Eitoivottu sinkkuus

M30vuotta kirjoitti:

Taas vaihteeksi tuli alkuviikosta yksi niistä vähemmän toivotuista viesteistä: "Mä oon pahoillani, mut mun pitää sanoa tämä en ookkaan valmis seurustelemaan. Oot hyvä tyyppi, oikea herrasmies ja mukavaa juttuseuraa. Tää ei johdu susta"

Ei tää muutoin harmittaisi niin, mutta turhan usein sattuu näitä ja tuon naisen kanssa keskustelut oikeasti sujuivat. Lisäksi oikein viehättävä (mun makuun).

Eli mies 30v ulkonäkö kaiketi ok, kun komeaksikin on jopa muutama nätti itseäni nuorempi nainen kehunut, Mutta taitaa olla ettei ulkonäön odotukset ja persoona kohtaa; analyyttinen ja jo mukulasta kuulemma pikkuvanha (MBTI INTJ). Tylsä osan mielestä ja ne joilla äly ja kiinostus riittää minulle tyypillisiin keskusteluihin tuntuvat karsastavan hirmuisesti korkeakoulutuksen puutetta (lukio käytynä ammattikoulun lisäksi ja ihan kohtuupalkkaisessa työssä, josta pidän).

Harrastukset luontokuvausta, lukemista, sijoittamista ja milloin mitäkin sattuu mieleen juolahtamaan sisältäen käsitöitäkin.

Arvon vauvapalstalaiset neuvoja ja mielipiteitä ois mukava saada. Mikä auttaisi? En korkeakouluun/yliopistoon haluaisi vain jonkun statuksen takia mennä; että kelpaisin.

Ehkä yrität liikaa? Esim. antaa älykästä kuvaa itsestäsi.

Aitous ja rosot, joku tarttumapinta - pitää ihmisessä kuitenkin olla, että tunteet heräävät ja ihmiset kohtaavat. 

Kun ihminen etsii elämänkumppania niin ei älykkyys ja rationaalisuus riitä, vaan tunteita tarvitaan myös.

Tuohon yliopistojuttuun - niin entäpä avoin yliopisto ja kesäyliopisto, jotta voit sanoa suorittaneesi jonkun appron tms. ainakin?

- tosin hyvät harrastukset, jotka antavat sivistyneen kuvan ihmisestä, ehkä auttavat paremmin.

-  mutta ei joku nainen, joka etsii statusta - kelpuuta kuin tosi menestyneitä miehiä, joita on kuitenkin vain muutama prossa miehistä.  Ja akateemisuudesta pakkomielteen ottaneet tuskin pääsevät pakkomielteestään

Vierailija kirjoitti:

M30vuotta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman huomannut. Olen naisille mukavaa seuraa ja pääsen jopa sinne 3.treffeillekin asti mutta aina tulee joku eri tekosyy että ei ole valmis suhteeseen tai mitä vain.

Pariutumisessa yllättää aina se että miten samalla tavalla naiset näkee miehen tason. Kenellekään ei kelpaa parisuhteeseen..

Naamasta ja ammatista kiinni pitkälti.

Onko tehdastyöläinen niin huono ammatti? :/

Ansaitsen saman ja jopa enemmänkin kuin moni korkeakoulutettu (jos jätetään johtotehtävät pois laskuista), tosin työ on kuumaa ja raskasta varsinkin näillä helteillä.

Asunnon olen saanut ostettua ja varallisuutta ainakin jonkun tutkimuksen keskivertosuomalaista enemmän; oletettavasti ikäluokassani keskivertoa enemmän ainakin.

Mitä se koulutus vaikuttaa, jos ei toimeentuloon? Ihmiset sen keskustelun luovat, eivät koulutukset.

Sun ammatti on sellainen millä ei voi kehuskella kavereille eikä tutuille. Nainen haluaa voida brassailla miehensä olevan lääkäri tai juristi..

Tuon on saanut huomata tällä palstallakin.

Jos joku lääkärimies tekee ketjun sanoen että on sinkku niin naiset aina ihmettelee heti että miten voit olla sinkku kun olet lääkäri, noin suuressa merkityksessä naiset näkevät statuksen vaikutuksen..

