Haluan elää pelkästään ilmaisilla luonnonantimilla. En osta mitään enkä dyykkaa. Pysynkö hengissä/hyvissä voimissa vaikka vuoden?

Kalastus talvella ei ole mikään itsestään selvyys. Täytyy tietää paikat mistä sitä saa. Verkkoja jos on, niin hyvästä paikasta saat kalaa yllin kyllin. Mutta ne verkot maksaa. Kuten myös kairat ja tuurat. Pilkillä saat joskus kalaa, kevättalvella myös koukuilla. Keskikesällä pitää taas tietää hyvät paikat. Ja syötitkin pitää löytää, että pilkkiminen onnistuu. Toki niitä luonnosta saa kun tietää mitä ja mistä.

Eli kalan ja myös luonnon kasvisten osalta paikallistietämys onkaiken a ja o. Muutama vuosi kannattaa hankkia tietoa ja konemusta. Ja opetella pyydysrämään myös hiiriä ja myyriä, kyllä niistäkin keiton saa.

Missä ajattelit asua? Miten pidät asuntosi lämpimänä? Varaa kunnolla aikaa polttopuiden tekoon (ja taas alkuinvestointeina kirves, saha puukko)

Vaatteitasi tuskin valmistat. Astiatkin tarvitset. Ja talvella sukset tai lumikengät, mieluiten molemmat.

Talvella elantoa hankkiessasi energiankulutus on ihan jotsin muuta kuin kottisohvalla haaveillessa.

Muutaman tonnin varusteet on siis käytännössä oltava, jos meinaat luonnossa selvitä.

Jos aikoo todella elää kuin metsästäjä-kalastaja-keräilijä, niin tästä keskustelusta huomaa, että se ei olekaan ihan helppo nakki.

Ensin pitää osata metsästää, kalastaa ja kerätä. Tietää missä eläimiä, kaloja ja kerättäviä marjoja, sieniä ja kasveja on ja miten saalista saa.

Sitten pitää pystyä prosessoimaan nämä resurssit niin että ne säilyvät.

Ja sitten pitää osata organisoida oma vuoden elämänrytmi niin, että jokaisen resurssin hankinta osuu parhaimpaan ajankohtaan ja että vuodenkierto kattaa koko vuoden ravintotarpeet.

Metsästäjä-keräilijät eivät olleet mitään hölmöä porukkaa, vaan todellakin järjestelykykyisiä ja systemaattisia toiminnassaan ympäri vuoden. Heillä oli tapana myös käyttää saaliiksi saamansa eläin kokonaan. Nykyään ruoaksi käytetään vain osa, loput menee jonnekin eläinruokatehtaalle tms. Metsästäjä-keräilijäkulttuurien säilymineen hengissä ja terveenä on perustunut siihen, että todellakin syötiin (usein raakana) koko eläin, joten saatiin tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet. Esim. Suomessa on perinteisesti syöty erilaisia pienikokoisia kaloja ruotoineen - silloin saadaan ruoasta kalsiumia. Siksi syötiin myös mm. raakaa maksaa. Pohjoisessa on syöty myös vaikkapa merinisäkkäiden rasvaa sekä ihoa (C-vitamiinipitoista).

Työt yleensä tehtiin ryhmissä tai työpareina. Siksi tämmöisen elämäntavan pyörittäminen yksin ei ole ihan helppoa.

Nykyaikana ongelmana on myös se, että kaikkia noita resursseja kontroilloidaan. Pitää olla metsästyslupaa, kalastuslupaa, yms.

Pehmeänä laskuna metsästäjä-keräily-elämään voisi ottaa mukaan maanviljelyn eli hankkia viljelypalstan ja kasvattaa omat perunat, tomaatit, yritit. Tätä voisi keväisin täydentää keräämällä villiruokaa. Kesällä voisi marjastaa ja syksyllä sienestää.

Sitten kun tuo alkaa sujua voisi miettiä miten lisätä riista ja kala kuvioon. Minusta fiksua oli kehittää omalle asuinpaikkakunnalleen vaikkapa vaihtopörssi: jos itse kerää marjoja, muttei metsästä, voisi pörssissä vaihtaa marjoja lihaan.

