Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen työkokeilussa päiväkotiryhmässä ja täällä on ryhmän varhaiskasvattajilla tunnekasvatusasiat aivan hukassa
04.08.2018 |
Melkein voisi sanoa, ettei ryhmän varhaiskasvattajilla näytä olevan mitään tietoa tunnekasvatuksesta. Lasten tunteita ei sanoiteta, lapsia ei itseään rohkaista sanoittamaan tunteitaan, tunnekortteja ei ole käytössä ja jos lapsi ei tottele niin patenttiratkaisu on kiikuttaa tämä jäähypenkille selviämään yksin pahasta olostaan tai hämmennyksestään. Jäähyttäminen on niin yleistä, että sitä varten on ryhmän eteisen seinustalla tuolit pysyvästi varattuna!
Oikeastaan ainoa asia missä tunnekasvatusta edes hiukan sivutaan on se, että jos lapsi kiusaa toista niin tälle sanotaan, että se kiusaaminen tuntuu toisesta pahalta.
Ensivaikutelma tästä paikasta oli, että ihan kuin olisi palannut aikakoneella johonkin 90-luvulle tai 2000-luvun alkuun...
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tosiaan heinäkuu on valtaosassa maan päiväkodeista päivystyskuukausi jolloin suurin osa yksiköistä on kiinni ja päivähoitoa tarvitsevat lapset keskitetään auki oleviin yksiköihin. Jännä ettet itse huomannut ap että siellä on ryhmä täynnä vieraita lapsia ja aikuisetkin keskenään eri yksiköistä. Kun olet noin tunneherkkä ja tarkkaavainen siis.
Ei noin ole joka paikassa. Yksityiset päiväkodit ja esimerkiksi paikkakunnan ainoat päiväkodit (yleistä) pikkupaikkakunnilla ovat yleensä auki kautta vuoden.
Yleensä kyllä yksityiset päiväkodit ovat koko heinäkuun kiinni, ketjuun kuuluvat yhdistetään yhteen yksikköön alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kentällä on armoton pula koulutetuista työntekijöistä, pelkästään pääkaupunkiseudulta puuttuu 700 pätevää lastentarhanopettajaa!
Ja pätevät lastenhoitajat sekä avustajatkin ovat kullanarvoisia ammattilaisia, ei heitäkään ole rekrytoitavaksi joka paikkaan.
Jos koulutus ja asenteet ovat jostain menneisyydestä, on vaikea päästä päivittämään osaamistaan, koska koulutuksista säästellään, vaikka niitä olisi, miten sinne voit lähteä kun tiedät, että tilallesi ei oteta sijaista ja koulutuspäiväsi ajaksi lapsiryhmä jää yhden tai kahden varhaiskasvattajan varaan - silloin on vaikea ottaa ja lähteä,
yritetään vaan pärjäillä jotenkin päivästä toiseen aliresurssoidussa työpaikassa.
Pitäisi myös enemmän huomioida kasvatushenkilöstön jaksamista - kun on viimeiseen asti niistetty olo ja päivästä toiseen tilanne, että työmäärä on kohtuuton, vaatii paljon jopa hyvin tunnetaitoiselta ja tasapainoiselta ihmiseltä jaksaa työn tunnekuormitusta.
Suuren lapsiryhmän tarpeisiin vastaaminen, melu ja lasten hankalien tunnetilojen ja käytökseen ohjaus vaatii paljon henkisiä ja fyysisiä voimavaroja ihan jo normaaliarjessa, etenkin kun lasten ongelmallinen käyttäytyminen ja vaativuus näyttäa vain kasvavan.
On ihan tavallista, että joudut kantamaan vastuuta 10-21 lapsesta osan päivästä, kun kollegat ovat saikulla tai jo lähteneet pois töistä työvuoronsa loputtua. Silloin helposti turvautuu autoritaarisempaan vuorovaikutukseen kuin tilanteissa, missä joustovaraa tuntuu olevan enemmän eikä vain sammutella tulipaloja.
Sekä henkilökunnan koulutuksella että määrällä on väliä!"
.. Juuri näin !
Alue: Aihe vapaa
Ai kasvatus- ja opetustyö on ennen kaikkea käytäntöä, missä ei tarvitse miettiä toiminnan tavoitteita, sisältöjä ja menetelmiä eikä onniostumista tarvitse lainkaan arvioida? Kyllä kaikkeen tuohon tarvitaan tietoa ja ymmärrystä, mitä vasten toteutunutta toimintaa arvioidaan. Aika harvalla alalla pärjää ilman "kirjojen lukemista", ehkä jossain liukuhihnalla, mutta kasvatus- ja opetustyö ei toivottavasti ole sellaista. Yleensä tiedon merkitystä ammattitaidon kehittymiselle vähättelevät ne, joilla sitä vähiten on. Tieto avaa ymmärtämistä ja kykyä jäsentää ja analysoida maailmaa ympärillä, samoin sitä tarvitaan ratkaisujen löytämiseen.