Voi herranjestas! Milloin joku lääkärimies on aloittanut täällä jonkun sinkkuketjun??? En ole nähnyt yhtäkään. Te miehet siitä ammatista numeron teette.

Itselläni mies on korkeakoulutettu ja alansa töissä (kuten olen itsekin), enkä todellakaan asialla brassaile. Jos joku erikseen kysyy mieheni ammattia, niin kerron koulutuksen osalta, mutten meriittejä sen tarkemmin - just siksi, ettei kukaan pääse sanomaan, että brassailen mieheni ammatilla tai olen nainut rahasta (mikä olis vallan hassu väite, koska meidän tuloerot on melko pienet kerta ala on sama - mies nyt vain on vähän enemmän tehnyt uraa, kun itse olen yllättäenkin ollut lasten takia satunnaisia vuosia pois työelämästä!). Ja uskokaa tai älkää, mutta mun miestä ärsyttää, kun kiertelen ja vähättelen hänen saavutuksiaan! :D

Että kyllä se ammattiylpeys on siellä miesten päässä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä INTJ nainen ja kipuilen samojen asioiden kanssa. On hirveän vaikeaa löytää miesseuraa, jonka kanssa olisi mukavaa keskustella ja viljellä mustaa huumoria. Samalla olisi ihanaa, että molemmilla on omat menot ja elämisensä, koska introverttinä väsyn seurasta vaikka olisi miten rakas ihminen. Parhaita ystäviäkin ovat ne, joiden kanssa voi olla samassa tilassa puhumatta mitään vaikka 2h, sen jälkeen lähtee joku juttu spontaanisti liikkeelle ja sitten voidaan taas puuhailla omiamme - ja kaikki ovat tämän jälkeen onnellisia ja tyytyväisiä siihen, miten mukavaa oli yhdessä :D Yhteys toiseen säilyy, vaikka ei olisikaan jatkuva pälinä tai puuhailu päällä, tai ettei nähtäisi jatkuvasti. 

Eli, jos INTJ-miehelle on haastavaa löytää puoliso, kuvittelepa haastetta naisena, kun INTJ on maskuliinisin ja analyyttisin merkki, jota ei yhdistetä naisiin ja opittuun naisellisuuteen. Ellen Ripley Alienista on INTJ-naisen ruumiillistuma :D Sarah Connor tulee toisena hyvänä (Terminaattori). 

Olenkin ollut sinkkuna kohta 15 vuotta ilman mitään sutinaa mihinkään suuntaan. Nyt olisi kiva kyllä jo edes ihastua johonkuhun!

Ja unohdin sanoa, että miehen koulutuksella tai ammatilla ei ole väliä. Enhän minä sen tutkintopaperin tai työpaikan kanssa seurustele. Pääasia, että natsataan yhteen ja mies ei ole päästään vialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerro naiselle kuinka ihana hän on. Onko keskustelu vastavuoroista vai paasaatko pitkään vain itseäsi kiinnostavista teorioista? Nainen ei halua kuunnella luentoa.

Tämä. Tiedän tyypin joka pitää itseään fiksuna ja hakee akateemista naista. Itse ei ole akateeminen. Luennoi, ei ole keskustelua. Siinä syy sinkkuudelle.

Nyt taitaa olla keittiöpsykologi totaalisen vauhdissa. Unohtui se fakta, että olen introvertti kaikesta puheliaisuudestani huolimatta, joten kuuntelen mieleläni. En halua johtaa keskustelua. Ekstroverttipiirteiden projisointi ongelmaksi ei nyt tuottanut tulosta.

Tyydy tasoisiisi. T. Keittiöpsykologi

Ap on rasittava jankkaaja ja liian pedantti. Yrtittää esittää fiksumpaa kun on. Tyhmyys paistaa läpi.

Vierailija kirjoitti:

M30vuotta kirjoitti:

Taas vaihteeksi tuli alkuviikosta yksi niistä vähemmän toivotuista viesteistä: "Mä oon pahoillani, mut mun pitää sanoa tämä en ookkaan valmis seurustelemaan. Oot hyvä tyyppi, oikea herrasmies ja mukavaa juttuseuraa. Tää ei johdu susta"

Ei tää muutoin harmittaisi niin, mutta turhan usein sattuu näitä ja tuon naisen kanssa keskustelut oikeasti sujuivat. Lisäksi oikein viehättävä (mun makuun).