Jos rahkeita riittää, sitten voisi opetella metsästämään itse. Suomessa laki kieltää ansojen sekä keihäiden tai harppuunoiden käytön metsästyksessä (paitsi riekkoa saa pyytä ansoilla rajatuin ehdoin Lapissa). Perinteisellä jousella saa metsästää kun tietyt lain ehdot täyttyvät, mutta sekin usein vaatii sen että pitää opetella valmistamaan oma jousensa itse. Paluu metsästäjä-keräilykulttuuriin ei siis ole ihan helppoa. Osin vaatii taitoja, osin lait rajoittaa. Kompromissina sitten voi liittyä metsästysseuraan ja opetella nykymuotoinen jahti.

Jos ei halua ostaa mitään, täytyy ryhtyä myös keksijäksi, tai muuten ei voi pakastaa. Se sähkökin pitää ostaa tai sitten pitää tehdä vanhanajan kylmähuone: sahata jäätä järvestä, kuljettaa se kotiin ulkorakennukseen, kasata jäätä ja olkea jotta jää ei sula ja silleen..

Vierailija kirjoitti:

Jos aikoo todella elää kuin metsästäjä-kalastaja-keräilijä, niin tästä keskustelusta huomaa, että se ei olekaan ihan helppo nakki.

Ensin pitää osata metsästää, kalastaa ja kerätä. Tietää missä eläimiä, kaloja ja kerättäviä marjoja, sieniä ja kasveja on ja miten saalista saa.

Sitten pitää pystyä prosessoimaan nämä resurssit niin että ne säilyvät.

Ja sitten pitää osata organisoida oma vuoden elämänrytmi niin, että jokaisen resurssin hankinta osuu parhaimpaan ajankohtaan ja että vuodenkierto kattaa koko vuoden ravintotarpeet.

Metsästäjä-keräilijät eivät olleet mitään hölmöä porukkaa, vaan todellakin järjestelykykyisiä ja systemaattisia toiminnassaan ympäri vuoden. Heillä oli tapana myös käyttää saaliiksi saamansa eläin kokonaan. Nykyään ruoaksi käytetään vain osa, loput menee jonnekin eläinruokatehtaalle tms. Metsästäjä-keräilijäkulttuurien säilymineen hengissä ja terveenä on perustunut siihen, että todellakin syötiin (usein raakana) koko eläin, joten saatiin tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet. Esim. Suomessa on perinteisesti syöty erilaisia pienikokoisia kaloja ruotoineen - silloin saadaan ruoasta kalsiumia. Siksi syötiin myös mm. raakaa maksaa. Pohjoisessa on syöty myös vaikkapa merinisäkkäiden rasvaa sekä ihoa (C-vitamiinipitoista).

Työt yleensä tehtiin ryhmissä tai työpareina. Siksi tämmöisen elämäntavan pyörittäminen yksin ei ole ihan helppoa.

Nykyaikana ongelmana on myös se, että kaikkia noita resursseja kontroilloidaan. Pitää olla metsästyslupaa, kalastuslupaa, yms.

Pehmeänä laskuna metsästäjä-keräily-elämään voisi ottaa mukaan maanviljelyn eli hankkia viljelypalstan ja kasvattaa omat perunat, tomaatit, yritit. Tätä voisi keväisin täydentää keräämällä villiruokaa. Kesällä voisi marjastaa ja syksyllä sienestää.

Sitten kun tuo alkaa sujua voisi miettiä miten lisätä riista ja kala kuvioon. Minusta fiksua oli kehittää omalle asuinpaikkakunnalleen vaikkapa vaihtopörssi: jos itse kerää marjoja, muttei metsästä, voisi pörssissä vaihtaa marjoja lihaan.

