Kysy uskosta/uskovaiselta
Uskon Jeesukseen, uskonratkaisun tein n.5 vuotta sitten. Tällä hetkellä kuulun pieneen helluntaiseurakuntaan. Voit esittää asiallisia kysymyksiä uskonelämään liittyen :) Voin ehkä omalta osaltani murtaa jtn ennakkoluuloja.
Kommentit (216)
Olen myös ex-helluntailainen. Minun käsitykseni mukaan hellarit ei usko lasten syntisyyteen ollenkaan. Lapsena ei ole vielä tietoisuutta tai ymmärrystä, joten he ovat viattomia ja pääsevät siksi taivaaseen. Keskustelu on yllättävän asiallista. Uskova äitini mm. välttää sianlihaa koska se ei ole terveellistä (aiheuttaa vatsavaivoja).
Itselleni suurimmat ongelmat seurakunnassa olivat ristiriidat siinä, miten nuoriso kävi nuorteniltojen jälkeen ryyppäämässä, vaikka itse olin kiltti, enkä halunnut tehdä syntiä (eipä sillä että kukaan olisi pyytänyt mukaan, jäin aika lailla ulkopuolelle kaikissa piireissä). Ja toiseksi tuomitsevuus, mikä on niin tekopyhää, koska seurakunnat ovat täynnä tavallisia ihmisiä, jotka ovat eronneet, ovat alkoholisteja jne. Esim. aVOliittoa kauhistellaan, vaikka mielestäni siinä ei ole vikaa jos on muuten sitoutunut.
En voi mitenkään ymmärtää sitä, miksi kaikkivoipa, mahtava Jumala ei halua auttaa jokaista ihmistä, joka apua pyytää ja kärsii, vaan päinvastoin, sallii tämän "koettelemuksena" tai milloin mistäkin syystä. Sallii murhat, raiskaukset, lasten kidutukset, kidnappaukset, kuolemaan johtavat tai kivuliaat sairaudet jne. Hänellä on siis KAIKKI valta maan päällä, mutta ehkä häntä ei kiinnosta kaikkien murheet yhtä paljon? Tätä ei minulle mikään ole selittänyt, joten jonkin ajan kuluessa en enää uskonut jumalaan. Jos jumala on olemassa, hän on pahantahtoinen tai välinpitämätön. "Kenellekään ei anneta liian suurta taakkaa kantaakseen" Mikä armo? Missä? Ai sitten kun kuolemme niin pääsemme tuskasta ihanaan taivaan kotiin? Ei se ihan riitä.
Kaipaan ainoastaan hieman sitä pientä rauhallisuutta, toivoa tai lohtua, mitä usko toi. Mutta toisaalta en halua elää turhassa toivossa, luullen että joku kuulee rukoukset. Helpotti, kun ei tarvinnut enää suorittaa iltarukouksia pakonomaisesti jokaisen läheisen puolesta, tietäen että niillä tuskin on mitään vaikutusta. On ollut pitkä prosessi kasvaa ihmiseksi joka haluan olla arvoiltani, joka ei tuomitse esimerkiksi homoutta, vaan olen erittäin vapaa nyt ja avoin erilaisuudelle. Olen parempi ihminen nyt. Toki jotkut arvot ovat jääneet uskovaisesta kasvatuksesta omaan elämään, kuten yksiavioisuus ja ne monet hyvät opit Raamatusta. Olen opetellut hyväksymään, että on (todennäköisesti) vain yksi elämä, jonka jälkeen muutun maaksi.
-Luopio
Oletko aidosti pohtinut sitä, kuinka realistista tai todennäköistä se on, että kristinuskon opettama jumala on olemassa ja raamatun sana on totta? Minua aina ihmetyttää, ovatko uskovat tätä ihan tosissaan pohtineet ja tulleet sitten tulokseen, että kyllä sen niin täytyy olla.
Ihminen lie uskonut johonkin ylempään voimaan niin kauan kuin sivilisaatioita on jossain muodossa ollut olemassa. En osaa heittää arviota uskontojen määrästä nykyään, mutta puhuttaneen ainakin useista tuhansista. Mielestäni ihmisellä nyt vaan on jokin syvä tarve selittää olemassaoloaan ja uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, ja siitä uskonnot ovat syntyneet.
Seurakuntia sekä meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja valitettavasti tunnen minäkin uskovia jotka ovat melko tuomitsevia. Mutta en anna sen pilata omaa uskoani tai suhdettani Jumalaan. Päinvastoin saan siitä lisää ns. tahdonvoimaa taistella hyvän puolesta. Olla se uskova joka ei tuomitse muita vaan rohkaisee eteenpäin. T ap
Onko sinun seurakuntasi, jos sulla sellainen on, Jumala Allah?
En koskaan ole kokenut rukoilua suorittamisena eikä uskonelämä ylipäätään tulisikaan olla suorittamista. Suorittamisella ihminen vain uuvuttaa itsensä, unohtaa sen kaikkein tärkeimmän. On tietysti hyvä jos muistaa läheisiä rukouksin mutta pakkopullaa sen ei tule olla. Ap
Mistä sait tietää, että juuri sinun vakaumuksesi on oikea ja sopii kaikille?
Koska olen itse kokenut sen todeksi, samoin läheisten jotka uskossa ovat :) ap
Tunnen monia hyvin erilaisia ihmisiä jotka ovat uskossa, on ex narkkareita, alkoholisteja, yksinhiuoltajaäitejä, vanhuksia sekä liikemiehiä. Kaikille tämä sopii :) ap
Mikä on ollut kaikista haastavinta? Tarkoitan uskoasi.
Vierailija kirjoitti:
Koska olen itse kokenut sen todeksi, samoin läheisten jotka uskossa ovat :) ap
Tottakai sinun vakaumuksesi on _sinulle_ oikea ja _sinusta_ totta. - Miksi oletat asian olevan samoin muiden ihmisten kohdalla? Tai jos ajatellaan, että silloin myös minun vakaumukseni on sinulle totta ja oikea, sinun logiikallasi oletkin nyt siis jälleensyntymään uskova kristitty, joka pysyy kaukana helluntaiseurakunnasta. :)
Et ole vastannut kysymykseen siitä minkä arvelet olevan niiden n. 5,2 miljardin ihmisen kuoleman jälkeinen kohtalo, jotka eivät usko kristinuskon Jeesuksen kautta pelastumiseen (osa heistähän ei ne koskaan Jeesuksesta kuullutkaan ja on omassa kulttuurissaan kuullut ihan muista uskonnoista)?
Raamattu kertoo hyvin selkeästi mikä kohtalo on jos ei ota vastaan pelastusta. Ap
Uskon he jotka eivät koskaan saaneet mahdollisuutta kuulla evankeliumia saavat jotenkik vielä mahdollisuuden kuulla sen ja tehdä ratkaisun. Ap
Voe voe, suurin osa ihmiskuntaa on siis ap:n mielestä tuomittu kadotukseen vain nuo onnekkaat 2,4 miljardia pääsevät taivaaseen (jos pääsevät, riippuen tietystä ovatko pyytäneet syntejään anteeksi). Onneksi tälle surkealle ei-krititylle 5,2 miljardin joukolle tällä mielipiteellä ei ole mitään väliä.
En minä ketään kadotukseen tuomitse, tiedän vain voin ja voi kertoa mitä raamattu asiasta kertoo/opettaa. Ap
Kukaan ei ole eksyttänyt minua uskomaan väärään Jumalaan. Uskon, tiedän ja koen olen oikealla tiellä :) ap