Eli mies 30v ulkonäkö kaiketi ok, kun komeaksikin on jopa muutama nätti itseäni nuorempi nainen kehunut, Mutta taitaa olla ettei ulkonäön odotukset ja persoona kohtaa; analyyttinen ja jo mukulasta kuulemma pikkuvanha (MBTI INTJ). Tylsä osan mielestä ja ne joilla äly ja kiinostus riittää minulle tyypillisiin keskusteluihin tuntuvat karsastavan hirmuisesti korkeakoulutuksen puutetta (lukio käytynä ammattikoulun lisäksi ja ihan kohtuupalkkaisessa työssä, josta pidän).

Harrastukset luontokuvausta, lukemista, sijoittamista ja milloin mitäkin sattuu mieleen juolahtamaan sisältäen käsitöitäkin.

Arvon vauvapalstalaiset neuvoja ja mielipiteitä ois mukava saada. Mikä auttaisi? En korkeakouluun/yliopistoon haluaisi vain jonkun statuksen takia mennä; että kelpaisin.

Ehkä yrität liikaa? Esim. antaa älykästä kuvaa itsestäsi.

Aitous ja rosot, joku tarttumapinta - pitää ihmisessä kuitenkin olla, että tunteet heräävät ja ihmiset kohtaavat. 

Kun ihminen etsii elämänkumppania niin ei älykkyys ja rationaalisuus riitä, vaan tunteita tarvitaan myös.

Tuohon yliopistojuttuun - niin entäpä avoin yliopisto ja kesäyliopisto, jotta voit sanoa suorittaneesi jonkun appron tms. ainakin?

- tosin hyvät harrastukset, jotka antavat sivistyneen kuvan ihmisestä, ehkä auttavat paremmin.

-  mutta ei joku nainen, joka etsii statusta - kelpuuta kuin tosi menestyneitä miehiä, joita on kuitenkin vain muutama prossa miehistä.  Ja akateemisuudesta pakkomielteen ottaneet tuskin pääsevät pakkomielteestään

En yritä antaa älykästä kuvaa ainakaan tietoisesti. Rosoisuuden puute lienee kuitenkin syynä. Toimintaani ohjaa se mitä pidän järkevänä, joten monelle se näyttäytynee tylsänä ja rosottomana. Kukin on minuutensa vanki. Toimin kuten luonnostani toimin ja on vaikea imitoida jotain, mitä ei luonnostaan ole :/

Ap nyt riittää jankutus.

M30vuotta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M30vuotta kirjoitti:

Taas vaihteeksi tuli alkuviikosta yksi niistä vähemmän toivotuista viesteistä: "Mä oon pahoillani, mut mun pitää sanoa tämä en ookkaan valmis seurustelemaan. Oot hyvä tyyppi, oikea herrasmies ja mukavaa juttuseuraa. Tää ei johdu susta"

Ei tää muutoin harmittaisi niin, mutta turhan usein sattuu näitä ja tuon naisen kanssa keskustelut oikeasti sujuivat. Lisäksi oikein viehättävä (mun makuun).

Eli mies 30v ulkonäkö kaiketi ok, kun komeaksikin on jopa muutama nätti itseäni nuorempi nainen kehunut, Mutta taitaa olla ettei ulkonäön odotukset ja persoona kohtaa; analyyttinen ja jo mukulasta kuulemma pikkuvanha (MBTI INTJ). Tylsä osan mielestä ja ne joilla äly ja kiinostus riittää minulle tyypillisiin keskusteluihin tuntuvat karsastavan hirmuisesti korkeakoulutuksen puutetta (lukio käytynä ammattikoulun lisäksi ja ihan kohtuupalkkaisessa työssä, josta pidän).

Harrastukset luontokuvausta, lukemista, sijoittamista ja milloin mitäkin sattuu mieleen juolahtamaan sisältäen käsitöitäkin.

Arvon vauvapalstalaiset neuvoja ja mielipiteitä ois mukava saada. Mikä auttaisi? En korkeakouluun/yliopistoon haluaisi vain jonkun statuksen takia mennä; että kelpaisin.

Ehkä yrität liikaa? Esim. antaa älykästä kuvaa itsestäsi.