Jos rahkeita riittää, sitten voisi opetella metsästämään itse. Suomessa laki kieltää ansojen sekä keihäiden tai harppuunoiden käytön metsästyksessä (paitsi riekkoa saa pyytä ansoilla rajatuin ehdoin Lapissa). Perinteisellä jousella saa metsästää kun tietyt lain ehdot täyttyvät, mutta sekin usein vaatii sen että pitää opetella valmistamaan oma jousensa itse. Paluu metsästäjä-keräilykulttuuriin ei siis ole ihan helppoa. Osin vaatii taitoja, osin lait rajoittaa. Kompromissina sitten voi liittyä metsästysseuraan ja opetella nykymuotoinen jahti.

Enpä tunne yhtään metsästäjää, joka saisi saalista niin paljon että sitä olisi vaihdettavaksi asti. Kyllä tapaa mennä omaan kulutukseen, ja aivan satunnaisia kiloja tuttaville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjastan ja sienestän. Kalaa yritän saada. Mitä muuta, josta saan tarvittavat proteiinit, hiilihydraatit, rasvat jne.

ap

Rasvoja et oikein mistään koko vuodeksi. Syksyllä metsäneläimissäkin on rasvaa. Kaloista taas rasvaisemmat lohikalat ym. ovat ainoastaan osan aikaa vuodesta pyydettäviä. Ja silloinkin niiden luvallinen kalastaminen on kallista.

Iso lahna, siika ja muikku ovat rasvaisia kaloja. Mutta taas tavallisen kalastajan ulottumattomissa. Vaikka kyllähän lahnan ja siinaakin saa ongella ja pilkillä, kun osaa ja on aikaa. Mutta aika onkin ensimmäisiä resursseja, josta ap:lla tulee pulaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua ostaa mitään, täytyy ryhtyä myös keksijäksi, tai muuten ei voi pakastaa. Se sähkökin pitää ostaa tai sitten pitää tehdä vanhanajan kylmähuone: sahata jäätä järvestä, kuljettaa se kotiin ulkorakennukseen, kasata jäätä ja olkea jotta jää ei sula ja silleen..

Maakellari sopivaan paikkaan tehtynä (varjonpuoleinen rinne) on varsin pätevä säilytyspaikka. Meillä säilyy ympäri vuoden sellaisessa lämpötila alle 7 asteen. Ukin 60 vuotta sitten tekemä kellari. Nykyään lähinnä juomien säilytyksessä käytetty.

Jos oikeasti aikoo elää omakasvattamilla ruuilla, kannattaa miettiä tarkkaan että mitä viljelee ja missä. Nykyään kotipuutarhassa on ehkä suosituimpia tuoreena käytettävät vihannekset kuten tomaatit, yrtit ja salaatit. Noissa ei missään ole nimeksikään energiaa, ja säilyvyys heikko.

Puutarhan parhaat maat ja isoimmat alat olisi kannattavaa pistää sellaiselle kasville josta saa hyvin säilyvää energiapitoista satoa. Tällaisia ovat peruna ja maa-artisokka. Kaikki pavut, porkkanat, punajuuret ynnä muut ovat kyllä myös mahdollisia, mutta kannattaa todella laskea etukäteen, paljonko niitä aikuinen ihminen tarvitsee päivässä kun juuri muuta energianlähdettä ei ole - se on aika iso määrä kun ajatellaan koko vuotta. Joten suurimman osan viljelysalastakin kannattaisi olla näiden tuottoisimpien peruselintarvikkeiden palveluksessa.

Joku tuolla väitti, että 4 kg kalaa riittää hyvin kuukaudeksi. Ok? Yleensä suositellaan, että perunamuusin ja salaatin kanssa tarjoiltuna olisi 200 g pala esim. lohta ruokailijaa kohtaan. YHDELLÄ ATERIALLA. Raskasta työtä tekevän täytyy syödä ainakin kolmesti päivässä, joten tuollakin laskutavalla 4 kg menisi alle viikossa. Ja kun mitään muuta ei olisi lisänä, annokset pitää vähintäänkin tuplata... Ja triplata, kun ei ole kysymys rasvaisesta lohesta. Eli pari päivää voi pärjätä noilla kaloilla, ja kalaa tuleekin silloin jo korvista ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marjastan ja sienestän. Kalaa yritän saada. Mitä muuta, josta saan tarvittavat proteiinit, hiilihydraatit, rasvat jne.

ap

Rasvoja et oikein mistään koko vuodeksi. Syksyllä metsäneläimissäkin on rasvaa. Kaloista taas rasvaisemmat lohikalat ym. ovat ainoastaan osan aikaa vuodesta pyydettäviä. Ja silloinkin niiden luvallinen kalastaminen on kallista.

