulutukselle ei anneta arvoa ja ajatellaan, että ihminen tekee työtään persoonallaan. Voi myös ajatella, että koulutus, tieto ja osaaminen myös vaikuttaa siihen millainen ihminen on ja  muuttaa persoonaa! 

Asioiden sekoittaminen termikikkailulla ainakin tuntuu olevan asia, joka yliopistossa opitaan. Toisaalta lasten perushoitoa siellä ei opeteta, vaikka se työelämän puolella on suurin yksittäinen osa työtehtäviä. Moni lto ei valmistuessaan edes osaa vaippaa vaihtaa.

Toisaalta tutkimusten mukaan henkilökunnan korkea koulutustaso korreloi suoraan lasten hyvinvoinnin kanssa.

Kukahan ne tutkimukset on tehnyt? Ei vaan olisi sama taho joka tienaa leipänsä kouluttamalla yliopistossa uusia lastentarhanopettajia.

Arkikokemuksen mukaan sen sijaan lapset voivat usein paremmin jopa täysin kouluttamattoman perhepäivähoitajan hoivissa kuin päiväkodin "karjalaumassa".

Pitäisikö sinun vähän opiskella aihetta, jota kommentoit? Perhepäivähoitajat ovat käyneet työtään varten vuoden mittaisen koulutuksen. Koulutukseen sisältyy mm. Lapsen tuen tarpeeseen vastaaminen (pakollinen osa kokonaisuus). Pitkään työelämässäkin olleet perhepäivähoitajat päivittävät osaamistaan erilaisilla kursseilla.

https://www.lahdenkansanopisto.fi/koulutustarjonta/perhepaivahoitajan-a…

https://www.omnia.fi/hae-oppimaan/ammatilliset-koulutukset/ammattitutki…

Koulutus on (uusille) perhepäivähoitajille pakollinen vain osassa kuntia. Laki ei koulutusta vaadi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden sanoittaminen on yhteistä keskustelua ja tietenkin kiusaamistilanteissa myös tehdään selväksi, ettei kiusaaminen ole sallittua ja se on huono toimintatapa, kiusaamiseen aina puututaan. Mutta on myös tärkeä etsiä keinoja vahvistaa empatiaa ja sanoittaa toisen tunnetiloja, miltä kiusaaminen tuntuu toisesta. Tunnekasvatukseen kuuluu monenlaisia asioita, eikä se tarkoita, että muut tavat käsitellä asioita unohdetaan. 

Mitä sitten tehdään, jos lapsi ei suostu lopettamaan kiusaamista vaikka hoitaja on "tehnyt hänelle selväksi" ettei se ole sallittua ja että se on huono toimintatapa?

Ei tuollaista voi sattua. Lapsi jonka tunteita on sanoitettu ja jonka kanssa on käytetty tunnekortteja tottelee aina. :D

Haluatte vissiin ymmärtää ihan tahalteen väärin, mistä tunnekasvatuksessa on kyse? Ei siinä mitään pyydetä lasta tottelemaan, eikä kyse ylipäätään ole tottelusta. Se on asia ihan erikseen. Ensimmäinen kommentoija kertoi jo, mistä tunnekasvastuksessa on kyse, voitte molemmat lukea sen viestin ajatuksen kanssa uudelleen:

"Tunteiden sanoittaminen on yhteistä keskustelua ja tietenkin kiusaamistilanteissa myös tehdään selväksi, ettei kiusaaminen ole sallittua ja se on huono toimintatapa, kiusaamiseen aina puututaan. Mutta on myös tärkeä etsiä keinoja vahvistaa empatiaa ja sanoittaa toisen tunnetiloja, miltä kiusaaminen tuntuu toisesta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden sanoittaminen on yhteistä keskustelua ja tietenkin kiusaamistilanteissa myös tehdään selväksi, ettei kiusaaminen ole sallittua ja se on huono toimintatapa, kiusaamiseen aina puututaan. Mutta on myös tärkeä etsiä keinoja vahvistaa empatiaa ja sanoittaa toisen tunnetiloja, miltä kiusaaminen tuntuu toisesta. Tunnekasvatukseen kuuluu monenlaisia asioita, eikä se tarkoita, että muut tavat käsitellä asioita unohdetaan. 

Mitä sitten tehdään, jos lapsi ei suostu lopettamaan kiusaamista vaikka hoitaja on "tehnyt hänelle selväksi" ettei se ole sallittua ja että se on huono toimintatapa?

Ei tuollaista voi sattua. Lapsi jonka tunteita on sanoitettu ja jonka kanssa on käytetty tunnekortteja tottelee aina. :D

Haluatte vissiin ymmärtää ihan tahalteen väärin, mistä tunnekasvatuksessa on kyse? Ei siinä mitään pyydetä lasta tottelemaan, eikä kyse ylipäätään ole tottelusta. Se on asia ihan erikseen. Ensimmäinen kommentoija kertoi jo, mistä tunnekasvastuksessa on kyse, voitte molemmat lukea sen viestin ajatuksen kanssa uudelleen:

"Tunteiden sanoittaminen on yhteistä keskustelua ja tietenkin kiusaamistilanteissa myös tehdään selväksi, ettei kiusaaminen ole sallittua ja se on huono toimintatapa, kiusaamiseen aina puututaan. Mutta on myös tärkeä etsiä keinoja vahvistaa empatiaa ja sanoittaa toisen tunnetiloja, miltä kiusaaminen tuntuu toisesta."

Olisikohan tuossa ajateltu niin, että jos kerran jäähyjä ei tule käyttää niin niiden korvaaja on sitten se tunteiden sanoittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteiden sanoittaminen on yhteistä keskustelua ja tietenkin kiusaamistilanteissa myös tehdään selväksi, ettei kiusaaminen ole sallittua ja se on huono toimintatapa, kiusaamiseen aina puututaan. Mutta on myös tärkeä etsiä keinoja vahvistaa empatiaa ja sanoittaa toisen tunnetiloja, miltä kiusaaminen tuntuu toisesta. Tunnekasvatukseen kuuluu monenlaisia asioita, eikä se tarkoita, että muut tavat käsitellä asioita unohdetaan. 

Mitä sitten tehdään, jos lapsi ei suostu lopettamaan kiusaamista vaikka hoitaja on "tehnyt hänelle selväksi" ettei se ole sallittua ja että se on huono toimintatapa?

Lapsi voidaan ohjata AIKUISEN KANSSA eri tilaan muista ja kertoa ettei hän voi leikkiä muiden kanssa jos kiusaa ja satuttaa toisia. Sitten heidän on oltava täällä tylsässä huoneessa kahdestaan.

Mitenköhän tuo päiväkotien arjessa onnistuu? Ryhmän lastentarhanopettaja numero 1 on toimistossa kirjoittamassa varhaiskasvatussuunnitelman raporttia tms, lastentarhanopettaja numero 2 on palaverissa ja ainokainen lastenhoitaja on kaksistaan sen kiusaamiseen syyllistyneen Nico-Jessican kanssa jossain sivuhuoneessa. Kuka vahtii niitä ryhmän loppuja 23 lasta? Päiväkodin keittäjäkö?

Ainakin meillä toimintaa osataan suunnitella siihen malliin, että kukaan ei lähde kirjoittamaan mitään raportteja, jos jollain toisella on sovittu palaveri.