Aitous ja rosot, joku tarttumapinta - pitää ihmisessä kuitenkin olla, että tunteet heräävät ja ihmiset kohtaavat. 

Kun ihminen etsii elämänkumppania niin ei älykkyys ja rationaalisuus riitä, vaan tunteita tarvitaan myös.

Tuohon yliopistojuttuun - niin entäpä avoin yliopisto ja kesäyliopisto, jotta voit sanoa suorittaneesi jonkun appron tms. ainakin?

- tosin hyvät harrastukset, jotka antavat sivistyneen kuvan ihmisestä, ehkä auttavat paremmin.

-  mutta ei joku nainen, joka etsii statusta - kelpuuta kuin tosi menestyneitä miehiä, joita on kuitenkin vain muutama prossa miehistä.  Ja akateemisuudesta pakkomielteen ottaneet tuskin pääsevät pakkomielteestään

En yritä antaa älykästä kuvaa ainakaan tietoisesti. Rosoisuuden puute lienee kuitenkin syynä. Toimintaani ohjaa se mitä pidän järkevänä, joten monelle se näyttäytynee tylsänä ja rosottomana. Kukin on minuutensa vanki. Toimin kuten luonnostani toimin ja on vaikea imitoida jotain, mitä ei luonnostaan ole :/

Miksi olet vauvalehden keskustelupalstalla tähän aikaan perjantai-iltana?

Olet mäntti. Nou nou duunari.

Osa naisista tuntuu vaan etsivän sellaista elokuvissa tapahtuvaa jalat alta rakkaustarinaa, ei ehkä riitä keskittymien syvempään tutustumiseen. Olen siis nainen ja huomannut tämän vuosien aikana ystävä ja työ piireissä.

Kuudetta vuotta sinkku, korkeakoulututkinto, hyvässä työssä, ihan ok näköinen nainen. Paljon ystäviä, empaattinen ja keskusteleva. Ylipainoinen. Ihan turha edes yrittää lähteä treffeille. Ylipainoisetkin miehet kelpuuttaa vain normaalipainoisia:(

N44

Naisen hurmaaminen on sitä, että saat naisen tuntemaan olonsa ihanaksi ja että nainen viihtyy seurassasi.

Ei naista saa ulkoisilla asioilla prassailemalla ja itsekehulla - kehu mielummin naista ja ole kiinnostunut hänestä.  Huumori piristää tunnelmaa myös ;)

Ja jos etsii elämänkumppania, niin pitää puhua myös tunteista, toiveista, arvoista ja unelmista.  Aluksi toki pinnallisemmin ja myöhemmin syvällisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tyydy tasoisiisi. T. Keittiöpsykologi

Mikä on tasoiseni?

Joku sysiruma itseäni viisitoista vuotta vanhempi, jonka kanssa ei ole toivoakaan mielenkiintoisesta keskustelusta?

Ennen kuin ennätetään syyttämään pidän ainakin osaa huomattavankin lihavista naisista viehättävinä, ja he kuulemma ovat tasoteorioiden pohjasakkaa.

Vierailija kirjoitti:

M30vuotta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

M30vuotta kirjoitti:

Taas vaihteeksi tuli alkuviikosta yksi niistä vähemmän toivotuista viesteistä: "Mä oon pahoillani, mut mun pitää sanoa tämä en ookkaan valmis seurustelemaan. Oot hyvä tyyppi, oikea herrasmies ja mukavaa juttuseuraa. Tää ei johdu susta"

Ei tää muutoin harmittaisi niin, mutta turhan usein sattuu näitä ja tuon naisen kanssa keskustelut oikeasti sujuivat. Lisäksi oikein viehättävä (mun makuun).

Eli mies 30v ulkonäkö kaiketi ok, kun komeaksikin on jopa muutama nätti itseäni nuorempi nainen kehunut, Mutta taitaa olla ettei ulkonäön odotukset ja persoona kohtaa; analyyttinen ja jo mukulasta kuulemma pikkuvanha (MBTI INTJ). Tylsä osan mielestä ja ne joilla äly ja kiinostus riittää minulle tyypillisiin keskusteluihin tuntuvat karsastavan hirmuisesti korkeakoulutuksen puutetta (lukio käytynä ammattikoulun lisäksi ja ihan kohtuupalkkaisessa työssä, josta pidän).