Iso lahna, siika ja muikku ovat rasvaisia kaloja. Mutta taas tavallisen kalastajan ulottumattomissa. Vaikka kyllähän lahnan ja siinaakin saa ongella ja pilkillä, kun osaa ja on aikaa. Mutta aika onkin ensimmäisiä resursseja, josta ap:lla tulee pulaa.

Muikku nyt vaatisi kalastusoikeudet verkoille oikeille apajapaikoille, mutta kyllä vuodenkiertoon hyvin kuuluisi kutuaikaan pyydettyjen muikkujen säilöminen puolen vuoden tarpeiksi. Suolaa tarvitsisi, jos ei halua hapansilakkatyyliin alkaa valmistaa.

Muovipussi mukaan ja kierrät naapurien kasvimaalta varastoon talvea varten ruokaa ja nappaat pari kanaa kainaloon. Kannattaa alkaa jo rakentamaan tukevaa yöpaikkaa tai majaa, se ei ole kivaa kun tulee pakkasyöt

Kun ap ei osta suolaa (sen valmistus Suomen rannikollakin on toivottoman aikaa vievää puuhaa, eikä onnistuminen ole edes sateisena kesänä taattua), niin hän joutuu tyytymään kalojen kuivaukseen (onnistuu kevättalvella ja ajan kassa tulella)) savustukseen (savustettu tuote ilman suolaa säilyy vain lyhyen ajan) ja hapattamalla. Kannattaa ap:n opetella hapatus hyvissä ajoin ja totutella makuun. Ruotsalaisten hapansilakka purkissa voi olla herkkuelämys itse hapatettuun kalaan verrattuna. Kasviksia voit hapansäilöä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos aikoo todella elää kuin metsästäjä-kalastaja-keräilijä, niin tästä keskustelusta huomaa, että se ei olekaan ihan helppo nakki.

Ensin pitää osata metsästää, kalastaa ja kerätä. Tietää missä eläimiä, kaloja ja kerättäviä marjoja, sieniä ja kasveja on ja miten saalista saa.

Sitten pitää pystyä prosessoimaan nämä resurssit niin että ne säilyvät.

Ja sitten pitää osata organisoida oma vuoden elämänrytmi niin, että jokaisen resurssin hankinta osuu parhaimpaan ajankohtaan ja että vuodenkierto kattaa koko vuoden ravintotarpeet.

Metsästäjä-keräilijät eivät olleet mitään hölmöä porukkaa, vaan todellakin järjestelykykyisiä ja systemaattisia toiminnassaan ympäri vuoden. Heillä oli tapana myös käyttää saaliiksi saamansa eläin kokonaan. Nykyään ruoaksi käytetään vain osa, loput menee jonnekin eläinruokatehtaalle tms. Metsästäjä-keräilijäkulttuurien säilymineen hengissä ja terveenä on perustunut siihen, että todellakin syötiin (usein raakana) koko eläin, joten saatiin tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet. Esim. Suomessa on perinteisesti syöty erilaisia pienikokoisia kaloja ruotoineen - silloin saadaan ruoasta kalsiumia. Siksi syötiin myös mm. raakaa maksaa. Pohjoisessa on syöty myös vaikkapa merinisäkkäiden rasvaa sekä ihoa (C-vitamiinipitoista).

Työt yleensä tehtiin ryhmissä tai työpareina. Siksi tämmöisen elämäntavan pyörittäminen yksin ei ole ihan helppoa.

Nykyaikana ongelmana on myös se, että kaikkia noita resursseja kontroilloidaan. Pitää olla metsästyslupaa, kalastuslupaa, yms.

Pehmeänä laskuna metsästäjä-keräily-elämään voisi ottaa mukaan maanviljelyn eli hankkia viljelypalstan ja kasvattaa omat perunat, tomaatit, yritit. Tätä voisi keväisin täydentää keräämällä villiruokaa. Kesällä voisi marjastaa ja syksyllä sienestää.

Sitten kun tuo alkaa sujua voisi miettiä miten lisätä riista ja kala kuvioon. Minusta fiksua oli kehittää omalle asuinpaikkakunnalleen vaikkapa vaihtopörssi: jos itse kerää marjoja, muttei metsästä, voisi pörssissä vaihtaa marjoja lihaan.

Jos rahkeita riittää, sitten voisi opetella metsästämään itse. Suomessa laki kieltää ansojen sekä keihäiden tai harppuunoiden käytön metsästyksessä (paitsi riekkoa saa pyytä ansoilla rajatuin ehdoin Lapissa). Perinteisellä jousella saa metsästää kun tietyt lain ehdot täyttyvät, mutta sekin usein vaatii sen että pitää opetella valmistamaan oma jousensa itse. Paluu metsästäjä-keräilykulttuuriin ei siis ole ihan helppoa. Osin vaatii taitoja, osin lait rajoittaa. Kompromissina sitten voi liittyä metsästysseuraan ja opetella nykymuotoinen jahti.

Enpä tunne yhtään metsästäjää, joka saisi saalista niin paljon että sitä olisi vaihdettavaksi asti. Kyllä tapaa mennä omaan kulutukseen, ja aivan satunnaisia kiloja tuttaville.

Niinpä, entiset metsästäjä-keräilijät elivät siinä kulttuurissa 24/7.

Mutta visioin tuota vaihtopörssiä kehitettäväksi tulevaisuudessa paikkakunnille, joissa olisi paljon luonnonmukaisesta elämäntyylistä kiinnostuneita, silloin voisi lihaa ja muutakin perinteistä ruokaa saada vaihtoon suurempia määriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harva metsästäjä kuitenkaan osaa laittaa saalista lihoiksi.

Wat. Jokainen metsästäjä osaa kyllä laittaa eläimen lihoiksi ja vielä valmistaa siitä ruokaa. Minäkin.

Oisko tossa tullut joku ajatusvirhe :D Ehkä tarkoitti näitä metsästä elämisestä haaveilevia, jotka juoksee mielikuvissaan pitkin metsää kaatamassa hirviä ja posauttelemassa jäniksiä ;D Tai jos oikeesti tarkoitti tota, niin *reps*. Vähän kun sanoisi, että harva kalastaja osaa perata kalan :D :D

Tämä ostamisen lopettaminen koskee ruokapuolta. Vaatteita on loppuelämäksi jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei halua ostaa mitään, täytyy ryhtyä myös keksijäksi, tai muuten ei voi pakastaa. Se sähkökin pitää ostaa tai sitten pitää tehdä vanhanajan kylmähuone: sahata jäätä järvestä, kuljettaa se kotiin ulkorakennukseen, kasata jäätä ja olkea jotta jää ei sula ja silleen..

Maakellari sopivaan paikkaan tehtynä (varjonpuoleinen rinne) on varsin pätevä säilytyspaikka. Meillä säilyy ympäri vuoden sellaisessa lämpötila alle 7 asteen. Ukin 60 vuotta sitten tekemä kellari. Nykyään lähinnä juomien säilytyksessä käytetty.

Maakellari tottakai, mutta kun ap meinaa pakastaa ne marjat ja sienet. Sitä ei voi tehdä ostamatta sähköä ja hän ei halua ostaa mitään..

Vierailija kirjoitti:

Meinaatko nuotion kyhätä keskelle metsää talvella ja nukkua teltassa? Jos et kerta meinaa maksaa mitään.

Ei hän niin sanonut.

Et pysy hengissä. Ensinnäkin, pelkällä itsetehdyllä jousipyssyllä ei saa kyllä riistaa. Tarvitset aseen ja siihen pitää ostaa luoteja - > ei onnistu, koska ethän sinä aikonut mitään ostaa.