Harrastukset luontokuvausta, lukemista, sijoittamista ja milloin mitäkin sattuu mieleen juolahtamaan sisältäen käsitöitäkin.

Arvon vauvapalstalaiset neuvoja ja mielipiteitä ois mukava saada. Mikä auttaisi? En korkeakouluun/yliopistoon haluaisi vain jonkun statuksen takia mennä; että kelpaisin.

Ehkä yrität liikaa? Esim. antaa älykästä kuvaa itsestäsi.

Aitous ja rosot, joku tarttumapinta - pitää ihmisessä kuitenkin olla, että tunteet heräävät ja ihmiset kohtaavat. 

Kun ihminen etsii elämänkumppania niin ei älykkyys ja rationaalisuus riitä, vaan tunteita tarvitaan myös.

Tuohon yliopistojuttuun - niin entäpä avoin yliopisto ja kesäyliopisto, jotta voit sanoa suorittaneesi jonkun appron tms. ainakin?

- tosin hyvät harrastukset, jotka antavat sivistyneen kuvan ihmisestä, ehkä auttavat paremmin.

-  mutta ei joku nainen, joka etsii statusta - kelpuuta kuin tosi menestyneitä miehiä, joita on kuitenkin vain muutama prossa miehistä.  Ja akateemisuudesta pakkomielteen ottaneet tuskin pääsevät pakkomielteestään

En yritä antaa älykästä kuvaa ainakaan tietoisesti. Rosoisuuden puute lienee kuitenkin syynä. Toimintaani ohjaa se mitä pidän järkevänä, joten monelle se näyttäytynee tylsänä ja rosottomana. Kukin on minuutensa vanki. Toimin kuten luonnostani toimin ja on vaikea imitoida jotain, mitä ei luonnostaan ole :/

Miksi olet vauvalehden keskustelupalstalla tähän aikaan perjantai-iltana?

Kuten mainittua vuorotyö ja en viihdy baareissa (tai suuremmin juo); nyt molemmat syyt. Huomenna työt alkavat aikaisin.

Vierailija kirjoitti:

Naisen hurmaaminen on sitä, että saat naisen tuntemaan olonsa ihanaksi ja että nainen viihtyy seurassasi.

Ei naista saa ulkoisilla asioilla prassailemalla ja itsekehulla - kehu mielummin naista ja ole kiinnostunut hänestä.  Huumori piristää tunnelmaa myös ;)

Ja jos etsii elämänkumppania, niin pitää puhua myös tunteista, toiveista, arvoista ja unelmista.  Aluksi toki pinnallisemmin ja myöhemmin syvällisemmin.

Tässä täsmäohjeet. Jos et näitä ymmärrä niin voi voi.

Kukas teistä on se karsea kärpännaama Erityisherkkyys-ryhmästä joka aina itkee sinkkuuttaan? En ihmettele yhtään, miksi olet sinkku. Ja sinkuksi jäät.

Vierailija kirjoitti:

Kuudetta vuotta sinkku, korkeakoulututkinto, hyvässä työssä, ihan ok näköinen nainen. Paljon ystäviä, empaattinen ja keskusteleva. Ylipainoinen. Ihan turha edes yrittää lähteä treffeille. Ylipainoisetkin miehet kelpuuttaa vain normaalipainoisia:(

N44

Ikä, 40v. - alkaa olla este hoikillakin. Miehet haluavat vain nuoria naisia.

Kelpaako sulle 28-vuotias trade pääkaupunkiseudulta? Työ ja ulkonäkö ok.

Vierailija kirjoitti:

Osa naisista tuntuu vaan etsivän sellaista elokuvissa tapahtuvaa jalat alta rakkaustarinaa, ei ehkä riitä keskittymien syvempään tutustumiseen. Olen siis nainen ja huomannut tämän vuosien aikana ystävä ja työ piireissä.

Siltä se tuntuu. Ne harvat jotka ovat pitäneet viestittelyämme mielenkiintoisena ja eivät ole kompastuneet koulutuskynnykseen, tuntuvat hekin etsivät sellaista hullaantumisen tunnetta. Ei minussa liene tarpeeksi gigoloa hurmatakseni sillä tavalla.