Ihminen tarvitsee suolaa säilömiseen ja pitääkseen elimistön suolatasapainon yllä. Sitä ei saa Suomen luonnosta, sitä pitää ainakin ostaa  - >  ei onnistu, koska ostolakkosi.

Metsästys edellyttää aseenkantolupaa metsästyslupaa ja jäsenyyttä metsästysseurassa. Nekin maksavat. Samoin kalastuslupa, jonka tarvitset, jotta saat aikuisena yksilönä kalastaa edes mato-ongella (poikkeuksena se, että kalastat omalla vesialueellasi mato-ongella tai pilkillä, silloin lupaa ei tarvita).

Lisäksi sinun pitäisi kerätä aivan tolkuton määrä marjoja, sieniä, kasveja ja juuria tässä vielä ennen talventuloa, mikä edellyttää melkoista biologista tuntemusta. Et saa sitä paitsi kaivella ihan missä tahansa ainakaan niitä juuria. 

Paremmin menisi, jos sinulla olisi käytössä pelto, jota voisit viljellä. Pelkillä luonnonantimilla ei Suomessa selviä yksikään, sen verran energiaköyhää muonaa nuo muut ovat.

Ai elämäntapaintiaani?

Älä sitten murtaudu muiden mökkeihin kun kylmät tulee.

Vierailija kirjoitti:

Kun ap ei osta suolaa (sen valmistus Suomen rannikollakin on toivottoman aikaa vievää puuhaa, eikä onnistuminen ole edes sateisena kesänä taattua), niin hän joutuu tyytymään kalojen kuivaukseen (onnistuu kevättalvella ja ajan kassa tulella)) savustukseen (savustettu tuote ilman suolaa säilyy vain lyhyen ajan) ja hapattamalla. Kannattaa ap:n opetella hapatus hyvissä ajoin ja totutella makuun. Ruotsalaisten hapansilakka purkissa voi olla herkkuelämys itse hapatettuun kalaan verrattuna. Kasviksia voit hapansäilöä myös.

Ei toi hapattaminenkaan onnistu ilman suolaa säilöntämenetelmänä. Jos haluaa vaan hapatuksen makua, silloin ei suola ole välttämätöntä mutta jos haluaa säilöä hapattamalla, niin ei onnistu. Se suola estää pilaantumisen.

Onko sulla ap oma piha ja mahdollisuus säilyttää ruokaa? Ilmeisesti et harrasta kalastusta? Oleko kuitenkin kalastanut usein? Onko sulla kalapaikka kodin lähellä? Pelkkiä marjoja ja sieniä sisältävä ruokavalio on mahdoton jos et sitä kalaa saisi. Et vaan saa riittävästi energiaa selvitäksesi vaikka keräisit lisäksi niitä ruusunmarjoja ja tammenterhoja. Mitä ajattelit tehdä tammenterhoista? Niitä ei niin paljon kaupungissa ole, että niistä ravintoa saisit kuin pienen hetken ja tammenterhojen kypsyminenkin syömäkelpoiseksi vie jopa 2 vuotta.

Kiva ketju, mutta epäilen vitsiksi. Ei kai kukaan oikeasti usko pärjäävänsä marjoilla ja sienillä ja kuvittele kalastavansa ilman oikeaa kokemusta silleen, että selviäisi vuoden. En usko. Ja ap ei vastaa kysymyksiin kuin ympäripyöreitä. Pakastin ilmeisesti on ja vaatteita loppuiäksi. Se on hyvä se. Pakastin ja ikuiset vaatteet, jotka ei mene rikki tai kulu luonnossa ruokaa möyriessä. Missä ja miten ajattelit kalastaa? Rannalla mato-onkea heitellä ja talvella kaivaa lusikalla avannon jäähän?

Pakastan kaiken. En ole sanonut luopuvani sähköstä tai muuttavani telttaan asumaan. En edelleenkään ala kulkea taljoista tehdyissä vaatteissa tai asua maakuopassa. Ap